Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on tärkeämpi terapeutin ominaisuus: empaattisuus vai analyyttisuus?
16.02.2023 |
Monesti näkee kommentoitavan, että terapeutin pitää olla empaattinen ja kemioiden pitää kohdata. Että se on jopa kaikkein oleellisinta.
Toisaalta on sellaisiakin kommentteja, että terapeutilla pitää olla hyvä looginen ajattelu ja kyky analyyttiseen ajatteluun.
Totta kai optimitilanteessa minkä tahansa alan tekijältä halutaan kaikki maailman hyvät ja hyödylliset ominaisuudet. Niin myös terapeutilta. Mutta jos pitäisi valita, niin kumpi on terapeutin kohdalla oleellisempaa ja tärkeämpää: empaattisuus ja kemioiden kohtaaminen vai looginen ajattelu ja analyyttisuus?
Kommentit (30)
Ite oon ollut mt-sairaalassa useita kertoja, mutta empatiaa itseä kohtaan ei ole paljoa herunut. Sanoisin että se olisi aika tärkeää. Monilla hoitsuilla ja psykiatreilla semmoinen asenne että ovat vain töissä eivätkä halua liikaa stressata itseä empatian kanssa. Tuo "ammatti" suhtautuminen melkein kaikkialla. Ja pyrkivät pitämään etäisyyttä potilaaseen. Tämä omakohtainen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä toivon, että lääkäri kipsaa minun katkenneen jalan, niin toivon saavani ammattitaitoista hoitoa. Empatialla en tee mitään. Empatiat voin hakea mieheltäni, äidiltäni ja ystäviltäni.
Jos minä toivon, että saan apua mielenterveysongelmiin, niin toivon ammattitaitoista hoitoa. Empatian voin edelleen hakea sukulaisilta ja ystäviltä.
Puhutaanko tässä nimenomaan terapeuteista eikä psykoterapeuteista?
Hoitaja, terapeutti tm. kuluttaa itsensä loppuun olemalla empaattinen. Voi esittää olevansa empaattinen ja muuten on asiallinen ja kohtelias kaikille.
Mä kans mietin, että mistä ammatista nyt puhutaan? Itse olen jokusen kerran käynyt psykologilla, kun olo on ollut liian musertunut jne. Arvostan siinä kohtaa eniten kuuntelijaa ja empatiaa. Voin saada, ja saankin empatiaa ystäviltä ja muilta läheisiltä, mutta jos on liian läheinen ihminen sitä empatiaa antamassa, uppoamme molemmat siihen mun tuskaan/ suruun. Silloin on enemmän apua ulkopuolisesta empatiasta ja siitä, että hän osaa katsoa kokonaiskuvaa eri tavoin kuin minä tai se liian läheinen. Ja kemioiden täytyy ehdottomasti natsata, en halua avata sisintäni sellaiselle psykologille, joka tuntuu olevan ihan eri maailmasta kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku yhteinen kipinä kai pitäisi olla, että viitsii uskoutua toiselle. Mutta jos analyyttisyys tulee esille niin ilman muuta se. Sellaista ammattinyökkäilyä ei jaksa kukaan.
Analyyttisyys ei minun nähdäkseni auta ratkaisemaan mt-ongelmia. Muutenhan terapiaa ei tarvittaisi vaan pantaisiin vaan masentuneet ym. lukemaan self-help kirjoja ja analysoimaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Analyyttisyys ei minun nähdäkseni auta ratkaisemaan mt-ongelmia. Muutenhan terapiaa ei tarvittaisi vaan pantaisiin vaan masentuneet ym. lukemaan self-help kirjoja ja analysoimaan itseään.
Sinun näkemyksesi on selvästikin hyvin rajoittunut, jos kuvittelet, että ihmisillä on yleisesti niin hyvä kyky itsereflektioon, että he noin vain parantavat itsensä self-help-kirjoilla. Ei nimittäin ole, ja siksi sitä ammattiauttajaa tarvitaan.
Empatiaa/kemiaa on pakko olla, muuten ei tule mitään ja ammattitaitoa on pakko olla myös teoriatasolla, muuten ei tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole ollut tapaamillani terapeuteille kumpaakaan näistä. Vastaamon täti suositteli ahdistukseen yrttiteetä ja villasukkia. Sitten vielä maksoin tuosta ja kiristysviesti tuli postissa. Never again.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ollut tapaamillani terapeuteille kumpaakaan näistä. Vastaamon täti suositteli ahdistukseen yrttiteetä ja villasukkia. Sitten vielä maksoin tuosta ja kiristysviesti tuli postissa. Never again.
Mulle vastaamon setä vit***li päin naamaa ja käski ryhdistäytyä. Maksoin tuosta ja tuli kiristysviesti ja tiedot nettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Analyyttisyys ei minun nähdäkseni auta ratkaisemaan mt-ongelmia. Muutenhan terapiaa ei tarvittaisi vaan pantaisiin vaan masentuneet ym. lukemaan self-help kirjoja ja analysoimaan itseään.
Toisaalta analyyttisyys tulee vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Self help on yksisuuntaista keskustelua oman itsen kanssa. Terapeutin kanssa ei käytännössä voi olla kuin vuorovaikutuksessa, ellei nyt mennä äärirajoille täyteen passiivisuuteen. Mikä taas ei liity itsessään analyyttisyyteen vaan terapeutin toimintaan.
Taitava terapeutti on sopivasti molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Analyyttisyys ei minun nähdäkseni auta ratkaisemaan mt-ongelmia. Muutenhan terapiaa ei tarvittaisi vaan pantaisiin vaan masentuneet ym. lukemaan self-help kirjoja ja analysoimaan itseään.
Kaikki eivät tarvitse empatiaa. Kaikki eivät tarvitse analyysiä.
Riippuu ihan teraputin suuntautumisesta ja vähän potilaan tilanteestakin. Psykodynaamisessa terapiassa voi sellainen oikein empaattinen kuuntelija olla kivoin, kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa taas arvostan enemmän sitä, että terapeutti osaa analysoida käyttäytymismallejani ja haastaa minua aktiivisesti. Pelkällä empatialla ei siinä pialjoa asiat etene. Tietenkin myös henkilökemioiden pitää tietyllä tavalla natsata, mutta välttämättä se kaikkein mukavimmalta ja empaattisimmalta tuntuva terapeutti ei kuitenkaan ole se itselle paras terapeutti. t. entinen potilas
Empaattisuus. Analyysiä osaan tehdä itsekin, terapiassa oleellisinta on hyvän suhteen kehittyminen. Sitä en voi tehdä yksin päässäni.
Ei kumpikaan. Tärkeintä on, että terapeutti opastaa pois ongelmasta.
Tutkimusten mukaan kaikissa terapiasuhteissa kemia on tärkein tekijä potilaan kunnon kohenemisen kannalta.
Supportiivisen terapian hunosti teeskennelty empatia tuotti kipakkaa vitutusta
Analyyttisyys. Empatiaa saa psykiatrisilta sairaanhoitajilta ilmaiseksi.