Sinä 40+ henkilö! Jos nyt opiskelisit uuden ammatin/ tutkinnon, niin...
Kommentit (54)
Mä aloitin 42-vuotiaana sairaanhoitajan opinnot ja nyt reilu vuosi opintoja takana. Tavoite valmistua kolmessa vuodessa, normaalisti koulutus kestää 3,5v. Teen opintoja lähihoitajan työni ohella.
Kirjasto- tai museoalalle, tai toimittaja, nimenomaan urheilutoimittajaksi haluaisin.
Olen 35 vuotias duunari joten tavallaan en vastaa aloituksen vaatimuksia mutta olen tullut siihen lopputulokseen että lyön duunari hanskat tiskiin koska niillä ei tee rahaa elämiseen ja siirryn yliopiston penkille.
ehkä sairaanhoitaja.
Se on ihan sama minkä alan opiskelet, joka tapauksessa kaikki haluaa vaihtaa, ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Joka alalla on omat huonot puolet. Joko saat rahaa, mutta ala on tylsä. Tai ala on mielenkiintoijnen, mutta ei työllistä. Aivan sama mitä opiskelet .
Haaveeni oli opiskella ravitsemusterapeutiksi, mutta mm. pitkän etäisyyden vuoksi se olisi ollut liian hankalaa. Päädyin sitten sosiaalialalle ja "harrastamaan" ravitsemusterapiaa. Pääsen nykyisessäkin työssä käyttämään tietojani asiakkaiden hyväksi.
Taidetta, taidehistoriaa, öljyvärimaalausta, puutarhanhoitoa, floristi
En työpaikan ja rahan takia, vaan siksi, että noita voisin tehdä omaksi iloksi, kun toimeentulosta ei tarvitse huolehtia.
Olen it-alalla johtotehtävissä ja edelleen harmittaa, että en nuorena mennyt ja hakenut poliisikouluun. Olen miettinyt myös lakiopintoja vielä tässä kohtaa elämää, aika näyttää
Vierailija kirjoitti:
Haaveeni oli opiskella ravitsemusterapeutiksi, mutta mm. pitkän etäisyyden vuoksi se olisi ollut liian hankalaa. Päädyin sitten sosiaalialalle ja "harrastamaan" ravitsemusterapiaa. Pääsen nykyisessäkin työssä käyttämään tietojani asiakkaiden hyväksi.
Älä vaan sano, että jaat jotain nettiviisauksia asiakkaillesi sosiaalityöntekijän pätevyydellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveeni oli opiskella ravitsemusterapeutiksi, mutta mm. pitkän etäisyyden vuoksi se olisi ollut liian hankalaa. Päädyin sitten sosiaalialalle ja "harrastamaan" ravitsemusterapiaa. Pääsen nykyisessäkin työssä käyttämään tietojani asiakkaiden hyväksi.
Älä vaan sano, että jaat jotain nettiviisauksia asiakkaillesi sosiaalityöntekijän pätevyydellä?
No en todellakaan jaa. Ihan tutkittua tietoa, joka on hankittu virallisten opintojen kautta. Kokonaista ravitsemusterapeutin tutkintoa en vain kyennyt suorittamaan.
Hoitajaksi. Koska ei tule vastaan tilannetta, että liian vanha palkattavaksi.
Missään tapauksessa en lähtisi isoihin jäykkiin korporaatioihin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Taidetta, taidehistoriaa, öljyvärimaalausta, puutarhanhoitoa, floristi
En työpaikan ja rahan takia, vaan siksi, että noita voisin tehdä omaksi iloksi, kun toimeentulosta ei tarvitse huolehtia.
Olet rikas?
Vierailija kirjoitti:
Olen it-alalla johtotehtävissä ja edelleen harmittaa, että en nuorena mennyt ja hakenut poliisikouluun. Olen miettinyt myös lakiopintoja vielä tässä kohtaa elämää, aika näyttää
Ei mikään estä nyt hakemasta. Vai?
Olen yli 40-vuotias eikä minulla ole taustalla yhtään tutkintoa. Pelkkä lukio ja useita keskeytettyjä opiskeluyrityksiä. Minulla ei ole myöskään juuri työhistoriaa osaamisvajeestani johtuen. Aloitin nyt opiskelemaan itseäni tradenomiksi etäopiskeluna. Valitsin sen, koska se oli niitä harvoja paikkoja joihin minulla oli mahdollisuus päästä ja se oli myös sellainen johon myönnettiin omaehtoisen opiskelun tuki. Nyt pitäisi saada tutkinto ulos kahdessa vuodessa, koska sen jälkeen pitäisi rahoittaa opiskelu lainalla ja siihen minulla ei pitkäaikaistyöttömänä ole varaa.
Noin ylipäätään panostaisin ihan ensiksi enemmän lukio-opintoihin. Lukisin myös niitä vähän hankalampia aineita, kuten laajaa matematiikkaa ja fysiikkaa kunnolla. Toisekseen toivoisin itselleni enemmän itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin sellaisen nöyrän enhän nyt minä sentään -asenteen tilalle. En siis sulkisi itseäni vapaaehtoisesti ulos kilpailusta. Menisin yliopistoon, en ammattikouluun ja oikeisiin töihin, kuten herravihan kyllästämässä työläiskodissa parempana pidettiin. Paperit kyllä olisi riittäneet korkea-asteelle.
Opiskelisin luonnonmaantiedettä tai taidealaa. Taidealoille en koskaan edes hakenut, koska en pitänyt itseäni tarpeeksi lahjakkaana (kuvis 10). Mutta lapsuudenkodissani ei lapset harrastaneet kodin ulkopuolella, joten kuvataiteellinen lahjakkuuteni ei oikein päässyt kehittymään. En uskonut pääseväni läpi verrattuna kuvataidekouluissa yms. käyneisiin.
Mutta olisin saattanut jäädä joka tapauksessa haahuilemaan. On todella vaikeaa nimetä vain yksi ammattiala nyt, sekä etenkin 18-vuotiaana. Olisi mahtavaa, jos koulutusohjelmat eivät olisi niin jäykkiä, vaan 1. opiskeluvuonna voisi ottaa valinnaisia
eri aloilta. Toivottavasti nuorilla on nykyään paremmat mahdollisuudet oman potentiaalinsa löytämiseen.