Jos mies ei koskaan kehu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kokeeksi haukun itseäni (muka vitsillä) hänen kuullen. Hän ei reagoi siihenkään mitenkään, vaikka kutsuisin itseäni miten pahalla ulkonäköön liittyvällä haukkumasanalla.

Ja viimeksi tänään joku tuntematon lähetti viestiä somen kautta sanoen kaunottareksi. En minä enää tiedä, mitä pitäisi ajatella. Muuta kuin että en vain ulkonäöllisesti ole yhtään mieheni mieleen, vaikka persoonaltani olisinkin. Olisi kyllä kiva kuulla häneltä edes jotain. Vaikka että ihana hymy. Mutta ei.

Ap.

Mikään ei ole vastenmielisempää kuin itseään haukkuva puoliso. Edes vitsillä.

Siksi toisen pitäisi edes sanoa jotain. Mies on itse tehnyt muutamasti samaa. Ei se vastenmielistä ole vaan surullista ja kertoo juurikin siitä huonosta itsetunnosta. Mutta minä en anna hänen tehdä niin. Laitan heti stopin ja kehun.

Ap.

Ei siinä kuulu laittaa stoppia ja kehua vaan keskustella. Ne kehut kuuluu sitten johonkin toiseen hetkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja suoraan sanottuna kuulostaa vähän siltäkin, että olet oikeasti kaunis ja hyvännäköinen, ja olet tottunut saamaan ulkonäöstäsi kehuja. Nyt kun puoliso ei jatkuvasti tai ehkä ollenkaan todista että olet kaunis, olet ihan pulassa. Etkö usko, että olet kaunis? Mitä jos kumppani on kanssasi muista syistä kuin ulkonäön takia? Jos hän pitää sinusta ihmisenä, luonteineen päivineen?

Mulla on paljon epävarmuuksia ja täysin onneton itsetunto. Mieheni tietää tämän. Olen sanonut sen suoraan. Mieheni on ainoa, jolta oikeasti kaipaisin hyväksyviä tai kannustavia sanoja. Mutta jään ilman.

Ap.

Todella epäreilua, että ripustat oman itsesi toisen ja vain yhden ihmisen varaan. Miksi et saa itsetuntoa niistä muiden kehuista? Ikään kuin sinulla olisi ongelma kehittä itsetuntoa ja syytät siitä miestä. Mitä jos sitä miestä ei olisi? Mitä sitten tapahtuisi? 

Miten kuvailet sitä muuten hyvää suhdettanne?

Kuten sanoin, niin mitä minä niiden muiden mielipiteellä teen? Rakkaani silmissä minä nätti haluan olla enkä jonkun peräkylän Anteron. Jos miestä ei olisi, niin tilanne ei olisi yhtään sen kummempi. Vain sikäli, että ei olisi sitä rakasta, jonka silmissä olisi nätti.

Muuten parisuhde on täydellinen kyllä. Tunnen itseni äärimmäisen rakastetuksi. Meillä on todella paljon läheisyyttä. Olemme parhaita ystäviä ja viihdymme yhdessä. Myös kommunikaatio toimii aivan loistavasti ja mies on luotettava kiltti nallekarhu. Ainoastaan minun on tosiaan vaikea kertoa tästä epävarmuudestani, vaikka kaiken muun jaankin.

Ap.

No huh. Nyt kyllä vaikuttaa, että olet jotenkin ihan irti realiteeteista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miten voi olla parisuhteessa niin, ettei voi puhua tuostakin asiasta suoraan. Eipä tulisi mieleenkään itkeä jotain asiaa ja valittaa siitä tuntemattomille, eikä puhua suoraan asiasta kumppanille. Mikä parisuhde se tuollainen on? Puolison kanssa pitää voida puhua kaikesta. Kaikesta, myös niistä epävarmuuksista ja peloista ja huonosta itsetunnosta. Jos ei voi puhua, eikä toinen kuuntele, onko siinä suhteessa yleensä mitään pelastamisen arvoista?

Ap on kertonut miehelle heikosta itsetunnostaan, joten mies tietää ongelmasta. Kuuluuko ap:n vielä käskeä oikein kehumaan? Mikä idea siinä olisi pakottaa toista tai vaatia, että nyt kehut. Ei sellainen olisi mikään kehu eikä aitoa huomiointia. AP:n mies tietää ongelmasta ja valitsee olla sanomatta mitään positiivista mikä voisi ilahduttaa.

Ei kuulu käskeä, mutta kuuluu kysyä miksei mies halua ilahduttaa. Miksi ap meiltä kyselee mitä hänen miehensä ajattelee? Eiköhän se oikea vastaaja istu siellä omalla sohvalla.

Ap voisi mennä nyt kaikkien mieliksi kysymään tätä. Veikkaan vastaukseksi en tiedä. 

Mies on reissussa, en kysy viestillä. Voin tulla kertomaan, kun olen saanut vastauksen.

Ap.

Kertoo vain siitä kuinka juntti äijä on... heivaa se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja suoraan sanottuna kuulostaa vähän siltäkin, että olet oikeasti kaunis ja hyvännäköinen, ja olet tottunut saamaan ulkonäöstäsi kehuja. Nyt kun puoliso ei jatkuvasti tai ehkä ollenkaan todista että olet kaunis, olet ihan pulassa. Etkö usko, että olet kaunis? Mitä jos kumppani on kanssasi muista syistä kuin ulkonäön takia? Jos hän pitää sinusta ihmisenä, luonteineen päivineen?

Mulla on paljon epävarmuuksia ja täysin onneton itsetunto. Mieheni tietää tämän. Olen sanonut sen suoraan. Mieheni on ainoa, jolta oikeasti kaipaisin hyväksyviä tai kannustavia sanoja. Mutta jään ilman.

Ap.

Todella epäreilua, että ripustat oman itsesi toisen ja vain yhden ihmisen varaan. Miksi et saa itsetuntoa niistä muiden kehuista? Ikään kuin sinulla olisi ongelma kehittä itsetuntoa ja syytät siitä miestä. Mitä jos sitä miestä ei olisi? Mitä sitten tapahtuisi? 

Miten kuvailet sitä muuten hyvää suhdettanne?

Kuten sanoin, niin mitä minä niiden muiden mielipiteellä teen? Rakkaani silmissä minä nätti haluan olla enkä jonkun peräkylän Anteron. Jos miestä ei olisi, niin tilanne ei olisi yhtään sen kummempi. Vain sikäli, että ei olisi sitä rakasta, jonka silmissä olisi nätti.

Muuten parisuhde on täydellinen kyllä. Tunnen itseni äärimmäisen rakastetuksi. Meillä on todella paljon läheisyyttä. Olemme parhaita ystäviä ja viihdymme yhdessä. Myös kommunikaatio toimii aivan loistavasti ja mies on luotettava kiltti nallekarhu. Ainoastaan minun on tosiaan vaikea kertoa tästä epävarmuudestani, vaikka kaiken muun jaankin.

Ap.

No huh. Nyt kyllä vaikuttaa, että olet jotenkin ihan irti realiteeteista. 

Kerropa miten. Mä saan täysin kiinni tuosta, mitä ap kirjoittaa. - eri

Varmaan miehestä tosi mukavaa kun laitat itsestäsi heruttelukuvia saadaksesi läähätysviestejä muilta äijiltä.

Minä en ole ikinä naisilta kehuja odottanut. Riittää kun ei nalkuta 😄

Vierailija kirjoitti:

Kovin kehnosti kyllä panee. Lähinnä vessassa runkkailee ..

Ap

Tämä ei ole Ap. Teinit vaan on heränneet perjaintai-iltaan.

Toisten ulkonäön kommentointi on mielestäni kaikella tapaa turhaa. Ja sellaisella on huono itsetunto, joka kaipaa toisten hyväksyntää ja kehuja. Kannattaa rakastaa itseään ja arvostaa itseään, niin ei sitä edes huomaa eikä ainakaan kaipaa, että joku sanoisi että vau. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan miehestä tosi mukavaa kun laitat itsestäsi heruttelukuvia saadaksesi läähätysviestejä muilta äijiltä.

En laita heruttelukuvia mihinkään someen. Ja muutenkin ehkä parin kuukauden välein jonkin kuvan. Ihan huppari päällä tais viimeisin kuva olla. En kuvaa kroppaani, kun en siitä tykkää. Vain miehelleni olen pari vähän mehukkaampaa kuvaa laittanut viestillä, mutta eipä niilläkään ole ollut väliä, niin en ole enempää laittanut sellaisia.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan miehestä tosi mukavaa kun laitat itsestäsi heruttelukuvia saadaksesi läähätysviestejä muilta äijiltä.

En laita heruttelukuvia mihinkään someen. Ja muutenkin ehkä parin kuukauden välein jonkin kuvan. Ihan huppari päällä tais viimeisin kuva olla. En kuvaa kroppaani, kun en siitä tykkää. Vain miehelleni olen pari vähän mehukkaampaa kuvaa laittanut viestillä, mutta eipä niilläkään ole ollut väliä, niin en ole enempää laittanut sellaisia.

Ap.

Omituinen parisuhde, että laitat jotain hehkukuvia ja mies ei reagoi mitenkään. Lopeta huomion hakeminen JA vaihda miestä.

Et ole miehesi mielessä kehumisen arvoinen. Olet todennäköisesti itsestäänselvyys. Ja itsestähän se on kiinni, millaista kohtelua sallii toteutettavan. Vanha viisaus kuuluu - ei ne sanat, vaan ne teot. So simple.

Menee iän myötä vain huonompaan suuntaan kun ap rupsahtaa

Vierailija kirjoitti:

Jos ei panekkaan,niin heivaa koko äijä.

Tämä. Kyllä pumppausalustaan pitää tarpeet sentään tehdä.

Miehet varmaan enemmän katselee vartaloa kuin kasvoja. Laitahan niitä vartalokuvia.

Kaikki eivät osaa sanoa nättejä asioita tai kehua saati puhumalla ilmaista tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Et ole miehesi mielessä kehumisen arvoinen. Olet todennäköisesti itsestäänselvyys. Ja itsestähän se on kiinni, millaista kohtelua sallii toteutettavan. Vanha viisaus kuuluu - ei ne sanat, vaan ne teot. So simple.

Ristiriitaista. Ensin sanot että ihminen ei koe toista arvokkaaksi jos ei kehu sanallisesti.

Sitten samaan hengenvetoon toteat että ei ne sanat vaan teot. Kumpi nyt on mielipiteesi?

Mä uskon tuohon jälkimmäiseen. Mun mies ei ikinä kehu, mutta tekee kaikkensa mun eteen. Todellakin koen itseni hänelle arvokkaaksi, en lainkaan itsestäänselvyydeksi.