Koulukapina kytee Helsingissä - Vanhemmat valmiita muuttamaan muualle

Vierailija kirjoitti:

Muutto on pirni hinta siitä, että lapsi saa rauhallisen oppimisympäristön.

Myös asuntopolitiikka on osin epäonnistunut suurissa kaupungeissa. "Ehkäistään ihmisten eriarvoistumista" ja alueiden "slummiutumista" panemalla samaan betonihelvettiin kovan rahan omistusasuntoja ja yleishyödyllisiä vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja. Idea on toki hieno. Mutta köytännön toteutus osoittanut että tämä ideaali ei kunnolla toimi. Jos olet vauras ja haluat rauhaa ja turvallisuutta elämääsi et hanki asuntoa betonihelvetistä vaan joltain arvoslueelta. Sen sijaan köyhemmille ei ole vaihtoehtoja ja kaikesta hienosta ideasta huolimatta näissä "köyhien" asunnoissa on kovat vuokrat ja todella paljon ongelmia.

Itse ostin pienen kaksion Helsingin kasvavalta alueelta kun työpaikka junamatkan päässä. Parin vuoden päästä sain tarpeekseni ongelmista ja melusta ja aivan sairaista porukoista jotka piinasivat alueella. Mikään ei auttanut, ei poliisi ei sosiaalitoimi ei nuorisotyö eikä kirkon apu. 

Oli pakko muuttaa takaisin ns arvoalueelle missä maahamuuttajia ja sekopäitä vähän ja kaikin puolin rauhallisempi alue. Mietin niitä perheitä joiden lapset joutuvat näiden alueiden kouluihin joissa vierasmaalaisia  lapsia noin 40-50%. Ja luokat levottomia ja opettajat vaihtuvat tiheään kun uupuvat. Näin meillä Helsingissä ja Vantaalla uudet asuinalueet slummiutuvat ja vaikeudet kasaantuvat moniin kortteleihin. Lapsijengit pitävät porukoita pelossa ja ihan nuoret kokeilevat halpoja huumeita kun se on nykyään niin arkista ja "normaalia".

Se siitä segregaation torjunnasta! Minä en niihin talkoisiin enää aio osallistua. Ja eläkkeelle siirryttyäni poistun pääkaupunkiseudulta kokonaan.

Tämä ilmiö näkyy suoraan asuntojen hinnassa. Mutta yle tästä h y s h y s

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen kuristavan tunteen kurkussa, kun oma lapseni tokaluokkalaisena kävi kahden eri koulun pääsykokeissa. Lapsi ei niinkään jännittänyt, mutta itse jännitin ja pelkäsin senkin edestä, kun tiesin, miten paljon oli pelissä. Kun on itse saanut opiskella 10 vuotta hyvässä seurassa ja saanut kokea koulun monenmoiset perinteet ja erityistä yhteenkuuluvuutta, toivoin tietenkin, että lapsenikin pääsisi hyvään kouluun. Onneksi pääsi!

Seitsemän vuotta hän sai opiskella luokassa, jossa muutkin oppilaat olivat halukkaita oppimaan. Neljä ensimmäistä vuotta heillä oli mahtava luokanopettaja, joka sai yhdessä oppilaidensa kanssa hitsattua luokkaan aivan mahtavan yhteishengen, joka heillä säilyi myös yläasteen ajan.

Muistan noilta ajoilta Päivi Lipposen kommentit, hän ei olisi suvainnut koulushoppailua muille, vaikka omat lapsensa oli toki laittanut hyviin kouluihin. Hän näyttää sittemmin tulleensa suvaitsevammaksi ja kannustaa nyt muitakin vanhempia valitsemaan lapselleen hyvän koulun:

https://www.ts.fi/lukijoilta/5612559

Niin tyypillistä sosialisteille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutto on pirni hinta siitä, että lapsi saa rauhallisen oppimisympäristön.

Myös asuntopolitiikka on osin epäonnistunut suurissa kaupungeissa. "Ehkäistään ihmisten eriarvoistumista" ja alueiden "slummiutumista" panemalla samaan betonihelvettiin kovan rahan omistusasuntoja ja yleishyödyllisiä vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja. Idea on toki hieno. Mutta köytännön toteutus osoittanut että tämä ideaali ei kunnolla toimi. Jos olet vauras ja haluat rauhaa ja turvallisuutta elämääsi et hanki asuntoa betonihelvetistä vaan joltain arvoslueelta. Sen sijaan köyhemmille ei ole vaihtoehtoja ja kaikesta hienosta ideasta huolimatta näissä "köyhien" asunnoissa on kovat vuokrat ja todella paljon ongelmia.

 

Itse ostin pienen kaksion Helsingin kasvavalta alueelta kun työpaikka junamatkan päässä. Parin vuoden päästä sain tarpeekseni ongelmista ja melusta ja aivan sairaista porukoista jotka piinasivat alueella. Mikään ei auttanut, ei poliisi ei sosiaalitoimi ei nuorisotyö eikä kirkon apu. 

Oli pakko muuttaa takaisin ns arvoalueelle missä maahamuuttajia ja sekopäitä vähän ja kaikin puolin rauhallisempi alue. Mietin niitä perheitä joiden lapset joutuvat näiden alueiden kouluihin joissa vierasmaalaisia  lapsia noin 40-50%. Ja luokat levottomia ja opettajat vaihtuvat tiheään kun uupuvat. Näin meillä Helsingissä ja Vantaalla uudet asuinalueet slummiutuvat ja vaikeudet kasaantuvat moniin kortteleihin. Lapsijengit pitävät porukoita pelossa ja ihan nuoret kokeilevat halpoja huumeita kun se on nykyään niin arkista ja "normaalia".

 

Se siitä segregaation torjunnasta! Minä en niihin talkoisiin enää aio osallistua. Ja eläkkeelle siirryttyäni poistun pääkaupunkiseudulta kokonaan.

myy äkkiä asuntosi, kohta arvoton...

Onko aitoja hyviä kouluja poislukien jokunen yksityiskoulu edes olemassa. Ovat nimittäin käytös- ja oppimishäiriöt sen verran yleisiä, että koulurauha on utopia ihonväriin tai kieleen katsomatta.

Tuntuukin siis että vanhemmat ostavat itselleen kuvitteellista mielenrauhaa uskottelemalla ettei samanlaisia pikkupaskiaisia löytyisi valkoihoisista. Ne, jotka koulussa viettävät aidosti aikaa, tietävät paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuukin siis että vanhemmat ostavat itselleen kuvitteellista mielenrauhaa uskottelemalla ettei samanlaisia pikkupaskiaisia löytyisi valkoihoisista. Ne, jotka koulussa viettävät aidosti aikaa, tietävät paremmin.

Löytyy toki. Nykyaikana kun näille lumihiutaleille ei enää opeteta edes alkeellisia käytöstapoja.