Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei kestä lapsen erityisyyttä
16.02.2023 |
Meillä on muuten tavallinen ja perusterve pieni lapsi, jolla on kuitenkin tiettyjä nepsyn tapaisia erityispiirteitä, ja arki on välillä vähän hankalaa niiden vuoksi. Mies ei kestä sitä eikä erityisyydestä johtuvia haastavia tilanteita vaan häipyilee, hermostuu jne. Ja usein valittaa minulle, että on niin kamalaa. Vaikka minä useimmiten ne tilanteet hoidan. Olen miettinyt jo eroakin, mutta miten elämä järjestyisi eron jälkeen en tiedä kun ei tuo nytkään erityisyyttä kestä. Eikä yksinhuoltajana varmaan ihan helppoa ole. Onko tämä tavallista, että näin käy? Välillä olen aika tiukoilla jaksamisen kanssa minäkin, ja tukea ja osallistumista mieheltä kaipaisin, mutta näköjään turhaan.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Siis onko hän tavallinen vai nepsy? Et myöskään kuvaillut millään tavalla.
Diagnoosia ei ole mutta piirteitä on.
En halua ryhtyä kuvailemaan lasta nyt tänne tarkemmin kun pointti ei ole lapsessa vaan isässä ja miten elää arkea perheenä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislasten vanhemmat eroavat useamman kuin tavislasten vanhemmat, joten kyllä se varmaan aika tavallista on. Minä olen nepsyn bonusäiti, ja täytyy sanoa, että raskasta on välillä, kun tavalliset kommunikaation muodot eivät aina toimi ja lapsi ei ole kaikilta tavoin ikätasoisensa. Tiesin toki tämän ennen kuin hynttyyt yhtään isänsä kanssa laitoin. Mutta saa kai sitä silti myöntää, että välillä on raskasta ja kamalaa. Onneksi mieheni suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, että välillä en jaksa ja kantaa päävastuun lapsesta. Mieheni on lapsen lähivanhempi, joten äiti taisi jaksaa vielä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko hän tavallinen vai nepsy? Et myöskään kuvaillut millään tavalla.
Diagnoosia ei ole mutta piirteitä on.
En halua ryhtyä kuvailemaan lasta nyt tänne tarkemmin kun pointti ei ole lapsessa vaan isässä ja miten elää arkea perheenä.
Ap
Kyllä pitää kuvailla, jotta tiedetään, mihin isä reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko hän tavallinen vai nepsy? Et myöskään kuvaillut millään tavalla.
Diagnoosia ei ole mutta piirteitä on.
En halua ryhtyä kuvailemaan lasta nyt tänne tarkemmin kun pointti ei ole lapsessa vaan isässä ja miten elää arkea perheenä.
ApKyllä pitää kuvailla, jotta tiedetään, mihin isä reagoi.
Mitä väliä sillä on? Ymmärrän hyvin, että AP ei halua tänne yksityiskohtia lapsestaan kirjoittaa.
Usein lapsen erityisyyden myötä huomataan sama erityisyys vanhemmassa. Voisiko isällä olla samoja ongelmia mitä nyt näkyy lapsessa? Toki aikuisella asiat näkyvät usein eritavalla kuin lapsena. Oletko jutellut appivanhempiesi kanssa millainen mies oli lapsena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityislasten vanhemmat eroavat useamman kuin tavislasten vanhemmat, joten kyllä se varmaan aika tavallista on. Minä olen nepsyn bonusäiti, ja täytyy sanoa, että raskasta on välillä, kun tavalliset kommunikaation muodot eivät aina toimi ja lapsi ei ole kaikilta tavoin ikätasoisensa. Tiesin toki tämän ennen kuin hynttyyt yhtään isänsä kanssa laitoin. Mutta saa kai sitä silti myöntää, että välillä on raskasta ja kamalaa. Onneksi mieheni suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, että välillä en jaksa ja kantaa päävastuun lapsesta. Mieheni on lapsen lähivanhempi, joten äiti taisi jaksaa vielä vähemmän.
"Onneksi mieheni suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, että välillä en jaksa ja kantaa päävastuun lapsesta."
Eikö se nyt ole ihan itsestääselvää että mies on vastuussa eikä sinun tarvitse jaksaa, kun lapsi ei edes ole sinun? Ymmärsinkö jotain väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko hän tavallinen vai nepsy? Et myöskään kuvaillut millään tavalla.
Diagnoosia ei ole mutta piirteitä on.
En halua ryhtyä kuvailemaan lasta nyt tänne tarkemmin kun pointti ei ole lapsessa vaan isässä ja miten elää arkea perheenä.
ApKyllä pitää kuvailla, jotta tiedetään, mihin isä reagoi.
Mitä väliä sillä on? Ymmärrän hyvin, että AP ei halua tänne yksityiskohtia lapsestaan kirjoittaa.
Siis eihän lapsella ole edes diagnoosia! Saattaa olla ihan tavallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko hän tavallinen vai nepsy? Et myöskään kuvaillut millään tavalla.
Diagnoosia ei ole mutta piirteitä on.
En halua ryhtyä kuvailemaan lasta nyt tänne tarkemmin kun pointti ei ole lapsessa vaan isässä ja miten elää arkea perheenä.
ApKyllä pitää kuvailla, jotta tiedetään, mihin isä reagoi.
Se, että isä reagoi johonkin, mihin esimerkiksi sinä et reagoisi ei oikeastaan ole merkityksellistä. Jokaisen resilienssi ja tunnetaidot ovat omanlaisiaan, samoin tempperamentti. Siksikään ei ole tarpeen kuvailla ja tehdä ketjusta lapsen tai isän haukkumaketjua.
-nepsyn bonusäiti
Menkää jollekin sopeutumisvalmennus kurssille tai ohjatulle lomalle perheenä ? Kela ainakin järjestää näitä . Saa vertaistukea ja arjen ohjeita erityislapsen kanssa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nykyään lähes kaikilla on joku NEPSY ei ennen ollut kenelläkään. En muista että koko koulussa (yli 200 oppilasta) olisi ollut yhtään mielenvikaista henkilöä.
Johtuuko tuo vain siitä että ennen koivuvitsa tai vyö karsi villeydestä terävimmän kärjen. Eli melko nopeasti oppi miettimään seurauksia ennen tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämähän ovat usein perinnöllisiä vaivoja. Onko miehellä piirteitä?
Joka tapauksessa jaksamattomuuden taustalla voi olla pettymystä, jopa häpeää siitä, ettei lapsi ole sellainen kuin olisi toivonut. Käsittelemättömät tunteet näkyvät ärtymyksenä, vihana, välinpitämättömyytenä, luovuttamisena jne. Kypsymättömyyttähän se perimmiltään on. Mies ei hyväksy tilannetta ja toimi sen mukaan eli ole aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Menkää jollekin sopeutumisvalmennus kurssille tai ohjatulle lomalle perheenä ? Kela ainakin järjestää näitä . Saa vertaistukea ja arjen ohjeita erityislapsen kanssa .
Ne edellyttäisi diagnoosia. Meillä ei edes tutkita vielä vaan vasta seurataan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislasten vanhemmat eroavat useamman kuin tavislasten vanhemmat, joten kyllä se varmaan aika tavallista on. Minä olen nepsyn bonusäiti, ja täytyy sanoa, että raskasta on välillä, kun tavalliset kommunikaation muodot eivät aina toimi ja lapsi ei ole kaikilta tavoin ikätasoisensa. Tiesin toki tämän ennen kuin hynttyyt yhtään isänsä kanssa laitoin. Mutta saa kai sitä silti myöntää, että välillä on raskasta ja kamalaa. Onneksi mieheni suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, että välillä en jaksa ja kantaa päävastuun lapsesta. Mieheni on lapsen lähivanhempi, joten äiti taisi jaksaa vielä vähemmän.
"Onneksi mieheni suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, että välillä en jaksa ja kantaa päävastuun lapsesta."
Eikö se nyt ole ihan itsestääselvää että mies on vastuussa eikä sinun tarvitse jaksaa, kun lapsi ei edes ole sinun? Ymmärsinkö jotain väärin?
On se minustakin itsestään selvää. Mutta luepa edes muutama uusperhekeskustelu ja huomaat, että aika moni mies hoidattaa lapset uudella puolisollaan. Ja kyllä meilläkin esim. mies sekä exänsä ehdotti, että jospa minä opettaisin lapsen leipomaan, kun olen siinä todella hyvä ja he eivät. Kieltäydyin, koska olen jo omani opettanut ja tuota nepsyä en jaksa opettaa. Ehdottivat joskus myös, että tekisin lapsen juhliin tarjoilut. Kieltäydyin siitäkin, vaikka teen omieni juhliin.
Minusta lapsen piirteet ovat olennaisia siksi, että lapsella ei ole diagnoosia. Diagnoosin puute voi johtua kahdesta syystä. Joko lapsi on pieni, ja diagnoosi ei vielä ole ollut ajankohtainen, tai oikeasti kyseessä ei ole millään tavalla nepsy lapsi vaan esim rajaton, jonka touhuja selitellään nepsyydellä. Nepsyjä kun oikeasti kuuluu kasvattaa ihan kuten kaikkia muitakin lapsia. Eli onko ongelma siinä, että vanhemmilla on ihan eri tulkinta koki tilanteesta, vai se, että lapsen kanssa vaan on tosi vaikeaa?
Oletko jutellut miehen kanssa rauhallisena hetkenä lapsen tilanteesta esim
- mikä tilanteessa tuntuu raskaalta
- miten teidän tilannetta voisi helpottaa
- miten mies näkee tulevaisuuden
Eli jos miehelle on vaikka erityisen rankkaa lapsen pitämä kova melu niin voisiko mies pitää vastamelukuulokkeita välillä kotona ja saada näin aikaa vähemmällä melulle. Tai voitteko sopia molemmille lapsivapaata aikaa vaikka tunnin tai pari viikossa niin että toinen vie lapsen silloin muualle touhuamaan esim uimahalliin, kirjastoon, mäkeä laskemaan, kävelylle, mummolassa käymään jne. Auttaisiko jaksamisessa kun kumpikin tietäisi että tiistaina mies hoitaa lasta 2 tuntia yksin ja torstaina nainen. Eli tietäisi milloin itsellä on hiljaista omaa aikaa kotona.
Oletteko hakeneet ammattilaisilta apua tilanteeseen? Onko teillä varaa palkata joskus lastenhoitaja muutamaksi tunniksi ja hoitaa parisuhdetta välillä.
Voiko mies olla huolissaan miten lapsi tulee selviämään vaikka koulussa tai aikuisena? Auttaisiko jos pääsisi keskustelemaan asioista?
Tsemppiä ap! Toivottavasti löydät tilanteeseen apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislasten vanhemmat eroavat useamman kuin tavislasten vanhemmat, joten kyllä se varmaan aika tavallista on. Minä olen nepsyn bonusäiti, ja täytyy sanoa, että raskasta on välillä, kun tavalliset kommunikaation muodot eivät aina toimi ja lapsi ei ole kaikilta tavoin ikätasoisensa. Tiesin toki tämän ennen kuin hynttyyt yhtään isänsä kanssa laitoin. Mutta saa kai sitä silti myöntää, että välillä on raskasta ja kamalaa. Onneksi mieheni suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, että välillä en jaksa ja kantaa päävastuun lapsesta. Mieheni on lapsen lähivanhempi, joten äiti taisi jaksaa vielä vähemmän.
"Onneksi mieheni suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, että välillä en jaksa ja kantaa päävastuun lapsesta."
Eikö se nyt ole ihan itsestääselvää että mies on vastuussa eikä sinun tarvitse jaksaa, kun lapsi ei edes ole sinun? Ymmärsinkö jotain väärin?
On se minustakin itsestään selvää. Mutta luepa edes muutama uusperhekeskustelu ja huomaat, että aika moni mies hoidattaa lapset uudella puolisollaan. Ja kyllä meilläkin esim. mies sekä exänsä ehdotti, että jospa minä opettaisin lapsen leipomaan, kun olen siinä todella hyvä ja he eivät. Kieltäydyin, koska olen jo omani opettanut ja tuota nepsyä en jaksa opettaa. Ehdottivat joskus myös, että tekisin lapsen juhliin tarjoilut. Kieltäydyin siitäkin, vaikka teen omieni juhliin.
Miehet hoidattavat koska naiset suostuvat hoitamaan. En vain itse millään tajua että miksi, mutta onneksi se ei vaikuta omaan elämääni.
Tämä on persoonallisuuskysymys, ei niinkään onko se kuinka yleistä. Miehelläsi ei ole tämän asian sietokykyä lainkaan, mutta haastavan siitä tekee se, että lapsi on myös hänen. On helppo sanoa, että se joka leikkiin ryhtyy sen kestäköön, mutta lapsi on lapsi ja arvokas, joten nyt on miehen syytä ryhdistäytyä, ei lapsen eikä sinun. Arki on joskus helvetin raskasta, siksi parivalinta on yksi elämän tärkeimmistä valinnoista ja useimmiten se menee pieleen.
Tuo on hyvä pointti, että miehen käytös voi juontaa juurensa hänen omasta lapsuudestaan. Ehkä hänen käytöstään ei ole hyväksytty samantyylisissä tilanteissa tai hänen vanhempansa ovat reagoineet samalla tavoin häipymällä tai hermostumalla.
Alue: Aihe vapaa
Siis onko hän tavallinen vai nepsy? Et myöskään kuvaillut millään tavalla.