Ihanaa, kun lapset aikuisia, saa olla vapaasti niin hullu kun haluaa eikä kukaan voi ilmoitella lasuja!

Ja vielä, kun on saavuttanut toivomansa uratason aikuisten lasten lisäksi ei tosiaan tarvitse yhtään miettiä, että mitä mieltä joku on kunhan ei ihan potkuja itselleen hanki.

Minä alan myös nauttia tästä samasta vapaudesta. Kyttäähän ne edelleen ja juoruavat mutta pitäähän heilläkin jotain sisältöä elämässä olla.

Työkaverini sai vaimonsa kanssa vauvan pari viikkoa sitten. Tuli töihin sitten lepäämään parin viikon isyysloman jälkeen. Silmät ristissä istui ja sanoi että kakkavaippa haisee nenässä vieläkin. Sai hysteerisen naurukohtauksen kun tokaisin että älä välitä, 18 vuoden päästä voit hankkia sille lapselle ikuisen lähestymiskiellon.

Sairastuin pahasti ja äitini tuli meille auttamaan. Olin huonossa kunnossa joten makasin paljon sohvalla oloani valitellen. No tästä parin viikon päästä sain puhelun lasten suojelusta, että äitini oli tehnyt lasun, että henkisesti laiminlyön lasta kun makaan vaan sohvalla. Kiitos vaan, oli sitten viimeinen kerta kun tulee "auttamaan".

Kaiken lisäksi hän itse on laiminlyönyt meitä lapsia todella pahasti kun oltiin pieniä. Oli usein pois kännissä jossain, tuli kotiin naama veressä kun kaatunut. Meillä ravasi baarista raahattuja äijiä, jotka myös väkivaltaisia. Kukaan ei puuttunut asiaan millään tavalla silloin 90-luvulla.

Onnea! Kun meidän lapset oli täysi-ikäisiä ja muuttivat omilleen niin nokkelat naapurit vaihtoivat valittelut eläinsuojeluun. Meillä 2 kilttiä koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Voin hyvällä omatunnolla pössytellä silloin tällöin.

Se on helpottavaa kun vastuu vain itsestä. Kiviäkin kiinostaa jos saan sakot.