Uskotko kadotuksen olemassaoloon?

Muinaiset henkiset perinteet kuvaavat näitä kiusauksia eri tavoin. Siinä missä Raamattu kuvaa Saatanaa pahuuden ruumiillistumana, joka vastustaa Jumalaa ja viettelee muita eläviä olentoja palvelemaan häntä, puhutaan muinaisissa kirjoituksissa Mayasta, joka on aineellisen illuusion ruumiillistuma. Sen sijaan, että Maya vastustaisi Herraa, se palvelee häntä suorittamalla armotonta palvelua houkuttelemalla ehdollistunutta sielua kaikenlaisilla maukkailla myrkyllisillä herkuilla koetellakseen meitä ja lopulta muuttaakseen meitä paremmaksi, opettaakseen meille elämän kovia oppitunteja, kunnes kehitämme kyvyn havaita todellisuus oikein, jotta emme eksyisi todellisen onnen saavuttamisen tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Jeesus Kristus on

Absoluutin inkarnaatio

Monet Absoluutin inkarnaatiot tulevat tähän maailmaan. Kun Herra Krishna oli tässä maailmassa, monet yhteiskunnan jäsenet tunsivat hänet Absoluuttina. Ja sen jälkeen kun Krishna lähti tästä maailmasta, tänne ilmestyi hyvin monia jumalallisia jälleensyntymiä. Herra Jeesus Kristus oli Jumalan inkarnaatio.

Kaikki riippuu ajasta ja maallisen mielen tilasta. Kun Jeesus tuli tähän maailmaan, hänen opetuksilleen oli tarvetta. Ihmisten tietoisuuden ja ajan olosuhteiden mukaan hän saarnasi tiettyjä totuuksia.

Kristus itse myönsi:

12

»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13

Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).

Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:

(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?

Kun Jeesus kantoi ristiä harteillaan (hän käveli paikalle, jossa hänet oli määrä ristiinnaulita), tien molemmin puolin oli joukko miehiä ja naisia. Ja hän käveli. Yhtäkkiä hän katsoi Juudaksen kasvoihin. Väkijoukko seisoi molemmin puolin, hän käveli risti olkapäillään, hän käveli kohti ristiinnaulitsemispaikkaa. Yhtäkkiä hän katsoi Juudasta silmiin. Juudas näki jotain Jeesuksen silmissä ja juoksi puoliksi tajuttomana pois: "Mitä minä olen tehnyt? - Hän alkoi katua. - Mitä minä olen tehnyt?" Juudas kääntyi. Luulen, että se mitä Juudas näki Kristuksen silmissä... Kristus käveli pää alaspäin, mutta yhtäkkiä hän nosti päätään ja katsoi Juudasta silmiin.

Kristuksen katseesta Juudas luki seuraavaa: "Sinun uhrisi minun kunniakseni on ylenpalttisen suuri. Olen sinulle velkaa, olen sinulle velkaa, olen sinulle velkaa. Nimesi tulee tunnetuksi: olet pettänyt minut, suuri uhraus sinulta, jonka tarkoituksena on korottaa nimeäni. Olen ikuisesti velkaa sinulle, Juudas. Sinä kaadut ja siten korotat minua, sinun kaatumisesi palvelee minun korotustani. Sinun ikuinen häpeäsi edistää minun ikuista kunniaani tässä maailmassa. Anna minulle anteeksi. Juudas, anna minulle anteeksi! Käytän henkeäsi "ostaakseni" kunniani. Se on välttämätöntä maailman parhaaksi. Minä olen valinnut sinut."

Vierailija kirjoitti:

Kun Jeesus kantoi ristiä harteillaan (hän käveli paikalle, jossa hänet oli määrä ristiinnaulita), tien molemmin puolin oli joukko miehiä ja naisia. Ja hän käveli. Yhtäkkiä hän katsoi Juudaksen kasvoihin. Väkijoukko seisoi molemmin puolin, hän käveli risti olkapäillään, hän käveli kohti ristiinnaulitsemispaikkaa. Yhtäkkiä hän katsoi Juudasta silmiin. Juudas näki jotain Jeesuksen silmissä ja juoksi puoliksi tajuttomana pois: "Mitä minä olen tehnyt? - Hän alkoi katua. - Mitä minä olen tehnyt?" Juudas kääntyi. Luulen, että se mitä Juudas näki Kristuksen silmissä... Kristus käveli pää alaspäin, mutta yhtäkkiä hän nosti päätään ja katsoi Juudasta silmiin.

Kristuksen katseesta Juudas luki seuraavaa: "Sinun uhrisi minun kunniakseni on ylenpalttisen suuri. Olen sinulle velkaa, olen sinulle velkaa, olen sinulle velkaa. Nimesi tulee tunnetuksi: olet pettänyt minut, suuri uhraus sinulta, jonka tarkoituksena on korottaa nimeäni. Olen ikuisesti velkaa sinulle, Juudas. Sinä kaadut ja siten korotat minua, sinun kaatumisesi palvelee minun korotustani. Sinun ikuinen häpeäsi edistää minun ikuista kunniaani tässä maailmassa. Anna minulle anteeksi. Juudas, anna minulle anteeksi! Käytän henkeäsi "ostaakseni" kunniani. Se on välttämätöntä maailman parhaaksi. Minä olen valinnut sinut."

Mitä hän näki Jeesuksen katseessa? Kristuksen katseessa ei lukenut: "Olet näytellyt petturin roolia, olet syyllistynyt maanpetokseen. Se ei ollut sellainen katse; siinä ei ollut kostonhimoa. Pikemminkin se oli Kristuksen katse, joka sanoi: "Juudas, et käytä minua lainkaan omiin tarkoituksiisi. Päinvastoin, minä käytän sinua nostamaan lippuni korkealle; tulen käyttämään sinua ja nimeäsi ikuisesti. Siksi olen sinulle velkaa, ystäväni." Samanlaisen viestin Juudas havaitsi Jeesuksen katseesta - suuren arvostuksen itseään kohtaan.

Juudas tunsi: "Olen tehnyt väärin häntä kohtaan, mutta hänen katseessaan lukee kiitollisuus. Miten se on mahdollista?" Juudas järkyttyi nähdessään, että Jeesus oli äärimmäisen kiitollinen. Juudas pystyi lukemaan Jeesuksen silmistä: "Juudas, minä käytän sinua ikuisesti. Sinä osoitat, että olen oikeassa. Sinua on käytetty niin suureen tarkoitukseen. Olen käyttänyt sinua ja riistänyt sinulta hyvän nimesi ikuisesti, ja siksi olen sinulle, ystäväni, syvästi kiitollisuudenvelassa. Pyydän, anna minulle anteeksi. Anna anteeksi tekoni." Ymmärtäessään, mitä Kristus yritti sanoa, Juudas järkyttyi tajutessaan, että Kristus saattoi olla niin rakastava, ystävällinen ja kiitollinen häntä, petturia, kohtaan. Juudas ei voinut jäädä sinne väkijoukkoon. Hän juoksi kuin hullu pois sovittaakseen tekonsa.

Kadotus tai helvetti on alkukielessä géenna eli Hinnomin laakso. Hinnomin laaksossa poltettiin lapsia uhrina Molokille (2. Kun. 23:10, Jer. 32:35). Myöhemmin sinne vietiin poltettavaksi rikollisten ihmisten ja itsestään kuolleitten eläinten ruumiit. Paikasta tuli iankaikkisen rangaistuksen vertauskuva, ja sen nimi alkoi merkitä kadotettujen lopullista paikkaa. Tässä merkityksessä sana géenna (suomennos ”helvetti”) esiintyy UT:ssa Jeesuksen käyttämänä 11 kertaa. Ilmestyskirja puhuu kadotuksesta ikuisena tulijärvenä.

Puhuessaan kadotuksesta ja sinne joutuvista Paavali sanoi tekevänsä sen itkien (Fil.3:18–19). Samoin Jeesus itki puhuessaan Jerusalemin kohtalosta. Kadotus on todellakin ahdistava aihe. Mutta enemmän kuin kukaan muu Jumala itse toivoo, ettei sinne joutuisi ihmisiä. Siksi hän lähetti oman Poikansa kärsimään ja kuolemaan meidän syntisten sijasta. Kadotukseen ei joudu kukaan, joka turvaa evankeliumin lupauksiin syntiensä sovituksesta Golgatan ristillä.

Puhe helvetistä on monelle vastenmielistä ja siksi sitä on halki aikojen yrittää selittää pois Raamatusta muun muassa tavoilla, joihin kysyjä viittaa. Mutta näin ei ole toimittu pelkästään rangaistuksen pelosta, vaikka se löytyykin jokaisesta sydämestä – tunnustettiin sitä tai ei. Monella on lisäksi vääriä mielikuvia helvetistä. Ne tulee hylätä, mutta samalla on muistettava, että on olemassa oikea kadotus. Se on olotila, jota tulee pelätä. Raamattu opettaa siitä monessa kohdassa ja osoittaa sen olevan iankaikkista luonteeltaan. Mitä Raamattu siis siitä opettaa?

Kadotus ei ole sielunvihollisen ja hänen apuriensa valtaa, jolla he kiusaisivat onnettomia sieluja ja nauttisivat heidän kärsimyksistään ja voisivat lisätä heidän tuskaansa. Viimeisellä tuomiolla Jeesus sanoo: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” (Matt. 25:41). Kadotus on Jumalan valmistama paikka, jossa Hän antaa oikeudenmukaisen rangaistuksen ja tuomion kohdata nimenomaan sielunvihollista ja pahoja henkiä. Sitä ei ole valmistettu ainoatakaan ihmistä varten. Kuitenkin Jeesus tuomitsee sinne ihmisiäkin, koska heille ei kelpaa taivas, joka on heitä varten valmisteltu ja jota Hän lahjana ihmisille tarjoaa.

Monet ovat pitäneet Raamatun kuvausta kadotuksesta liian kouriintuntuvana. Ruumiillista tuskaa on kavahdettu. Mutta henkinen ja hengellinen tuska on jo täällä ajassa se, mikä ruumiinkin tuskasta tekee sietämättömän. Raamatun mukaan ihmiset joutuvat kadotukseen ruumiin ylösnousemuksen ja viimeisen tuomion jälkeen. Kadotus on siksi sekä ruumiillista, henkistä että hengellistä tuskaa oikeudenmukaisena rangaistuksena ajallisen elämän synneistä. Jeesus sanoo: ”Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin” (Matt.5:29).

Jokainen ihminen tuomitaan tekojensa mukaan. Syntien suuruutta ei ensi sijassa ratkaise kuitenkaan se, mitä pahaa on tehty, vaan ketä vastaan pahaa on tehty. Iankaikkisen Jumalan hylkääminen – sitä synti aina on olemukseltaan – tuottaa iankaikkisen rangaistuksen. Kadotettujen tuska nousee tietoisuudesta, että he ovat koko elämänsä rikkoneet rakastavaa ja hyvää Jumalaa vastaan.

Kadotus on iankaikkinen olotila Jumalan enkelien ja Jeesuksen Kristuksen kasvojen edessä. Kadotettujen tuskaa Raamattu kuvaa: ”…hän joutuu juomaan Jumalan vihan viiniä… Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa…” (llm. 14:10.)

Kadotuksen tuli ei ole kadotettujen ihmisten himojen tulta, niin kuin usein on annettu ymmärtää. Viimeisen tuomion jälkeen ei tule olemaan mitään syntiä eikä mitään synnillisiä himoja. Kadotuksen tuskan keskeltä ei nouse yhtään kirousta. Raamattu sanoo: ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava… ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ’Jeesus Kristus on Herra’.” (Fil. 2:10–11.)

Kadotus on Jumalan tuli. Pelastetuille Jumala on taivaan ihana rakkauden tuli, mutta kadotetuille iankaikkisesti kuluttava oikeudenmukaisen tuomion tuli. Koska on Jumala, on taivas, sillä taivas on täydellistä rakkauden yhteyttä Jumalaan. Koska on Jumala, on kadotus, sillä se on Hänen pyhyytensä, puhtautensa ja oikeudenmukaisuutensa tuli. Koska Jumala on iankaikkinen, niin myös taivas ja kadotus ovat iankaikkiset. Kadotus ei siis ole olemassaolon sammumista, vaan iankaikkisia eroa Jumalan rakkauden yhteydestä, mutta loputonta yhteyttä Hänen pyhyytensä läsnäoloon. Raamattu sanoo: ”Meidän Jumalamme on kuluttava tuli” (Hepr. 12:29).

 Jumala ei tahdo, että kukaan joutuisi kadotukseen. Hän rakastaa jokaisia luomaansa ihmisiä. Siksi Hän antoi oman ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kärsimään meidän sijastamme meidän ansaitsemamme iankaikkisen rangaistuksen. Jeesus kärsi meidän syntiemme ansaitseman tuskan Golgatan ristillä. Jumala hylkäsi oman Poikansa, ettei hänen tarvitsisi hylätä meitä. Ristin tuskissa näemme, millainen on kadotuksen tuska. Mutta siellä näkyy myös Jumalan suunnaton rakkaus meitä kohtaan. Säästääkseen meidät Hän kävi itse Pojassaan kärsimään Sinun syntiesi oikeudenmukaisen tuomion.

Tunnustamalla syntimme ja turvautumalla Jeesuksen uhriin saamme kaikki syntimme anteeksi, yhteyden rakastavaan Isään ja varman iankaikkisen elämän. Jeesus sanoo: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16).

 Koska uskova tietää, että hänen ei tarvitse joutua kadotukseen, hänelle on annettu tehtävä kertoa hyvää uutista, että kuka tahansa Jeesukseen turvaava pääsee taivaalliseen

On täysin turha sanoa, että Mäkipelto ei ole pätevä. Hän on teologian tohtori ja puhuu sujuvasti muinaishepreaa ja muinaiskreikkaa. Ja on tutkinut tekstejä alkukielellä.

Kadotus on todellinen, uskoi siihen tai ei.

Ja olipa Raamatun antama kuvaus helvetistä, eli vaivan paikasta, tulijärvestä, sitten vertauskuvallista tai kirjaimellista paikkaa tarkoittava, niin joka tapauksessa kysymys on iankaikkisesta vaivasta, jossa ihminen rypee omien sovittamattomien syntiensä kanssa.

Helvetti tehtiin langenneille enkeleille eli saatanan joukolle rangaistuspaikaksi, mutta myös saatanaa seuraavat ihmiset seuraavat saatanaa kadotukseen asti, jos he eivät tee parannusta ja käänny Jumalan puoleen.

Usko siis Herraan Jeesukseen ja anna sovittaa syntisi, niin sinä pelastut ja pääset Jumalan valtakuntaan.

”Jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut” (Room 8:30)

Loppujen lopuksi kaikki pelastetut ovat jo ennalta määrättyjä, meidän muiden ei tarvitse yrittää mitään. Tarkoittaako tämä, että elämme aivan samalla tavalla, riippumatta siitä, kuinka syntistä elämää elämme, pääsemme silti "taivaaseen", koska kaikki on ennalta määrätty. Ja ne, jotka on määrätty helvettiin, aivan yhtä lailla, olivatpa he kuinka pyhiä tahansa, heidät on määrätty helvettiin käytöksestään riippumatta.

Kristityt eivät ilmeisesti voi poistaa joitakin keskusteluketjuja lainkaan, aivan kuten he ovat poistaneet esimerkiksi kaikki maailmanuskontoja koskevat keskusteluketjut. Ja tämä ketju on ilmeisesti yksi niistä. Jos siis halutaan keskustella jostain, esimerkiksi maailmanuskonnoista tai jostain muusta kristinuskoa kyseenalaistavasta aiheesta, kristityt eivät ilmeisesti voi poistaa sitä. Joten kaikesta kyseenalaisesta voidaan keskustella täällä. Mistä tahansa aiheesta. Eilen poistettiin eräs toinen kristinuskoa kyseenalaistava ketju. Ja jos he poistavat viestejä, voitte ne uudelleen laittaa.

Suraavaa linkkiä on vaikeampi poistaa ilmeisesti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/4126602/sielun-subjektiivinen-maailma-t…

”Jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut” (Room 8:30)

Loppujen lopuksi kaikki pelastetut ovat jo ennalta määrättyjä, meidän muiden ei tarvitse yrittää mitään. Tarkoittaako tämä, että elämme aivan samalla tavalla, riippumatta siitä, kuinka syntistä elämää elämme, pääsemme silti "taivaaseen", koska kaikki on ennalta määrätty. Ja ne, jotka on määrätty helvettiin, aivan yhtä lailla, olivatpa he kuinka pyhiä tahansa, heidät on määrätty helvettiin käytöksestään riippumatta.

Joka sanoo toiselle: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen, sanoi Jeesus

Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ’Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. Matteus 5:21, 22, käännös 1938.

Raamattu 1992 (KR92)

Vuorisaarna

5—7

Vihasta ja riidasta

21

»Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. 22

Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.

Kristityt poistivat jälleen keskusteluketjun. Älä huoli, jatketaan täällä, tätä ketjua on vaikeampi poistaa. Mutta se on onnistuu, jatketaan muualla.

Konstantinopolin toinen kirkolliskokous vuonna 553 jKr. heitti pois kaikki viittaukset jälleensyntymiseen ja totesi, että ajatus siitä oli myytti ja että jokainen, joka uskoi siihen, tulisi kirkonkiroukseen. Tämä toiminta ei tietenkään olisi odottamatonta niiden muiden asioiden valossa, joita kirkko on historian aikana tehnyt asettaakseen itsensä ainoaksi keinoksi päästä taivaaseen ja saavuttaa Jumalan armo.

Olisi vain tämä yksi elämä, jonka aikana sielu syntyi, ja yksi mahdollisuus päästä joko taivaaseen tai ikuiseen helvettiin, joka määräytyisi kirkon väliintulon perusteella. Toisin sanoen kirkko koki uhkana sen tosiasian, että sielulla on ikuinen ja henkilökohtainen suhde Jumalaan, joka on sytytettävä uudelleen joko yhdessä, kahdessa tai kuinka monessa elämässä tahansa, eikä tämä suhde välttämättä riipu henkilön hyvästä asemasta missään uskonnollisessa järjestössä. Näin ollen ihmiset voisivat yrittää palauttaa suhteensa Jumalaan muilla keinoin kuin kirkon sanelemalla, mitä kirkko ei voinut sietää.

Vierailija kirjoitti:

Konstantinopolin toinen kirkolliskokous vuonna 553 jKr. heitti pois kaikki viittaukset jälleensyntymiseen ja totesi, että ajatus siitä oli myytti ja että jokainen, joka uskoi siihen, tulisi kirkonkiroukseen. Tämä toiminta ei tietenkään olisi odottamatonta niiden muiden asioiden valossa, joita kirkko on historian aikana tehnyt asettaakseen itsensä ainoaksi keinoksi päästä taivaaseen ja saavuttaa Jumalan armo.

Valitettavasti poistamalla tiedon jälleensyntymisestä ja karmasta kirkko on luonut filosofiaansa valtavia aukkoja, jotka jättävät kysymyksiä, joihin se ei pysty vastaamaan

Vierailija kirjoitti:

Olisi vain tämä yksi elämä, jonka aikana sielu syntyi, ja yksi mahdollisuus päästä joko taivaaseen tai ikuiseen helvettiin, joka määräytyisi kirkon väliintulon perusteella. Toisin sanoen kirkko koki uhkana sen tosiasian, että sielulla on ikuinen ja henkilökohtainen suhde Jumalaan, joka on sytytettävä uudelleen joko yhdessä, kahdessa tai kuinka monessa elämässä tahansa, eikä tämä suhde välttämättä riipu henkilön hyvästä asemasta missään uskonnollisessa järjestössä. Näin ollen ihmiset voisivat yrittää palauttaa suhteensa Jumalaan muilla keinoin kuin kirkon sanelemalla, mitä kirkko ei voinut sietää.

Kristittyjen filosofiassaan käyttämä henkinen tieto on siis hyvin alkeellista ja epätäydellistä. Täydellisen henkisen täydellisyyden saavuttaminen ei ole mahdollista näin epätäydellisessä henkisessä prosessissa. Parhaimmillaan se edistää hyviä moraalisia arvoja, irrottautumista maallisesta elämästä, kiintymystä ja omistautumista Jumalaan sekä mahdollisuutta päästä taivaallisille planeetoille. Taivaalliset planeetat ovat kuitenkin edelleen aineellisessa kosmisessa ilmentymässä eivätkä hengellisessä maailmassa.

0rpon kaudella uskon.