Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Autatko tuttuja/kavereita mielelläsi? Minä valitettavasti en
23.02.2023 |
Olisi kai hienoa sanoa valehtelematta, että toki autan mielelläni, kun joku kaipaa apuani.
Autanhan minä siis, mutta vilpitön, kaunistelematon totuus on että avunpyynnöt lähinnä ärsyttävät.
Tänään kävin kuskaamassa pyynnöstä yhden kaverini hammaslääkäriin, kun oma autonsa oli hajonnut.
Viime viikolla eräs tuttuni pyysi minua käymään hänelle kaupassa, kun oli itse kuumeessa.
Siskollani kävin auttamassa joulusiivouksissa, kun hänellä oli käsi paketissa.
Yhtä pikkuserkkuani olin auttamassa muutossaan viime kuussa.
Eihän näitä avunpyyntöjä nyt riesaksi asti siis ole, ja bensoista esim. olen saanut korvauksia, ja perhettäni (mm. siskoani) nyt autan kaikkein vähiten nuristen, koska "veri on vettä sakeampaa" mutta silti ärsyttää.
Ja yleensä sanotaan, että ihmistä ärsyttää toisten käytöksessä sellainen, mitä ei hyväksy itsessään, ja kyllä tämä ainakin pitää kohdallani paikkaansa. En mä yleensä pyydä keltään mihinkään mitään apua, jos en yksin pysty johonkin, eikä maksettua palvelua asiaan saa, niin sitten olen ilman. Piste.
Ihmeesti monet häiritsevät kyllä muita pyynnöillään, ilmeisesti ilman mitään tunnontuskia.
Hekö sitten myös ovat niitä, jotka saavat iloa auttamisesta, ilmeisesti?
(ja ei tarvitse nyt hyökätä kimppuuni, kyllä minä kaikkia siis autan jotka ovat apua pyytäneet, enkä tuo ilmi että teen sen vastentahtoisesti, mutta avauduin nyt vaan siitä mitä mieltä rehellisesti pääni sisällä asiasta olen)
Kommentit (41)
Laiska mulkkuhan sinä olet jos et auta kavereitasi mielelläsi. Ymmärtäisin kyllä jos kaverisi pyytäisivät ilmasityövoimaksi rakennustyömaalle joka päivä, mutta pienet jutut eivät haittaa mitään. Ei sinulla ole tärkeämpääkään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos rehellisyydestäsi AP.
Itse olen pohtinut tätä ihan samaa ja päätynyt siihen tulokseen että en auta muita ihmisiä muuta kuin niitä joista on minulle hyötyä ja jotka auttavat myös minua.
En ole koskaan saanut auttamisesta hyvää mieltä, kokenut auttamisen iloa tms. mitä siitä nyt voikaan saada. Jotkut ilmeisesti auttamisesta saavat jotain myös itselleen, ei kai kukaan auttaisi ketään jos näin ei olisi.
Autan ihan mielelläni. Riippuu toki vähän asiastakin, mutta yleisesti ottaen esim. muutoissa on tullut autettua monia kavereita, ja olen myös saanut apua muilta. Minulle ystävyyteen kuuluu myös ajatus siitä, että jeesataan myös käytännön jutuissa. Monilla ei edes ole sukua tai perhettä samalla paikkakunnalla, joten tietyllä tapaa ystävät on ne, joihin tuollaisissa jutuissa tukeudutaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos rehellisyydestäsi AP.
Itse olen pohtinut tätä ihan samaa ja päätynyt siihen tulokseen että en auta muita ihmisiä muuta kuin niitä joista on minulle hyötyä ja jotka auttavat myös minua.
En ole koskaan saanut auttamisesta hyvää mieltä, kokenut auttamisen iloa tms. mitä siitä nyt voikaan saada. Jotkut ilmeisesti auttamisesta saavat jotain myös itselleen, ei kai kukaan auttaisi ketään jos näin ei olisi.
Olet tyypillinen psykopaatti, joka näkee toiset ihmiset vain hyödyllisinä välineinä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos rehellisyydestäsi AP.
Itse olen pohtinut tätä ihan samaa ja päätynyt siihen tulokseen että en auta muita ihmisiä muuta kuin niitä joista on minulle hyötyä ja jotka auttavat myös minua.
En ole koskaan saanut auttamisesta hyvää mieltä, kokenut auttamisen iloa tms. mitä siitä nyt voikaan saada. Jotkut ilmeisesti auttamisesta saavat jotain myös itselleen, ei kai kukaan auttaisi ketään jos näin ei olisi.
Kyllä varmaan useimmat kokee, että auttaminen on mielekkäämpää, jos se on jotenkin vastavuoroista. Sellaisia ihmisiä, jotka ottaa yhteyttä pelkästään apua pyytääkseen, ei ehkä ole niin mielekästä auttaa - ajan mittaan tulee hyväksikäytetty olo.
En minäkään tiedä, saanko varsinaisesti auttamisesta itsestään mitään erityistä hyvää mieltä. Lähinnä ajattelen, että se on oikein toimittu, ja pyrin elämässäni toimimaan reilulla ja hyvällä tavalla, vaikkei se nyt olekaan mitään ilonpitoa kantaa vaikka ystävän muuttolaatikoita pari tuntia. Mutta omasta kokemuksesta myös tietää, että tällaisiin asioihin tarvitsee apua, joten miksi olla auttamatta, jos aikaa ja jaksamista on. Usein auttamistilanteisiin myös jollain tapaa liittyy ajan viettäminen yhdessä tai joskus joku oikeasti kiva tekeminen (esim. talkoot).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoin ennen, mutta huomasin valitettavasti että minulta pyydettiin apua mutta kun olisin itse tarvinnut niin kaikilla oli niin kiire tai muuta etteivät auttaneet. Olen siis kuskannut muita, auttanut muutossa jne. Mutta lopetin kun pikku jutussa ei voida auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Autan ihan mielelläni. Riippuu toki vähän asiastakin, mutta yleisesti ottaen esim. muutoissa on tullut autettua monia kavereita, ja olen myös saanut apua muilta. Minulle ystävyyteen kuuluu myös ajatus siitä, että jeesataan myös käytännön jutuissa. Monilla ei edes ole sukua tai perhettä samalla paikkakunnalla, joten tietyllä tapaa ystävät on ne, joihin tuollaisissa jutuissa tukeudutaan.
Vain laiska paskiainen jättää auttamatta. Tämä on ilmeisesti tätä nykyaikaa ja minä minä asennetta, että oma aika on muka niin tärkeää, ettei voida kavereita auttaa.
Ennen vanhaan ei olisi tullut kuuloonkaan, ettei olisi oltu koko ajan auttamassa muita, se on sitä yhteisöllisyyttä ja sillä asenteella sodistakin selvittiin. Ei tällä nykyajan itsekkäällä kermaperseasenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää auta sillä tavalla kuin nuorempana eli autan vain sellaisia, jotka osaavat arvostaa sitä ja jotka auttavat itsekin, jos pyydän. Rahaa en lainaa enää kenellekään, enkä ole lainannut vuosikymmeniin, vaan jos joku tarvitsee rahaa, annan sen rahan, jos mulla itselläni on. Syystä että takaisin periminen on välillä ollut vaikeaa.
Meillä on erilaisia luonteenpiirteitä. Jollekin autrsninennon luontaista. Jos rehellisesti sanoo, ettei nauti toisten auttamisesta, minusta se on vain hyvää itsetuntemusta.
Itse autan mielelläni. Osaan myös sanoa ei. Tervettä itsekkyyttä saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autan ihan mielelläni. Riippuu toki vähän asiastakin, mutta yleisesti ottaen esim. muutoissa on tullut autettua monia kavereita, ja olen myös saanut apua muilta. Minulle ystävyyteen kuuluu myös ajatus siitä, että jeesataan myös käytännön jutuissa. Monilla ei edes ole sukua tai perhettä samalla paikkakunnalla, joten tietyllä tapaa ystävät on ne, joihin tuollaisissa jutuissa tukeudutaan.
Minä en kyllä tukeudu ystäviini näin.
Jotenkin kunnioitan hirveästi ihmisten omaa aikaa, ja tiedän että liki kaikilla on nykyään kiirettä, stressiä ja tekemistä enemmän kuin haluaisivatkaan. Siksi en todellakaan ala vaivata kavereitani omilla jutuillani.
Tänäänkin esim. kun kuskasin kaverin sinne hammaslääkäriin, tämä vei vapaapäivästäni miltei kaksi tuntia.
Kävin ensin laittamassa autoni lämmitykseen, sitten ennen lähtöä harjasin autoni päältä paksun lumikerroksen ja raappasin ikkunat, ajoin kaverin luo, vein hänet hammaslääkäriin, odotin häntä puoli tuntia odotustilassa, sitten kyyditsin takaisin kotiin.
Ap
joskus voi apllekin sattua jotain mihin tarvitsee sitä apua.
Mä autan mielelläni ja kavereiden auttamiset on yhteistä hengaamista samalla tehden jotain. En esimerkiksi kotona nauti kaappien siivoamisesta, mutta kaverin luona voisin auttaa samalla jutellen. Hommasta pääsee pois heti kun haluaa.
Silloin jos omat aikataulut menee sekaisin kavereiden takia niin alkaa haitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi autat vastentahtoisesti? Siis ihmisiä, jotka eivät ole sulle erityisen tärkeitä? Opettele sanomaan ei. Mä autan tuttuja ja kavereita, jos se sillä hetkellä mulle sopii. En vastentahtoisesti. Läheisiäni eli omia lapsiani, siskoani ja vanhempiani autan toki silloinkin, kun mulle ei oikein edes sopisi. Silti muakin ärsyttää, jos klo 3 yöllä puhelin soi ja isä kertoo äidin kaatuneen ja pyytää mua nostoavuksi. Ei niinkään se avun pyytäminen ärsytä (ei isä rollaattorin kanssa kulkevana edes saisi äitiä nostettua ylös) vaan se, että pitää nousta keskellä yötä ylös, pukea päälle ja lähteä avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autan ihan mielelläni. Riippuu toki vähän asiastakin, mutta yleisesti ottaen esim. muutoissa on tullut autettua monia kavereita, ja olen myös saanut apua muilta. Minulle ystävyyteen kuuluu myös ajatus siitä, että jeesataan myös käytännön jutuissa. Monilla ei edes ole sukua tai perhettä samalla paikkakunnalla, joten tietyllä tapaa ystävät on ne, joihin tuollaisissa jutuissa tukeudutaan.
Minä en kyllä tukeudu ystäviini näin.
Jotenkin kunnioitan hirveästi ihmisten omaa aikaa, ja tiedän että liki kaikilla on nykyään kiirettä, stressiä ja tekemistä enemmän kuin haluaisivatkaan. Siksi en todellakaan ala vaivata kavereitani omilla jutuillani.
Tänäänkin esim. kun kuskasin kaverin sinne hammaslääkäriin, tämä vei vapaapäivästäni miltei kaksi tuntia.
Kävin ensin laittamassa autoni lämmitykseen, sitten ennen lähtöä harjasin autoni päältä paksun lumikerroksen ja raappasin ikkunat, ajoin kaverin luo, vein hänet hammaslääkäriin, odotin häntä puoli tuntia odotustilassa, sitten kyyditsin takaisin kotiin.
Ap
Tässä vaikuttaa varmaan vähän myös ikä ja elintaso. Jos on vähemmän rahaa, ei ole varaa ostaa palveluita, joten toisten apuun turvataan enemmän. Esim. eräs ystävä heitti mut päivystykseen kun oli oireita, joissa ei bussilla olisi edes kyennyt matkustamaan ja yhteydet muutenkin heikot. Taksi olisi ollut kohtuuttoman kallis opiskelijalle. Me tosin asuttiin kaverin kanssa lähekkäin, joten hänen aikaansa ei tähän mennyt kuin puoli tuntia, mutta minulle se oli tosi iso palvelus.
Itse en tunne varmaan yhtäkään ihmistä, joka olisi esim. ottanut muuttofirman muuttoon. Ei vain ole pienituloiselle millään tapaa järkevää, ainakaan kauemmas muuttaessa. Totta kai kavereille tarjotaan ruoat, mutta silti paljon halvempaa tehdä talkoina pienellä porukalla. Varmasti jos ei tarvitsisi miettiä rahankäyttöä samalla tavalla, olisi pienempi kynnys käyttää myös ostopalveluita. Toisaalta pidän tällaista solidaarisuutta myös ihan hyvänä piirteenä yksilöiden ja ihmisyhteisöjen parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen autoin,eli aikuisikäni.Koskaan en saanut vastavuorroista apua. Joten aloin tylysti kietäytyy kohta 4v.Opetella sanan kilttikin saa rauhan kun oppii sanoman ei! Joten minusta on tullut outo ja kumma.Jelpaan sen verran ohjeistan ruuanjako pisteet,jonotaa ilmasta ruoka kasia.Kuin käntymään hätäapuun soisaliviraston puoleen tai kirkon Diakonin puoleen.Raha ei tipu,ei ruokaa enää,ei ruokakassia mukaan tutuille,ei ystäville.Ei ilmasta siivousapua tai lastenhoito apua ilmasta.Ken haluaa kohdata kahvilat oma kustanushintaan.Minä en muita kestitä,en muiden kahveja maksa.Piste.
Vierailija kirjoitti:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Ok....... 😂
Mun isä on just samanlainen. Ihan impulssiensa orja eikä ajattele muita. Sillon kun joutui olemaan lasten kanssa pidempään niin ryyppäsi rälläsi kunnes pääsi meistä eroon. Välillä oli fiilis että jaksoi meitä vähän paremmin. Välillä ei. Ihan hiton hyvää teki lapsille. Pääasia et isä oli tyytyväinen kun sai olla omanlaisensa isä.
Auttaisin, jos joku pyytäisi.
Mulla on autoa, rahaa, osaamista, kädentaitoja, koulutusta ja ennenkaikkea halua auttaa.
Mutta..
Eipä oo kymmeneen, viiteentoista vuoteen kukaan mitään pyytänyt tai muutenkaan ollut yhteyksissä.
M40
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin, jos joku pyytäisi.
Mulla on autoa, rahaa, osaamista, kädentaitoja, koulutusta ja ennenkaikkea halua auttaa.Mutta..
Eipä oo kymmeneen, viiteentoista vuoteen kukaan mitään pyytänyt tai muutenkaan ollut yhteyksissä.M40
Missä päin oot?
Tarvis yks väliovi hakea, kantaa apunani kolmanteen kerrokseen ja kiinnittää karmeihin, (kenties tehdä uudet karmitkin tai ainakin modata vanhoja, en tiedä) eikä omaa miestä kiinnosta. Saat kahvit ja satasen räpylään jos hoidat homman.
😅😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin, jos joku pyytäisi.
Mulla on autoa, rahaa, osaamista, kädentaitoja, koulutusta ja ennenkaikkea halua auttaa.Mutta..
Eipä oo kymmeneen, viiteentoista vuoteen kukaan mitään pyytänyt tai muutenkaan ollut yhteyksissä.M40
Missä päin oot?
Tarvis yks väliovi hakea, kantaa apunani kolmanteen kerrokseen ja kiinnittää karmeihin, (kenties tehdä uudet karmitkin tai ainakin modata vanhoja, en tiedä) eikä omaa miestä kiinnosta. Saat kahvit ja satasen räpylään jos hoidat homman.
😅😅
Autan mielelläni, rahaa en tarvitse.
Kuka tutuista/kavereistani olet?
M40
Vierailija kirjoitti:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Kuulostaa mukavalta. Minulla on samanlainen suhde veljeni lapsiin. Ei kasvatuksellista vastuuta. Olen se mukava (toivottavasti) kahvilaseuratäti. Olet ottanut saman sukulaistäti/setäroolin.
Alue: Aihe vapaa
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.