Gallup: Oletko lukenut ns. klassikkoa?

Seitsemän veljestä, tykkäsin

Oman elämänsä sankari, tykkäsin

Sieppari ruispellossa, tylsä

Kuolema Venetsiassa, pitkäveteinen

Aika yllättävä.

Siis että olenko lukenut mitä klassikkoa? Eihän ap voi tarkoittaa, että jotain klassikkoromaania ylipäätään. Ei mitenkään. Eihän ole olemassa ihmisiä, joille Klassikon Lukeminen on jotain ihmeellistä toimintaa... eihän?

Vierailija:

Siis että olenko lukenut mitä klassikkoa? Eihän ap voi tarkoittaa, että jotain klassikkoromaania ylipäätään. Ei mitenkään. Eihän ole olemassa ihmisiä, joille Klassikon Lukeminen on jotain ihmeellistä toimintaa... eihän?

aluksi sitä oli vaikea aloittaa ja se tuntui tylsältä, mutta loppujen lopuksi olikin ihan hyvä kirja.

Olen lukenut useita klassikoiksi laskettavia kirjoja. Osa huippuhyviä, toiset kuolettavan tylsiä. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Niin kuin kaikessa.

Pakko myöntää, että tieteentekijänä luen työkseni niin paljon tieteellistä, arvostettua tekstiä, että lukeminen on lähinnä dekkareita yms.



Mutta, jos nämä ovat klassikoita, niin



Sinuhe, egyptiläinen: loistava kirja

Anna Karenina: oli todella tylsä

Ihmisiä suviyössä: todella erilainen, ihan hyvä



Muita ei nyt satu mieleen.

että en pysty luettelemaan nimiä. Klassikoita ovat kirjat, jotka kestävät aikaa. Jokainen aikakausi tekee klassikosta oman, uuden tulkintansa.

Samaa klassikoa voi lukea monta monituista kertaa elämänsä aikana, aina löytyy uutta.



t. kirjallisuuden opiskelija

Se Decamerone. Oli ihan hyvä noin puoliväliin, mutta vitsi vähän vanheni. DoinQuixote aika hauska.



Ilias, Odysseija, oikeastaan aika tylsiä. Jos on pakko lukea runomittaa niin Kalevala on oikeastaan hauskempi. ja " Saphon" runot...



Raamattu - yhtenä kirjana huono, osina paikoin hyväkin. Käännökset ovat kyllä pilanneet sen.



Tolstoin koko tuontanto, ihastuttavaa venäläistä nyyhkettä, hienovaraista romantiikkaa ja moralismia.



Jane Austenin koko tuotanto: rakastan näitä. Moralismi on kyllä aika paljon vähemmän hienovaraista kuin TOlstoilla, mutta hauskuutta on enemmän.



Kotiopettajattaren romaani: Käsittämätöntä goottipaatosta. Joko iskee mielialaan tai sitten ei todellakaan... Ja sama pätee muihinkin Bronten sisaruksiin, HUmiseva harju lienee malliesimerkki... Vaikka Goottiromantiikan klassikoita taitaa olla enemmän muualla...



Klassikoiksi voisi kai lukea myös tyttökirjasarjat, Anna Ystävämme, RUnotyttö, Pikkunaisia, ja miksei jopa TIina-sarjat jne. Ovathan ne tyylisuuntansa kiistämättömiä edustajia...