Kun voin huonosti (stressi ym) miksi ensimmäisenä menetän kyvyn kommunikoida muille?

Masennuksen oireita. Ihminen lamaantuu, kun ei ole voimia tehdä asioita. Jo terveelläkin ihmisellä epämiellyttävät jutut voivat olla vaikeita niin huonovointisella ne voimistuvat moninkertaiseksi entisestään jolloin niistä tulee vain todella vastenmielisen vaikeita tehdä.

Traumaoireilua.

No, se voi olla aivojen keino säästää energiaa ja välttää lisää kuormitusta, etenkin jos muille kommunikointi tarkoittaa "kaikenlaisia" yhteyksiä. Mitä enemmän stressiä, sitä enemmän luottamuksella on merkitystä. Sitä vähemmän haluaa minnekään uteliaita tyydyttämään tai muuten vain päivittelemään kuulumisiaan, niistähän seuraa todennäköisesti lisää kysymyksiä ja kuin tilinteon jatkuvaan raportointiin joutumista ja ykistyisten rajojen ylittämisiä, siinä missä itselläsi kuluu energiaa ja olet muiden takia käynyt itsesi viemään jopa huonompaan fiilikseen, sillä päivittäminen tarkoittaa sitä, että taas tulee jotain ja taas käyt viesteissä tai some-sivulla ja se vie pois siitä, mihin olisi hyvä suuntautua. 

Stressi vähentää työmuistin ja lähimuistin kapasiteettia. Energia kuluu "hengissä selviämiseen" liittyvien kehollisten ja mielen sisäisten asioiden pyörittämiseen.

Sama mulla, tyypillistä on.

Itsellä käy kausittain sama. Kaksi burnouttia takana ja heti kun alkaa olla rasitusta,ensimmäisenä loppuu kiinnostus kommunikoida. Menen kuplaan ja vastailen viesteihin kun jaksan taas ihmisiä... Muuten kun ahdistaa tarpeeksi,lähtee koordinaatiokyky,tasapaino,näkö sumenee ja puheviat lisääntyy/pahenee. Kummallista,mutta ainakin tiedän painaa jarrua ja lujaasiinä kohtaaettei taas burnout iske. On meinaan iin kamala tila ihmisellä,etten yhtä kammottavaa tiedä.

Mullon silleen, että pystyn kyllä puhumaan helpolla stressissäkin, vaihtaa kuulumisia puhelimessa, mutta en lähde välttämättä soittamaan vaan otan omaa aikaa. On muutama läheinen, ei muuta. Introverttius ja itsensä kanssa toimeen tuleminen on ok, pystyy viihtymään omissa oloissa. Kuten eläimetkin vetäytyvät ottamaan omaa aikaa ja rauhaa, luonnon keinot. 

Kirjoittaminen, tekstiviestit ja someviestit esim Facebookkiin, niin ne eivät kuulumisten kanssa houkuta yhtään. Kirjoitetut sanat stressaavat itseäni, mutta puhuminen on rentoa. En halua vaihtaa kuulumisia tai harrastaa meilien vaihtamista taikka FB-lootiin ylläpitää kuulumisten kirjoittelua, koen raskaana ja mietin jokaista sanaa, kirjoittaminen vie liikaa energiaa kun mietin sanojen laittamisia jne, ja en saa siitä kuulumisten vaihtamisesta tekstitse tms mitään kuin miinusta, siis sen jälkeen on stressaavampaa ja väsyneempää. 

Aika normaalia. Mäkin märehdin ensin yksin, sitten puhun ystäville.

Työstressi huipussaan tällä hetkellä.  Minulle on huiskittu täysin uusia työtehtäviä, joissa ohjeistukset muuttuu jatkuvasti, tai siltä tuntuu. Teet yhden ohjeen mukaan, niin tulee noottia, että ei näin. Ja sitten kun yrität kysellä jostain asiasta, niin vastauksen saaminen on kiven ja kannon alla. 

Ihanaa tää "hyvinvointialueen" todellisuus. Isossa organisaatiossa kaikki on näköjään vaikeampaa. Ja asiakkailta tulee palautetta, kun asiat eivät etene. Niinkin yksinkertainen asia kuin skannaus on ollut viikkoja toimimatta, ja IT-puolen tärkeysjärjestyksessä viimeisenä. Mehän siis käytetään sitä vain leluna... Eipä tarvi skannata asiakirjoja oikeuteen tai Kelaan lähetettäväksi tai asiakasohjelmistoihin asiakkaiden hakemusten ja päätösten liitteiksi.

Eilen illalla oli joku ihmeellinen tekokipeä olo (paleli ja heikotti), kun ajatteli tämän päivän töihin lähtöä.