Mistä oman persoonan puuttuminen johtuu?

Minä seurustelin keski-ikäsenä hetken miehen kanssa joka oli koulukiusattu lapsena ja hyvin rikkinäinen persoona. Hän oli tällainen huomion ja ihailun kerjääjä jopa niin että suoraan pyysi (usein) sanomaan itselleen et hän on komea ja että tykkään hänestä. Hämmentävä tilanne.

Tottahan se on että itse kenestäkin tuntuu mukavalle jos joku sanoisi joskus jotain positiivista, mutta ei kai sitä nyt ääneen kerjäämään käydä.

Kutsutaan opportunismiksi, luonteenpiirre joka säilyy ihan koko elämän.

Kutsutaan opportunismiksi, luonteenpiirre joka säilyy ihan koko elämän.

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että ihmiselle ei ole asetettu rajoja kasvuiässä, kasvatus on ollut epäjohdonmukaista, täysin lepsua (välinpitämätöntä) tai liian ankaraa (aina hyväksikäyttöön ja pahoinpitelyyn saakka) tai näiden epäloogista vaihtelua.

Hän ei ole oppinut oman persoonansa rajoja. Lopputulos on narsistinen  tai epävakaa persoonallisuus tai näiden yhdistelmä.

Tällä on edelleenkin voimakas tarve miellyttää omia vanhempiaan (kuten ammatinvalinta/-valinnat) ja sitten toisaalta tarve taistella heidän edustamiaan arvoja vastaan ja tehdä ne täysin naurunalaiseksi. Tavallaan ääripäät löytyy kaikessa, mutta keskikohta puuttuu kokonaan.

Ehkä oireisto on jopa pahentunut omien vanhempien ikääntyessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä saatan antaa tuollaisen vaikutelman kun usein annan toisen kertoa mielipiteensä ensin ja koska en halua mitään draamaa, saatan jättää oman mielipiteeni kertomatta kokonaan jos se kovasti eroaa tuon toisen mielipiteestä. En näe mitään syytä jäädä vänkäämään vain vänkäämisen ilosta asioista jotka eivät minun arkielämääni oikeasti mitenkään vaikuta (vaikkapa politiikka). Yleensä otan kovasti eri suuntaan olevaan ihmiseen reippaasti etäisyyttä jos mielipide on omasta näkökulmastani kovin kummallinen.

Mutta älä missään nimessä luule etteikö mulla olisi persoonaa, mielipiteitä, omaa elämää. En vain meuhkaa niistä enkä kaipaa kommentteja tekemisistäni/mielipiteistäni.

Mä olen samoilla linjoilla töissä.

Minulla todellakin on omat mielipiteet ja näkemykset perusteluineen. Mutta jos ne poikkeaa johtajan mielipiteedtä (jolle on ihan turha sanoa mitään, on hyvin matriarkaalinen) niin olen hijaa ja saatan jopa sanoa että "juu, mennään tällä" tms liiba laabaa. EN sano että olen samaa mieltä enkä yritä mielistellä enkä osoittaa hänelle hyväksyntää vaan tyydyn siihen miten linjaa asiat.

En edes osaa enkä todellakaan taivu mihinkään nuoleskeluun enkä yritä kerjätä irtopisteitä sillä että hännystelen pomoani. Usein on vaan helpompaa välttää ristiriitainen keskustelu ja nyökyttää päätään niin pääsee eteenpäin tilanteesta. Ja pomo luulee että olen nöyrä alainen, saa itselleen ehkä pönkitystä siitä että saa määrätä muita ja on olevinaan oikeassa (vaikkei aina olekaan).

On myös hyvän tavan osoitus ja korrektia käytöstä ettei toitota aina omia näkemyksiään eteenkään asioissa joilla ei ole mitään väliä itselle.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut aikoinaan töissä alaisuudessa kaksikin tällaista henkilöä (n). Toinen jopa niin voimakkaasti että toisti minun juuri sanomiani lauseita.

Heidän kansaan puhuminen oli pidemmän päälle raivostuttavaa, kun joka kolmas lause oli "no näin määki aattelin sen olevan, ihan just noin, samoilla linjoilla, mä oon niiiiiiin samaa mieltä sun kans tai mä sanoin just äsken ihan tota samaa Pirjolle" jne.

Tajusin kuvion ja vaihdoin taktiikkaa.

En sanonut heille enää ensin omaa näkemystäni vaan kysyin ensin mitä mieltä he on asiasta. Vaikka kannustin heitä positiivisesti sanomaan ihan sellasiakin asioita mitkä oli kiinni osaamisesta ja ammattitaidosta niin ei. En saanut kuin jotain ympäripyöreää yninää ja jaagamista josta ei saanut selkeää vastausta.

Toisaalta heidän kanssa ei tarvinnut koskaan vääntää mistään kun oli aina samaa mieltä. Oli helppoja alaisia.

Joissain töissä voidaan arvostaa muita mielisteleviä. Minusta pomot ja jotkut muut ovat jopa naureskelleet, jos olen tuonut näkemyksiäni esiin. Joskus on teeskennelty, etten muka ymmärtäisi, ettei minulle puhuta. Jos kyse on kokouksesta ja kysytään osallistujien näkemyksiä, ei reagoiva ole outo tai naurettava, vaan jos pomo ei edes odota näkemyksiä sellaisilta, joiden pitäisi tietää asiasta, tehtäviin on valittu muunlaisia kuin näkemyksiään sanovia. Sitten joku avaa suunsa, ja jos se olen minä, henkilö on väärä koska en ole telepaattisesti siirtänyt näkemystä pomon suosikille sanottavaksi. Pomon suosikit usein etenevät, joten heidän taholtaan näkemyksiä tai sopuisaa istumista kokouksissa odotetaan.

Pomo on myös voinut reagoida oudosti hakiessani työhön "työhän on vain X:lle puhumista" vaikka on tekemistä, joten enhän minä voi päästä, kun en osaa keskustella tai en saisi sellaiseen hakea. Toinen taas kommentoi lähes pilkallisen huvittuneesti "tuo näkemys ei ole minulta lähtöisin", kun sanoin jonkun omaan työhöni liittyvän ehdotuksen, ja yritin kertoa, että joku muukin on siitä tietoinen. Ikään kuin minun pitäisi ymmärtää, että olin huono kun en ymmärtänyt saada näkemystä pomolta. Enhän minä omaan työhöni liittyen saisi ehdottaa, kun en ole pomo. Silti voivat seuraavaksi esittää, ettei minulla ole mitään näkemyksiä.

Tunnen myös yhden tällaisen ihmisen.

Lapsena hänet muserrettiin henkisesti täysin. Ei ollut oikeutta omiin mielipiteisiin eikä toiveisiin vaan vaadittiin ehdotonta alistumista muiden tahtoon.

Hänestä kasvoi ontto ihmisen kuori, joka ei itsekään tiennyt kuka oli. Muutti mielipidettään aina seurassaan olevan ihmisen mukaan ja ilmeisesti aina vilpittömästi itsekin uskoi ajattelevansa samoin. Kunnes puhui seuraavan ihmisen kanssa ja kaikki muuttui.

Oli surullista seurata kuinka pahoin hän voi ja toimi itsetuhoisasti tajuamatta itsekään mikä vaivaa. Kaiken huipuksi oma perhe aina haukkui miten tyhmä ja heikko on. 😟y

Vierailija kirjoitti:

Minä seurustelin keski-ikäsenä hetken miehen kanssa joka oli koulukiusattu lapsena ja hyvin rikkinäinen persoona. Hän oli tällainen huomion ja ihailun kerjääjä jopa niin että suoraan pyysi (usein) sanomaan itselleen et hän on komea ja että tykkään hänestä. Hämmentävä tilanne.

Tottahan se on että itse kenestäkin tuntuu mukavalle jos joku sanoisi joskus jotain positiivista, mutta ei kai sitä nyt ääneen kerjäämään käydä.

Tälle kanssa muut ihmiset (naiset) ovat välineitä ihailun saamiseen. Mikään määrä ei tunnu riittävän. Sitten kun hän on saanut jonkun kanssaan suhteeseen, siirtyy seuraavaan, jne, jne.

Kyky asettua toisen ihmisen asemaan näyttää puuttuvan täysin.

Ap

No mielistelee ihan huvin vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

minun ystäväni ikään kuin unohti itsensä, kun alkoi seurustelemaan. Kaikki omat harrastukset loppuivat, ystävät unohdettiin, mielipiteet muuttui. Yllättäen samoiksi kuin nykyisen miehensä.

Kummallista, ihan eri persoona nykyään, tylsä ja ontto, vässykkä. Ennen oli hauska, eläväinen,  sanoi oman mielipiteensä reilusti.

Narsistin kanssa suhteessa. Uhrin persoona korvataan narskun persoonalla, koska se on ainoa mikä saa elää siinä suhteessa. Narsisti taas ottaa itseensä uhrin positiivisia piirteitä ja ilmentää niitä, mutta uhrilla ei ole enää oikeutta niihin.

Ulkoaohjautuva miellyttäjä jolla on heikko identiteetti. Todennäköisesti johtuu siitä että ei ole tullut vanhempiensa taholta kohdatuksi lapsena. Ei ajatusten eikä tunteiden tasolla. Tarvitsisi terapiaa jotta saisi yhteyden omiin tunteisiinsa ja oma identiteetti alkaisi vähitellen kehittyä ja vahvistua. Valitettavasti moni elää koko elämänsä ulkoaohjautuvasti, muiden tunteista ja tarpeista käsin.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoaohjautuva miellyttäjä jolla on heikko identiteetti. Todennäköisesti johtuu siitä että ei ole tullut vanhempiensa taholta kohdatuksi lapsena. Ei ajatusten eikä tunteiden tasolla. Tarvitsisi terapiaa jotta saisi yhteyden omiin tunteisiinsa ja oma identiteetti alkaisi vähitellen kehittyä ja vahvistua. Valitettavasti moni elää koko elämänsä ulkoaohjautuvasti, muiden tunteista ja tarpeista käsin.

Pyrkivät rakentamaan tätä identiteettiään somen kautta. Epäonnistuvat tässä koska some ei korvaa aitoja kohtaamisia.

Voi olla opittu defenssi, jos esim. lapsuudessa oman mielipiteen esilletuonti ei ole ollut turvallista. Vaatii myöhemmin aikaa ja vaivaa, usein terapiaa, että pääsee tästä automatisoituneesta mallista pois. Jonkun voi olla vaikea ymmärtää tällaista, mutta lapsilla ei ole juuri vaihtoehtoja kuin sopeutua. Toki aikuisena ei välttämättä palvele yhtä hyvin, mutta siihen on kasvanut.

Itse taas en hirveästi koe tarvetta jakaa mielipiteitäni ihmisten kanssa. Tarvittaessa sanon, mitä ajattelen, mutta huvikseni en ala mielipiteitä vaihtaa yleensä. Voin kuvitella, että joku käsittää tämän mielipiteiden puuttumiseksi. Tiedän mitä ajattelen ja ymmärrän, kuinka vähän se muiden elämään vaikuttaa. Joten koen että persoonani on yhtälailla olemassa, vaikka en sitä toisi randomtyypeille esille. Ymmärrän, että kaikki ovat erilaisia ja kuvan siitä "kuka minä olen" kukin muodostaa joka tapauksessa omien lähtökohtiensa kautta. Ihmiset tuntuvat inhoavan sitä, että toinen ei anna jotain suhtkoht pinnallisia materiaalia, jonka avulla voivat asettaa kenetkin mihinkin keksittyyn slottiin. Ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoaohjautuva miellyttäjä jolla on heikko identiteetti. Todennäköisesti johtuu siitä että ei ole tullut vanhempiensa taholta kohdatuksi lapsena. Ei ajatusten eikä tunteiden tasolla. Tarvitsisi terapiaa jotta saisi yhteyden omiin tunteisiinsa ja oma identiteetti alkaisi vähitellen kehittyä ja vahvistua. Valitettavasti moni elää koko elämänsä ulkoaohjautuvasti, muiden tunteista ja tarpeista käsin.

Tällä käytös erottuu poikkeavuudellaan sitä voimakkaammin, mitä enemmän ikää tulee. Pikkulapsen tavoin käyttäytyvä, vanheneva mies.

Jollakin tavalla näen hänen kulkevan kohti vääjäämätöntä tuhoa, koska ei itse halua apua eikä hakeudu terapiaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutteleeko aina uusien ihmisten kanssa vai aina samojen? Jos aina samojen, eikö joku voi huomauttaa, että vaikuttaa mielistelevän tai teeskentelevän samoista asioista pitämistä?

Voi olla ihan kiipijäkin. Ei panosta omiin kiinnostuksen kohteisiin. Yrittää päästä siivellä tai keskustella kuin olisi suosittujen kanssa samaa mieltä. 

Kalastaa huomiota ja uusia tuttavuuksia eri tavoin, mm somessa. Usein palaa kuitenkin vanhoihin tuttavuuksiin tankkaamaan turvallisuutta. Sen jälkeen vaatekaupan kautta, uusilla (keksityiltä) ominaisuuksilla varustettuna, uutena miehenä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Tuntuu, että oikeasti on hyvin yksinäinen ihminen. Ihmiset ympärillä vaihtuu nopeasti.

Jospa on pinnallinen ja juttua riittää alkuvaiheen tutustumisiin. Sitten saa vaihtelua, jos uusii vaatekaappinsa ja yrittää uudelleen eri ihmisten kanssa?

Ei ole syventynyt asioihin. Mistä muusta voi kertoa? Monet selaavat somessakin naama- ja elämäntapakuvastoa. Osa yrittää matkia muiden suosittuja sisältöjä tai saada samanlaista huomiota. Sitten totta kai pitää seurata muita tai välillä katsoa, mitä joku suosittu on tehnyt, jotta voi yrittää tehdä samanlaista.

Vaikeaa ajatella, että joku vanha tuttavuus oikein haluaisi, että pinnallinen himbo jäisi pidemmäksi aikaa imemään juttuja. Vai uskovatko, että saa uusista ihmisistä vaihtelua ja siksi haluaisivat, että jää tuttujen kanssa keskustelemaan? Mutta entä jos uusiin juttuihin kuuluu oleellisesti, että uudet ihmiset sanovat tai tekevät asioita? Takana ei välttämättä ole muuta, jos on keskittynyt vaatteisiin ja uusiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutteleeko aina uusien ihmisten kanssa vai aina samojen? Jos aina samojen, eikö joku voi huomauttaa, että vaikuttaa mielistelevän tai teeskentelevän samoista asioista pitämistä?

Voi olla ihan kiipijäkin. Ei panosta omiin kiinnostuksen kohteisiin. Yrittää päästä siivellä tai keskustella kuin olisi suosittujen kanssa samaa mieltä. 

Kalastaa huomiota ja uusia tuttavuuksia eri tavoin, mm somessa. Usein palaa kuitenkin vanhoihin tuttavuuksiin tankkaamaan turvallisuutta. Sen jälkeen vaatekaupan kautta, uusilla (keksityiltä) ominaisuuksilla varustettuna, uutena miehenä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Tuntuu, että oikeasti on hyvin yksinäinen ihminen. Ihmiset ympärillä vaihtuu nopeasti.

Jospa on pinnallinen ja juttua riittää alkuvaiheen tutustumisiin. Sitten saa vaihtelua, jos uusii vaatekaappinsa ja yrittää uudelleen eri ihmisten kanssa?

Ei ole syventynyt asioihin. Mistä muusta voi kertoa? Monet selaavat somessakin naama- ja elämäntapakuvastoa. Osa yrittää matkia muiden suosittuja sisältöjä tai saada samanlaista huomiota. Sitten totta kai pitää seurata muita tai välillä katsoa, mitä joku suosittu on tehnyt, jotta voi yrittää tehdä samanlaista.

Vaikeaa ajatella, että joku vanha tuttavuus oikein haluaisi, että pinnallinen himbo jäisi pidemmäksi aikaa imemään juttuja. Vai uskovatko, että saa uusista ihmisistä vaihtelua ja siksi haluaisivat, että jää tuttujen kanssa keskustelemaan? Mutta entä jos uusiin juttuihin kuuluu oleellisesti, että uudet ihmiset sanovat tai tekevät asioita? Takana ei välttämättä ole muuta, jos on keskittynyt vaatteisiin ja uusiin ihmisiin.

Tavallaan hän kokeilee erilaisia elämiä näyttelemällä eri rooleja. Työroolit syyt sina kuitenkin samana. Vaihtuviin rooleihin kuuluu erilaiset vaatteet, arvot ja koko lifestyle. Mikään rooli ei kuitenkaan kestä loputtomasti ja alkaa väsyttää. Hyvin usein on tilanne, jossa hän on samaan aikaan varattu ja sinkku, näkemättä tässä mitään ristiriitaa.

Suhdetta hänen kanssaan voi ilmeisesti pitkittää tarjoamalla taloudellista hyötyä, kuten matkoja, elämyksiä tai maksamalla myös hänen asumisen ja elämisen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutteleeko aina uusien ihmisten kanssa vai aina samojen? Jos aina samojen, eikö joku voi huomauttaa, että vaikuttaa mielistelevän tai teeskentelevän samoista asioista pitämistä?

Voi olla ihan kiipijäkin. Ei panosta omiin kiinnostuksen kohteisiin. Yrittää päästä siivellä tai keskustella kuin olisi suosittujen kanssa samaa mieltä. 

Kalastaa huomiota ja uusia tuttavuuksia eri tavoin, mm somessa. Usein palaa kuitenkin vanhoihin tuttavuuksiin tankkaamaan turvallisuutta. Sen jälkeen vaatekaupan kautta, uusilla (keksityiltä) ominaisuuksilla varustettuna, uutena miehenä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Tuntuu, että oikeasti on hyvin yksinäinen ihminen. Ihmiset ympärillä vaihtuu nopeasti.

Jospa on pinnallinen ja juttua riittää alkuvaiheen tutustumisiin. Sitten saa vaihtelua, jos uusii vaatekaappinsa ja yrittää uudelleen eri ihmisten kanssa?

Ei ole syventynyt asioihin. Mistä muusta voi kertoa? Monet selaavat somessakin naama- ja elämäntapakuvastoa. Osa yrittää matkia muiden suosittuja sisältöjä tai saada samanlaista huomiota. Sitten totta kai pitää seurata muita tai välillä katsoa, mitä joku suosittu on tehnyt, jotta voi yrittää tehdä samanlaista.

Vaikeaa ajatella, että joku vanha tuttavuus oikein haluaisi, että pinnallinen himbo jäisi pidemmäksi aikaa imemään juttuja. Vai uskovatko, että saa uusista ihmisistä vaihtelua ja siksi haluaisivat, että jää tuttujen kanssa keskustelemaan? Mutta entä jos uusiin juttuihin kuuluu oleellisesti, että uudet ihmiset sanovat tai tekevät asioita? Takana ei välttämättä ole muuta, jos on keskittynyt vaatteisiin ja uusiin ihmisiin.

Tavallaan hän kokeilee erilaisia elämiä näyttelemällä eri rooleja. Työroolit syyt sina kuitenkin samana. Vaihtuviin rooleihin kuuluu erilaiset vaatteet, arvot ja koko lifestyle. Mikään rooli ei kuitenkaan kestä loputtomasti ja alkaa väsyttää. Hyvin usein on tilanne, jossa hän on samaan aikaan varattu ja sinkku, näkemättä tässä mitään ristiriitaa.

Suhdetta hänen kanssaan voi ilmeisesti pitkittää tarjoamalla taloudellista hyötyä, kuten matkoja, elämyksiä tai maksamalla myös hänen asumisen ja elämisen.

Ap

* Työrooli pysyy kuitenkin aina samana

Up

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että ihmiselle ei ole asetettu rajoja kasvuiässä, kasvatus on ollut epäjohdonmukaista, täysin lepsua (välinpitämätöntä) tai liian ankaraa (aina hyväksikäyttöön ja pahoinpitelyyn saakka) tai näiden epäloogista vaihtelua.

Hän ei ole oppinut oman persoonansa rajoja. Lopputulos on narsistinen  tai epävakaa persoonallisuus tai näiden yhdistelmä.

Mitä tarkoitat persoonan rajoilla?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myös yhden tällaisen ihmisen.

Lapsena hänet muserrettiin henkisesti täysin. Ei ollut oikeutta omiin mielipiteisiin eikä toiveisiin vaan vaadittiin ehdotonta alistumista muiden tahtoon.

Hänestä kasvoi ontto ihmisen kuori, joka ei itsekään tiennyt kuka oli. Muutti mielipidettään aina seurassaan olevan ihmisen mukaan ja ilmeisesti aina vilpittömästi itsekin uskoi ajattelevansa samoin. Kunnes puhui seuraavan ihmisen kanssa ja kaikki muuttui.

Oli surullista seurata kuinka pahoin hän voi ja toimi itsetuhoisasti tajuamatta itsekään mikä vaivaa. Kaiken huipuksi oma perhe aina haukkui miten tyhmä ja heikko on. 😟y

Eikä ole parantunut?