Voiko ihmisiin oppia luottamaan enää uudestaan?
Olen kuin kalikalla pieksetty koira. Minulla on hyvin syvä luottamusongelma eron ja siihen johtaneiden syiden takia. Tarinani ei ole tavanomaisin niin siksi en sitä tarkemmin avaa, mutta Koen saaneni niin suuren trauman että se pilaa elämäni nyt kun olen löytänyt uuden puolisokandidaatin.
En luota. Pelkään että minulle valehdellaan taas ja varastetaan ne vuodet mitä minulla on. Näen kaikkialla valheen merkkejä, aistit on ihan sokaistuneet ja paha olo päivittäistä. Paniikki tulee todella helposti.
Olen kyllä käynyt ammattilaisen luona juttelemassa näistä asioista, mutta pelkään että tuhoan uuden suhteeni Jo alkutekijöihin sillä että en luota häneen. En siis kerro edes hänelle että epäilen hänen juttujaan, kyseenalaistan ne salaa omassa mielessäni. Pelkään että tapan Oman kiinnostukseni lokeroimalla hänet valehtelijaksi vain traumaisten ajatuksiani takia.
Onko kukaan parantunut tällaisesta? Mitä se on vaatinut?
Kommentit (7)
Ehkä toisaalta voit olla oikeassakin noiden epäilyjesi kanssa? Kun näissä asioissa salama voi iskeä useammankin kerran.
Ihmissuhteet perustuvat luottamukseen. Toiselle pitää pystyä antamaan rehellinen mahdollisuus ja tilaisuus todistaa olevansa sen jonkin arvoinen. Jos tähän ei kykene, silloin on kai parempikin olla yksinään omien traumojensa sokaisemana. Ihminen on oppivainen.
Ei voi eikä kannata! Ainakaan akkoihin ei tule luottaa koskaan!
Korjaavilla kokemuksilla eli sillä, että on mahdollisuus suhteisiin joissa luottamustasi ei petetä.
Täällä kommentoitiin, että täytyy antaa mahdollisuus. Ap on ilmeisesti antanut useamman kerran luottamuksensa ja tullut petetyksi. Silloinhan kyse ei ole vain omasta sisäisestä kokemuksesta vaan konkretiasta.
Minulla on kokemusta tästä aiheesta yllin kyllin. Luottaminen kerta toisensa jälkeen ja sen huomaaminen, että luottamiseen ei ollut perustetta, on kivulias kokemus. Kun tähän lisätään lojaalisuuden vaatimus heitä kohtaan, jotka ovat rikkoneet luottamuksen, on kaksoistandardi asetettu.
Ei pitäisi luottaa kaikkiin ihmisiin. Voiko itseensä luottaa kuitenkin. Vain hyväksi havaittuihin sen verran, kun kokee tarpeelliseksi. Olisi hyvä jos voi luottaa vanhempaan tai kaveriin, että kun on kipeä, joku voi auttaa apteekin tai kaupan kanssa jne. Ellei voi tilata.
Kävin terapioissa ym. missä luottamuksen puute oli minun sisäinen ongelmani. Opin luottamaan.
Mutta jouduin jälleen käytetyksi ja hylätyksi. Eli vaistoni oli oikeassa. Nyt en aio enää luottaa ja pysyn kaukana terapiasta ja valmennuksista.