Lue keskustelun säännöt.
Miten voin nätisti "jättää" ystäväni? Olemme jo viisikymppisiä ja olen 15vuotiasta ollut hänen tukensa enää en jaksa
19.02.2023 |
On täysin hukassa elämänsä kanssa. Ihmisuhteet kaatuneet. Minä olen hänen ainut ystävänsä. On todella arka ja hiljainen paitsi humalassa, jolloin on rasittavuuteen asti ylisosiaalinen.
Kun tulen töistä hän odottaa että kävisin kahvilla ja saisi päivän ainoan ihmiskontaktinsa. On usein tuolloin vielä yöpuvussa. Syö masennuslääkkeitä ja vetää usein kaljaa päälle.
Vuosia luotin että löytää oman polkunsa ja saa asiat järjestykseen. Niin ei näytä käyvän. Pitääkö minun vielä 100vuotiaanakin kannatella häntä?!
Kommentit (75)
Rajaat omaa aikaa, esim. "Olen niin väsynyt nyt töistä, että tarvitsen lepoa töiden jälkeen. Sovitaanko lenkki ja kahvipäiväksi vaikka lauantai?"
Jos siis haluat säilyttää pitkän ystävyyden. Vaikeaa kuvitella, ettei se ole noin pitkänä aikana mitään sinulle antanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommenteissa puhutaan pummista ja energiasyöpöstä, mutta en minä ap:n teksteistä saanut tällaista kuvaa? Ainoastaan että ap:n ystävä on (ap:n mukaan) hyväsydäminen ihminen joka on ihan ulalla elämässään.
Nimenomaan. Jos hän olisi kauhea äm mä en olisi nöin monta vuotta edes katsellut.
Ap
Joo kato ei me olla täällä elämässä toisiamme varten vaan vain itseämme! Sanot ettet halua ja jaksa katsella luuserointia!
Jos nyt näet päivittäin/ viikottain, niin harvenna tapaamisia. Mutta miksi laittaisit tylysti kokonaan poikki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenteissa puhutaan pummista ja energiasyöpöstä, mutta en minä ap:n teksteistä saanut tällaista kuvaa? Ainoastaan että ap:n ystävä on (ap:n mukaan) hyväsydäminen ihminen joka on ihan ulalla elämässään.
Nimenomaan. Jos hän olisi kauhea äm mä en olisi nöin monta vuotta edes katsellut.
Ap
Ja sinä olet perinteinen narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt näet päivittäin/ viikottain, niin harvenna tapaamisia. Mutta miksi laittaisit tylysti kokonaan poikki?
Ei ap hyödy hänestä mitään millään tasolla! Toisista ihmisistä pitää hyötyä edes jotenkin!
Ota yhteyttä seurakuntaan ja pyydä diakonissaa käymään kaverisi luona viikottain. Alkuun vaikka pari kertaa viikossa. Hän kuulostaa yksinäiseltä ja masentuneelta. Et sinä tietenkään voi olla hänen ainoa sosiaalinen kontaktinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt näet päivittäin/ viikottain, niin harvenna tapaamisia. Mutta miksi laittaisit tylysti kokonaan poikki?
Ei ap hyödy hänestä mitään millään tasolla! Toisista ihmisistä pitää hyötyä edes jotenkin!
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä seurakuntaan ja pyydä diakonissaa käymään kaverisi luona viikottain. Alkuun vaikka pari kertaa viikossa. Hän kuulostaa yksinäiseltä ja masentuneelta. Et sinä tietenkään voi olla hänen ainoa sosiaalinen kontaktinsa.
Kannattaa varmaan kuitenkin informoida kaveria ensin ennen kuin tilaa hänelle diakonissan paikalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee huoli-ilmoitus ja sano että tämä oli nyt tässä! Sinä et jaksa etkä halua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä seurakuntaan ja pyydä diakonissaa käymään kaverisi luona viikottain. Alkuun vaikka pari kertaa viikossa. Hän kuulostaa yksinäiseltä ja masentuneelta. Et sinä tietenkään voi olla hänen ainoa sosiaalinen kontaktinsa.
Kannattaa varmaan kuitenkin informoida kaveria ensin ennen kuin tilaa hänelle diakonissan paikalle...
Tulee parempi omatunto kun tilaa apua eikä jätä tyhjän päälle reppanakaveria!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika julmaa ja itsekästä hylätä ystävä hädässä.
Mulla on samanlainen kaveri. Halusi nähdä monta kertaa viikossa ja syyllisti, jos mulle ei käynyt. Mulla on työpaikka, kaksi lasta ja mies sekä muita ystäviä niin se ei vaan ole mahdollista. Huomasin, että tapaan useimmiten velvollisuudentunteesta ja kun oltiin nähty niin mietin, että huh nyt se on tältä viikolta hoidettu.
Kun toinen lapsi syntyi niin sanoin, että nyt ei ole itellä jaksamista oikein nähdä. Jatkoi välillä kyselyä ja aina sanoin, ettei mulla ole nyt oikein aikaa tai energiaa. Lopulta nähtiin puolen vuoden päästä ja hän oli kuin eri ihminen; hommannut työpaikan, oli pirteä ja osasi kysellä myös minulta kysymyksiä. Luulen, et sinunkin ystävää vois piristää, kun ymmärtää, et ei voi ystävässä noin roikkua ja elämässä pitää olla muutakin. Nyt nähdään parin kuukauden välein ja se on molemmille ok.
Ja muista se, et sinulla ei oo mitään velvollisuutta nähdä häntä, jos ei siltä tunnu. Ystävyys ei pidä olla pakkopullaa ja molempien pitää saada siitä jotain. Tietenkin ystäviä autetaan, mut se on vastavuoroista ja jos auttaminen jatkuu vuosia ykspuolisena niin se ei ole enää ystävyyttä vaan toisen hyväksikäyttöä. Jos sanot ystävällesi, et nyt minulla on omassa elämässä sellainen tilanne, että haluan pitää huolta omasta jaksamisestani enemmän ja en voi nähdä niin usein, niin hänen reaktiosta näet, käyttääkö hän sinua hyväkseen vai onko oikea ystävä. Jos nimittäin on oikea ystävä niin tukee sinua tässä eikä suutu, vaikka voi hänestä pahalta tuntua.
Kokeile pistää rajoja, alussa on hankalaa, mutta lopulta helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika julmaa ja itsekästä hylätä ystävä hädässä.
Kuuluu nykyajan narsistiseen ja egoistiseen elämänmenoon ja kulttuuriin. Jos et hyödy mitenkään toisesta, ei kannata olla tekemisissä/ystävä. Kuluu hukkaan energiaa.
Ei tuossa varmaan muu auta, kun sanoa, että tapaatte liian usein, sinä väsyt. Ja harventaa tapaamisia ihan reilusti. Hänen pitää mennä hoitoon, mutta tällaiset ihmiset eivät herkästi mene. Jokaisella on kuitenkin vastuu omista ratkaisuistaan. On vähän kyseenalaista onko kyseessä ystävyys lainkaan, kun on noin yksipuolista. Enemmän kuulostat tukihenkilöltä. Voit kysyä pitäisikö hänen kysellä sellaista, siitä olisi hänelle enemmän hyötyä kuin siitä, että väsyttää ainoan ystävänsä. SPR:n ystäväpalvelu tms. tai jokin, on hänen itsensä tehtävä hommata itselleen apua.
Saattaa hyvin olla että loukkaantuu ja katkaisee itse välit, kun ongelma otetaan esille, mutta silloinhan ongelma on ratkaistu. Onhan hänellä kuitenkin jälkikasvuakin ja varmaan muitakin läheisiä kuin sinä. Et pysty kuitenkaan olemaan aidosti hänen ystävänsä, kun olet väsynyt ja häneen rasittunut.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi ilmeisesti ajalehtii ja toivoo varmasti itsekin että löytäisi kuten asian ilmaisit,polun joka on oikea.Hänellä on kuitenkin jo ikää kuten sinullakin eikä tuollainen itsensä etsiminen enää käy. Te olette nyt aikuisia ja harrastustoiminnassa tuskin enää kiusataan,voisitteko aloittaa yhdessä jonkin harrastuksen?Ehkä saisi sieltä uusia tuttuja.
Ai että jossain iässä pitäis lopettaa itsensä etsiminen?!
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei tarvitse jättää nätisti. Eihän se kaverisikaan sinua kohtele nätisti. Jos et uskalla suoraan todeta, ettet saa mitään tästä ystävyydestä, ja ystävyyksien pitäisi olla tasapuolisia, niin totea nyt ainakin ettet tule enää työpäivisin kylään, etkä mene viikonloppuisinkaan kun korkeintaan kerran kuussa. Ei ole normaalia että sinun niskaan kaatuu toisen koko sosiaalielämä.
Tuon ikäinen osaa kyllä marssia seurakunnan päiväkerhoon, opiston kursseille ja mitä näitä nyt on. Ei ole sinun homma käskeä lääkäriin aikuista. Minullakin oli Avuton Anneli kaverina, mutta ihan pistin rajat hänen näkemiselleen. Minulla oli muitakin ystäviä, koska olin opetellut pois ruikuttavan lapsen roolista, en valittanut omasta masennuksestani, otin muut huomioon jne. Eihän se kivaa ole, aikuiseksi kasvaa. Pitää tehdä juttuja. Mutta sen jos jättää tekemättä, tulee yksinäinen elämä.
Sait ehkä apua jostakin tai osasit jo itse keinot selviytyä? Miten itsekäs voi olla, että jättää ystävän yksin silloin, kun hän sinua eniten tarvitsee? Voit ohjata hänelle apua, kertoa selviytymiskeinoista, kuunnella. Kyllä. Voit tehdä sen vähän harvemmin, jos voimasi eivät riitä noin usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika julmaa ja itsekästä hylätä ystävä hädässä.
Kuuluu nykyajan narsistiseen ja egoistiseen elämänmenoon ja kulttuuriin. Jos et hyödy mitenkään toisesta, ei kannata olla tekemisissä/ystävä. Kuluu hukkaan energiaa.
Ja jos auttaa, pitää siitäkin hyötyä jotakin; käytännössä ainakin naama Instaan, Faceen tai paikallislehteen. Mitä helvetin hyötyä on auttaa ja tukea jotakin vanhaa kaveria, kun voi näkyvästi jeesiä vaikka ukrainan lapsia tai kehitysmaita ja saada siitä mainetta ja statusta? Hullu saa olla mutta ei tyhmä! Aina, ihan aina pitää _hyötyä_ jotenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika julmaa ja itsekästä hylätä ystävä hädässä.
Kuuluu nykyajan narsistiseen ja egoistiseen elämänmenoon ja kulttuuriin. Jos et hyödy mitenkään toisesta, ei kannata olla tekemisissä/ystävä. Kuluu hukkaan energiaa.
Jos ystävyys ei ole vastavuoroista, sitä ei ole ollenkaan. On kyse jostain ihan muista motiiveista. Molempien pitää tuntea hyötyvänsä ihmissuhteesta, ei vain toisen.
Kommenteissa puhutaan pummista ja energiasyöpöstä, mutta en minä ap:n teksteistä saanut tällaista kuvaa? Ainoastaan että ap:n ystävä on (ap:n mukaan) hyväsydäminen ihminen joka on ihan ulalla elämässään.