Jos joku ihmissuhde on sinulle tosi erityinen, tärkeä ja merkityksellinen, niin
tekisitkö kaikkesi ettet menetä sitä? Vai antaisitko mennä, välittämättä ja ajatellen että menköön jos niin on tarkoitettu, aina tulee uusia tilalle?
En oikein usko ettei joku ole itse yhtään aktiivinen jos oikeasti joku ihmissuhde on tärkeä. Tuttavan tilannetta vaan vierestä seurailen hämmästyneenä.
Mielipiteitä?
Kommentit (33)
Suhteen merkityksellisyys kyllä näkyy ihan suoraan siinä, että tekee mieli olla aktiivinen ja tulee oltua. Kiintymyssuhdeongelmaiset ja autisminkirjolaiset sitten erikseen.
Ei kai ihmissuhdetta voi väkisin jatkaa, jos toinen haluaa mennä. En haluaisi, että kukaan on kanssani vastoin tahtoaan enkä roiku kenessäkään.
Ehkä tuttavasi pelkää niin paljon torjuntaa että mielummin luovuttaa kokonaan kuin yrittää korjata tilannetta? Tai ehkä hän tietää mokanneensa itse niin pahasti ettei mitään ole tehtävissä enää? Tai ehkä tämä ystävyys ei koskaan ollutkaan niin erityinen. Who knows.
Olemme tekemisissä vapaa-ajalla lähes päivittäin, mutta kumpikaan ei halua määritellä suhdetta, siis puhua suhteen luonteesta. Silti laitamme viestiä vuoronperään päivittäin ja tapaamme noin kerran kuukaudessa.
Kertakäyttöisyys ja aina tulee uusia tilalle -asenne vaikuttaa olevan se tän ajan juttu.
Nuorempana rikoin ihmissuhteita olemalla liian takertuva, joten nykyisin annan vain mennä painollaan. Pidän kyllä huolen edelleenkin siitä, että minun käytökseni ei ole toiselle syy ihmissuhdetta lopettaa. Kunnioitan, olen luotettava ja kiinnostunut toisen elämästä, mutta annan myös vapauden mennä mikäli siltä tuntuu.
Pelkään konflikteja ja niiden selvittämistä. Tämän takia olen monesti heittänyt hanskat tiskiin ja antanut ystävyyden kuolla pois.
Minulle on käynyt ap:n kuvailemalla tavalla.
Mutta miten suhde voisi enää olla erityinen, tärkeä ja merkityksellinen, jos toinen kumppani on valmis heittämään kaiken roskiin...
Ihan kaikkea ei voi korjata. Luottamus niitä vaikeimpia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa nyt todella itsekkäältä mutta annan mennä jos tiedän, etten saisi koskaan siitä ihmissuhteesta sitä mitä haluaisin. Esim. erittäin merkityksellisen ihmissuhteen annoin mennä kun toinen sanoi selkeästi, että ystävänä voi jatkaa. En itse pystynyt kaiken jälkeen näkemään suhdettamme muuten kuin romanttisena. Mieluummin pidän ne muistot ja muistan suhteemme sellaisena kuin se oli.
Tämä kokemus myös minulla. On ihmisiä, joiden kanssa haluaa rakkaussuhteen, enkä oikein osaa edes kuvitella ystävyyttä heidän kanssaan. Tällä olen myös onnistuneesti suututtanut muutaman henkilön täysin. ^Et voi pakottaa mua rakastamaan!^ No ööö - yritinkö jotakin sellaista? Ilmoitin vain että tämä ihmissuhden on tässä koska tarkoitusperämme ovat poikkeavat 😅
Riippuu tapauksesta. Varsinkin, jos arvelee tai tietää ettei itse ole toiselle niin tärkeä, niin ei ehkä viitsi niin roikkua kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kerro lisää millainen tuo tilanne on. Oliko kyseessä ystävyyssuhde, parisuhde, sukulaisuussuhde vai joku muu? Mistä syystä välirikko tuli?
Ystävyyssuhde
Miksi loppui?
Ystävyyssuhde