Mistä tässä pitäisi nauttia??

Olen sosiaalisen velvollisuuden takia hoitovapaalla ja odotan töihin paluuta kuin kuuta nousevaa. Anoppi puhuu aina kuin olisin maailman onnekkain ihminen kun saan olla lasten kanssa kotona ja kun mainitsenkin työt, niin hän vaan käskee nauttia tästä ajasta. Okei, lapset ovat ihania ja heidän kanssaan on periaatteessa ihan nautinnollista, mutta he ovat 1 ja 2-vuotiaat, eli heidän kanssaan ei vielä voi tehdä mitään ihmeellistä, päivät kuluvat rutiineja pyöritellen.

Aamulla syödään aamupala, isompi sotkee ja pelaa koko ajan, kokeilee rajojaan, sitten siivotaan puuroa yltympäriinsä, sitten puetaan ja se, kumpi puetaan ensin, huutaa sen jälkeen, kunnes päästään ulos. Siellä sitten hengaillaan naapurien lasten ja äitien kanssa, juoruillaan muista naapureista ja ihmisistä ja sitten tullaan sisälle, riisutaan kuravaatteet, siivotaan jäljet, syödään, sutataan ja siivotaan, yritetään mennä nukkumaan, mutta isompi ei tahtoisi enää, pienempi sen sijaan nukkui jo pihalla unet, joten eivät mene samaan aikaan joka tapauksessa, kun yritän isompaa rauhoittaa, pienempi huutaa. Sitten jos saan isomman nukkumaan, siivoan, teen päivällistä, pesen kuraisia vaatteita, pesen pyykkiä, tyhjennän, täytän ja tyhjennän tiskikonetta, sitten herätään, usein huudetaan sen päälle puolisen tuntia, sitten mies tulee, syödään, mies menee lasten kanssa leikkimään, minä siivoan jäljet ja ehdin ehkä hiukan huokaista, kunnes pitää lähteä kauppaan tai pitää korjata vaatteita, siivota, pestä pyykkiä, tai mitä vaan, muttei vahingossakaan mitään lepoon/omaan aikaan liittyvää.

En voi sille yhtään mitään, mutta alan olla aika väsynyt ja pahoilla mielin koko ajan, kaipaan töihin, odotan sitä niin kovin, että voin viedä lapset aamulla hoitoon ja tehdä päivän omia mielekkäitä töitäni, syödä ja juoda rauhassa ja sitten työpäivän jälkeen hakea lapset, mennä kotiin syömään ja viettämään aikaa yhdessä, sitten varmasti jaksaa paljon paremmalla mielellä siivota ne vähät sotkut, mitä iltapäivällä saadaan aikaiseksi. Olisi niin ihanaa ehtiä lasten kanssa vähän olemaankin, leikkimään ja laulamaan, mutta kotiäitinä sitä aikaa kyllä on tosi vähän. En enää ollenkaan ymmärrä, miten tämä kotiäitiys voisi olla lapselle parempaa kuin päivähoito, kertokaapa se, josko siitä saisin vähän tsemppiä ja intoa tähän touhuun.