Lue keskustelun säännöt.
Isäni nimitteli minua suuruudenhulluksi, kun aloin menestyä elämässäni
22.02.2023 |
En hyväksynytkään surkeaa kohtaloani perheen syntipukkina, vaan ymmärsin omat kykyni ja aloin menestyä. Pääsin yliopistoon, sain kivan työpaikan ja lapsenikin voivat hyvin. Tämä liikehdintä on isälleni suuruudenhulluutta. Hän itse on ollut suuren osan elämästään työttömänä, heittänyt lahjansa menemään ja ollut kaiken suhteen hyvin pessimistinen ja katkera.
Pakko sanoa, että tuo isän kommentointi satuttaa todella paljon. Ajattelin, että yleensä vanhemmat haluavat lapsensa parasta. Ei tunnu siltä.
Toisaalta, nyt kun katsoo elämää taakse päin, niin tämähän juuri on sitä, mitä olisi pitänyt odottaa. Isä ei ole oikeastaan koskaan kohdellut minua hyvin (lapsena fyysistä ja henkistä kaltoinkohtelua), mutta nyt vasta oikeasti olen valmis sen hyväksymään. Olen turhaan hakenut häneltä hyväksyntää monta vuotta.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä lapsia vaan tulee vaikka ei niitä niin haluaisi.
T. Vahinko vuodelta -97
Vierailija kirjoitti:
Niitä lapsia vaan tulee vaikka ei niitä niin haluaisi.
T. Vahinko vuodelta -97
Suomessa tuntuu olevan paljon tällaisia miehiä, jotka eivät ole koko lapsiasiaa ikinä edes miettineet.
isäsi yrittää latistaa. Jätä hänet omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä lapsia vaan tulee vaikka ei niitä niin haluaisi.
T. Vahinko vuodelta -97Suomessa tuntuu olevan paljon tällaisia miehiä, jotka eivät ole koko lapsiasiaa ikinä edes miettineet.
Äitini väittää, että isä suostui minuun viiden vuoden taivuttelun jälkeen vain, koska halusi pitää äitini. Olin 6v kun heille tuli ero enkä ole juurikaan isääni sen jälkeen nähnyt.
- eri
Voi olla, että isäsi haluaa sinulle parasta, mutta on vaan todella hukassa sen suhteen mitä se paras vois olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on lähtökohta monella, joka ponnistaa tuollaisesta taustasta. Varallisuus ja hyvinvointi on rikoksiin verrattava asia - tai vähintäänkin aiheuttaa kateutta ja katkeruutta.
Itse viisveisaan muiden mielipiteistä.
Meille on koko meidän lapsuus syötetty propagandaa liittyen ällöön myyttiin vanhemmuudesta. Lapsia tehdään silkasta itsekkyydestä tyydyttämään omia narsistisia tarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä lapsia vaan tulee vaikka ei niitä niin haluaisi.
T. Vahinko vuodelta -97Suomessa tuntuu olevan paljon tällaisia miehiä, jotka eivät ole koko lapsiasiaa ikinä edes miettineet.
Äitini väittää, että isä suostui minuun viiden vuoden taivuttelun jälkeen vain, koska halusi pitää äitini. Olin 6v kun heille tuli ero enkä ole juurikaan isääni sen jälkeen nähnyt.
- eri
Vielä tänäkin päivänä saa lukea tutkimuksia joissa miehillä yleisin syy on haluta lapsia on se, että nainen niitä haluaa.
Menestys on paras kosto. Anna mennä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ankeuttava isä. Mitä hän sitten haluaisi? Sitä, että jäisit työttämäksi ja kotiin odottaman kuolemaa?
Sota ja suomettuminen tämän kulttuurin taustalla, tutulta kuulostaa!
Aika harva suomalainen mennen polven vanhempi rakastaa aidosti lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tyypillistä suomalaisuutta, varsinkin menneiltä polvilta. Pitäisi olla nöyrä, eikä pyrkiä elämässä eteen päin. Tottakai pitääkin olla nöyrä, mutta omien lahjojen hukkaaminen on vain tyhmyyttä.
Mitä hyvää on nöyryydessä, siis itsensä aliarvioimisessa ja alistumisessa?
Se on sitä perinteistä kasvatusta. Vanhempiani ei ikinä huolettanut se olenko terve tai onnellinen. Niitä huoletti eniten se, että muistinhan nyt hävetä itseäni ja enhän nyt vain ylpisty jos osoitin vähääkään iloa minkään saavuttamisesta.
Isäsi on kohta haudassa. Sieltä ei paljon huudella
Sama meno täällä p a s kan faijan kanssa.
Kaikki on väärin mitä mä teen ja vielä viitsii kadehtia omaa tytärtään.
Äitini haukkui minua rotaksi ja huoraksi koko lapsuuteni ja nuoruuteni.
Oman isäni kanssa päätin, että en puhu enää omista asioistani mitään. Jos jotakin kysyy niin vastaan että en tiedä. Kaikista asioista näkee vaan negatiivisen puolen ja kuvittelee ja keksii asioita.
Hyvin tyypillistä suomalaisuutta, varsinkin menneiltä polvilta. Pitäisi olla nöyrä, eikä pyrkiä elämässä eteen päin. Tottakai pitääkin olla nöyrä, mutta omien lahjojen hukkaaminen on vain tyhmyyttä.