Osaatko analysoida mikä on syy/syyt yksinäisyyteesi?

Osittain johtuu itsestäni, sillä en jaksa kenen tahansa seuraa.

En ole samalla aaltopituudella muiden kanssa.

Olen pienestä asti ollut hyvin itsenäinen, pohdiskeleva sekä omia polkujani kulkeva. En osannut samaistua muiden tekoihin, ajatustyyleihin tai sosiaaliseen paineisiin. Hyvin herkkä ja empaattinenkin olin kyllä, mutta koska menetin kunnioitukseni ja luottamukseni aikuisia kohtaan jo varhain, kaikki tarve tehdä heille mieliksi katosi.

Aikuisena en ole löytänyt kuin yhden ihmisen, joka ymmärtää ajatuksiani, ja se on oma puolisoni. En ole autistinen tms., testautin itseni parikymppisenä pariinkin otteeseen. Keskivertoa älykkäämpi sen sijaan kyllä.

Nykyään yksinäisyys ei haittaa, vaikka joskus sitä koenkin. Turvaan itseeni tässäkin.

Mulla on se, että mulle vaan sattuu liikaa asioita yhtäaikaa, en vaan pysty käsittelemään niitä. Priorisoin ne asiat omassa mielessäni oikein, mutta naisen/parisuhteen mielestä väärin. Siksi ne suhteet eivät ole kestäneet.

Vierailija kirjoitti:

Olen terveydenhuollossa sote-keskuksen poliklinikalla töissä. Paljon potilaskontakteja päivittäin. Työkavereiden kanssa yhteistyötä ja kanssakäymistä tauoillakin. En kaipaa ihmiskontakteja oikeastaan työpäivien jälkeen. Olen asunut tällä paikkakunnalla n. 25 vuotta, eikä niitä vapaa-ajan tuttuja ole tullut.

Tuolla menolla voi eläkkeellä tulla hyvin yksinäistä..

Yksinäisyys on omassa päässä. Joka puolella on ihmisiä kuin muurahaisia. Ystävät tai parisuhteet erikseen. Ilmankin pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen terveydenhuollossa sote-keskuksen poliklinikalla töissä. Paljon potilaskontakteja päivittäin. Työkavereiden kanssa yhteistyötä ja kanssakäymistä tauoillakin. En kaipaa ihmiskontakteja oikeastaan työpäivien jälkeen. Olen asunut tällä paikkakunnalla n. 25 vuotta, eikä niitä vapaa-ajan tuttuja ole tullut.

Tuolla menolla voi eläkkeellä tulla hyvin yksinäistä..

Kuule 80 vuotta täyttäneetkin tekee vielä töitä terveydenhuolloss.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää ihmisistä. He ovat negatiivisia ja ilkeitä.

Minusta taas takertuvia. Kohdalleni on osunut useampi rajaton tapaus. Tuli mitta täyteen. Oma vointini on kohentunut yksinollessa. Nyt mietin mitä pitää tehdä toisin etten ajautuisi enää samanlaisiin kuvioihin. Muuttoa olen harkinnut.

Syy oli, imperfektissä:

Se, että istuin yksin kotona enkä lähtenyt harrastamaan mitään. Tilanne oli tämä vielä 11 kk sitten.

Maaliskuussa 2023 aloitin uuden harrastuksen ja nyt mulla on noin sadan hengen ystävä- ja tuttavapiiri ja uusi puoliso.

Lisäksi mulla on jonkinlainen "asema" tässä yhteisössä, koska olen sen puhemies ja lähettiläs ja jutskaan kaupungin johdon ja vaikuttajien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää ihmisistä. He ovat negatiivisia ja ilkeitä.

Minusta taas takertuvia. Kohdalleni on osunut useampi rajaton tapaus. Tuli mitta täyteen. Oma vointini on kohentunut yksinollessa. Nyt mietin mitä pitää tehdä toisin etten ajautuisi enää samanlaisiin kuvioihin. Muuttoa olen harkinnut.

Muuttaessa ongelmasi seuraavat mukana. Monesti ihminen, joka puhuu muiden rajattomuudesta, ei itse kykene asettamaan omia rajojaan. Tämä on todennäköisempää kuin se, että ihan sattumalta kaikki tuttusi olisivat tuollaisia sinun rajojasi kunnioittamattomia.

Sulla ei vain ole rajoja, et osaa olla jämäkkä. Sen oppii.

Vierailija kirjoitti:

Syy oli, imperfektissä:

Se, että istuin yksin kotona enkä lähtenyt harrastamaan mitään. Tilanne oli tämä vielä 11 kk sitten.

Maaliskuussa 2023 aloitin uuden harrastuksen ja nyt mulla on noin sadan hengen ystävä- ja tuttavapiiri ja uusi puoliso.

Lisäksi mulla on jonkinlainen "asema" tässä yhteisössä, koska olen sen puhemies ja lähettiläs ja jutskaan kaupungin johdon ja vaikuttajien kanssa.

Sorry, tietenkin puhun vuoden takaisista eli maaliskuu 2022 oli käännekohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää ihmisistä. He ovat negatiivisia ja ilkeitä.

Minusta taas takertuvia. Kohdalleni on osunut useampi rajaton tapaus. Tuli mitta täyteen. Oma vointini on kohentunut yksinollessa. Nyt mietin mitä pitää tehdä toisin etten ajautuisi enää samanlaisiin kuvioihin. Muuttoa olen harkinnut.

Muuttaessa ongelmasi seuraavat mukana. Monesti ihminen, joka puhuu muiden rajattomuudesta, ei itse kykene asettamaan omia rajojaan. Tämä on todennäköisempää kuin se, että ihan sattumalta kaikki tuttusi olisivat tuollaisia sinun rajojasi kunnioittamattomia.

Sulla ei vain ole rajoja, et osaa olla jämäkkä. Sen oppii.

Tiedän. Olen oppinut. Muutaman vuoden sisällä olen hoksannut missä tein itse ne virheet.

Ei se silti poista sitä että moni on hukassa nykyään. Olen perusluonteeltani kiltti kuuntelija. En ole enää yhtä ymmärtäväinen, siis diplomaattisen kärsivällinen. Aika ei riitä siihen. Sen lisäksi olen löytänyt hyvän tasapainon yksinäisyyteeni. Olisin varmaan sopinut melko hyvin luostariin. En ole koskaan ollut erityisen sosiaalinen reaalielämässä.

En ole vain koskaan jaksanut ns. jauhaa "paskaa". Kommunikoin mielummin telepaattisesti, mutta hyvin harva vastaa.

Mua kiusattiin 7-16-vuotiaana intensiivisesti sekä koulussa että kaikissa harrastuksissa.

Se teki musta yksinäisen suden, aran ja pelkäävän, joka potkittiin pois jokaisesta laumasta. Missä vain oli ihmisiä, mua ei haluttu sinne. Vetäydyin siis omiin oloihini ja opin pärjäämään yksin.

30-vuotiaana tuntui, että olen päässyt traumoista yli, elämässä menee hyvin ja toimin ihmisten kanssa normaalisti, mutta pitkä ja raskas kiusaaminen tuossa iässä muovasi mut pysyvästi vältteleväksi. Tunne siitä, etten kuulu ihmisten joukkoon missään, on aina, ja olen hyväksynyt sen osaksi itseäni.

Olen naimisissa miehen kanssa, jota ei paljon sosiaalinen toiminta kiinnostele (ihan normaali mutta kotihiiri nörtti), jota ollaan vaan kahdestaan, ja harrastan koiria ja hevosia. Olen tyytyväinen näin.

Kyllä. En kaipaa muita ihmisiä elämääni. Liian monta kertaa "ystävät" ovat pitäneet vain käyttäneet hyödykseen, mutta ei enään ikinä. Pärjään paremmin omillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen terveydenhuollossa sote-keskuksen poliklinikalla töissä. Paljon potilaskontakteja päivittäin. Työkavereiden kanssa yhteistyötä ja kanssakäymistä tauoillakin. En kaipaa ihmiskontakteja oikeastaan työpäivien jälkeen. Olen asunut tällä paikkakunnalla n. 25 vuotta, eikä niitä vapaa-ajan tuttuja ole tullut.

Tuolla menolla voi eläkkeellä tulla hyvin yksinäistä..

Onhan Vauva-palstalla keskusteluseuraa vielä eläkeikäisillekin.

Vierailija kirjoitti:

En ole samalla aaltopituudella muiden kanssa.

Olen pienestä asti ollut hyvin itsenäinen, pohdiskeleva sekä omia polkujani kulkeva. En osannut samaistua muiden tekoihin, ajatustyyleihin tai sosiaaliseen paineisiin. Hyvin herkkä ja empaattinenkin olin kyllä, mutta koska menetin kunnioitukseni ja luottamukseni aikuisia kohtaan jo varhain, kaikki tarve tehdä heille mieliksi katosi.

Aikuisena en ole löytänyt kuin yhden ihmisen, joka ymmärtää ajatuksiani, ja se on oma puolisoni. En ole autistinen tms., testautin itseni parikymppisenä pariinkin otteeseen. Keskivertoa älykkäämpi sen sijaan kyllä.

Nykyään yksinäisyys ei haittaa, vaikka joskus sitä koenkin. Turvaan itseeni tässäkin.

Olet ihan kuin minä! Paitsi ettei minulla puolisokaan ole samalla aaltopituudella. Tosi harvoin voin olla täysin oma itseni kenenkään kanssa. Joudun aina sopeuttamaan itseni toiseen henkilöön tullakseni ymmärretyksi, ja se on tosi väsyttävää.