Onko liian julmaa perua ruutuaika, jos lapsi lyö?

Meillä ainakin kiukuttelusta ruutuaika lyhenee. Ja minä voin familylinkin kautta sitä säätää puhelimelle ja padille.

Kiukuttelua ei ole se, että sanoo mielipiteensä, vaan se, miten sen tuo ilmi. Ovia ei paiskota, kellekkään ei huudeta, ei nimitellä, ei lyödä tai mitään ei rikota.

Asioista voidaan keskustella. Miksi ollaan eri mieltä ja miten asia voitaisiin sopa. Resilienssiä ja ongelmanratkaisua.

Onneksi meillä ei ole ollut tällaisia ongelmia. On tämä nykyaika aikamoista junttikulttuurin aikaa. Ihmisillä ei ole mitään käytöstapoja, eletään kuin pellossa, vanhemmat tottelee lapsiaan, no sitä saa mitä tilaa. 

Nainen50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ET veisi uhkausta loppuun?

se siis lienee ongelma usein nykyään: "nyt jos et ole kiltisti NIIN..." ja sitten ei olekaan mitään seurauksia.

Eli kerrotaan, miten käy jos lyö. ja sitten pidetään siitä sanotusta kiinni. EIKÄ JOUSTETA.

Rakkautta JA rajoja.

Vien aina uhkaukset loppuun. Eli sanomani pitää aina. Jos on kerrottu, että tietty seuraamus tulee, niin se kyllä tulee. Yritän vain itse välillä miettiä näitä, että mikä on sopiva seuraamus. Että esimerkiksi onko ruutuajan poistaminen kolmeksi päiväksi lyömisestä sopiva seuraamus. Ap

Rangaistuksen/seuraamuksen pitää tuntua.

Eli jos kolme päivää saa mukelon miettimään asiaa, silloin se riittää. Yksi päivä voi olla liian vähän, neljä päivää liian pitkä. Jos niitä ketjuuntuu paljon, aika tyhmä lapsi pitää olla jos ei tajua, että lyömisestä seuraa AINA kolmen päivän ruutuajattomuus. Lapsen mukaanhan se seuraamus voi olla pidempikin. 

Rangaistuksen pitää olla selkeä lapsellekin, jotta se toimii. Mikä on viisivuotiaan ajantaju? En siis itse tiedä, mutta äkkiseltään kuvittelisin, että kolme päivää viskarin maailmassa on lähes ikuisuus. Siinä ajassa katoaa jo pointti, miksi rangaistaan. Esimerkiksi loppupäivä ilman ruutuaikaa olisi omasta mielestäni selkeämpi myös pienen lapsen näkökulmasta.

Hmm. Entä jos lyö illalla? Silloin ei muutenkaan olisi enää saanut ruutuaikaa loppupäivänä, koska meillä laitetaan kaikki ruudut pois klo 18:30 (kunnes lapsen mentyä nukkumaan aikuiset katsoo telkkaria).

Entä jos loppupäivän ruudun perumiset ei vaikuta lyömisiä vähentävästi? Kun ei meillä edes ole joka päivä lapsi ennenkään ruutuja käyttänyt, niin tavallaan se ei edes olisi rangaistus, kun peruttava asia ei edes ole mikään jokapäiväinen/jokailtainen etuus.

Taas yksi vanhempi, joka haluaa olla lapsensa paras kaveri.

Meillä otettaisiin älylaite kaniin tollasesta käytöksestä.

Turha luulla, että lapsi haluaa olla aikuisena kanssasi tekemisissä jos ruutuajan poistat.

Mites tuomion kohtuullistaminen? Jos kahtena päivänä lyö niin sitten kakkua vaan yksi päivä ettei mieli pahoitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ET veisi uhkausta loppuun?

se siis lienee ongelma usein nykyään: "nyt jos et ole kiltisti NIIN..." ja sitten ei olekaan mitään seurauksia.

Eli kerrotaan, miten käy jos lyö. ja sitten pidetään siitä sanotusta kiinni. EIKÄ JOUSTETA.

Rakkautta JA rajoja.

Vien aina uhkaukset loppuun. Eli sanomani pitää aina. Jos on kerrottu, että tietty seuraamus tulee, niin se kyllä tulee. Yritän vain itse välillä miettiä näitä, että mikä on sopiva seuraamus. Että esimerkiksi onko ruutuajan poistaminen kolmeksi päiväksi lyömisestä sopiva seuraamus. Ap

Rangaistuksen/seuraamuksen pitää tuntua.

Eli jos kolme päivää saa mukelon miettimään asiaa, silloin se riittää. Yksi päivä voi olla liian vähän, neljä päivää liian pitkä. Jos niitä ketjuuntuu paljon, aika tyhmä lapsi pitää olla jos ei tajua, että lyömisestä seuraa AINA kolmen päivän ruutuajattomuus. Lapsen mukaanhan se seuraamus voi olla pidempikin. 

Rangaistuksen pitää olla selkeä lapsellekin, jotta se toimii. Mikä on viisivuotiaan ajantaju? En siis itse tiedä, mutta äkkiseltään kuvittelisin, että kolme päivää viskarin maailmassa on lähes ikuisuus. Siinä ajassa katoaa jo pointti, miksi rangaistaan. Esimerkiksi loppupäivä ilman ruutuaikaa olisi omasta mielestäni selkeämpi myös pienen lapsen näkökulmasta.

Hmm. Entä jos lyö illalla? Silloin ei muutenkaan olisi enää saanut ruutuaikaa loppupäivänä, koska meillä laitetaan kaikki ruudut pois klo 18:30 (kunnes lapsen mentyä nukkumaan aikuiset katsoo telkkaria).

Entä jos loppupäivän ruudun perumiset ei vaikuta lyömisiä vähentävästi? Kun ei meillä edes ole joka päivä lapsi ennenkään ruutuja käyttänyt, niin tavallaan se ei edes olisi rangaistus, kun peruttava asia ei edes ole mikään jokapäiväinen/jokailtainen etuus.

Tämä oli siis Ap.

Jos lapsi lyö pyydä jotain poliisisetää jututtamaan jossain vapaassa tilanteessa. Pojan on ymmärrettävä kertakaikkiaan että se on väärin. poliisi kun jututtaa poikaa, uskoo ikänsä ajan. Menkää vaikka poliisiautolle ja selitä tilanne.

Miten lyöminen ja ruutuaika liittyvät toisiinsa? Paljon parempi rangaistus on se, että ruutuaika ollaan vanhemman kanssa eli olette ruudulla yhdessä, kommentoitte molemmat tekemistä/näkymistä jne.

Mutta jos uhkasit ruutuajan menetyksellä, niin pidä lupauksesi. Oma havaintoni on, että väkivaltaisia lapsia on entistä enemmän. Päiväkodissa vain sanoitetaan asiaa tyyliin "sulla on varmaan paha mieli, kun Inkku joutui ambulanssilla sairaalaan".

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on ruutukoukussa (mikä nykypäivänä ei mitenkään harvinaista) niin vieroitusoireena voi olla aggressio. Tällöin se ruudun pois ottaminen voi lisätä sitä mistä sillä halutaan eroon

Olen samaa mieltä. Viha vaan patoutuu kerälle sinne jonnekki!

Ekaksi ottaisin pehmeän aseen. Joka kerta kun aikoo lätkiä, nappaa äkkiä kädestä kiinni. Tiukalla äänellä: "EI" ja pidät kädestä kiinni jonkin aikaa. Ruutuaika pois jos on niin jo sovittu. Taas sama juttu jos käsi viuhuu.

Sitten sen kerran kun aikoo lätkäistä, näkee että sun käsi tulee, vetäisee käden pois niin sitten lässytysvaihe päälle! "Hienoa, sä et lätkinyt" Tiedän että tämä tehoaa, olen yhden vanhemman kanssa tätä testannut lätkijä-lapsen kanssa. Isoveli lätki kun pikkuveli pääsi syliin jnejne. Tehtiin muutakin mutta lätkimisen kanssa tätä ja siis molemmat vanhemmat tekivät. Aika äkkiä se sitten jäi pois.

Itse olen hieman eri mieltä kuin muut vastaajat. En missään nimessä ajattele, että rangaistuksia käyttävät vanhemmat olisivat yhtään huonompia kuin esim. minä, mutta ajattelen, että rangaistukset eivät opeta lapsille mitään.

Väkivaltaisuudelle myöskään lapsi ei välttämättä voi mitään. Lyöminen tarkoittaa sitä, että lapsi ei keksi tilanteelle muuta ratkaisua. Se on hänen ainoa keinonsa. Itse lähtisin purkamaan näitä tilanteita siten, että havainnoisin, missä tilanteissa niitä tapahtuu. Kokeeko lapsi, että toinen osapuoli on epäreilu? Mikä voisi olla parempi keino kuin lyödä? Sitten harjoittelua kotona. Tai onko lapsella jokin hankala tunne, jota ei pysty muuten käsittelemään? Mikä tunne se on? Tunteiden sanoittamista myös suosittelen. "Oot vihainen, kun kaveri otti lelun sinulta. Silti lyödä ei saa. Kerrotaan aina aikuiselle, jos kaveri ottaa lelun. Aikuinen sitten auttaa".

Jossain rauhallisessa, kivassa tilanteessa, jota ei ole edeltänyt lyöminen, voisi myös jutella lyömisestä. Että sitä ei missään nimessä saa tehdä. Voi huutaa tai lyödä tyynyä, mutta ei ihmistä. Lapset yleensä ymmärtävät tosi hyvin ja haluavat käyttäytyä hyvin, mutta tilanteen päälläollessa eivät kykene ottamaan vastaan kieltoja tai ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Miten lyöminen ja ruutuaika liittyvät toisiinsa? Paljon parempi rangaistus on se, että ruutuaika ollaan vanhemman kanssa eli olette ruudulla yhdessä, kommentoitte molemmat tekemistä/näkymistä jne.

Mutta jos uhkasit ruutuajan menetyksellä, niin pidä lupauksesi. Oma havaintoni on, että väkivaltaisia lapsia on entistä enemmän. Päiväkodissa vain sanoitetaan asiaa tyyliin "sulla on varmaan paha mieli, kun Inkku joutui ambulanssilla sairaalaan".

Ei lapsi meillä ole koskaan ruudulla ilman aikuista eli aina ollaan yhdessä. Ei sellainen voi siis mikään rangaistus olla, etenkin kun lapsi tykkää että ollaan siinä yhdessä.

On totta, että lyöminen ja ruutuaika ei liity toisiinsa. Mutta mikä sitten on sopiva rangaistus lyömisestä? Sanoittaminen ei ole kyllä vähentänyt lyömistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tällei se menee nykyvanhemmilla. Pistäisin penskan kunnolla kuriin ja antaisin samalla mitalla takaisin. Tukistus tai läppäisy ja kysymys sen jälkeen, että tuntuiko kivalta.

Teeppä se! Nykyajan mukelot oppivat jo pienten puolella että tehdään rikosilmoitus kun äiti/isä läpsii!

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lapsi-avautui-paivakodissa-isan-rai…

https://www.facebook.com/Helsinginpoliisilaitos/photos/a.26579598016861…

Miksi se lapsi ylipäätään lyö?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hieman eri mieltä kuin muut vastaajat. En missään nimessä ajattele, että rangaistuksia käyttävät vanhemmat olisivat yhtään huonompia kuin esim. minä, mutta ajattelen, että rangaistukset eivät opeta lapsille mitään.

Väkivaltaisuudelle myöskään lapsi ei välttämättä voi mitään. Lyöminen tarkoittaa sitä, että lapsi ei keksi tilanteelle muuta ratkaisua. Se on hänen ainoa keinonsa. Itse lähtisin purkamaan näitä tilanteita siten, että havainnoisin, missä tilanteissa niitä tapahtuu. Kokeeko lapsi, että toinen osapuoli on epäreilu? Mikä voisi olla parempi keino kuin lyödä? Sitten harjoittelua kotona. Tai onko lapsella jokin hankala tunne, jota ei pysty muuten käsittelemään? Mikä tunne se on? Tunteiden sanoittamista myös suosittelen. "Oot vihainen, kun kaveri otti lelun sinulta. Silti lyödä ei saa. Kerrotaan aina aikuiselle, jos kaveri ottaa lelun. Aikuinen sitten auttaa".

Jossain rauhallisessa, kivassa tilanteessa, jota ei ole edeltänyt lyöminen, voisi myös jutella lyömisestä. Että sitä ei missään nimessä saa tehdä. Voi huutaa tai lyödä tyynyä, mutta ei ihmistä. Lapset yleensä ymmärtävät tosi hyvin ja haluavat käyttäytyä hyvin, mutta tilanteen päälläollessa eivät kykene ottamaan vastaan kieltoja tai ohjeita.

Ajattelin itsekin ennen näin. Ja tätä toteutin pitkään. Mutta se ei vähentänyt lyömistä mitenkään vaikka miten sanoitin. Eikä se, että annoin muita keinoja tilalle. Ja tämän vuoksi olen siirtynyt miettimään rangaistuksia.

Lyöminen tulee kun lapsi ei saa tahtoaan läpi. Hän yrittää saada tahtonsa läpi aina lopulta lyömällä, jos ei muuten saa. Kuten ei tietenkään aina saa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

s

Entä jos loppupäivän ruudun perumiset ei vaikuta lyömisiä vähentävästi? Kun ei meillä edes ole joka päivä lapsi ennenkään ruutuja käyttänyt, niin tavallaan se ei edes olisi rangaistus, kun peruttava asia ei edes ole mikään jokapäiväinen/jokailtainen etuus.

Silloin kokeilet sitä ranteesta kiinni nappaamista, tiukka "EI, et läpsi" ja nojoo, anteeksipyyntö, "sori että läpsin". Ruualla ja sellasella on kanssa turhaa kiristää tai oleppas kiltisti.

Et todellakaan anna periksi lapselle, joka lyö. Lapsen täytyy oppia, vaikka harmittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

s

Entä jos loppupäivän ruudun perumiset ei vaikuta lyömisiä vähentävästi? Kun ei meillä edes ole joka päivä lapsi ennenkään ruutuja käyttänyt, niin tavallaan se ei edes olisi rangaistus, kun peruttava asia ei edes ole mikään jokapäiväinen/jokailtainen etuus.

Silloin kokeilet sitä ranteesta kiinni nappaamista, tiukka "EI, et läpsi" ja nojoo, anteeksipyyntö, "sori että läpsin". Ruualla ja sellasella on kanssa turhaa kiristää tai oleppas kiltisti.

Olen kokeillut. Ei toimi sitten yhtään tuo pelkkä kieltäminen tai kädestä kiinni ottaminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On totta, että lyöminen ja ruutuaika ei liity toisiinsa. Mutta mikä sitten on sopiva rangaistus lyömisestä? Sanoittaminen ei ole kyllä vähentänyt lyömistä.

Ap

Älä sanoita, kokeile tuota että nappaat kädestä kii ja tiukka ei! Anteeksipyyntö jne ja sitte ne ketään ei lyödä vaikka kuinka suututtais!

Lainaa kirjastosta, osta tai kysy päiväkodista "TUNNEKORTIT" ei ne kyllä paljoa maksa, sun lapsella eui riitä vielä tunnetaidot!

Ps mä en usko että rangaistukset toimii tuossa asiossa, ne on niin abstrakteja, mitä voisit ottaa lapselta pois  että se ois rangaistus...et niin mitään...

Mietippä, olette pihalla, potkivat palloa, läpsäisee kaveria, otat pallon pois,kahdella on kurjaa. Otat lapsen pois, toisella on kurjaa, toinen murjottaa kun ei ole kaveria. Toinen potkii sitte kiviä....ja kaikilla on taas kurjaa.

Googlaa Ben Furman ja muksuoppi. Siinä haasteet muutetaan opittaviksi taidoiksi. Tässä tapauksessa se voisi olla, että "opin olemaan lyömättä, jos minua harmittaa" tai "opin kertomaan, kun minua harmittaa"...Asiasta keskustellaan etukäteen, lapsi valitsee itselleen voimaeläimen(omista leluistaan/pehmoistaan), joka auttaa silloin, kun taitoa opetellaan. Yhdessä mietitään etukäteen, miten opittua taitoa juhlitaan/palkitaan.

Eli Furmanin mukaan ei niinkään rangaista teoista vaan käännetään ne opeteltaviksi taidoiksi, joista palkitaan.