Mistä normaalista/arkipäiväisestä asiasta koet häpeää?

Tämmöinen ketju on ollut ennenkin ja siitä tuli surullisen pitkä. En voi ollenkaan ymmärtää, miksi ihmiset häpeävät tässäkin ketjussa mainittuja asioita. Suurin osa on aivan älyttömiä juttuja kuten bussiin meno tai kaupassa käynti. Kyllä on varmaan raskasta. Mitä te oikein teette, jos tapahtuu jotain oikeasti noloa?

Vierailija kirjoitti:

Tämmöinen ketju on ollut ennenkin ja siitä tuli surullisen pitkä. En voi ollenkaan ymmärtää, miksi ihmiset häpeävät tässäkin ketjussa mainittuja asioita. Suurin osa on aivan älyttömiä juttuja kuten bussiin meno tai kaupassa käynti. Kyllä on varmaan raskasta. Mitä te oikein teette, jos tapahtuu jotain oikeasti noloa?

Usein tällaisiin häpeämisiin liittyy ahdistushäiriö. Itselläni on sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö, ja minullakin on jotain näitä aivan "älyttömiä" häpeäjuttuja ollut elämässäni. Ja on vieläkin. Mutta olen myös huomannut, että on hyvin monta asiaa, jota ns normaalisti yleisesti hävetään, jotka minua ei hävetä ollenkaan. Ne ovat vain ne tietyt asiat, jotka jostain syystä korostuvat. Ehkä siitä onkin sitten tullut jonkinlainen resilienssi asiaan, eikä monet sellaiset tavalliset häpeän aiheet väräytä mittaria ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Puhelimeen puhuminen julkisella paikalla. Todella vaivaannuttavaa. Onneksi äärimmäisen harvoin tarvitseekaan.

Mua hävettää virallisten puhelujen soittaminen muiden kuullen. Ahdistaa joka kerta, kun joku ehdottaa, että "hoida heti se juttu ja soita tässä nyt!". Yleensä keksin jonkun täytyy käydä vessassa tai hakea puhelimen laturi -verrukkeen ja menen soittamaan yksinäni.

Jos joku soittaa mulle, niin ei ole ongelma puhua. Hävettää kai se itsensä esitteleminen ja ajattelen olevani jotenkin nolo ja tönkkö.

Minua hävettää nämä liikakiloni, jotka ilmestyneet eläkeiässä.  Teloin jalkani ja sen jälkeen en ole voinut

harrastaa liikuntaa juuri ollenkaan.  Nuorena ja vielä aikuisiällä olin normaalipainoinen ja nyt on tosi 

vaikeaa elää näiden kilojen kanssa kun riesana on hyvät ruokahalut.

Omasta alapään hajusta kun haisee muidenkin nenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hävettää joka kerta, kun nousen bussin kyytiin. Tuntuu, että kaikki ennen minua kyytiin nousseet matkustajat tuijottavat. Sama pois jäädessä

Hetkinen. Miksi ne muuten tuijottavat? Ja mitä. Osaako joku sanoa.

Minä katselen tuleeko tuttuja kyytiin.

Alkossa asiointi. Kirpparilla käynti.

Lääkärissä käyntiä

Kondomien osto. Ihan käsittämätön juttu, sillä en yleensä nolostele juuri mitään. Erosin syksyllä pitkästä suhteesta ja ajattelin, että nykyaikaisena aikuisena naisena ostan kumeja valmiiksi, kun h-hetki joskus koittaa. Kiersin kondomihyllyä _pitkään_ ja pälyilin ympärille, ettei vaan kukaan näe. Ihan typerää 😄 Sain sitten ne kumit lopulta ostettua ja on niillä onneksi käyttöäkin ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kondomien osto. Ihan käsittämätön juttu, sillä en yleensä nolostele juuri mitään. Erosin syksyllä pitkästä suhteesta ja ajattelin, että nykyaikaisena aikuisena naisena ostan kumeja valmiiksi, kun h-hetki joskus koittaa. Kiersin kondomihyllyä _pitkään_ ja pälyilin ympärille, ettei vaan kukaan näe. Ihan typerää 😄 Sain sitten ne kumit lopulta ostettua ja on niillä onneksi käyttöäkin ollut.

No mä sinänsä ymmärrän että nuo "intiimiostokset" kuten nyt vaikka joku peräpukamavoiteen ostaminen hävettää. Kun ei siihen halua kassajonoon kuitenkaan jotain työkaveria tms. toljottamaan että kato Irmeli moi, juu tässä kortsuostoksilla 🙂

Itseäni hävettää :

- Kaupan kassalle jonottaminen. Jos siis pitkä ja hitaasti etenevä jono. Tuntuu, että kaikki tuijottavat minua ja tulee tunne, että näytän oudolta tai seison jotenkin tyhmästi jne. (Tiedostan ettei näin ole eikä ketään kiinnosta, mutta en mahda tunteelle mitään)

- Syöminen muiden seurassa. Etenkin, jos joku istuu minua vastapäätä.

- Shoppaileminen jos olen jonkun/joidenkin seurassa. Ikinä en kehtaisi tuttavani kanssa vaatekaupassa asioidessani mennä esim. Sovittamaan jotain vaatetta ja pyytää mielipidettä. En silloin kehtaa ostaa mitään jos käyn kaupoissa jonkun kanssa. Yksin ollessa ei ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen muutaman kerran meinannut liukastua ja kaatua liukkailla kävelyreiteillä. Jestas että hävettää pelkkä ajatus, että joku olisi nähnyt ja alkanut nauramaan noloa kompurointiani.

Ei mua ainakaan naurata yhtään, jos joku meinaa loukata itsensä. Jos näkisin jonkun kompuroivan, mutta kuitenkin onnistuisi pysymään pystyssä, niin miettisin, että huh, onneksi tuo tyyppi ei kaatunut ja satuttanut itseään.

Bussiin juokseminen. Sen takia en edes yritä juosta, jos bussi on pysäkillä ennen minua. Mikään ei ole nolompaa, kuin juosta bussiin ja se ehtii lähteä nenän edestä.