Lue keskustelun säännöt.
Tapailisitko miestä, jolla on eron harkinta-aika meneillään?
25.02.2023 |
Ja tästä olisi siis tietysti vain hänen sanansa.
Kommentit (42)
En alkaisi. Ensinnäkin se eron "harkinta-aika" on saattanut olla meneillään jo pari vuotta, toisekseen vaimo ei ehkä edes tiedä, että harkinta-aika on meneillään ja kolmanneksi, mikäli harkinta-aika oikeasti on meneillään niin saat harmiksesi kuunnella eron loppulaineita, erilleenmuuttoa, lasten tapaamista ja tilityksiä hullusta exästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei
Se etsii vaan panopuuta
Näin on monesti. Ja jos mies kertoo, että ero on meneillään, kannattaa tarkastaa, että asia todella on niin. Monet valehtelevat. Itsellekin tullut tällainen huijari vastaan. Jollei muuten saa asiaan varmuutta, niin eikö käräoikeudesta voi kysyä, onko parin ero meneillään?
En tietenkään. Harkinta-aika on tosiaan harkintaa: mahdollisuus palata entiseen elämään. Tuossa harkintavaiheessa ihminen on vielä niin sekaisin tunne-elämänsä kanssa, että hänen ei pitäisi lähteä etsimään uutta parisuhdetta, vaan etsiä itseään ja selvittää parisuhdettaan joko jatkoon tai loppuun. Pahimmillaan uusi seurustelukumppani saa toimia terapeuttina tai tulee huijatuksi (ero ei vakuutteluista huolimatta toteudukaan).
Sinuna ap odottaisin ehdottomasti harkinta-ajan päättymistä ja kehottaisin todellisen eron jälkeen ottamaan uudelleen yhteyttä (voit tarkistaa maistraatista onko oikeasti eronnut). Monilta murheilta säästyisit silloin.
Tapailisin.
Harkinta-aika on monelle nykyisin pelkästään muodollisuus, kyllä se harkinta on tehty jo vuosien ajan silloin kun suhdetta yritettiin vielä saada toimimaan. Omalla kohdallani ainakin harkinta loppui tasan siihen kohtaan kun ero laitettiin vireille, eli juridisesti harkinta-aika alkoi. Samaan kohtaan ajoittui erilleen muutot ym käytännön säätö. Kun päätös oli tehty niin asia oli sillä selvä, vain pakollinen 6 kk piti vielä odotella. En todellakaan pitänyt itseäni varattuna siinä vaiheessa.
Ja vauvapalstaltahan tätä kannattaa kysyä :) :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Ensinnäkin se eron "harkinta-aika" on saattanut olla meneillään jo pari vuotta, toisekseen vaimo ei ehkä edes tiedä, että harkinta-aika on meneillään ja kolmanneksi, mikäli harkinta-aika oikeasti on meneillään niin saat harmiksesi kuunnella eron loppulaineita, erilleenmuuttoa, lasten tapaamista ja tilityksiä hullusta exästä.
Kuulostaa siltä, että et tiedä, mitä harkinta-aika tarkoittaa. Se on ihan juridinen asia ja kestää puoli vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Tapailisin.
Harkinta-aika on monelle nykyisin pelkästään muodollisuus, kyllä se harkinta on tehty jo vuosien ajan silloin kun suhdetta yritettiin vielä saada toimimaan. Omalla kohdallani ainakin harkinta loppui tasan siihen kohtaan kun ero laitettiin vireille, eli juridisesti harkinta-aika alkoi. Samaan kohtaan ajoittui erilleen muutot ym käytännön säätö. Kun päätös oli tehty niin asia oli sillä selvä, vain pakollinen 6 kk piti vielä odotella. En todellakaan pitänyt itseäni varattuna siinä vaiheessa.
Mutta mikä kiire tapailuun on? Eikö ole hyvä hieman katsella elämää ilman seurusteluja. Antaa omien siipien kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muutaman kerran joulukuussa treffailin miestä, joka oli jättänyt omasta aloitteestaan avioerohakemuksen elokuussa. Hän itse halusi lopettaa tapailun. Mutta yleensähän heti eron jälkeen aloitetulle suhteella ei ole hyvä tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Ensinnäkin se eron "harkinta-aika" on saattanut olla meneillään jo pari vuotta, toisekseen vaimo ei ehkä edes tiedä, että harkinta-aika on meneillään ja kolmanneksi, mikäli harkinta-aika oikeasti on meneillään niin saat harmiksesi kuunnella eron loppulaineita, erilleenmuuttoa, lasten tapaamista ja tilityksiä hullusta exästä.
Kuulostaa siltä, että et tiedä, mitä harkinta-aika tarkoittaa. Se on ihan juridinen asia ja kestää puoli vuotta.
Edellinen tarkoittaa juuri sitä, että monet naimisissa olevat valehtelevat olevansa eroamassa, harkinta-aika menossa. Kätevä keino päästä seksisuhteeseen, vaikka väittääkin olevansa vakavissaan liikkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Ensinnäkin se eron "harkinta-aika" on saattanut olla meneillään jo pari vuotta, toisekseen vaimo ei ehkä edes tiedä, että harkinta-aika on meneillään ja kolmanneksi, mikäli harkinta-aika oikeasti on meneillään niin saat harmiksesi kuunnella eron loppulaineita, erilleenmuuttoa, lasten tapaamista ja tilityksiä hullusta exästä.
Kuulostaa siltä, että et tiedä, mitä harkinta-aika tarkoittaa. Se on ihan juridinen asia ja kestää puoli vuotta.
Edellinen tarkoittaa juuri sitä, että monet naimisissa olevat valehtelevat olevansa eroamassa, harkinta-aika menossa. Kätevä keino päästä seksisuhteeseen, vaikka väittääkin olevansa vakavissaan liikkeellä.
Miksi sitten puhuisi perheestä mitään, kun voisi saman tien esittää eronnutta?
No jos se sinua vaivaa että tässä on vain hänen sanansa, niin soitappa hänen vaimolle ja kysy myös hänen sanansa. Minä tein näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran aloin tapailemaan ja nyt 12 vuotta myöhemmin olemme edelleen yhdessä. Harkinta-aika heillä oli vielä virallisesti menossa, kun astuin kuvioihin mukaan, mutta asuivat kyllä jo erikseen.
Otin riskin ja se kannatta sillä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nainen ja aloin seurustella toisen miehen kanssa harkinta-aikanani. Olimme jo aiemmin tehneet yhden avioerohakemuksen eroamatta, olleet asumuserossa, yrittäneet pari vuotta korjata avioliittoa, mutta ei siitä tullut enää mitään.
En jaksanut ajatella mitä muut ajattelevat siinä kohtaan kun uusi rakkaus asteli elämääni sattumalta. Sillä tiellä ollaan vieläkin ja hyvin onnellisesti. Eli kyllä kannatti, vaikka ei kaikkien oppikirjojen mukaisesti mennytkään.
Sama minulla. Itse asiassa olin vielä naimisisssa kun tapasin toisen. Mies oli muuttanut jo toiseen osoitteeseen, viralliset paperit oli vaan tekemättä.
Tuo avioliitto oli minun osalta niin nähty ja taputeltu, mitään harkinta-aikaa en olisi enää edes tarvinnut, mutta lakien mukaan vielä näin. Eikä ollut minun puolelta minkäänlaista omantunnon vaivaa siinä kohdin enää, tapailla toista, nusssia koko elämänsä edestä (mm. puutteessa eläminen oli yksi syy muiden joukossa, että ero tuli) ja nauttia siitä, että oli tavannut normaalin miehen, mukavan, hyvätapaisen, huomioivan herrasmiehen. Joka edelleen on elämässäni 11 vuoden jälkeen, tällä hetkellä lässyttää kissallemme ja kissa vastailee hänelle... Höpsö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei, jos hänen kanssaan olisi hauskaa ja seksi olisi hyvää. Mitään sen vakavampaa en suhteesta odottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailisin.
Harkinta-aika on monelle nykyisin pelkästään muodollisuus, kyllä se harkinta on tehty jo vuosien ajan silloin kun suhdetta yritettiin vielä saada toimimaan. Omalla kohdallani ainakin harkinta loppui tasan siihen kohtaan kun ero laitettiin vireille, eli juridisesti harkinta-aika alkoi. Samaan kohtaan ajoittui erilleen muutot ym käytännön säätö. Kun päätös oli tehty niin asia oli sillä selvä, vain pakollinen 6 kk piti vielä odotella. En todellakaan pitänyt itseäni varattuna siinä vaiheessa.
Mutta mikä kiire tapailuun on? Eikö ole hyvä hieman katsella elämää ilman seurusteluja. Antaa omien siipien kantaa.
Jaa... No entä jos on avioliitosta huolimatta ihan itsenäinen ja puolisostaan erillinen ihminen ollut ihan koko ajan? Mulle on ihan käsittämätön ajatus tuo. Silloin, kun 16-vuotiana läksin vanhempien kotoa, oli siipien kokeilun aika. Sen jälkeen ne on kyllä kantaneet ihan joka tilanteessa, myös erotessa.
Aloin seurustella miehen kanssa joka oli muuttanut erilleen vaimostaan noin kaksi kuukautta aiemmin eli harkinta-aika oli menossa. Olemme olleet nyt melkein 10 vuotta yhdessä, olemme naimisissa, ostaneet talon ja yksi yhteinen lapsi. Aika vakava laastarisuhde siis. :D
Vierailija kirjoitti:
En tapailisi.
Juttelin sellaisen kanssa jonkun aikaa ja vaikka mies sanoi, että avioliittoa oli jatkettu vain lasten takia. Että ero oli jo vuosia sitten päätetty.
Kuitenkin tuli sellainen olo puheista, että liekö vaan mies ollut päättänyt, kun hän ei vaikka nähnyt vielä edes nuorempia lapsiaan. Ja jos alkaisin tapailemaan jotain niin en halua osaksi mitään erosotkuja.
Mä olin harkinta-ajalla ja joo asuttiinkin vielä eksän kanssa samassa osoitteessa, kun oli hankala alue etsiä järkevää asuntoa ja eksällä kesti siksi kuukausia muuttaa. Tultiin ihan ok toimeen, niin ei ollut mielekästä muuttaa vain "jonnekin". Ero oli käsitelty ja harkittu viimeiseen asti ennen ensimmäisenkään paperin kirjoittamista.
Nykyisen kumppanini kanssa edettiin tosi hitaasti eka vuosi, mutta onneksi ei hätkähtänyt tilannetta, ollaan tosi onnellisia. Kuuntelisin intuitiota millainen tilanne on, toki ensimmäisistä merkeistä jo kannattaa noteerata jos homma on ihan levällään.
Itse olen nainen ja aloin seurustella toisen miehen kanssa harkinta-aikanani. Olimme jo aiemmin tehneet yhden avioerohakemuksen eroamatta, olleet asumuserossa, yrittäneet pari vuotta korjata avioliittoa, mutta ei siitä tullut enää mitään.
En jaksanut ajatella mitä muut ajattelevat siinä kohtaan kun uusi rakkaus asteli elämääni sattumalta. Sillä tiellä ollaan vieläkin ja hyvin onnellisesti. Eli kyllä kannatti, vaikka ei kaikkien oppikirjojen mukaisesti mennytkään.