Lue keskustelun säännöt.
Meillä vähän keskuteltiin rahasta eilen..
22.11.2006 |
Elikkäs olen ollut kotona jo 4 vuotta (tästä 2,5) yhteisen lapsemme hoitajana. Nyt alan katsomaan työelämää ja puhuin miehelle että haluisin mennä työhön jossa voisin tienata suht ok ja käyttää koulutukstani parhaiten hyväksi eli vuorotyö olisi varmasti kyseessä. Tämä tarkoittaisi tosin sitä että ies ei kovin helposti voisi enää keskittyä omaan työhönsä/matkustamaan jne.
No, mies sitten siihen että eikö päivätyö olisi hyvä perheen kannalta, sanoin että hyvä ajatus oletko SINÄ vaihtamassa sellaiseen?
Ei tietenkää jne. Sanoin että ok, voin mennä suoritustason duuniin 6-8h päivässä JOS hän maksaa mulle sitten eläkekertymää..
Siihen vastasi ettei usko mihinkään eläkkeisiin, sanoin että helppohan se on noin sanoa MULLE kun omaa kertyy mukavasti koko ajan.
Lopuksi sanoin että on kai parempi erota niin voin paremmin sitten keskittyä siihen mitä minä haluan ja voin ottaa työn mikä tasan tarkkaan on sitten sellainen että sopii mun perhetilanteeseen, eikä niinkuin nyt että mun pitää joustaa että mies saa tehdä uraa.
ARGH! Tästä lähtien pidän puoleni!
Miten teillä?
Kommentit (42)
että jos toisella on matkatyö ja toisella vuorotyö, tarvitaan ylimääräistä apua. Ei onnaa muuten, puhun kokemuksesta. Eli jos ei ole mummoa tms. niin sitten vaan hoitaja kehiin.
Jos taas tuntuu, että menee raskassoutuiseksi, molemmat tinkii jotakin. Jos sekään ei riitä, toisen on pakko tinkiä. Ei voi mitään.
Meillä meni vielä kun lapsia oli yksi, sitten kun on kaksi ja mies matkustaa, minä tingin omastani.
Minäkään en usko eläkesijoittamiseen, mutta meillä on muita pitkäkestoisia sijoituksia, molempien nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen kyllästynyt aina itse joustamaan ja hoitamaan perheen kun mies tekee uraa. Milloin tulee mun vuoro ajatella enemmän itseäni?
ap
Vierailija:
Milloin tulee mun vuoro ajatella enemmän itseäni?
Ainakin eläkkeen kannalta olsi hyvä ajatella NYT. Minusta se oli ihan hyvä kompromissi, että miehesi maksaa eläkettäsi. Naiset kun kuitenkin elävät pidempään eikä kuolleen miehen eläkkeestä ole leskelle mitään iloa.
koska mulla on matalapalkkainen työ..
Minusta se oli saatanan loukkaavaa ja ei paljon arvostusta näköjään tässä kotiäiti hommassa sitten ole! (ja joo, siivoa, ulkoilen , leikin , teen ruoat myös miehelle jne) että ihan perse homeessa en istu!
: (
ap
Se jos joku on joustoa. Nyt on sinun vuorosi 4 vuotta keskittyä uraan. Miehesi vuoro on joustaa. Ja jos hän ehdottaa eroa, kannattaa se ottaa. Hän on tosi heikosti sitoutunut liittoonne. Tuskin tulee joustamaan yhtääön missään koskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mihin panostamisesta se perhe yhteensä hyötyy eniten ja mikä kokonaistilanne on. Jos miehellä oikeesti on nousujohteinen ura ja mahdollisuuksia, onko se se, mihin yhdessä panostetaan ja paikataan sitten esim. vaimon eläketurvaa? Jos taas vaimolla olisi nyt töissä vientiä, katsotaan, onko sitä enemmän kuin miehellä ja panostetaan siihen? Jos taas ei pysty sanomaan, pannaan panoksia molempiin koreihin maltillisesti ja palkataan tarvittaessa lisäapua.
Näin me ollaan menty ja ollaan molemmat tyytyväisiä.
Kuulostat tosi itsekkäältä, " Minä, minä, minä. Kaiken pitää tapahtua minun pillini mukaan, Minä olen marttyyri ja olen saanut kärsiä..."
Perhe on yhteinen yritys ja molempien pitää tehdä kompromisseja. Miksi miehesi pitäisi luopua työstään sinun takia, kun sinulla ei sitä työtä vielä edes ole. Olet tuosta vain valmis sysäämään miehesi pois työstä, josta hän pitää sinun pikkumaisuutesi takia. Et taida paljon miehestäsi välittää.
Juuri sinunkaltaisistasi tulee niitä surkeita yksinhuoltajia, jotka sitten katkeroituneena kostavat lapsilleen ja isälleen.
Ja kyllä sitä päivätyöstäkin eläkettä kertyy, et voi olla tosissasi, että teet nyt ratkaisuja jonkin eläkkeen, johon on vielä vuosikymmeniä aikaa ja josta ei tosiaan edes tiedä saako sitä, pohjalta. Minäkään en usko koko eläkejärjestelmään, olen aivan varma, että se posahtaa, ennen kuin olen eläkeiässä.
Opettele tekemään kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se kohtuutonta ajatella että näiden vuosein jälkeen pääsisin työelämää ja sellaiseen työhän johon olen 6 vuotta kouluttautunut ja 10 000 opintolainaa ottanut. Kerro ihmeessä miten olen itsekäs? Jos nyt pitkän tauon jälkeen haluisin itselleni mahdollisimman hyvän työn?
Olenhan esittänyt myös vaihtoehtoja, että ok, teen huonompia hommia, mutta sitten mies voisi tasottaa tätä tuloeroa koska kuitenkaan se ei ole vaihtoehto että hän joustaa. Hänhän sen on sanonut, HÄN ei jousta.
Joo, ja jos mies lähtee tämän takia niin heipä hei. Laita 16 sun yhteystiedot tähän voin antaa ne sitten mun miehelle.
ap
Periaatteessa meidän perheessämme voitaisiin käydä samantapainen keskustelu muutaman vuoden kuluttua. Minua ärsyttäisi tuossa tilanteessa enemmänkin se, ettei mies ole valmis edes ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että toinenkin saisi vuorostaan haluta panostaa työhönsä ja sitäkautta myös ansaita enemmän.
Luulisin meidän perheessä tulevaisuudessa miehen jatkavan edelleen ylipitkiä päiviänsä ja minun menevän vähemmän haasteellisiin hommiin. Tosin mieheni ansioista säästetään jo nyt tulevaisuuttani varten, joten en niinkään ole niiden eläke-eurojen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatella lapsesi parasta niin etsisit sellaisen työn johon voi helpoiten yhdistää lapsen hoitoajat.
Sitä tietysti on vaikeaa ymmärttää jos itsellä ei ole koulutusta ja samaa tarvetta on vain lapsia ja sitten se työtön työtön työtön lappu mitä täytellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:n mies sitten isä ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä ainakin on onnistunut tähän asti. Toki se vähän vaivannäköä vaatii ja järjestelyjä mutta Älä nyt kuitenkaan sulje pois koko vaihtoehtoa.
vakituisen työpaikan jossa säännöllinen päivätyö omaava. Tosin tällä hetkellä olen hoitovapaalla. En ikinä laittaisi lapsiani vuoropäivähoitoon.
Leskeneläke se vasta mukava juttu onkin: saat koko potin ja päätät yksin, mihin kulutat!
Vierailija:
vakituisen työpaikan jossa säännöllinen päivätyö omaava. Tosin tällä hetkellä olen hoitovapaalla. En ikinä laittaisi lapsiani vuoropäivähoitoon.
ei se tee huonompaa vanhempaa siitä jonka lapsi on vuorohoitopäiväkodissa. Usein vuorotyössä olevalla on sitten pitempiä putkia vapaata eli näin ollen enemmän aikaa lapsen kans ja päivisin aikaa olla lapsen kans eli lapsen hereillä oloaikana. Eli tuskin se lapsi siitä kärsii, vaikka olisi iltaisin hoidossa, sen enempää kuin lapsi joka on hoidossa päivisin. ja eihän sitä joka ilta olla hoidossa, välillä myös ns. normaaliaikaan.
Itse olen kyllä tällä hetkellä vielä vanhempainlomalla jonkun tovin.
Mutta arvioisin kyllä, että vuorotyössä olevan lapsen vanhemmat saattavat jopa keretä olla enemmän lapsen kanssa hänen hereilläolo aikanaan.
Ja voihan myös tehdä niinkin, että jos molemmat tekee vuorotyötä, niin toinen tekee aamua ja toinen iltaa, niin lapsi ei joudu koskaan olemaan hoidossa.:)
Vierailija:
Kuulostat tosi itsekkäältä, " Minä, minä, minä. Kaiken pitää tapahtua minun pillini mukaan, Minä olen marttyyri ja olen saanut kärsiä..."Perhe on yhteinen yritys ja molempien pitää tehdä kompromisseja. Miksi miehesi pitäisi luopua työstään sinun takia, kun sinulla ei sitä työtä vielä edes ole. Olet tuosta vain valmis sysäämään miehesi pois työstä, josta hän pitää sinun pikkumaisuutesi takia. Et taida paljon miehestäsi välittää.
Juuri sinunkaltaisistasi tulee niitä surkeita yksinhuoltajia, jotka sitten katkeroituneena kostavat lapsilleen ja isälleen.
Ja kyllä sitä päivätyöstäkin eläkettä kertyy, et voi olla tosissasi, että teet nyt ratkaisuja jonkin eläkkeen, johon on vielä vuosikymmeniä aikaa ja josta ei tosiaan edes tiedä saako sitä, pohjalta. Minäkään en usko koko eläkejärjestelmään, olen aivan varma, että se posahtaa, ennen kuin olen eläkeiässä.
Opettele tekemään kompromisseja.
Vierailija:
Ja voihan myös tehdä niinkin, että jos molemmat tekee vuorotyötä, niin toinen tekee aamua ja toinen iltaa, niin lapsi ei joudu koskaan olemaan hoidossa.:)
Ei mikään vitsi, mutta meillä tehdään paljolti näin. Miehen kanssa sitten ei paljon yhteistä aikaa olekaan, paitsi jos mulla sattuu olemaan vapaa viikonloppu. Hyvä puoli tässä on se ettei lasten tarvitse olla niin paljoa hoidossa. n. 10 hoitopäivää/kk ja hoitoajat n. 5 h/pvä
Helpottuu sunkin elämäs..