Sanooko miehenne rakastavansa teitä?
Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa yli 20 vuotta, eikä hän ole kertaakaan sanonut minulle "minä rakastan sinua". Itse sanoin joskus suhteen alussa, hän vastasi silloin "niin minäkin sinua". Se siitä. Nyt laitoin hänelle viestiä (meillä on ollut hieman vaikeita aikoja) että kaipa tiedät että rakastan sinua, hän vastasi "tiedän".
Ei mitään vastavuoroista minulle. Olen epäillytkin, että tässä suhteessa se olen minä joka rakastaa enemmän, mutta kyllähän tuo nyt löi naamalle kun märkä rätti. Ei meillä ole ollut tapana sitä sanoa, mutta olisi se kiva kuulla kerran 20 vuodessa!
Miten muilla, tuleeko nuo sanat teillä luonnostaan ja onko miehenne sanoneet niitä teille?
Kommentit (47)
Todella harvoin. Minä sanon useammin ja vastaus on aika lailla tuollaista samaa "tiedän, samoin jne"
Tai suosikkini.. "joo.. Pitääkö sitä nyt niin usein sanoa. Samoin, ja kerron kyllä, jos tilanne muuttuu"
Vierailija kirjoitti:
Todella harvoin. Minä sanon useammin ja vastaus on aika lailla tuollaista samaa "tiedän, samoin jne"
Tai suosikkini.. "joo.. Pitääkö sitä nyt niin usein sanoa. Samoin, ja kerron kyllä, jos tilanne muuttuu"
Seurustellaanko me kaikki saman miehen kanssa?
Sanoo joka päivä, vähintään lähtiessään töihin ja hyvän yön yhteydessä.
Ei sano. Vaan näyttää. Koska puhua voi mitä vaan, teot on ne, millä on merkitystä.
Se mies sanoo, joka todella rakastaa. Sama mies sanoo sen helposti toiselle naiselle, ja toiselle ei sanat meinaa millään tulla suusta.
Ei sano, mutta eipä tuo rakastakaan muita, kuin itseään.
Vierailija kirjoitti:
Ei sano. Vaan näyttää. Koska puhua voi mitä vaan, teot on ne, millä on merkitystä.
Miten näyttää, anna esimerkkejä?
Minun mieheni ei kysele kuulumisiani, jos kysyn häneltä nukkuiko hyvin, vastaa siihen mutta ei kysy minulta samaa. Tuntuu ettei ole kiinnostunut asioistani. Jos joudun jäämään ylitöihin, ei edes huomaa etten tullut normaaliaikaan kotiin puhumattakaan, että laittaisi viestiä onko kaikki hyvin. Tuntuu ettei hän välitä pätkääkään.
Miehenne ovat selvästi jämähtäneet ns. luolamies tasolle. Heidän mieli toimii niin että kaikki tunteiden esittäminen on epämiehekästä ja homomaista. Itsepähän olette miehenne valinneet. Onneksi suurin osa vuonna 1990 tai sen jälkeen syntyneet miehet ovat päässeet tuosta irti.
Ikävä kyllä sama koskettaa niitä jotka kokivat sodan, niille tunteiden näyttäminen on mahdotonta ja kasvatuksen johdosta se on vieläkin lapsissa/lapsenlapsissa.
Ratkaisu on helppo mutta johtanee todennäköisesti eroon eli teidän on kaivettava miestenne femiininen puoli esiin ja ruokittava sitä. Kyllä ne tunteet alkavat näkymään.
Oltu yhdessä 30 v. Muutaman kerran sanonut. On myös informoinut kertovansa jos tilanne muuttuu :)
MUTTA, osoittaa kyllä rakkautensa monellakin tapaa. Aamulla auto putsattu lumesta, tehnyt paljon mun elämää helpottavia juttuja esim. Lenkkipolun yli pieni silta ( koska en pääse enää hyppäämään ojan yli onnettomuuden takia) ostanut fillarin mulle, silittelee, vetää kainaloon sohvalle, suukottelee, huoltaa mun auton.. ym
Suosittelen keskustelemaan oman puolison kanssa asiasta jos se vaivaa. Avoimuus ja asioista puhuminen voi auttaa molempia avaamaan silmät tilanteille.
Sanoo, mutta se voi johtua siitä, että kuvitteli ettei koskaan oikeasti osaa rakastaa ketään. Ja sitten tapahtui sellainen ihme, että tapasi mut ja kas, jo vain rakastaa.
Kyllä sanoo, mutta paljon harvemmin kuin 20 v sitten viljeli sitä jatkuvasti.
Sanoo. Sanonut jo 40 vuotta. Itselläni tahtoo sanomiset unohtua.
Joo, joskus. Lähinnä ilmaisee asian kiertoteitse kuten sanomalla, että olen tosi söpö.
Niin, olen näemmä söpö - ja 54 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sano. Vaan näyttää. Koska puhua voi mitä vaan, teot on ne, millä on merkitystä.
Miten näyttää, anna esimerkkejä?
Minun mieheni ei kysele kuulumisiani, jos kysyn häneltä nukkuiko hyvin, vastaa siihen mutta ei kysy minulta samaa. Tuntuu ettei ole kiinnostunut asioistani. Jos joudun jäämään ylitöihin, ei edes huomaa etten tullut normaaliaikaan kotiin puhumattakaan, että laittaisi viestiä onko kaikki hyvin. Tuntuu ettei hän välitä pätkääkään.
Huolehtii musta, auttaa (myös pyytämättä). Kokkaa mulle hyvää ruokaa. On aidosti kiinnostunut musta ja mun asioista. Ja makkarissa hänen nautinto lähtee siitä, että mä nautin.
Sanoo lähes poikkeuksetta ihan joka päivä. Vaikkei edes tarvitsisi, ainakaan noin usein, sillä tiedän sen muutenkin. Itselläni unohtuu helposti sen sanominen oma-aloitteisesti, koska pidän sitä niin itsestäänselvänä asiana. Minulla on tässä parantamisen varaa, ei miehellä.
Ei sano, ollaan oltu yhdessä 36 v. Nyt on enää myöhäistä aloittaa. Lillukoot keittämässään liemessä.
Ihan kuin mun mies. Rakastaa kuulemma, mutta sen sanominen on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Vastaa juurikin "samoin" tai "tiedän" jos itse sanon hänelle. Pahalta tuntuu.