Mistä oman persoonan puuttuminen johtuu?

Nk. heikko persoona. Muuttaa mielipiteitään muita miellyttääkseen.

Epävakaa. Muuttuu ja muovautuu aina uuden ihmisen mukaan. Käytös ollut samantyyppistä koko aikuisiän. Ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa. Muuttuu ja muovautuu aina uuden ihmisen mukaan. Käytös ollut samantyyppistä koko aikuisiän. Ei muutu.

Käytös ollut samantyyppistä koko aikuisiän. Ei muutu.

Epävakaa?

Miten tuollaiseksi tullaan tai jäädään?

Jutteleeko aina uusien ihmisten kanssa vai aina samojen? Jos aina samojen, eikö joku voi huomauttaa, että vaikuttaa mielistelevän tai teeskentelevän samoista asioista pitämistä?

Voi olla ihan kiipijäkin. Ei panosta omiin kiinnostuksen kohteisiin. Yrittää päästä siivellä tai keskustella kuin olisi suosittujen kanssa samaa mieltä. 

minun ystäväni ikään kuin unohti itsensä, kun alkoi seurustelemaan. Kaikki omat harrastukset loppuivat, ystävät unohdettiin, mielipiteet muuttui. Yllättäen samoiksi kuin nykyisen miehensä.

Kummallista, ihan eri persoona nykyään, tylsä ja ontto, vässykkä. Ennen oli hauska, eläväinen,  sanoi oman mielipiteensä reilusti.

Syntymässä saadusta persoonallisuudesta ja kasvuympäristöstä.

Keskinäisessä kommunikaatiossanne sinun vuorovaikutustyylisi vaikuttaa edellisten vaikutuksesta hänen toimintaansa. Annatko hänelle tilaa? Luottaako hän sinuun?

Uskaltaako hän sanoa todellisia mielipiteitään sinun seurassasi, siitäkin voi olla kyse.

Ihmiset ovat erilaisia.

Miellyttäjä -mielistelijä persoona.

Ei ole rohkeutta olla oma itsensä ja tuoda julki omia näkemyksiä vaan on opetellut /oppinut tällaisen selviytymiskeinon.

Kun on samaa mieltä muiden kanssa ei myöskään aseta itseään hankalaan tai ristiriitaiseen tilanteeseen, pääsee helpommalla kun myötäilee muita.

Näin saattaa tulla hyväksytyksi esim parisuhteessa, harrastuksissa ja töissä paremmin.

Tämä toimintamalli voi hyvin heikkoitsetuntoisen ihmisen tapa kerjätä hyväksyntää ja jo lapsuudesta opittu selviytymismalli.

Vierailija kirjoitti:

Jutteleeko aina uusien ihmisten kanssa vai aina samojen? Jos aina samojen, eikö joku voi huomauttaa, että vaikuttaa mielistelevän tai teeskentelevän samoista asioista pitämistä?

Voi olla ihan kiipijäkin. Ei panosta omiin kiinnostuksen kohteisiin. Yrittää päästä siivellä tai keskustella kuin olisi suosittujen kanssa samaa mieltä. 

Kalastaa huomiota ja uusia tuttavuuksia eri tavoin, mm somessa. Usein palaa kuitenkin vanhoihin tuttavuuksiin tankkaamaan turvallisuutta. Sen jälkeen vaatekaupan kautta, uusilla (keksityiltä) ominaisuuksilla varustettuna, uutena miehenä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Tuntuu, että oikeasti on hyvin yksinäinen ihminen. Ihmiset ympärillä vaihtuu nopeasti.

Mä saatan antaa tuollaisen vaikutelman kun usein annan toisen kertoa mielipiteensä ensin ja koska en halua mitään draamaa, saatan jättää oman mielipiteeni kertomatta kokonaan jos se kovasti eroaa tuon toisen mielipiteestä. En näe mitään syytä jäädä vänkäämään vain vänkäämisen ilosta asioista jotka eivät minun arkielämääni oikeasti mitenkään vaikuta (vaikkapa politiikka). Yleensä otan kovasti eri suuntaan olevaan ihmiseen reippaasti etäisyyttä jos mielipide on omasta näkökulmastani kovin kummallinen.

Mutta älä missään nimessä luule etteikö mulla olisi persoonaa, mielipiteitä, omaa elämää. En vain meuhkaa niistä enkä kaipaa kommentteja tekemisistäni/mielipiteistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutteleeko aina uusien ihmisten kanssa vai aina samojen? Jos aina samojen, eikö joku voi huomauttaa, että vaikuttaa mielistelevän tai teeskentelevän samoista asioista pitämistä?

Voi olla ihan kiipijäkin. Ei panosta omiin kiinnostuksen kohteisiin. Yrittää päästä siivellä tai keskustella kuin olisi suosittujen kanssa samaa mieltä. 

Kalastaa huomiota ja uusia tuttavuuksia eri tavoin, mm somessa. Usein palaa kuitenkin vanhoihin tuttavuuksiin tankkaamaan turvallisuutta. Sen jälkeen vaatekaupan kautta, uusilla (keksityiltä) ominaisuuksilla varustettuna, uutena miehenä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Tuntuu, että oikeasti on hyvin yksinäinen ihminen. Ihmiset ympärillä vaihtuu nopeasti.

Ap

Ulkoohjautuva. Rakkausaddikti. Kumppanit ja ystäväpiirit vaihtuvat normaaleihin ihmisiin nähden poikkeuksellisen monta kertaa aikuisiässä. Huomiohakuinen. Paikkaa traumojaan huomion kerjäämisellä jopa itselleen tuntemattomilta ihmisiltä.

Minulla on ollut aikoinaan töissä alaisuudessa kaksikin tällaista henkilöä (n). Toinen jopa niin voimakkaasti että toisti minun juuri sanomiani lauseita.

Heidän kansaan puhuminen oli pidemmän päälle raivostuttavaa, kun joka kolmas lause oli "no näin määki aattelin sen olevan, ihan just noin, samoilla linjoilla, mä oon niiiiiiin samaa mieltä sun kans tai mä sanoin just äsken ihan tota samaa Pirjolle" jne.

Tajusin kuvion ja vaihdoin taktiikkaa.

En sanonut heille enää ensin omaa näkemystäni vaan kysyin ensin mitä mieltä he on asiasta. Vaikka kannustin heitä positiivisesti sanomaan ihan sellasiakin asioita mitkä oli kiinni osaamisesta ja ammattitaidosta niin ei. En saanut kuin jotain ympäripyöreää yninää ja jaagamista josta ei saanut selkeää vastausta.

Toisaalta heidän kanssa ei tarvinnut koskaan vääntää mistään kun oli aina samaa mieltä. Oli helppoja alaisia.

Miulla on eräs tuttu joka on tällanen miellyttäjätyyppi edessäpäin, hän ei osaa itse päättää mitään ja pyytää läsnäolijoiden tekemään päätökset, on aina samaa mieltä ja esittää empaattista kuuntelijaa, toisia huomioivaa jne. Jopa niin että kulkee fyysisesti perässä, ei mene ovista ensin vaan hännystelee joukon perällä..... muka olemalla kohtelias muille.

Mutta annappas olla kun selkäsi käännät niin hän kritisoi sitä mitä tapahtui ja mitä tehtiin jne. Vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus itse vaikuttaa siihen mitä tehtiin.

Tämä henkilö on todella kaksinaamainen ja eteenkin väsyneenä ja stressissä hänestä kuoriutuu melko piikikäs ilkeilijäkin jota ei ehkä normaali-ihminen tekisi ystäville.

Mielestäni tämänkaltaiset ihmiset ovat omanlaisiaan emotionaalisia huijareita. Heidän todellista tahtotilaa ja mielipidettä ei koskaan tiedä.

Hämmentävää tässä on se että työminä hänellä on kohtalaisen selkeä ja vakaa. Yksityiselämä sen sijaan jatkuvassa myllerryksessä, ja vaikuttaa siltä että niin hän haluaa sen olevankin.

Ap

Ei tunne itseään.

Toisaalta, voihan olla, että on eri piirteiden kohdalla janan keskivaiheella. Esim. Ekstrovertti ja introvertti on janan päissä, ja me kaikki janalla jossain kohtaa. Se, joka on keskivaiheilla, mukautuu toisiin ihmisiin kameleontinomaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa. Muuttuu ja muovautuu aina uuden ihmisen mukaan. Käytös ollut samantyyppistä koko aikuisiän. Ei muutu.

Käytös ollut samantyyppistä koko aikuisiän. Ei muutu.

Epävakaa?

Kyllä, tosin nyt sen huomaa paremmin kuin nuorempana. Ja silloin ei vielä ollut somea, jossa käyttäytymisen ulottuvuudet pääsee ihan eri tavalla esiin.

Hänen erikoinen käytöksensä pistää jotenkin enemmän silmään nyt kuin kaksikymppisenä. Tähän vaikuttaa ehkä oma elämänkokemuskin.

Ap

Kirjoituksessa 12 oli tällainen teksti:

Paikkaa traumojaan huomion kerjäämisellä jopa itselleen tuntemattomilta ihmisiltä.

Ai että tuli nuoruusvuodet mieleen.

Elin nuoruuteni tällaisen miehen kanssa. Tajusin sen vasta aikuisena vuosikymmenten jälkeen.

Ai hitto se oli ärsyttävää kun hänen piti joka paikassa kaupan kassallakin sanoa jotain hauskaa myyjälle (iästä riippumatta) että sai hänen huomionsa. Eikö vaan voinut mennä ohi hiljaa maksaen tavaransa.

Hän oli kylällä tunnettu kiva ja hauska hymypoika, kaikkien kaveri, ei riidellyt eikä tapellut kenenkään kanssa niinkun osa pojista.

Tämä myös johti siihen että kun ilmeisesti ei saanut minulta kotona riittävästi hyväksyntää, huomiota, ihailua emotionaalista pönkitystä (mitä olisi ilmeisesti normaalia enemmän tarvinnut) niin haki kännissä sitä muilta naisilta baarissa. Pettämisessä ei ollut kyse siitä etteikö fyysistä läheisyyttä olis kotoa saanut, päinvastoin sitä oli mielestäni aivan liian vähän. Kyse oli siitä jatkuvasta hyväksytyksitulemisen ja ihailun tarpeen kerjäämisestä.

Siitä, että ihmiselle ei ole asetettu rajoja kasvuiässä, kasvatus on ollut epäjohdonmukaista, täysin lepsua (välinpitämätöntä) tai liian ankaraa (aina hyväksikäyttöön ja pahoinpitelyyn saakka) tai näiden epäloogista vaihtelua.

Hän ei ole oppinut oman persoonansa rajoja. Lopputulos on narsistinen  tai epävakaa persoonallisuus tai näiden yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksessa 12 oli tällainen teksti:

Paikkaa traumojaan huomion kerjäämisellä jopa itselleen tuntemattomilta ihmisiltä.

Ai että tuli nuoruusvuodet mieleen.

Elin nuoruuteni tällaisen miehen kanssa. Tajusin sen vasta aikuisena vuosikymmenten jälkeen.

Ai hitto se oli ärsyttävää kun hänen piti joka paikassa kaupan kassallakin sanoa jotain hauskaa myyjälle (iästä riippumatta) että sai hänen huomionsa. Eikö vaan voinut mennä ohi hiljaa maksaen tavaransa.

Hän oli kylällä tunnettu kiva ja hauska hymypoika, kaikkien kaveri, ei riidellyt eikä tapellut kenenkään kanssa niinkun osa pojista.

Tämä myös johti siihen että kun ilmeisesti ei saanut minulta kotona riittävästi hyväksyntää, huomiota, ihailua emotionaalista pönkitystä (mitä olisi ilmeisesti normaalia enemmän tarvinnut) niin haki kännissä sitä muilta naisilta baarissa. Pettämisessä ei ollut kyse siitä etteikö fyysistä läheisyyttä olis kotoa saanut, päinvastoin sitä oli mielestäni aivan liian vähän. Kyse oli siitä jatkuvasta hyväksytyksitulemisen ja ihailun tarpeen kerjäämisestä.

Niinpä. Tarvitsevat sitä ihailua ja hyväksyntää jokapäiväisesti. Some on pahentanut tällaisten tyyppien käytöstä.