Mitä ajattelette, jos aikuista ihmistä pyydetään kassalla avaamaan reppu ilman, että on mitään todisteita siitä, että olisi jotain nähty sinne laittavan?

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tilannehan sellainen on, mutta kyllä mä itse avaisin kassini/reppuni ja pyytäisin katsomaan, jos on jotain epäilyn aihetta. Vaatisin sitten siinä kaikkien kuullen pahoittelut kovaan ääneen. Luulen, että noin tilanteesta selviää nopeimmin kuin vaatimalla poliiseja paikalle. 

Olen joskus kuullut kuulutuksen "Kassa X tapahtunut hälytys oli aiheeton".

Sanoisin että sota ei yhtä miestä kaipaa... niille jotka eivät laukun tarkastuksen takia enää asioi ko. kaupassa.

Joku vuosi takaperin käytiin tätä samaa keskustelua. Silloin kerroin kassanhoitajan näkökulmasta näistä myymälävarkaista: Oli hieno, tyylikäs vanhempi rouva/neiti, kaupungin silmäätekeviä. Osti jotain pientä, iso käsilaukku kyynärvarressa. Portit alkoivat soida hänen niistä kulkiessaan. Nousin jakkaralta ylös, menin ulko- oven puolelta vastaan "ihmettelemään" mikä ihme siellä soi. Kokeilimme ensin rouvan kulkua ilman laukkua. Ei hälyä. Sitten pelkkä laukku, alkoi soida. Pyysin näyttämään laukun. Siellä oli kalliit nahkahansikkaat ja kallein meillä myyty sateenvarjo. Rouva sanoi pokkana ostaneensa juuri toisesta kaupasta. Vaan kuittia ei kysyttäessä ollut. No sitten piti kokeilla portissa, kumpi tuotteista hälytti. Siinä vaiheessa näin, että meidän hintalaput olivat tuotteissa. Ei osannut siihen sanoa mitään, mutta nosti sitten ison metelin vaatien johtajaa paikalle. Tämä tulikin tovin odottelun jälkeen ja uteliaita kiinnosti.

Tiesin, että johtaja on hieman vaikeassa paikassa, koska he olivat tuttuja keskenään. Rouva kiihtyneenä punaisin poskin selosti hänelle miten on törkeää epäillä HÄNTÄ varastamisesta. Selitys hintalapullisille tuotteille oli se, että hän oli käynyt ne muka aiemmin ostamassa ja muualla asioinnin jälkeen palannut vielä meille loppuostoksille. Johtajan posket punoittivat myös. Hän pyyteli kovasti anteeksi rouvalta ja pahoitteli kun välillä tämmöisiä inhimillisiä virheitä sattuu. Kassatytötkin ovat vain ihmisiä eikä tekniikkakaan ole aina aivan satavarmaa.

Rouva mulkaisi minua ja lähti, myös maksamattomine tavaroineen. Johtaja kuiskasi minulle sovittelevasti, että vähemmällä päästään kun ei merkittäviä asiakkaita suututeta. Kerroin hänelle, että varkausyritys oli kuitenkin totta, koska työparin kanssa olimme olleet koko vuoron yhdessä töissä, eikä rouva ollut käynyt sateenvarjoa ja hanskoja ostamassa.

Tätä rouvaa ei enää ikinä kaupassamme nähty. Sen sijaan, kun hän oli siinä asemassa kuin oli, kertoi hän eteenpäin kuinka törkeää palvelua hän oli saanut.

Toinen, herttainen vanha rouva oli meillä vakioasiakas. Ostoskassi tiiviisti kyljessä kiinni meille kassoille päivittäin jutusteli, ei pitänyt mitään kiirettä. Niukasti ja vaatimattomasti aina osti.

Vaikka meidän olisi pitänyt niitä kasseja tarkistaa, hänen kohdallaan kukaan ei kehdannut sitä tehdä. Eihän nyt vakioasiakas, ja noin mukava vielä.

Mutta, eräs toinen vakioasiakas oli häntä seurannut useampana kertana ja ollut näkevinään, että jotain tämä mummeli laittoi kassiin, eikä maksanut. Ei epäilyksistään kuitenkaan kertonut, koska ei ihan satavarma ollut. Kerran kuitenkin ajatteli varmistaa asian. Seurasi rouvaa ja kävi ilmoittamassa kassalle, että sitä ja sitä tavaraa on nyt kassissa, katsokaa maksaako.

Vanha rouva ei maksanut, jäi työkaverille kiinni, suuttui ikihyviksi.

Kuukausien päästä näin tätä rouvaa puistossa ja tervehdin iloisesti, olimmehan tuttuja kaupasta jo vuosien ajan. Istuin penkille viereen ja kyselin mihin on hävinnyt, kun ei ole näkynyt. Oli kuulemma saanut niin huonoa palvelua, että oli vaihtanut kauppaa. Oli myös omille tuttavilleen sanonut, ettei siinä kaupassa kannata asioida, siellä epäillään varkaaksi.

Sorry pitkä vuodatus, mutta tässä vain pari esimerkkiä kymmenistä, kymmenistä uralleni sattuneista tapahtumista.

En ymmärrä, miksi joillakin ihmisillä ottaa kunnian päälle avata reppunsa, jos kassalla sitä pyydetään. En minä ainakaan ajattele, että minua epäiltäisiin varkaudesta, vaan että se on kaupan käytäntö. Jos itselläni on ostoksia toisesta kaupasta mukana, vilautan yleensä automaattisesti kassiani kassalla ja sanon että nämä ovat tuolta naapurikaupasta. No big deal, osoitan luotettavuuteni ja säästän kassojen aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Näyttäisin suosiolla, lähikaupan ovessa on toive että reppu jätettäisiin eteiseen, sitä en halua tehdä ettei reppu tai sisältö katoa vaan mieluummin näytän sisällön.

Isommissa kaupoissa on varta vasten säilytyslokerot, jonne voi jättää repun ja toisesta kaupasta ostetut tavarat.

-Näytä kassis.

-Näytä ite tissis.

-Avaa reppus.

-Avaa ite peppus.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi joillakin ihmisillä ottaa kunnian päälle avata reppunsa, jos kassalla sitä pyydetään. En minä ainakaan ajattele, että minua epäiltäisiin varkaudesta, vaan että se on kaupan käytäntö. Jos itselläni on ostoksia toisesta kaupasta mukana, vilautan yleensä automaattisesti kassiani kassalla ja sanon että nämä ovat tuolta naapurikaupasta. No big deal, osoitan luotettavuuteni ja säästän kassojen aikaa.

En koskaan käytä mitään reppuja, sillä en ole enää opiskelija enkä harrasta aktiivisesti retkeilyä. Jos minulla mukana toisesta kaupasta ostettua tavaraa esimerkiksi kädessä olevassa kassissa, niin sanon ja tarvittaessa näytän mitä minulla on mukana. Esimerkiksi voin sanoa kassalle "ostin nämä hammastahnat tuosta lähellä olevasta apteekista" ja minulla on mukana vielä ostoskuittikin.

Näin se on kirjoitti:

Sanoisin että sota ei yhtä miestä kaipaa... niille jotka eivät laukun tarkastuksen takia enää asioi ko. kaupassa.

Joku vuosi takaperin käytiin tätä samaa keskustelua. Silloin kerroin kassanhoitajan näkökulmasta näistä myymälävarkaista: Oli hieno, tyylikäs vanhempi rouva/neiti, kaupungin silmäätekeviä. Osti jotain pientä, iso käsilaukku kyynärvarressa. Portit alkoivat soida hänen niistä kulkiessaan. Nousin jakkaralta ylös, menin ulko- oven puolelta vastaan "ihmettelemään" mikä ihme siellä soi. Kokeilimme ensin rouvan kulkua ilman laukkua. Ei hälyä. Sitten pelkkä laukku, alkoi soida. Pyysin näyttämään laukun. Siellä oli kalliit nahkahansikkaat ja kallein meillä myyty sateenvarjo. Rouva sanoi pokkana ostaneensa juuri toisesta kaupasta. Vaan kuittia ei kysyttäessä ollut. No sitten piti kokeilla portissa, kumpi tuotteista hälytti. Siinä vaiheessa näin, että meidän hintalaput olivat tuotteissa. Ei osannut siihen sanoa mitään, mutta nosti sitten ison metelin vaatien johtajaa paikalle. Tämä tulikin tovin odottelun jälkeen ja uteliaita kiinnosti.

Tiesin, että johtaja on hieman vaikeassa paikassa, koska he olivat tuttuja keskenään. Rouva kiihtyneenä punaisin poskin selosti hänelle miten on törkeää epäillä HÄNTÄ varastamisesta. Selitys hintalapullisille tuotteille oli se, että hän oli käynyt ne muka aiemmin ostamassa ja muualla asioinnin jälkeen palannut vielä meille loppuostoksille. Johtajan posket punoittivat myös. Hän pyyteli kovasti anteeksi rouvalta ja pahoitteli kun välillä tämmöisiä inhimillisiä virheitä sattuu. Kassatytötkin ovat vain ihmisiä eikä tekniikkakaan ole aina aivan satavarmaa.

Rouva mulkaisi minua ja lähti, myös maksamattomine tavaroineen. Johtaja kuiskasi minulle sovittelevasti, että vähemmällä päästään kun ei merkittäviä asiakkaita suututeta. Kerroin hänelle, että varkausyritys oli kuitenkin totta, koska työparin kanssa olimme olleet koko vuoron yhdessä töissä, eikä rouva ollut käynyt sateenvarjoa ja hanskoja ostamassa.

Tätä rouvaa ei enää ikinä kaupassamme nähty. Sen sijaan, kun hän oli siinä asemassa kuin oli, kertoi hän eteenpäin kuinka törkeää palvelua hän oli saanut.

Toinen, herttainen vanha rouva oli meillä vakioasiakas. Ostoskassi tiiviisti kyljessä kiinni meille kassoille päivittäin jutusteli, ei pitänyt mitään kiirettä. Niukasti ja vaatimattomasti aina osti.

Vaikka meidän olisi pitänyt niitä kasseja tarkistaa, hänen kohdallaan kukaan ei kehdannut sitä tehdä. Eihän nyt vakioasiakas, ja noin mukava vielä.

Mutta, eräs toinen vakioasiakas oli häntä seurannut useampana kertana ja ollut näkevinään, että jotain tämä mummeli laittoi kassiin, eikä maksanut. Ei epäilyksistään kuitenkaan kertonut, koska ei ihan satavarma ollut. Kerran kuitenkin ajatteli varmistaa asian. Seurasi rouvaa ja kävi ilmoittamassa kassalle, että sitä ja sitä tavaraa on nyt kassissa, katsokaa maksaako.

Vanha rouva ei maksanut, jäi työkaverille kiinni, suuttui ikihyviksi.

Kuukausien päästä näin tätä rouvaa puistossa ja tervehdin iloisesti, olimmehan tuttuja kaupasta jo vuosien ajan. Istuin penkille viereen ja kyselin mihin on hävinnyt, kun ei ole näkynyt. Oli kuulemma saanut niin huonoa palvelua, että oli vaihtanut kauppaa. Oli myös omille tuttavilleen sanonut, ettei siinä kaupassa kannata asioida, siellä epäillään varkaaksi.

Sorry pitkä vuodatus, mutta tässä vain pari esimerkkiä kymmenistä, kymmenistä uralleni sattuneista tapahtumista.

Onko sattunut tapauksia, joihin on littynyt pitkää hametta käyttäviä kansallispukuisia naisia? Urbaanin legendan mukaan sinne hameen alle mahtuu yllättävän paljon tavaraa.

Repun tai kassin avaaminen on normaali käytäntö kauppojen kassoilla.

Vaikka tietenkään ei pitäisi loukkaantua, mutta itseltä kerran pyydettiin avamaan käsilaukku maalaiskaupassa. Joku toinen asiakas oli kuulemma ilmoittanut, että panin sinne jotain, tosiasiassa otin nenäliinan, kun oli allergiaa.

Loukkaannuin niin hirveästi, että siihen kauppaan, enkä edes siihen kylään ole ikinä enää mennyt. Kauppias menetti kyllä mahdollisen hyvän asikkaan.

Ymmärrän, että olen kohtuuton, mutta kun en eläissäni ole mitään varastanut, niin jotenkin se vain otti lujalle.

Mä joskus nuorena, silloinkun oli vielä Euromarketteja, kävin Euromarketissa. Etin jotain tuotetta mutta en löytänyt ja höivyin sitten kassan ohi ostamatta mitään. No olin päässyt ulos ja sieltä tulee vartija mun oerään ja pyytää nähdä laukun sisällön. Ainut mitö laukussa oli elöi kauoasta ostamani hamsterinruoka, mitä tää vartija syynäsi vaikka pussissa luki eläinkaupan nimi. Ei tainnut edes pahoitella. Enpä enää sen jälkeen mennyt euromarkettiin ja olin vahingoniloinen kun se lopetettiin.

Kerran olin myös joskus Anttilassa ja kokeilin jotain testeriä kun naisvartija tulee äänekäästi kysymään mitö teen ja sanomaan että tiotteita ei saa avata ka ne pitää ostaa jos avaa ja riuhtasee sen testerin mun kädestä. Ei pahoitellut vaan jäi mulkoilemaan mua.

Kerrankin henkilökunta on ollut tehtäviensä tasalla, kun on pyytänyt Teitä avaamaan ja näyttämään reppunne sisällön. Useissa itsepalveluliikkeissä on ilmaiset säilytyslokerot omia kasseja varten, ettei tarvitse näyttää sisällystä henkilökunnalle. Ainakin meillä ihmiset avaavat kassinsa ja näyttävät ne ihan pyytämättä kassalla. Ei siinä ole mitään noloa. Olkaa Tekin ystävällinen ja osoittakaa älykkyyttänne ja rehellisyyttänne seuraavilla kerroillanne käydessänne kaupoissa. Kieltäytymisestä jää näet epäilyksen siemen itämään . . .

Vierailija kirjoitti:

Näin se on kirjoitti:

Sanoisin että sota ei yhtä miestä kaipaa... niille jotka eivät laukun tarkastuksen takia enää asioi ko. kaupassa.

Joku vuosi takaperin käytiin tätä samaa keskustelua. Silloin kerroin kassanhoitajan näkökulmasta näistä myymälävarkaista: Oli hieno, tyylikäs vanhempi rouva/neiti, kaupungin silmäätekeviä. Osti jotain pientä, iso käsilaukku kyynärvarressa. Portit alkoivat soida hänen niistä kulkiessaan. Nousin jakkaralta ylös, menin ulko- oven puolelta vastaan "ihmettelemään" mikä ihme siellä soi. Kokeilimme ensin rouvan kulkua ilman laukkua. Ei hälyä. Sitten pelkkä laukku, alkoi soida. Pyysin näyttämään laukun. Siellä oli kalliit nahkahansikkaat ja kallein meillä myyty sateenvarjo. Rouva sanoi pokkana ostaneensa juuri toisesta kaupasta. Vaan kuittia ei kysyttäessä ollut. No sitten piti kokeilla portissa, kumpi tuotteista hälytti. Siinä vaiheessa näin, että meidän hintalaput olivat tuotteissa. Ei osannut siihen sanoa mitään, mutta nosti sitten ison metelin vaatien johtajaa paikalle. Tämä tulikin tovin odottelun jälkeen ja uteliaita kiinnosti.

Tiesin, että johtaja on hieman vaikeassa paikassa, koska he olivat tuttuja keskenään. Rouva kiihtyneenä punaisin poskin selosti hänelle miten on törkeää epäillä HÄNTÄ varastamisesta. Selitys hintalapullisille tuotteille oli se, että hän oli käynyt ne muka aiemmin ostamassa ja muualla asioinnin jälkeen palannut vielä meille loppuostoksille. Johtajan posket punoittivat myös. Hän pyyteli kovasti anteeksi rouvalta ja pahoitteli kun välillä tämmöisiä inhimillisiä virheitä sattuu. Kassatytötkin ovat vain ihmisiä eikä tekniikkakaan ole aina aivan satavarmaa.

Rouva mulkaisi minua ja lähti, myös maksamattomine tavaroineen. Johtaja kuiskasi minulle sovittelevasti, että vähemmällä päästään kun ei merkittäviä asiakkaita suututeta. Kerroin hänelle, että varkausyritys oli kuitenkin totta, koska työparin kanssa olimme olleet koko vuoron yhdessä töissä, eikä rouva ollut käynyt sateenvarjoa ja hanskoja ostamassa.

Tätä rouvaa ei enää ikinä kaupassamme nähty. Sen sijaan, kun hän oli siinä asemassa kuin oli, kertoi hän eteenpäin kuinka törkeää palvelua hän oli saanut.

Toinen, herttainen vanha rouva oli meillä vakioasiakas. Ostoskassi tiiviisti kyljessä kiinni meille kassoille päivittäin jutusteli, ei pitänyt mitään kiirettä. Niukasti ja vaatimattomasti aina osti.

Vaikka meidän olisi pitänyt niitä kasseja tarkistaa, hänen kohdallaan kukaan ei kehdannut sitä tehdä. Eihän nyt vakioasiakas, ja noin mukava vielä.

Mutta, eräs toinen vakioasiakas oli häntä seurannut useampana kertana ja ollut näkevinään, että jotain tämä mummeli laittoi kassiin, eikä maksanut. Ei epäilyksistään kuitenkaan kertonut, koska ei ihan satavarma ollut. Kerran kuitenkin ajatteli varmistaa asian. Seurasi rouvaa ja kävi ilmoittamassa kassalle, että sitä ja sitä tavaraa on nyt kassissa, katsokaa maksaako.

Vanha rouva ei maksanut, jäi työkaverille kiinni, suuttui ikihyviksi.

Kuukausien päästä näin tätä rouvaa puistossa ja tervehdin iloisesti, olimmehan tuttuja kaupasta jo vuosien ajan. Istuin penkille viereen ja kyselin mihin on hävinnyt, kun ei ole näkynyt. Oli kuulemma saanut niin huonoa palvelua, että oli vaihtanut kauppaa. Oli myös omille tuttavilleen sanonut, ettei siinä kaupassa kannata asioida, siellä epäillään varkaaksi.

Sorry pitkä vuodatus, mutta tässä vain pari esimerkkiä kymmenistä, kymmenistä uralleni sattuneista tapahtumista.

Onko sattunut tapauksia, joihin on littynyt pitkää hametta käyttäviä kansallispukuisia naisia? Urbaanin legendan mukaan sinne hameen alle mahtuu yllättävän paljon tavaraa.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000474765.html

Imurikin sinne menee

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8552eca3-20a8-4479-bb14-b54dec9111f9

Ostin kerran Prismasta lompakon ja siitähän tuli monta hälytystä, kun ei kassa huomannut poistaa niitä kaikkia.  Lähistöllä pelanneet eläkeläiset havahtuivat ja tuijottivat kaula pitkänä mahdollista rosvoa. Harmitti ja teki mieli karjaista, ettei tässä mitään varkaita olla. Ja eipä sitä nenäliinaakaan oikein uskalla käyttää kaupassa. Se pitäisi taskuunkin laittaa, ja riskinä on, että joku virkaintoinen luulee varkaaksi. Olen siis niiskutellut tai pitänyt sitä räkäistä liinaa sitten kädessä koko kauppareissun ajan. 

Näin se on kirjoitti:

Sanoisin että sota ei yhtä miestä kaipaa... niille jotka eivät laukun tarkastuksen takia enää asioi ko. kaupassa.

Joku vuosi takaperin käytiin tätä samaa keskustelua. Silloin kerroin kassanhoitajan näkökulmasta näistä myymälävarkaista: Oli hieno, tyylikäs vanhempi rouva/neiti, kaupungin silmäätekeviä. Osti jotain pientä, iso käsilaukku kyynärvarressa. Portit alkoivat soida hänen niistä kulkiessaan. Nousin jakkaralta ylös, menin ulko- oven puolelta vastaan "ihmettelemään" mikä ihme siellä soi. Kokeilimme ensin rouvan kulkua ilman laukkua. Ei hälyä. Sitten pelkkä laukku, alkoi soida. Pyysin näyttämään laukun. Siellä oli kalliit nahkahansikkaat ja kallein meillä myyty sateenvarjo. Rouva sanoi pokkana ostaneensa juuri toisesta kaupasta. Vaan kuittia ei kysyttäessä ollut. No sitten piti kokeilla portissa, kumpi tuotteista hälytti. Siinä vaiheessa näin, että meidän hintalaput olivat tuotteissa. Ei osannut siihen sanoa mitään, mutta nosti sitten ison metelin vaatien johtajaa paikalle. Tämä tulikin tovin odottelun jälkeen ja uteliaita kiinnosti.

Tiesin, että johtaja on hieman vaikeassa paikassa, koska he olivat tuttuja keskenään. Rouva kiihtyneenä punaisin poskin selosti hänelle miten on törkeää epäillä HÄNTÄ varastamisesta. Selitys hintalapullisille tuotteille oli se, että hän oli käynyt ne muka aiemmin ostamassa ja muualla asioinnin jälkeen palannut vielä meille loppuostoksille. Johtajan posket punoittivat myös. Hän pyyteli kovasti anteeksi rouvalta ja pahoitteli kun välillä tämmöisiä inhimillisiä virheitä sattuu. Kassatytötkin ovat vain ihmisiä eikä tekniikkakaan ole aina aivan satavarmaa.

Rouva mulkaisi minua ja lähti, myös maksamattomine tavaroineen. Johtaja kuiskasi minulle sovittelevasti, että vähemmällä päästään kun ei merkittäviä asiakkaita suututeta. Kerroin hänelle, että varkausyritys oli kuitenkin totta, koska työparin kanssa olimme olleet koko vuoron yhdessä töissä, eikä rouva ollut käynyt sateenvarjoa ja hanskoja ostamassa.

Tätä rouvaa ei enää ikinä kaupassamme nähty. Sen sijaan, kun hän oli siinä asemassa kuin oli, kertoi hän eteenpäin kuinka törkeää palvelua hän oli saanut.

Toinen, herttainen vanha rouva oli meillä vakioasiakas. Ostoskassi tiiviisti kyljessä kiinni meille kassoille päivittäin jutusteli, ei pitänyt mitään kiirettä. Niukasti ja vaatimattomasti aina osti.

Vaikka meidän olisi pitänyt niitä kasseja tarkistaa, hänen kohdallaan kukaan ei kehdannut sitä tehdä. Eihän nyt vakioasiakas, ja noin mukava vielä.

Mutta, eräs toinen vakioasiakas oli häntä seurannut useampana kertana ja ollut näkevinään, että jotain tämä mummeli laittoi kassiin, eikä maksanut. Ei epäilyksistään kuitenkaan kertonut, koska ei ihan satavarma ollut. Kerran kuitenkin ajatteli varmistaa asian. Seurasi rouvaa ja kävi ilmoittamassa kassalle, että sitä ja sitä tavaraa on nyt kassissa, katsokaa maksaako.

Vanha rouva ei maksanut, jäi työkaverille kiinni, suuttui ikihyviksi.

Kuukausien päästä näin tätä rouvaa puistossa ja tervehdin iloisesti, olimmehan tuttuja kaupasta jo vuosien ajan. Istuin penkille viereen ja kyselin mihin on hävinnyt, kun ei ole näkynyt. Oli kuulemma saanut niin huonoa palvelua, että oli vaihtanut kauppaa. Oli myös omille tuttavilleen sanonut, ettei siinä kaupassa kannata asioida, siellä epäillään varkaaksi.

Sorry pitkä vuodatus, mutta tässä vain pari esimerkkiä kymmenistä, kymmenistä uralleni sattuneista tapahtumista.

Herttaiset mummot mustamaalattu, onko kokemuksia henkilökunnan paljastumisesta epärehellisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi joillakin ihmisillä ottaa kunnian päälle avata reppunsa, jos kassalla sitä pyydetään. En minä ainakaan ajattele, että minua epäiltäisiin varkaudesta, vaan että se on kaupan käytäntö. Jos itselläni on ostoksia toisesta kaupasta mukana, vilautan yleensä automaattisesti kassiani kassalla ja sanon että nämä ovat tuolta naapurikaupasta. No big deal, osoitan luotettavuuteni ja säästän kassojen aikaa.

En koskaan käytä mitään reppuja, sillä en ole enää opiskelija enkä harrasta aktiivisesti retkeilyä. Jos minulla mukana toisesta kaupasta ostettua tavaraa esimerkiksi kädessä olevassa kassissa, niin sanon ja tarvittaessa näytän mitä minulla on mukana. Esimerkiksi voin sanoa kassalle "ostin nämä hammastahnat tuosta lähellä olevasta apteekista" ja minulla on mukana vielä ostoskuittikin.

No minä käytän aina reppua kun käyn kaupassa, vaikka olen yli 40v. Helpompi kantaa ostokset selässä kuin raahata painavia pusseja käsissä. Sormet siinä vanhemmiten menee, on nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ei tarvitse avata reppuasi kuin poliisille, jos pidät oikeuksistasi kiinni niin venttaatte vartijan kanssa takahuoneessa kunnes partio tulee paikalle.

NIin, mutta jos voin valita kaupan, jossa tällaista pelleilyä ei ole, niin ei ole vaikea valita.

En ymmärrä, mitä kauppa tällä hakee, että karkottaa asiakkaat.

Tuskin se on kaupan suunnitelma, vaan oli tuon yhden työntekijän. Luulisin.

Vierailija kirjoitti:

Näin se on kirjoitti:

Sanoisin että sota ei yhtä miestä kaipaa... niille jotka eivät laukun tarkastuksen takia enää asioi ko. kaupassa.

Joku vuosi takaperin käytiin tätä samaa keskustelua. Silloin kerroin kassanhoitajan näkökulmasta näistä myymälävarkaista: Oli hieno, tyylikäs vanhempi rouva/neiti, kaupungin silmäätekeviä. Osti jotain pientä, iso käsilaukku kyynärvarressa. Portit alkoivat soida hänen niistä kulkiessaan. Nousin jakkaralta ylös, menin ulko- oven puolelta vastaan "ihmettelemään" mikä ihme siellä soi. Kokeilimme ensin rouvan kulkua ilman laukkua. Ei hälyä. Sitten pelkkä laukku, alkoi soida. Pyysin näyttämään laukun. Siellä oli kalliit nahkahansikkaat ja kallein meillä myyty sateenvarjo. Rouva sanoi pokkana ostaneensa juuri toisesta kaupasta. Vaan kuittia ei kysyttäessä ollut. No sitten piti kokeilla portissa, kumpi tuotteista hälytti. Siinä vaiheessa näin, että meidän hintalaput olivat tuotteissa. Ei osannut siihen sanoa mitään, mutta nosti sitten ison metelin vaatien johtajaa paikalle. Tämä tulikin tovin odottelun jälkeen ja uteliaita kiinnosti.

Tiesin, että johtaja on hieman vaikeassa paikassa, koska he olivat tuttuja keskenään. Rouva kiihtyneenä punaisin poskin selosti hänelle miten on törkeää epäillä HÄNTÄ varastamisesta. Selitys hintalapullisille tuotteille oli se, että hän oli käynyt ne muka aiemmin ostamassa ja muualla asioinnin jälkeen palannut vielä meille loppuostoksille. Johtajan posket punoittivat myös. Hän pyyteli kovasti anteeksi rouvalta ja pahoitteli kun välillä tämmöisiä inhimillisiä virheitä sattuu. Kassatytötkin ovat vain ihmisiä eikä tekniikkakaan ole aina aivan satavarmaa.

Rouva mulkaisi minua ja lähti, myös maksamattomine tavaroineen. Johtaja kuiskasi minulle sovittelevasti, että vähemmällä päästään kun ei merkittäviä asiakkaita suututeta. Kerroin hänelle, että varkausyritys oli kuitenkin totta, koska työparin kanssa olimme olleet koko vuoron yhdessä töissä, eikä rouva ollut käynyt sateenvarjoa ja hanskoja ostamassa.

Tätä rouvaa ei enää ikinä kaupassamme nähty. Sen sijaan, kun hän oli siinä asemassa kuin oli, kertoi hän eteenpäin kuinka törkeää palvelua hän oli saanut.

Toinen, herttainen vanha rouva oli meillä vakioasiakas. Ostoskassi tiiviisti kyljessä kiinni meille kassoille päivittäin jutusteli, ei pitänyt mitään kiirettä. Niukasti ja vaatimattomasti aina osti.

Vaikka meidän olisi pitänyt niitä kasseja tarkistaa, hänen kohdallaan kukaan ei kehdannut sitä tehdä. Eihän nyt vakioasiakas, ja noin mukava vielä.

Mutta, eräs toinen vakioasiakas oli häntä seurannut useampana kertana ja ollut näkevinään, että jotain tämä mummeli laittoi kassiin, eikä maksanut. Ei epäilyksistään kuitenkaan kertonut, koska ei ihan satavarma ollut. Kerran kuitenkin ajatteli varmistaa asian. Seurasi rouvaa ja kävi ilmoittamassa kassalle, että sitä ja sitä tavaraa on nyt kassissa, katsokaa maksaako.

Vanha rouva ei maksanut, jäi työkaverille kiinni, suuttui ikihyviksi.

Kuukausien päästä näin tätä rouvaa puistossa ja tervehdin iloisesti, olimmehan tuttuja kaupasta jo vuosien ajan. Istuin penkille viereen ja kyselin mihin on hävinnyt, kun ei ole näkynyt. Oli kuulemma saanut niin huonoa palvelua, että oli vaihtanut kauppaa. Oli myös omille tuttavilleen sanonut, ettei siinä kaupassa kannata asioida, siellä epäillään varkaaksi.

Sorry pitkä vuodatus, mutta tässä vain pari esimerkkiä kymmenistä, kymmenistä uralleni sattuneista tapahtumista.

Onko sattunut tapauksia, joihin on littynyt pitkää hametta käyttäviä kansallispukuisia naisia? Urbaanin legendan mukaan sinne hameen alle mahtuu yllättävän paljon tavaraa.

On. Sitä aikaa piti jonkunheti mennä perään ja seurata koko kierroksen ajan. Sekin oli ikävä tehtävä. Seurattavat olivatkin hyvin suorasanaisia ja uteliaita tietämään miksi kuljetaan perässä. Ei onnistu millään ison seurueen yhtäaikainen vahtiminen. Hehän myös tiesivät että heitä vahditaan, joten itse tein sen pokkana, suoraan kysymykseen suora vastaus.

Mutta oli siellä hälyportteja soitelleissa kerran yksi kalastusta harrastanut vartijakin. Näin jälkikäteen harmittaa, kun olin niin nuori etten osannut ihan loppuun asti toimia.

Portit siis soivat nuorehkolle miehelle. Kassia ei ollut, mutta takissa ja housuissa paljon taskuja. Pyysin takaisin ja kaveri tuli pokkana kirkkain silmin kulkemaan portista uudestaan. Ei hänellä muka mitään ole. No, pitää kuitenkin selvittää, joten voisiko hän näyttää taskujaan. Ei voi, pitää kutsua poliisit. Pyysin työkaveria tuuraamaan siksi aikaa, kun lähden saattelemaan miestä takahuoneeseen soittaakseni poliisit ja sitten yhdessä odottaisimme.

Samainen johtaja sattui paikalle ja tuli katsomaan mikä on hätänä. Kuunteli molempia osapuolia, jolloin tyyppi näytti hänelle lompakostaan vartijakorttia ja sanoi olevansa ammatissa, jossa tarvitsee olla rehellinen. Hänellä ei ole kuulemma mitään. Johtaja vetosi häneen, että kyllä sinä ymmärrät, että kaikille on parempi jos näytät ne taskusi, jos mitään ei kerran ole. Kaveri veti taskunsa ulos, mitään ei löytynyt. Johtaja pahoitteli ja selitteli miksi ollaan niin tarkkoja.

No, kaveri meni samoista porteista, jotka eivät enää hälyttäneet. Jäi pelaamaan pokkana muutaman metrin päähän rahapelejä.

No, asia vaivasi minua ja kiersin kassapöytäni toiselle puolelle. Sitä aikaa siinä oli tupakkahyllyt ja makeisia. Kattelin niitä ja kuinka ollakaan, löysin hälyttimillä varustettuja vieheitä. Niitä ei ollut ollut siinä aiemmin, koska hiljaisina päivinä kuten nyt ko. päivänä olin kohentanut ja täyttänyt hyllyä asiakkaiden välissä.

Kasasin vieheet viereiselle tyhjälle kassalle ja kävelin pelaamassa olleen tyypin viereen. Koputin häntä olkapäähän ja sanoin hänelle, että nyt tiedän mikä hälytti. Osoitin vieheitä ja sanoin painavani hänen naamansa muistiin. Kaveri tyhjensi voittonsa pelikoneesta ja lähti.

Tällä tietämykseksellä olisin ottanut yhteyttä vartijaliittoon ja kertonut hänen varkausyrityksestään. Olisi ollut kaverilla uuden työn etsiminen edessä. Silloin nuorena en hokannut.

Mutta tosiaan, varastamisesta kiinni jääneiden kasvot jäivät mieleen. En asu enää ko. kaupungissa, mutta vierailen silloin tällöin. Joskus olen ottanut kaupungilla katsekontaktia pariin tyyppiin, joiden perässä piti jonkun kerran työn puolesta juosta. Jäivät elävästi mieleen.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi joillakin ihmisillä ottaa kunnian päälle avata reppunsa, jos kassalla sitä pyydetään. En minä ainakaan ajattele, että minua epäiltäisiin varkaudesta, vaan että se on kaupan käytäntö. Jos itselläni on ostoksia toisesta kaupasta mukana, vilautan yleensä automaattisesti kassiani kassalla ja sanon että nämä ovat tuolta naapurikaupasta. No big deal, osoitan luotettavuuteni ja säästän kassojen aikaa.

Tässä ei ole kyse kunniasta vaan ihmisen oikeudesta yksityisyyteen. Reppuni sisältö ei kuulu kaupan kassoille, vartijoille tai muillekaan ulkopuolisille.

Käyn usein repun kanssa kaupassa koska se on parempi selälle kuin kassi. Koskaan ei ole pyydetty näyttämään repun sisältöä. Siitäkään huolimatta että aikoinaan tuli käytettyä erilaisia päihteitä. Joten sanoisin että ei se normaalia ole.

No, entäs kun mulla oli ostospussit toisen kaupan tavaroita siinä ostoskärryssä etuosassa.

En ehtiny suuta avata, kun nuori kassaneiti loihe lausumaan....:

"Tyhjennä kassit tohon hihnalle ensin!"...