Miksi vanhempani estelevät aina, kun olen lähdössä lapsen kanssa reissuun?
Varasin 4 yöksi mökin laskettelukeskuksen vierestä ensi viikoksi.
Kuukauden ajan vanhempani ovat yrittäneet kekdiä ties mitä syytä, miksi sinne ei voi lähteä.
Ensin, ettei siellä ole lunta kuin rinteessä. No, nyt sinne satoi lunta.
Huono ajokeli. Ei, poutaa luvattu meno/paluupäiviksi.
Nyt: Oletko selvittänyt, mikä sen mökin lämmitysmuoto on, jos joudutte lämmittämään sen joka päivä puilla.
Siis. 2010-luvulla pystytetty mökki, jota vuokraa alueen hotelliyritys. Joo, tokihan se lämpeää puilla. 😅
Mitä te syötte siellä? Nooo, mökissä on keittiö, tehdään lähinnä itse ruoat. Mutta mistä ostatte ne ruoat? Joo, ruokakauppojahan ei tunnetusti ole kuun kehäkolmosen sisäpuolella.
Mikä niitä vaivaa?
Kommentit (28)
Eivät luota sinuun aikuisena ihmisenä, eivätkä kykyysi huolehtia lapsesta. Meillä tuo kilpistyi siihen, että äiti itki hädissään puhelimessa kun kuuli, että meillä oli sähkökatko. Miten lapsille nyt käy? Kun kehotin lopettamaan, äiti huusi ettei hän meistä välitä mutta lapsia hän ei anna meidän hoitaa sähkökatkon aikana. Suunnitteli lähtevänsä heti ajamaan meille. Ton jälkeen tuli muutaman kuukauden tauko yhteydenpidossa.
Ne on yltiö murehtijoita. Eli niiden vanhempiesi on helpompi olla kun ei tartte vatvoa kaikkia kauheuksia mitä teille voi sattua reissussa. Mun äiti oli tommonen märehtijä, ei se ilkeyttään sitä tehnyt mutta itsekästä kylläkin tavallaan ajatella omaa oloaan kun pääsee helpommalla jos tenavat ja tenavien tenavat kökkii kotona.
Sano niille että kannattaa lopettaa tuollainen entä jos elämä
Vierailija kirjoitti:
Eivät luota sinuun aikuisena ihmisenä, eivätkä kykyysi huolehtia lapsesta. Meillä tuo kilpistyi siihen, että äiti itki hädissään puhelimessa kun kuuli, että meillä oli sähkökatko. Miten lapsille nyt käy? Kun kehotin lopettamaan, äiti huusi ettei hän meistä välitä mutta lapsia hän ei anna meidän hoitaa sähkökatkon aikana. Suunnitteli lähtevänsä heti ajamaan meille. Ton jälkeen tuli muutaman kuukauden tauko yhteydenpidossa.
Tämä on outoa, olen kuitenkin jo keski-ikäinen ja aiemmin paljon reissannut ihan yksin ulkomailla.
Silloinkin tosin aina oli sama virsi. Et kai sä nyt sinne lähde. Ja sitten kuitenkin, kyllä sä olisit nuorena voinut enemmänkin matkustaa.
Jooo.
Kuulostaa ylisuojelevilta vanhemmilta. Älä lähde tuohon mukaan, ja venytä muutenkin vähän napanuoraa. Älä kerro suunnitelmista etukäteen, jos ette asu yhdessä. Laitat sitten viestiä paikanpäältä. Pidä hyvät välit, mutta tosiaan kannattaa ottaa hieman etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ne on yltiö murehtijoita. Eli niiden vanhempiesi on helpompi olla kun ei tartte vatvoa kaikkia kauheuksia mitä teille voi sattua reissussa. Mun äiti oli tommonen märehtijä, ei se ilkeyttään sitä tehnyt mutta itsekästä kylläkin tavallaan ajatella omaa oloaan kun pääsee helpommalla jos tenavat ja tenavien tenavat kökkii kotona.
Tämä heijastuu ihan kaikkeen. Esim mun lapsen harrastukset. Ei sun nyt kannata varmaan tänään sitä sinne harrastukseen viedä, olkaa kotona.
Mitä se heitä rassaa, jos mä vien lasta harrastukseen?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ylisuojelevilta vanhemmilta. Älä lähde tuohon mukaan, ja venytä muutenkin vähän napanuoraa. Älä kerro suunnitelmista etukäteen, jos ette asu yhdessä. Laitat sitten viestiä paikanpäältä. Pidä hyvät välit, mutta tosiaan kannattaa ottaa hieman etäisyyttä.
Kysyin heiltä, vastaanko niin ison mökin, että he voi tulla mukaan. Ei he halunneet. Sitten, kun tullaan takaisin, he taas voivottelee, että olisi sittenkin pitänyt lähteä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät luota sinuun aikuisena ihmisenä, eivätkä kykyysi huolehtia lapsesta. Meillä tuo kilpistyi siihen, että äiti itki hädissään puhelimessa kun kuuli, että meillä oli sähkökatko. Miten lapsille nyt käy? Kun kehotin lopettamaan, äiti huusi ettei hän meistä välitä mutta lapsia hän ei anna meidän hoitaa sähkökatkon aikana. Suunnitteli lähtevänsä heti ajamaan meille. Ton jälkeen tuli muutaman kuukauden tauko yhteydenpidossa.
Tämä on outoa, olen kuitenkin jo keski-ikäinen ja aiemmin paljon reissannut ihan yksin ulkomailla.
Silloinkin tosin aina oli sama virsi. Et kai sä nyt sinne lähde. Ja sitten kuitenkin, kyllä sä olisit nuorena voinut enemmänkin matkustaa.
Jooo.
Ei sillä sun iällä ole väliä, sä olet aina niiden lapsi. Tulee niiiin mieleen se oma äiti, jos lähdin ihan vain mettään talsimaan niin sekin oli kamalaa, älä ny mene kun voit eksyä, kaatua, joku roisto tulee, susi syö, ufo vie, puu kaatuu päälle... :D
Miksi hemmetissä kerrot suunnitemistasi vanhemmillesi???
Koska tietävät että et pysty kunnolla huolehtimaan itsestäsikään, niin pelkäävät lapsen puolesta.
Tuli mieleen, että ovatko kateellisia? Haluaisivat itsekin tehdä ja elää, mutta eivät uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on yltiö murehtijoita. Eli niiden vanhempiesi on helpompi olla kun ei tartte vatvoa kaikkia kauheuksia mitä teille voi sattua reissussa. Mun äiti oli tommonen märehtijä, ei se ilkeyttään sitä tehnyt mutta itsekästä kylläkin tavallaan ajatella omaa oloaan kun pääsee helpommalla jos tenavat ja tenavien tenavat kökkii kotona.
Tämä heijastuu ihan kaikkeen. Esim mun lapsen harrastukset. Ei sun nyt kannata varmaan tänään sitä sinne harrastukseen viedä, olkaa kotona.
Mitä se heitä rassaa, jos mä vien lasta harrastukseen?
Niinpä, se heijastuu ihan kaikkeen. Katsos kun se sun lapsi voi loukkaantua sielä harrastuksessa tai sä ajat kolarin. Ja vaikka et ajaisikaan niin joku muu saattaa ajaa teidän päälle. Jos ootte koko elämänne neljän seinän sisällä niin vanhempasi voivat olla rauhassa eikä heidän tartte varautua kaikkeen kauheaan mitä voipi sattua. Älä kerro heille mitään teidän suunnitelmia, minäkin lopetin aikoinaan kun en jaksanut tuota älyvapaata märehtimistä. Järkipuhe ei auta. Kun joskus sanoin että voihan sielä kotona vaikka lamppu tippua päähän tai kaadun ja lyön kalloni niin ei, ei se ollut niin pelottavaa koska oon silti kotona. Huoks.
Nyt sitten reissulla annat vanhemmillesi siedätyshoitoa lähettämällä mahdollisimman vaarallisissa olosuhteissa otettuja kuvia (esim. sopivasti rajattuna aurapenkan päällä kiipeilyn saa näyttämään siltä, että vieressä on pelkkä jyrkkä pudotus), kertomalla kuinka hurjissa rinteissä laskitte jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hemmetissä kerrot suunnitemistasi vanhemmillesi???
Täytyyhän se nyt brassailla kaikille mahdollisille, että on varaa tämmösiin lomiin ja kun tietää, että vanhemmat sitä vasta levittävätkin suvun piiriin, niin tiedonkulku on maksimoitu ilman, että itse on siitä muille kehunut.
Kyllä serkkulikkaakin harmittaa, kun eivät taaskaan pääse mihinkään, kun on työtön ja ukkokin semmonen luuseri, että ei saa kuin pari tonnia pimeesti.
Siis apua, olen luullut, että mun vanhemmat on ainoita, jotka käyttäytyy näin! Ovat aika iäkkäitä ja aina sama: "Mitä te nyt ulkomaille lomalle, eikö kotona olisi paljon parempi? Mitä jos sattuu X/Y/Z?", "Et kai sinä nyt meinaa lenkille lähteä? Vastahan olit flunssassa (2 kk sitten..), saat vielä jäliktaudin" jne jne. Onpa helpottavaa kuulla, että en ole ainoa..
Onko ne mahdollisesti nuukia? Jotkut vanhemmat ovat sellaisia, jotka ovat äidinmaidossa perineet omilta sota-ajan eläneitä vanhemmiltaan myös nuukuuden eli rahaa ei saisi käyttää mihinkään turhaan. Toiset sanovat tämän suoraan, mutta toiset kuitenkin naamioivat sen erilaisilla tekosyillä, mutta varsinainen syy on se, että se on niin kallista.
Vierailija kirjoitti:
Eivät luota sinuun aikuisena ihmisenä, eivätkä kykyysi huolehtia lapsesta. Meillä tuo kilpistyi siihen, että äiti itki hädissään puhelimessa kun kuuli, että meillä oli sähkökatko. Miten lapsille nyt käy? Kun kehotin lopettamaan, äiti huusi ettei hän meistä välitä mutta lapsia hän ei anna meidän hoitaa sähkökatkon aikana. Suunnitteli lähtevänsä heti ajamaan meille. Ton jälkeen tuli muutaman kuukauden tauko yhteydenpidossa.
Voi apua, nauroin ääneen tälle :D
Eipä sillä, aika raskaalta ihmiseltä kuulostaa sun äitis, huvitti vaan tuo että mitenkä se lapsista huolehtiminen eroaa sähkökatkon aikana siitä kun sähköt toimii haha
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että ovatko kateellisia? Haluaisivat itsekin tehdä ja elää, mutta eivät uskalla.
Ekan poikaystävän vanhemmat olivat tollasia. Olivat vihaisia kun lähdimme interrailille ja kun hakivat asemalta kotiin, koko matkan jupisivat, että kannattiko sinne lähteä. Eivät kysyneet, että mitenkö meidän mielestä niinku meni. Äiti kysyi multa, että kannattaako heidän lähteä häihin ihan Ahvenanmaalle.
Itse kärsin lapsena siitä, että me ei ikinä käyty esim laskettelemassa. Rahasta ei ollut kiinni. Nyt tajuan, että johtui tollasesta ihme jahkailusta. Mitä jos, jos, jos Entä, jos siellä ei olekaan kivaa? No, sitten ei ollut kiva kokemus. Joskus on sellaisiakin.