Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhempani estelevät aina, kun olen lähdössä lapsen kanssa reissuun?
18.02.2023 |
Varasin 4 yöksi mökin laskettelukeskuksen vierestä ensi viikoksi.
Kuukauden ajan vanhempani ovat yrittäneet kekdiä ties mitä syytä, miksi sinne ei voi lähteä.
Ensin, ettei siellä ole lunta kuin rinteessä. No, nyt sinne satoi lunta.
Huono ajokeli. Ei, poutaa luvattu meno/paluupäiviksi.
Nyt: Oletko selvittänyt, mikä sen mökin lämmitysmuoto on, jos joudutte lämmittämään sen joka päivä puilla.
Siis. 2010-luvulla pystytetty mökki, jota vuokraa alueen hotelliyritys. Joo, tokihan se lämpeää puilla. 😅
Mitä te syötte siellä? Nooo, mökissä on keittiö, tehdään lähinnä itse ruoat. Mutta mistä ostatte ne ruoat? Joo, ruokakauppojahan ei tunnetusti ole kuun kehäkolmosen sisäpuolella.
Mikä niitä vaivaa?
Kommentit (28)
Meille anoppi totesi, ettei kyllä yhtään tykkää, kun lähdetään TALVELLA ajamaan Lappiin. Sanoi sen vähän loukkaantuneella äänensävyllä, että tällaista murhetta ja vaivaa hiihtolomamme nyt HÄNELLE aiheuttaa.
Mies on kyllä lapsuudessaan ollut talvisin Lapissa ja autolla sinne on menty, mutta kai se nykyään on sitten vaan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylisuojelee. Minun vanhemmat teki tota samaa. Kun erosin väkivaltaisesta miehestä kenen kanssa on lapsi. Kun tapasin nykyisen kumppanin, niin koko aika kyttäs ja kommentoi ja keksi kaikenlaista etten menisi tai tapaisi nykyistä miestäni. Mieheni oli ihan isäni puhuttelussa ja isäni oli sanonut, että pelkää että tekee minulle jotain. Mies oli en mä ole sellainen. Eikä ole todellakaan. Sitä jatkui pitkään.
No tämä on nyt ehkä kuitenkin hiukan eri juttu kuitenkin?
Ne haluaisi teidät sinne heidän luokseen?
Tai ovat jollain tapaa kateellisia?
Ehkä eivät pystyneet tarjoamaan sinulle samanlaista lapsuutta ja kokevat huonommuutta vanhempina?
Toi vaan tosi suurta turvallisuushakuisuutta, joka näkyy kontrolloinintarpeena. Sanon tuon siis hyvällä. Monilla ihmisillä on ollut turvaton lapsuus, joka näkyy aikuisena tarpeena hallita kaikkea elämässä. Olet heille tärkeä siksi se ulottuu sinuunkin. Kun he eivät ole itse mukana ja tavallaan ole kartalla hallitsemassa mahdollisia uhkia ja pitämässä kaikkea pystyssä niin on vaikeaa tuntea rauhaa. Mulla oli lapsena ja nuorena vähän tätä itselläni ennen kuin opettelin siitä pois. Tuossa auttaa mielestäni lempeys vanhempia kohtaan ja sen vakuuttelu, että kaikki on ihan hyvin.
Meillä isä ja äiti on tämän tästä pelastamassa veljen perhettä ties mistä. Juuttuvat mökille, eivät osaa soittaa auraajalle, isän pitää soittaa JA tulla paikalle apuun. Veljen esikoinen pitää hakea harkoista, velje vaimon auto rikki, soitetaan isä 15 km päästä apuun sen sijaan, että veljen vaimo olisi kävellyt 1 km verran veljen työpaikalle hakemaan sieltä autoa jne.
Eli turhan usein näissä on taustalla tieto siitä, että kun menee pieleen, niin soitetaan vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille anoppi totesi, ettei kyllä yhtään tykkää, kun lähdetään TALVELLA ajamaan Lappiin. Sanoi sen vähän loukkaantuneella äänensävyllä, että tällaista murhetta ja vaivaa hiihtolomamme nyt HÄNELLE aiheuttaa.
Mies on kyllä lapsuudessaan ollut talvisin Lapissa ja autolla sinne on menty, mutta kai se nykyään on sitten vaan eri asia.
Hän ei vaan ole oppinut elämänsä aikana reguloimaan tunteitaan. Varmasti aiheuttaa harmia kun joutuu pelkään, että teille sattuu jotain. Sehän on ihan turha pelko. Ehkä voisit kertoa hänelle eft-naputtelusta tai jostain muusta tekniikasta, josta on apua tunteidensäätelyyn.
Ylisuojelee. Minun vanhemmat teki tota samaa. Kun erosin väkivaltaisesta miehestä kenen kanssa on lapsi. Kun tapasin nykyisen kumppanin, niin koko aika kyttäs ja kommentoi ja keksi kaikenlaista etten menisi tai tapaisi nykyistä miestäni. Mieheni oli ihan isäni puhuttelussa ja isäni oli sanonut, että pelkää että tekee minulle jotain. Mies oli en mä ole sellainen. Eikä ole todellakaan. Sitä jatkui pitkään.