Onko täällä jollain normaalit vanhemmat?

On kyllä. Molemmat ovat tuhkattu aikaa sitten.

Menevät normaalin jakaumaan.

He kyllä pitivät itseään muita parempina ja haukkuivat eronneita, työttömiä ja vuokralla asuvia.

Ap

No, ei ainakaan minulla.

Ei ole ollut.

Ei ole ollut. Kiinnostaisi, miten te muut suhtaudutte asiaan? Oletko työstänyt terapiassa tai päässyt itse sinuiksi asian kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut. Kiinnostaisi, miten te muut suhtaudutte asiaan? Oletko työstänyt terapiassa tai päässyt itse sinuiksi asian kanssa?

Jotkut rajat laittanut, jos se nyt auttaa. Mutta nyt pelkää että kun vanhempi vanhenee tavallaan, ettei kuole ja paljonko on vuosissa aikaa, sekin ahdistaa. Elossa on, oli vain pieni toimenpide sairaalassa hänellä. Jotkut elävät kyllä vielä vaikka 20 vuotta, eihän sitä tiedä, ajan kulun nopeus ahdistaa ihan järkyttävästi. Tuntuu että itsekin vanhenee. Ja ei kaikki kai täysin selviäkään takavuosien tapahtumista, jollain tavalla eteenpäin. 

Ei todellakaan. Molemmat alkoholisteja, toisella lisäksi persoonallisuushäiriö. Sossu tuli tutuksi jo lapsena ja paljon pahaa tapahtui. Parikymppisenä katkaisin välit täysin ja nyt molemmat ovat kuolleet. En ollut hautajaisissakaan. En tuntenut tarvetta mennä sinne.

Olen nyt melkein 50 vuotias ja minusta tuntuu että se kaikki elämä tapahtui jollekin toiselle. Outo tunne. Elin lapsuuteni ja nuoruuteni siinä helvetissä, sitten repäisin irti ja nyt olen ollut melkein 30 vuotta täysin vastuussa itsestäni ja rakentanut elämäni. Vaikeaa on ollut, mutta olen onnistunut tyydyttävästi. Silti nuo asiat joskus vaivaa, ne saattaa tulla voimakkaina mieleen kun esim näen vaikka hieman huonosti puettuja alemman sosiaaliluokan lapsia kävelemässä jonkun huonon alueen kadulla linja-auton ikkunasta.. tulee tunne että tuossa olen minä 40 vuotta sitten. Sitten tulee tunne että olinko se todella minä. Elämäni on ollut niin toista. Kaikki oli heidän syytään.. kun leikkasin heidät elämästäni ja otin oman vastuun, aloin pärjätä.

Tämmöisiä keloja joskus on.. ja painajaisia, jotka muistuttaa. Muuten en näitä enää ajattele tietoisesti.

Kyllä. Olen 80-luvun ihanneperheestä eli 2 lasta, omakotitalo ja kultainennoutaja. Kerran kesässä Etelä-Eurooppaan viikoksi lomalle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut. Kiinnostaisi, miten te muut suhtaudutte asiaan? Oletko työstänyt terapiassa tai päässyt itse sinuiksi asian kanssa?

Itse työstä terapiassa isäsuhdettani. En usko, että tuollaisen asian kanssa voi päästä itsenäisesti sinuiksi, kun on lapsesta saakka kuulut kuinka huono on ja saanut siihen päälle vielä vähän fyysistä väkivaltaa.

Erosivat, kun olin kymmenen vanha, muttei se heistä mitenkään epänormaaleja tehnyt. Tulin aina hyvin toimeen nyt jo edesmenneen isäni kanssa ja tulen edelleen toimeen äitini kanssa.

Ei oo. Minunkin äitini syytti minua isäni minulle tekemästä väkivallasta, ei koskaan estänyt tapahtumaa. Meni raukkamaisesti vain itkemään toiseen huoneeseen. Yllättäen emme ole enää yhteydessä.

Joo on ihan paranormaalit vanhemmat. Vähän niistä näkyy läpi mutta muuten ihan kivat vanhemmat.

Ei ollut. 

Mutta sitä olen ihmetellyt, miten monella oli.

Se herätti kateutta, katkeruuttakin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen 80-luvun ihanneperheestä eli 2 lasta, omakotitalo ja kultainennoutaja. Kerran kesässä Etelä-Eurooppaan viikoksi lomalle.

Tällaista oli meilläkin ulospäin :) 

Ap