Olen katkera heille ketkä ovat saaneet sekä tytön että pojan, miten pääsisin eroon tunteestani?

Juuri tänään taas sain uutisen että yhteen perheeseen oli syntynyt kahden pojan jälkeen pieni tyttö ja tippa tuli silmään.



En haluaisi tuntea asiasta näin voimakkaasti. Mikä avuksi? Mielialalääkitys?

Itsellä kolme poikaa ja hyvä näin.

toivottavasti joskus toivut tuosta itseriittoisuudestasi.



Kusipää.

hei, ei kukaan ihminen ota tunteisiinsa mielialalääkitystä...

mistä näitä valittajia oikein skiää????? Ikinä ei olla tyytyväisiä, aina keksitään syy olla katkeria.



Ole katkera sille miehelle, jonka kanssa lapsesi teit. Siitähän se sukupuoli johtuu.



Itse en kehtaisi edes myöntää olevani tuollaisesta asiasta katkera.

Mulla on 2 ihanaa poikaa, ja kolmas lapsi on toiveissa. Yritän hokea itselleni että se kolmaskin voi olla poika, mietin vain poikien nimiä jne. etten sitten pettyisi niin pahasti. Mutta tiedän että se kirpaisee jos sieltä ei nyt tule tyttöä. Vaikka poikani ovat ihania niin toivoisin joskus olevani vielä tytönkin äiti.



Minkä ikäinen nuorin lapsesi on ap, oletko kauan ehtinyt " sulatella" asiaa?

en voi sille mitään, mutta olen superonnellinen että olen saanut sekä tytön että pojan...... Enkä ajattele näin ihan ilkeyttäni vaan näin toivoin ja näin sain...

ja hyvä näinkin! Rakkaita lapsia molemmat!

molemmat kerralla :)

Itse odotin kauhunsekaisin tuntein lapsivesipunktion tulosta, halusimme tytön. Ja saimme:-) Mutta toinen (ja viimeinen) raskaus olikin sitten kaksin verroin raastavampi odotella, halusin nimittäin EHDOTTOMASTI toisen tytön. Poika-tyttö lapsipari on vaikea, ei leikitä yhdessä ja ollaan eri sukupuolta niin mitään tavaroitakaan on vaikea kierrättää. Mutta siis ennenkaikkea minulle tärkeää oli sama sukupuoli yhteenkuuluvuuden kannalta sisarusten näkökulmasta. Enkä edes oikein pidä poikalapsista, jotenkin he ovat omituisia otuksia.

Olen ikionnellinen, että saan olla molempien laatujen äiti.

olisin valinnut ihanan esikoisen jälkeen toisen pojan. Onneksi ei voi valita, ihanan tytön sain. Vaan luulen, että vaikka mulla olisi kaksi poikaa tai kaksi tyttöä, olisin yhtä tyytyväinen mitä nytkin.

Minullekin pojat olivat omituisia otuksia, mutta tämä ihana pieni poika antoi minulle mahdollisuuden tutustua poikien maailmaan ja vähän miestenkin maailmaan eritavalla.

Toisaalta jos olisin saanut toisen tytön olisin varmasti saanut kolmannen lapsen, sillä lasten isä ei enempää lapsi halua, onhan nyt keski-luokkainen perusperhe kasassa.;) Minä olin aina haaveillut isosta perheestä, mutta mieheni mielestä kaksi lasta on se iso perhe.

En osannut odottaa mitään toisesta lapsesta. Toisaalta toivon ihanaa tyttöä taas, toisaalta poikaa. Mutta minuakin pojat jotenkin oudoksutti, miten niille sitten olla äitinä???



Kunnes syntyi tämä MAAILMAN IHANIN POIKA ja on niin luontevaa ja ihanaa olla pojan äiti ja hän on niin suloinen ; ))))



Mutta toinen tyttökin olisi ollut tervetullut.



Olisin pettynyt ainoastaan, jos en olisi saanut ollenkaan tyttöä. Koska olin aina haaveillut tytöstä. Niin se vaan on, kyllä se oma tyttö on monelle naiselle tärkeä. Siskollani on kaksi poikaa ja kun kolmas olikin tyttö, sisko oli aivan onnessaan.



Ja me rakastamme poikiamme ja tyttöjämme yhtä paljon, aivan hulluuteen asti melkein ; ))) Mutta ihanaa, kun on tyttöjä. Ja myös noita poikia...

Eipä tarvi enää niihin hommiin alkaa... =)

Ootas vähän, mun on pakko nauraa loppuun..Voi jessus! :D



Tää on niin naurettava väite että en viitsi alkaa edes selittelemään. Noin tyhmällehän se olisi ihan turhaakin.

Toisaalta; olisit voinut saada vaikeasti sairaita tai vammaisia lapsia. tai et ehkä olisi saanut lapsia ollenkaan. Tohon auttaa peiliin katsominen. Lapsistaan voi oikeesti olla kiitollinenkin.

Meilla poika ja tyttö leikkivät erinomaisesti keskenään (ikäero 1v8kk) ja lelut kelpaavat hyvin ovat sitten ns. tyttöleluja/poikaleluja. Vaatteitakin voi hyvin kierrättää, koska tytölle voi joskus oikeasti laittaa muitakin vaatteita kuin vaaleanpunaisia röyhelömekkoja.



En todellakaan ymmärrä ihmisten ajatusmaailmaa aina.....

katkera siitä, etten sitä tyttöä sitten saanut. Varsinkin kun kolmas lapsi oli sellainen " yllätysvauva" , niin toivon hänestä kiihkeästi tyttöä, mutta poika tuli. Olen oikeasti saanut työskennellä tunteideni kanssa, itkenytkin olen.



Viime kesänä jonakin päivänä vain tajusin, kuinka ihana tuo kolmaskin poikamme on. Siis kerta kaikkiaan ihana pieni ihminen! Siitä asti olen rakastanut häntä ihan täysillä, jostain syystä tunne oli siihen asti noin 99% luokkaa. ;)



Olen äärimmäisen kiitollinen lapsistani, kaikista kolmesta pojastani. Viime aikoina olen myös tajunnut miten mielettömän kiitollinen saa olla siitä, että lapset ovat ihan normaaleja, terveitä ja oppimiskykyisiä lapsia. Poikiemme iät ovat 11, 5 ja 3. Joten aika kauan olin prosessissa tunteideni ja ajatusteni kanssa. Yhtään siinä kolmen vuoden takaisessa kipuiluissa ei kyllä auttanut tuttavien typerät kommentit tai ympäröivän yhteiskunnan ajatus, että täydellisessä perheessa on kaksi lasta, tyttö ja poika.



Välillä aina yllätän itseni haaveilevani neljännestä lapsesta, toiveella että hän olisi tyttö. Sitten taas ajattelen, että mitäs jos hänkin olisi poika? Jaksaisinko käydä samat tunteet läpi? Jaksaisinko olla neljän pojan äiti. Pääasiassa minun pitää miettiä siis haluanko olla neljän lapsen äiti? Jaksanko?



Toivottavasti ymmärsitte sekavan kirjoitukseni. Mutta täällä siis ollaan tuon asian kanssa suhteellisen sujut. ;)

mutta tuttu neljän tytön isä sanoi minusta hyvin, kun hänelle oli voivoteltu, kun ei sitä poikaa tullut. " Kyllä ne tytöt aikanaan poikia tuo kotiin!"

Eli eiköhän ne pojatkin niitä tyttäriä kotiin tuo;)

Voidaan saada tosi mukavia miniöitä aikanaan.