Jos mies ei koskaan kehu
Niin tarkoittaako se, ettei hän pidä ulkonäöstäni? Häntä kehun paljon. Löydän monta piirrettå, joita voin kehua. Hän ei sano koskaan mitään minusta. Lähetän mielestäni kivan kuvan itsestäni, mutta joko ei kommentoi ollenkaan tai kommentoi jotain muuta kuvaan liittyvää (tyyliin "onko siellä juhlissa mukavaa?").
Ja emme ole teinejä. Ja olemme olleet muutaman vuoden yhdessä. Ja kyllä, minulla on äärettömän huono itsetunto. Ja minä olin se, joka halusi alunperin hänet eli hän ei pokannut varsinaisesti minua.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei panekkaan,niin heivaa koko äijä.
Sen kyllä tekee, toki useimmiten minun aloitteestani.
Harmittavaa, että niinä harvoina kertoina, kun laitan kuvani johonkin someen, niin vanhat heilat ja koulukaverit laittaa sydämiä, mutta se ainoa, jolta jotain vastetta kaipaan, ei tunnu tykkäävän ollenkaan.
Muuten on kyllä todella hyvä parisuhde, mutta kehut loistaa poissaolollaan.
Ap.
Joskus kokeeksi haukun itseäni (muka vitsillä) hänen kuullen. Hän ei reagoi siihenkään mitenkään, vaikka kutsuisin itseäni miten pahalla ulkonäköön liittyvällä haukkumasanalla.
Ja viimeksi tänään joku tuntematon lähetti viestiä somen kautta sanoen kaunottareksi. En minä enää tiedä, mitä pitäisi ajatella. Muuta kuin että en vain ulkonäöllisesti ole yhtään mieheni mieleen, vaikka persoonaltani olisinkin. Olisi kyllä kiva kuulla häneltä edes jotain. Vaikka että ihana hymy. Mutta ei.
Ap.
Minullakin oli samanlainen mies. Tuli olo että oli tyytynyt minuun. Netistähän näitä lukee, että miehille kelpaa vähän mikä vaan vaikka unelmoivatkin 20-vuotiaasta alusvaatemallista. Lopulta kiinnostus miestä kohtaan lakkasi täysin ja aloin pitää häntä kaverina. Asiasta puhuminen ei auttanut.
Jos ette ole keskustelleet, keskustelekaa. Jos se ei auta, etkä edes saa selitystä kehumattomuudelle, sinun on vain päätettävä onko tuo dealbreaker. Minulle olisi, ehkä sinulle ei.
Sitten hän ei näe sinussa mitään kehuttavaa
Vierailija kirjoitti:
Sitten hän ei näe sinussa mitään kehuttavaa
Näin musta tuntuu. Täytyy ottaa joskus puheeksi. Ei se ole deal braker, koska kaikessa muussa on kyllä uskomattoman hyvä mies. Toisaalta en haluaisi kehuja sen takia, että haluan kehuja. Eli ei "pakotettua" kehumista, jos ei se kerran tule häneltä itseltään.
Täytynee kysyä vain, onko minussa ulkonäöllisesti mitään, mistä hän pitäisi. Vaikea kyllä kysyä, kun tiedän, että alan heti pillittää jo kysyessäni.
Ap.
Ei millään pahalla, en halua loukata. Mutta kuulostat todella huomionkipeältä ja kuin oikein kerjäisit huomiota ja kehuja. Minua tuollainen ainakin puistattaisi ja ajaisi vain kauemmas. Eihän toiselle tule tuossa sellaista luontevaa tilannetta "keksiä" itse se myönteinen asia.
Varmaan vähän sama asia kun puoliso ruinaa jatkuvasti seksiä. Anna ny, mikset sä anna. Niin vaikka haluaisikin seksiä sinänsä, tuo asetelma ei vaan yhtään houkuttele.
Ja suoraan sanottuna kuulostaa vähän siltäkin, että olet oikeasti kaunis ja hyvännäköinen, ja olet tottunut saamaan ulkonäöstäsi kehuja. Nyt kun puoliso ei jatkuvasti tai ehkä ollenkaan todista että olet kaunis, olet ihan pulassa. Etkö usko, että olet kaunis? Mitä jos kumppani on kanssasi muista syistä kuin ulkonäön takia? Jos hän pitää sinusta ihmisenä, luonteineen päivineen?
Paras kiitos, mitä mieheltä voi saada, on kunnon takapano. Silloin tietää, että mies välittää sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, en halua loukata. Mutta kuulostat todella huomionkipeältä ja kuin oikein kerjäisit huomiota ja kehuja. Minua tuollainen ainakin puistattaisi ja ajaisi vain kauemmas. Eihän toiselle tule tuossa sellaista luontevaa tilannetta "keksiä" itse se myönteinen asia.
Varmaan vähän sama asia kun puoliso ruinaa jatkuvasti seksiä. Anna ny, mikset sä anna. Niin vaikka haluaisikin seksiä sinänsä, tuo asetelma ei vaan yhtään houkuttele.
No, jos et sitä seksiäkään koskaan saisi, niin varmaan jossain vaiheessa alkaisi tuntua pahalle ja kysyisit?
Ja kyllä. Kaipaan edes sen verran huomiota (koska itsetuntoni on totaalisen riekaleina), että tietäisin edes jonkin jutun minussa olevan ulkoisestikin kiva juttu mieheni mielestä.
Ainakin itse olisin pettynyt itseeni, jos mieheni saisi sydämiä ja kehuja naisilta ympärillään, mutta itse en koskaan kehuisi. Ei se mulle paljon maksa tuoda miehelleni hymyn huulille. Itse en vain saa mitään samanlaista takaisin.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ja suoraan sanottuna kuulostaa vähän siltäkin, että olet oikeasti kaunis ja hyvännäköinen, ja olet tottunut saamaan ulkonäöstäsi kehuja. Nyt kun puoliso ei jatkuvasti tai ehkä ollenkaan todista että olet kaunis, olet ihan pulassa. Etkö usko, että olet kaunis? Mitä jos kumppani on kanssasi muista syistä kuin ulkonäön takia? Jos hän pitää sinusta ihmisenä, luonteineen päivineen?
Mulla on paljon epävarmuuksia ja täysin onneton itsetunto. Mieheni tietää tämän. Olen sanonut sen suoraan. Mieheni on ainoa, jolta oikeasti kaipaisin hyväksyviä tai kannustavia sanoja. Mutta jään ilman.
Ap.
Hyvä että kuitenkin tunnistat, että itsetuntosi on huono. Ei ehkä ole kauhean hyvä yhdistelmä jos toisella on huono itsetunto ja toinen on tavallista vähäpuheisempi kehujen osalta. Itsetuntoa voi varmaan parantaa, jos haluaa.
Kaikki ihmiset eivät osaa kehua. Ei osannut ex-vaimonikaan 20 v. aikana. Kehuja en odottanut, mutta muutaman kerran olisin halunnut kuulla sanan anteeksi, eipä kestänyt kantti edes sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja suoraan sanottuna kuulostaa vähän siltäkin, että olet oikeasti kaunis ja hyvännäköinen, ja olet tottunut saamaan ulkonäöstäsi kehuja. Nyt kun puoliso ei jatkuvasti tai ehkä ollenkaan todista että olet kaunis, olet ihan pulassa. Etkö usko, että olet kaunis? Mitä jos kumppani on kanssasi muista syistä kuin ulkonäön takia? Jos hän pitää sinusta ihmisenä, luonteineen päivineen?
Mulla on paljon epävarmuuksia ja täysin onneton itsetunto. Mieheni tietää tämän. Olen sanonut sen suoraan. Mieheni on ainoa, jolta oikeasti kaipaisin hyväksyviä tai kannustavia sanoja. Mutta jään ilman.
Ap.
Hän ei halua sinua ilahduttaa eikä sitä että sinulla olisi hyvä itsetunto. Päinvastoin hän haluaa pitää huolen, että sinusta myös tuntuu mitättömälle ja näkymättömälle. Jos hän välittäisi sinusta niin hän välittäisi myös itsetunnostasi ja vaalisi sitä.
Tuo kuulostaa aikalailla aikuislapsen ongelmalta.
Hmm. Ei mun mies ole varmaan koskaan mun ulkonäköä kehunut, enkä ole kyllä sellaista kaivannutkaan. Ulkonäkökehut on jotenkin aina vaivaannuttavia, ja varsinkin kun se ulkonäkö tahtoo ajan myötä muuttua. Tykkään enemmän, että minua kehutaan enemmän ihmisyyteni ydinasioista, kuten siitä että kanssani on helppo olla, että olen hauska tai älykäs, tai vaan sanotaan silmät rakkautta loistaen että minä sitten tykkään sinusta. Sellaisia kehuja minä saan usein. (Olen ihan ok näköinen ja hoikka, nuorena olin jopa kaunis, mutta ei se ollut silloinkaan mulle mikään elämäni tärkein asia. Ulkonäön kehumiset yleensä oli lähinnä pillunvonkaamiseen liittyviä ja ällöjä)
Mä en ymmärrä miten voi olla parisuhteessa niin, ettei voi puhua tuostakin asiasta suoraan. Eipä tulisi mieleenkään itkeä jotain asiaa ja valittaa siitä tuntemattomille, eikä puhua suoraan asiasta kumppanille. Mikä parisuhde se tuollainen on? Puolison kanssa pitää voida puhua kaikesta. Kaikesta, myös niistä epävarmuuksista ja peloista ja huonosta itsetunnosta. Jos ei voi puhua, eikä toinen kuuntele, onko siinä suhteessa yleensä mitään pelastamisen arvoista?
Ehkä mies ei ole vaan kauhean visuaalinen? Sellaisia on, jotka ei edes huomaa koko ulkonäköä. Minun isäni on aina ollut tällainen. Joskus huvitti, kun äiti värjäsi tukan luonnollisesta tummanruskeasta blondiksi, ja isä ei edes sitä huomannut, muuta kuin että "ettet vaan olisi kipeäksi tulossa, kun näytät jotenkin väsyneeltä" :D Äiti myös lihoi iän myötä hennosta noin 50-kiloisesta 120-kiloisesta, eikä isää se ulkonäkö haitannut yhtään, ei hän juuri ulkonäköihin kiinnittänyt huomiota.
Hän ei pidä ulkonäöstäsi. Mutta koska muutakaan ei saa niin hän tyytyy. Valitettavan monen miehen kohtalo on tyytyä naiseen josta ei ole kiinnostunut. Pääasia että edes joku huolii
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten voi olla parisuhteessa niin, ettei voi puhua tuostakin asiasta suoraan. Eipä tulisi mieleenkään itkeä jotain asiaa ja valittaa siitä tuntemattomille, eikä puhua suoraan asiasta kumppanille. Mikä parisuhde se tuollainen on? Puolison kanssa pitää voida puhua kaikesta. Kaikesta, myös niistä epävarmuuksista ja peloista ja huonosta itsetunnosta. Jos ei voi puhua, eikä toinen kuuntele, onko siinä suhteessa yleensä mitään pelastamisen arvoista?
Ap on kertonut miehelle heikosta itsetunnostaan, joten mies tietää ongelmasta. Kuuluuko ap:n vielä käskeä oikein kehumaan? Mikä idea siinä olisi pakottaa toista tai vaatia, että nyt kehut. Ei sellainen olisi mikään kehu eikä aitoa huomiointia. AP:n mies tietää ongelmasta ja valitsee olla sanomatta mitään positiivista mikä voisi ilahduttaa.
Jos ei panekkaan,niin heivaa koko äijä.