Lue keskustelun säännöt.
Meillä vähän keskuteltiin rahasta eilen..
22.11.2006 |
Elikkäs olen ollut kotona jo 4 vuotta (tästä 2,5) yhteisen lapsemme hoitajana. Nyt alan katsomaan työelämää ja puhuin miehelle että haluisin mennä työhön jossa voisin tienata suht ok ja käyttää koulutukstani parhaiten hyväksi eli vuorotyö olisi varmasti kyseessä. Tämä tarkoittaisi tosin sitä että ies ei kovin helposti voisi enää keskittyä omaan työhönsä/matkustamaan jne.
No, mies sitten siihen että eikö päivätyö olisi hyvä perheen kannalta, sanoin että hyvä ajatus oletko SINÄ vaihtamassa sellaiseen?
Ei tietenkää jne. Sanoin että ok, voin mennä suoritustason duuniin 6-8h päivässä JOS hän maksaa mulle sitten eläkekertymää..
Siihen vastasi ettei usko mihinkään eläkkeisiin, sanoin että helppohan se on noin sanoa MULLE kun omaa kertyy mukavasti koko ajan.
Lopuksi sanoin että on kai parempi erota niin voin paremmin sitten keskittyä siihen mitä minä haluan ja voin ottaa työn mikä tasan tarkkaan on sitten sellainen että sopii mun perhetilanteeseen, eikä niinkuin nyt että mun pitää joustaa että mies saa tehdä uraa.
ARGH! Tästä lähtien pidän puoleni!
Miten teillä?
Kommentit (42)
Haluan tässä nyt oikaista muutamia väärinkäsityksiä. Miehelläni ei ole vuorotyö vaan epäsäännöllinen päivätyö johon kuuluu säännöllisesti eli kuukausittain 3-5 päivän matkoja. Eli miehen työpäivät venyy esimiehen toiveen mukaisesti, eli miehen kanssa ei voi tehdä mitään sulle-mulle vuoroja.
Olen näistä asioista keskustellut ennenkin, mutta mies on pitänyt ihan itsestään selvänä, että kun menen työelämään menen työhän joka on maks sen 6h jotta voin hoitaa lasten viemiset ja hakemiset.
Nyt sain hyvän työtarjousken 3-vuorotyöstä, aivan huipun homman, olisi ihanat työkaverit ja lyhyt työmatka, hyvä palkka jne..
niin kyllä ottaa mua henk. koht. otti päähän, että tiedän ettei sen pestin ottaminen meidän tapauksessa ole mahdollinen. tukiverkkoa ei ole ja vieraan kotiin palkkaaminen hoitamaan lasten aamuja ja iltapäiviä ei kiehdo, haluan kuitenkin että vanhemmat hoitaa nuo hommat, olen kai sitten edes vähän äidillinen, luulisin!?
Täytyy siis keksiä muuta, mutta kyllä myönnän otti /ottaa päähän ja kovaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsinkö oikein. Eihän ihmiseltä sellaista voi vaatia. Mä olen ollut kotiäitinä 7 vuotta, ja nyt lähdin työelämään. Mies ollut samassa työssä 5 vuotta, ja työajat on todella epäsäännölliset. En silti edes haluaisi vaatia , että mies jättäisi työnsä, ja vaihtaisi johonkin muuhun mun työni takia. Mä en oiken ymmärrä näitä juttuja, miksi mies ensin elättää koko perheen ja sitten yhtäkkiä joutuukin " joustamaan" kaikessa. Mun mielestä se ei ole ollenkaan oikein miestä kohtaan!
niinkuin siis minäkin. Ja työkaverini mies tekee myös reissuhommia. Kyllä hän on tähän asti pystynyt töissä olemaan. Toki työvuorotoiveita täytyy esittää ja hänen lapsensa on vuorohoitoryhmiksessä. Älä tee asiasta liian hankalaa. Kyllä se onnistuu sultakin
Joo, ok sinä olit 7 v kotona ja kaikki meni kivasti jne. Olet ilmeisesti kuitenkin nyt sitten mennyt takaisin työelämään ja kaikki sujuu?
Meillä on vähän hankalampi tuo juttu, koska meillä se paletti ei suju jos minä menen normaaliin koulutusta vastavaan työhön.
Eli kyllä minä täsäs joudun vähän joustamaan. EN vaadi mieheltäni MITÄÄN kunhan herätteli keskustelua ja ajatuksia miten tämä voisi mennä.
Vaoihtoehtoja on monia!
ap
Toivottavasti miehes tajuaa etsiä kiittävämmän vaimon itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehesi pitäisi joustaa vielä enemmän? Täytyy teidän nyt joku kompromissi kuitenkin löytää. Sinun ehdotus on aivan kohtuuton, mutta pitää miehesikin tulla vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytä vaikka MLL:n tilapäishoitoa jos et muuta keksi
Mannerheimin lastensuojeluliiton tilapäishoitoapu, tavaanko vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et taida sitten miestäsi arvostaa kauheasti:(
Olet oikeassa, ei 10-vuotiaan pidä olla yksin.
Kompromissiehdotuksesi eläkesäästämisestä ei mielestäni ole kuitenkaan kohtuuton. Eihän sitä koko eläkettä tarvitse maksaa, mutta osa. Ei se nyt kauhean montaa kymppiä tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, tulet kyllä pärjäämään oli loppuratkaisu mikä tahansa. Mutta älä luovu liian helpolla omasta elämästäsi ja omista toiveistasi, muuten löydät itsesi vanhana ja katkerana liian pian! Mies ei opi ennen kuin laitetaan riittävän kova kovaa vastaan ja jos ei silläkään opi niin paras laittaa kiertoon! Yritä neuvotella, kyllä olis kohtuullista että mies alkaisi sopia töitään teidän perheen mukaan - jos nimittäin perhe-elämä kiinnostaa ja on tärkeää. Uskonpa, että jos on arvostettu työntekijä, niin työnantaja ei suostu luopumaan hänestä vaikka työkuvioon tulis vähän rajotuksiakin. Ja vuorotyö antaa kyllä mahdollisuuksia lastenhoidon sovitteluun hyvinkin.
Mitä miehelles merkitsee teidän yhteinen perhe, haluaako viettää aikaa lasten kanssa, minkälainen suhde teillä on ja mitä se tai sen menettäminen merkitsee hänelle? Mitä itse haluat parisuhteelta - saatko sitä? Oletteko onnellisisa tahoillanne? Onko työ ukolle perhettäkin tärkeämpi, eli onko valmis menettämään perheensä työn vuoksi?
Onnea, jatka valitsemallasi tiellä - sieltä se totuus löytyy!!
Kyllä pitää naisen ajatella tulevaisuuttaankin. Ja joustamista joutuu kumpikin tekemään - MYÖS MIES vaikka kuinka olisi nousujohteisella uralla. Omasta tahdostahan se myös on kiinni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun ei tarvi olla se joka aina joustaa, vaan kummatkin joustatte vuorotellen ja nyt on miehen vuoro. Menet sinne duuniin, ja jos nyt käy niin että oot töissä kun miehellä menee myöhään duunissa niin voi voi. Mies keksiköön ratkaisun pulmaan. Tehän olette perhe, ei oo pelkästään sun tehtävä ratkaista kaikki ajankäytölliset ongelmat.
Mä en voi tajuta miten jotkut pitää ap:tä itsekkäänä jos hän vaan haluaa tehdä sitä mitä sen mies on tehnyt ties kuinka kauan! Voi haloo, ihan kuin naisen tehtävä ois ikuisesti vaan joustaa ja joustaa ja luopua ja myötäillä... ei ole! Nyt jos koskaan vois mies jäädä vaikka pariksi vuodeksi hoitovapaalle. Ootko sitä ehdottanut ap?
Jotkut on ihan tosissaan sitä mieltä että sä voit heittää uraunelmille piut paut koska sulla on perhe. Ei voi olla totta!!!
Koittakaa päästä yhteisymmärrykseen, ei 3-5 päivää kuussa nyt niin järkyttävästi ole. Eikö miehesi voi tehdä töitä kotona ollenkaan? Silloin vuoropäiväkoti pienelle ja isolle riittää että miehesi on paikalla. MLL kehiin silloin kun on kyse noista muutamista päivistä jolloin miehesi on matkoilla. Tai sitten otatte jonkun lukiolaistytön, joka pitää 10-veelle seuraa.
Älä heitä uraunelmiasi hukkaan!!!!
Niin, kyse nimenomaan on siitä perheen ja työn sovittamisesta. Minulla nousi vain tunteet pintaan kun minulle oikasti tarjottiin täyden kympin työtä ja tajusin kuitenkin etten voi ottaa sitä, koska perhetilanne ei sitä salli.
Mies ei voi jäädä hoitovapaalle (ei pitänyt kaikkea isyysvapaatakaan). Se tässä on aina rassannut kun miehen työmatka tulee esim viikon varoajalla niin miten minä sitten työvuoroja sumplin jatkossa jne.
Ollaan varmaan päätymässä siihen että mies maksaa minulle eläkekorvausta (tai kutsutaan sitä nyt vaikka episrahaksi). Siitä että teen jouston omasta urastani ja valitsen työn että olen perheen pyörittäjä edelleenkin ja mies saa jakossakin olla töissä silloin kuin pomo vaatii.
ap
Luovu vaikka sitten ennemmin siitä ukostasi jos linja on tuo. Itselläni on tietyiltä osin samankaltainen tilanne ja taitaapi tästäkin ero tulla jos ei ihmeitä tapahdu. Mun mieheni on myös rakentanut uraansa ihan miten on halunnut, minähän olen ollut kotona ja hoitanut lapsia joten helppoahan se on ollut. Nyt kun kuopus on täyttämässä 3 ja haluaisin opiskelemaan niin sepä ei tunnu onnistuvan sitten millään! Miehellä siis kohtuupalkkainen työ pk-seudulla, itse asutaan kehyskunnassa. Mulle olis opiskelupaikkoja vähän kauempana täältä mutta mies ei halua ajaa pidempää työmatkaa eikä töitä ole muualla tarjolla. Pattitilanne! En tietenkään voi vaatia miestäni tyytymään joihinkin hanttihommiin mutta voiko hän vaatia tai odottaa että jään kotiin tekemättä mitään, ilman tuloja ja luovun suunnitelmistani opiskella??? Lisämausteena on vammani joka ei näy ulospäin mutta hankaloittaa elämää todella paljon, mm. pitäisi asua lähellä koulua ja mahdolliset alat joissa voisin työskennellä ovat aika harvassa. Tästä meillä sitten riittääkin vääntöä joka loppunee siihen että lähden sinne missä minulla on mahdollisuuksia ja ukko jääkööt sitten tänne.
Tee niinkuin sinä haluat, niinhän ne miehetkin tekee eikä taatusti ole ensimmäisenä ajattelemassa mikä olisi koko perheen kannalta se paras ratkaisu. Kadut loppuelämäsi jos nyt tässä joustat ja ryydyt seuraavat vuodet sellaisessa duunissa jota et haluaisi edes tehdä.
Vierailija:
Miksei kuolleen miehen eläkkeestä ole iloa?
Siksi, että leskeneläkettä maksetaan uuden systeemin mukaan vain niille, joilla on alle 18 vuotiaita huollettavia lapsia ja vain sen ajan, kun huoltajuus on. Systeemi ei ole enää sama, kuin mitä nykymummot nauttivat.
ssi varmasti. Neuvottelemalla pääsette kumpikin pitkälle.
Mutta, jos esität asiasi tänään miehellesi tyyliin: " Nyt riitti, aion tehdä näin, ota tai jätä" , niin epäilemättä se ei johda oikeaan lopputulokseen. Anna myös toiselle osapuolelle aikaa pohtia, mikä olisi teidän perheen kannalta paras ratkaisu tilanteessa, jossa haluatte molemmille mahdollisuuden tehdä mielekästä työtä ja turvata riittävä eläkekertymä? Ehdotukset pöytään ja evaluointi, mikä tässä tilanteessa on paras vaihtoehto.
Kun on perhe, asioissa on aina monta osapuolta ja ratkaisujen tekeminen vaatii vähän enemmän aikaa ja ota tai jätä - menon voi unohtaa. Lähtökohtana pitäisi ennemminkin olla, että olemme yhdessä, yritämme yhdessä ja teemme asioita ja ratkaisuja, joihin molemmat voimme olla tyytyväisiä. Perhe on yhteinen yritys, niinkuin joku jo viisaasti sanoikin.
Lycka till!