Mykkäkoulu parisuhteessa
Kumppanini tapana on välillä pitää mykkäkoulua, kun hän ei saa asioita tapahtumaan halutulla tavalla. Tälläinen käyttäytyminen tuntuu minusta todella todella pahalta. Jälkeenpäin aina pystyy keskustelemaan asian läpi ja usein pahoittelee käytöstään. Asia (mykkäkoulu/viestiin vastaamattomuus) kuitenkin vaivaa minua ja olen siitä hänelle huomauttanutkin. Mielestäni se ei kuulu aikuisten käyttäytymiseen, mutta hän ei kuulemma pysty puhumaan asioita halki, jos on "tulistunut". Miten voisin edetä asian kanssa, jos tälläkin hetkellä kumppanini pitää mykkäkoulua, kun puhumattomuus satuttaa minua todella paljon.
Kommentit (45)
Lopetat tuollaisen suhteen. Ei toisella saa olla tuollaista valtaa päättää toisenkin olosta, eli tahallaan pahoittaa mielesi ja tehdä elämästäsi vaikeaa. Minun ex-puolisoni oli myös mykkäkouluilija. Hän ei vihansa laannuttuaan suvainnut ollenkaan käsitellä asiaa, vaan se(kin) lakaistiin maton alle. Hän tällätavoin omien sanojensa mukaan koulutti minua tajuamaan omat virheeni ja pahat sanomiseni. Kun alkuun kysyin mitä pahaa sanoin, niin ainoa mitä vastasi oli: MIeti sitä.
Auttaisiko, että vihellätte tilanteen sillä hetkellä poikki. Hän näyttää jonkin merkin sinulle, mistä tiedät hänen palaavan asiaan, kun tietää mitä sanoa.
Toki vallankäyttöähän se useimmiten on:
https://yle.fi/a/3-8716415
Mun ex teki noin, ja on siksi ex. Henkistä väkivaltaa. Mulla tuli mitta täyteen siihen totaalisesti. Nykyisen kanssa en voisi kuvitellakaan, että mököttäisi kovinkaan pitkään. Olo hänen kanssaan on henkisesti paljon turvallisempaa.
Mykkäkoulu voi minusta olla monesti loukkaavampaa ja siten satuttavampaa kuin tiuskiminen, tai kuin hetkellinen huutaminen ja rähjääminen.
Minäkin pidän joskus mykkäkoulua. Ei se rakkaus siihen lopu.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pidän joskus mykkäkoulua. Ei se rakkaus siihen lopu.
Ei ehkä sinulla, mutta kyllä se vaikuttaa siihen toiseen. Kerta kerralta enemmän.
Osaatko mennä yhtään sen toisen asemaan?
Meillä minä olen se, joka ei halua selvittää asioita heti. Mieheni taas on painostava jankuttaja. Minä sanon yleensä, että nyt tahdon aikalisän, voidaan puhua asiasta huomenna. Hän ei yleensä sitten enää oikein halua käydä sitä läpi. En kyllä pidä tätä minään mykkäkouluna.
Vierailija kirjoitti:
Lopetat tuollaisen suhteen. Ei toisella saa olla tuollaista valtaa päättää toisenkin olosta, eli tahallaan pahoittaa mielesi ja tehdä elämästäsi vaikeaa. Minun ex-puolisoni oli myös mykkäkouluilija. Hän ei vihansa laannuttuaan suvainnut ollenkaan käsitellä asiaa, vaan se(kin) lakaistiin maton alle. Hän tällätavoin omien sanojensa mukaan koulutti minua tajuamaan omat virheeni ja pahat sanomiseni. Kun alkuun kysyin mitä pahaa sanoin, niin ainoa mitä vastasi oli: MIeti sitä.
Lisään vielä, että mies myös saattoi saada ihan tyhjästä (normaalista sanomisesta, esim. siitä, kun kerran ääneen pohdin mitä syötäisiin tänään) hysteerisen itkukohtauksen, jolloin hän syöksyi ulos talosta ties minne. Tämä oli todella pelottavaa. Aivan liian kauan tuollaista katselin, mutta en läheisriippuvaisena osannut päästää irti ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pidän joskus mykkäkoulua. Ei se rakkaus siihen lopu.
Ei ehkä sinulla, mutta kyllä se vaikuttaa siihen toiseen. Kerta kerralta enemmän.
Osaatko mennä yhtään sen toisen asemaan?
Niinhän se monesti menee suhteessa, jossa toinen pitää mykkäkoulua, että vuosien saatossa saa tarpeekseen. Rakkaus sammuu ja hän toteaa elämän olevan helpompaa yksin kuin mykkäkoulua pitävän kumppanin kanssa. Miksi haluaa hallita suhdettaan niin paljon, että tahallisesti itse sabotoi sitä?
Meillä on USEIN mykkäkoulua, mies harrastaa sitä minua enempi, hän luulee, että kun ei vastaa mihinkään mitään, niin asiat ikään kuin ratkeavat itsestään, se on se kohta, jossa nalkutus alkaa. Viduttaa koko mies!
Aiheesta on paljon keskusteluja ja asiantuntijoiden kirjoituksia. Googlaa. Vakava asia joka lopulta tuhoaa sun mielenteveyden. Usko kerrasta.
Itse olet virheetön ja voit vaatia toiselta täydellisyyttä?
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Meissä kenessäkään ei ole vain rakastettavia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Mykkäkoulu voi olla henkistä väkivaltaa. Aloittajan puoliso haluaa aikalisän jälkeen puhua asiat läpi?
Meillä minä pidän joskus mykkäkoulua. Yleensä siksi, että saatan olla asiasta vielä niin vihainen tai tunnen olevani umpikujassa, että tiedän, etten voi selvittää asiaa suuttumatta ja järkevästi. Riitely ja tunteiden hallinta on taitolaji, eikä minulla (adhd:na) ole niitä taitoja tarpeeksi. Tarvitsen aikaa käydä asia läpi päässäni, mietin ylireagoinko asioihin, suutuinko koska pelkään hylkäämistä ja mikä on se tulos, mihin haluan, että asiassa päädytään. Sitten vasta pystyn keskustelemaan asiasta puolison kanssa, jotta vältämme turhan riitelyn ja raivon ja itkut.
Lapsellista. Sivuuttaisin asian kokonaan. Tekisin omia juttujani ja sopisin omia menoja. Siinähän kiukuttelisi, mutta mitään reaktiota siihen ei kyllä saisi missään vaiheessa, ennen kuin oppii puhumaan.
"Jälkeenpäin aina pystyy keskustelemaan asian läpi ja usein pahoittelee käytöstään".
Siis mikä vika tuossa on? Kuitenkin saatte asiat puhutuksi.
Parempi se on ottaa aikalisä kuin alkaa tunnetuiskuissa setvimään, jolloin suusta voi päästä mitä vain. Teillä on eri tyylit.
Mun ex oli juuri sellainen, joka halusi "selvittää" kaiken hetinyt. Oikein puski ja puski. Itse taas haluaisin hetken rauhoitella tilannetta ja puhua sitten. Tuo puskeminen laittoi täysin lukkoon.
Niin. Väkivalta tekee kipeää. Tee omat johtopäätöksesi.
Voisitteko sopia hänen kanssaan vaikkapa jonkun tietyn aikarajan, mitä hän keräilee itseään. Hän voi sanoa sinulle vaikkapa että haluan sulatella nyt tätä asiaa, puhutaan tästä keskiviikkona. Siis jos hän vain haluaa.