Tunnetko ihmisiä, joilla oli lapsuudessa ja nuoruudessa tiukka kasvatus, mutta jotka ovat siitä huolimatta olleet siitä hyvillään?

Riippuu varmaan siitä, millä tavalla tiukasta kasvatuksesta on kyse. Kohtuuttomasta, ymmärtämättömästä, hellyyttä kitsastelevasta ja jopa sadistisesta kasvatuksesta tuskin kukaan on kiitollinen.

Sen sijaan varmaan moni on tyytyväinen, jos rakastavansa kodissa on opetettu syömään kauniisti veitsellä ja haarukalla osoittaen kohteliaisuutta pöytätovereille.

En ole kiitollinen saamastani vitsan määrästä.

En.

Minä itse. Selkään ei annettu, mutta totella piti ja mieluiten heti. Ansaitsin kaikki puhuttelut ja huudot, jotka sain osakseni.

Tiukka kasvatus voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Miellän, että minulla oli tiukka kasvatus, eli kavereiden kanssa ei menty ulos ennen kun läksyt oli tehty, koetuloksiin liittyi vaatimuksia, niin kauan kun kotona asuin, niin kotiintuloaika oli 20.00 eikä siitä keskusteltu, meillä ei kiroilu ja käytöstavat opeteltiin kyllä alusta alkaen. Taskurahaa ei tullut automaationa, ansaitsemalla sai.

Toisaalta vanhemmat oli reiluja, palkkioksi maksoivat harrastukset (ratsastus, musiikki) ja auttoivat opiskeluissa. Sain keskittyä itselleni mielenkiintoisiin aiheisiin ja sitä kautta lähdin myöhemmin opiskelemaan luonnontieteitä. Ollaan saatu veljen kanssa samanlainen kasvatus, kumpikin joutui opettelemaan samat asiat, meillä ei eroteltu koskaan tyttöjen tai poikien (naisten/miesten) hommiin ja aloihin.

Ja olen kiitollinen, tästä on ollut todella paljon hyötyä elämässä. Se, että vaadittiin poistumaan mukavuusalueelta ja toisaalta kannustettiin luottamaan itseensä on antanut huomattavasti itseluottamusta toteuttaa haaveitaan elämässä.

Tunnen joitakin. Itse en niihin kuulu, minun luonteessa ja temperamentissa tiukkuus aiheutti vain kapinointihalua ja egon vahvistumista. Siitä tuli mun lapsenelämän tarkoitus, että te kusipäät ette minua alista, en tottele. Eikä mua saanut edes väkivallalla tottelemaan jostain 5-vuotiaasta alkaen. Murrosiässä kapina meni niin pitkälle että karkailin, ryyppäsin, jopa Tukholmaan asti kerran lähdin vanhempia ja koulua. pakoon. Veljeni oli pehmeämpi ja kiltimpi luonne, ja hän ei kapinoinut vanhempien vaatimuksia vastaan, ja hänelle niistä tuskin on ollut siksi niin kovasti haittaa. Tosin ei hän koe että olisi tarvinnutkaan sellaista tiukkuutta, ja mukavampi olisi ollut vähän vapaampi oleminen. 

Raippaa tuli perseelle nuorena aiheesta.

Kannatan nykyisin ennen kaikkea oikeudenmukaisuutta.

Jopa kiivaan omaisesti.

Itsellä oli tiukka kasvatus, nimenomaan niin, että vanhemmat puuttuivat kavereihin/poikakavereihin ja yrittivät hallita minun kiinnostuksenkohteitani ja elämän valintojani.  En ollut kiitollinen vaan koin todella raskaana nuoruuden ja en ole läheinen vanhempieni kanssa.

Omille lapsille olen pyrkinyt ihan erilaiseen tapaan, on ollut tiukkaa sen puolesta, että miten toisia kohtaan käyttäydytään ja että ollaan rehellisiä ja oikeudenmukaisia. Opetellaan pyytämään anteeksi.  Mutta ystävät on saanut itse valita, harrastuksiin ei ole painostettu mutta on tuettu, jos joku kiinnostaa ja opintojenkaan suhteen ei ole meidän toiveita mainostettu tai painostettu.

Kauhulla seurasin lasten kaveripiirissä näitä "kotiarestia tulee jos kokeesta tulee alle 9" ja "harrastat tätä hyvää harrastusta tai itket ja harrastat". Lopputulos, nuo todella kovassa kurissa ja vanhempien painostuksessa kasvaneet ovat vanhemmilleen kohteliaita ja kaikinpuolin tasapainoisia ja kiitollisen oloisia, omat lapset eivät pätkääkään vaikuta arvostavan vapauttaan valita tai sitä, ettei ole painostettu tietylle uralle vaan ovat enemmänkin käsi ojossa vaatimassa sitä ja tätä.

Kadun tätä "reilua" kasvatustani, vaikkei se vapaata kasvatusta ole ollut, lopputulos tuntuu olevan paljon huonompi kuin noilla tiukkapipoisilla pakottaja-kasvattajilla.

Minulla oli ihanat vanhemmat. Menetin heidät liian varhain. Isä kuoli ollessani 19, äiti, kun olin 24. Olen nyt 38 ja kaipaan heitä suunnattomasti joka ikinen päivä. Meillä oli runsaasti rakkautta ja rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tiukka kasvatus, nimenomaan niin, että vanhemmat puuttuivat kavereihin/poikakavereihin ja yrittivät hallita minun kiinnostuksenkohteitani ja elämän valintojani.  En ollut kiitollinen vaan koin todella raskaana nuoruuden ja en ole läheinen vanhempieni kanssa.

Omille lapsille olen pyrkinyt ihan erilaiseen tapaan, on ollut tiukkaa sen puolesta, että miten toisia kohtaan käyttäydytään ja että ollaan rehellisiä ja oikeudenmukaisia. Opetellaan pyytämään anteeksi.  Mutta ystävät on saanut itse valita, harrastuksiin ei ole painostettu mutta on tuettu, jos joku kiinnostaa ja opintojenkaan suhteen ei ole meidän toiveita mainostettu tai painostettu.

Kauhulla seurasin lasten kaveripiirissä näitä "kotiarestia tulee jos kokeesta tulee alle 9" ja "harrastat tätä hyvää harrastusta tai itket ja harrastat". Lopputulos, nuo todella kovassa kurissa ja vanhempien painostuksessa kasvaneet ovat vanhemmilleen kohteliaita ja kaikinpuolin tasapainoisia ja kiitollisen oloisia, omat lapset eivät pätkääkään vaikuta arvostavan vapauttaan valita tai sitä, ettei ole painostettu tietylle uralle vaan ovat enemmänkin käsi ojossa vaatimassa sitä ja tätä.

Kadun tätä "reilua" kasvatustani, vaikkei se vapaata kasvatusta ole ollut, lopputulos tuntuu olevan paljon huonompi kuin noilla tiukkapipoisilla pakottaja-kasvattajilla.

Paradoksaalista.

Minä ja mun lapset.

Oli itsestään selvää että aikuisia kunnioitetaan ja totellaan.

Silti rakkautta on ollut todella paljon ja ihanat jo edesmenneet vanhemmat. Eikä omatkaan lapset kärsineen kun ovat läheisiä meidän kanssa. Lastenlapsetkin kunnolla kasvatettuja

Itse sain tiukan kasvatuksen, vitsaa ja tukkapöllyä tuli useasti, mutta sanoin aikuisena vanhemmilleni että aiheesta sain ja kiitin heitä. Osaltaan varmasti vaikutti, että minusta kasvoi rehellinen työtä vieroksumaton kansalainen.

Kasvatus ei ollut tiukka, mutta auktoriteetteja opetettiin kunnioittamaan. Ei kellekään kasarilla olisi tullut mieleen haistatella opettajille. Ja se oli hyvä.

Muutaman kerran olen saanut tukkapöllyä, mutta en katso siitä kärsineeni. Ei jäänyt traumoja ja hyvät ja läheiset välit vanhempiini.

Mun oma poika. Oli lapsena "mahdoton", vilkas ja eläväinen ja oli pakko rajata tiukasti. Sai 18v bipo-diagnoosin joka selittikin hänen käytöstään. On nyt 23v ja ymmärtää miksi oli niin tiukkaa.

En tunne tai tiedä ketään jolla oli tiukka kasvatus ja joka aikuisena olisi siitä hyvillään. 

Meillä on lapsuudenperheessä tiukka kasvatus. Omani kasvatan täysin eri tavoin ja olen katkaissut välit vanhempiini. 

Itse sain joskus remmiä ja aina aiheesta. Hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tiukka kasvatus, nimenomaan niin, että vanhemmat puuttuivat kavereihin/poikakavereihin ja yrittivät hallita minun kiinnostuksenkohteitani ja elämän valintojani.  En ollut kiitollinen vaan koin todella raskaana nuoruuden ja en ole läheinen vanhempieni kanssa.

Omille lapsille olen pyrkinyt ihan erilaiseen tapaan, on ollut tiukkaa sen puolesta, että miten toisia kohtaan käyttäydytään ja että ollaan rehellisiä ja oikeudenmukaisia. Opetellaan pyytämään anteeksi.  Mutta ystävät on saanut itse valita, harrastuksiin ei ole painostettu mutta on tuettu, jos joku kiinnostaa ja opintojenkaan suhteen ei ole meidän toiveita mainostettu tai painostettu.

Kauhulla seurasin lasten kaveripiirissä näitä "kotiarestia tulee jos kokeesta tulee alle 9" ja "harrastat tätä hyvää harrastusta tai itket ja harrastat". Lopputulos, nuo todella kovassa kurissa ja vanhempien painostuksessa kasvaneet ovat vanhemmilleen kohteliaita ja kaikinpuolin tasapainoisia ja kiitollisen oloisia, omat lapset eivät pätkääkään vaikuta arvostavan vapauttaan valita tai sitä, ettei ole painostettu tietylle uralle vaan ovat enemmänkin käsi ojossa vaatimassa sitä ja tätä.

Kadun tätä "reilua" kasvatustani, vaikkei se vapaata kasvatusta ole ollut, lopputulos tuntuu olevan paljon huonompi kuin noilla tiukkapipoisilla pakottaja-kasvattajilla.

Huh huh olisipa ollut kamalaa, jos vanhemmat olisivat puuttuneet kavereihin, kiinnostuksen kohteisiin ja elämän valintoihin. Meillä sai ihan itse päättää ja vanhemmat vain sanoivat, että he kyllä tukevat mitä sitten päätänkin tehdä. Ihan hyvin olen elämässäni pärjännyt.

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. Selkään ei annettu, mutta totella piti ja mieluiten heti. Ansaitsin kaikki puhuttelut ja huudot, jotka sain osakseni.

Näin oli minullakin, tosin kerran sain remmistä, ansaitusti sekin. Kiitollinen olen en ole koskaan joutunut häpeämään käytöstäni, myös pöytätavat opetettiin viimeisen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain tiukan kasvatuksen, vitsaa ja tukkapöllyä tuli useasti, mutta sanoin aikuisena vanhemmilleni että aiheesta sain ja kiitin heitä. Osaltaan varmasti vaikutti, että minusta kasvoi rehellinen työtä vieroksumaton kansalainen.

Minuun ei koskaan koskettu fyysisesti, mutta toruttiin kylläkin. Minusta tuli rehellinen ja työtä vieroksumaton kansalainen. Oli maailman ihanimmat vanhemmat.