Mistä tulee sanonta "Parempaa Seppälää päälle"? Onko tuo jonkinlainen vitsi joka ei aukene minulle?

Juuri laitoin viimeiset Seppälän vaatteet kirppiskasaan

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan Seppälää. Mulla on edelleen käytössä sieltä ostettuja vaatteita, jotka on hyvässä kunnossa. Olivat oikeasti laadukkaita. Vrt. nykyinen pikamuoti.

Seppälällä on täytynyt olla tosi hyvät alihankkijatkin. Mullakin kesti yksi huppari kirjaimellisesti äidiltä tyttärelle. Nekin kontaktit on nyt kadotettu.

Minusta Seppälän hinta-laatusuhde oli kohdillaan. Sieltä sai  asiallisen näköisiä, neutraaleja, edullisia työvaatteita toimistotyöhön jota vihasin ja missä ei katsottu hyvällä jos oli liian hienosti pukeutunut. Kaipaan kauppaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksei Stockmann älynnyt käyttää mainonnassa tätä helkkarinhyvää slogania?

PAREMPAA SEPPÄLÄÄ

Stockmann osti joskus 1980-luvun lopulla Seppälän. Olen aina tajunnut tuon heiton niin, että sama yhtiö myi siis sekä "Seppälää" että "Parempaa Seppälää"=Stoccaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan Seppälää. Mulla on edelleen käytössä sieltä ostettuja vaatteita, jotka on hyvässä kunnossa. Olivat oikeasti laadukkaita. Vrt. nykyinen pikamuoti.

Seppälällä on täytynyt olla tosi hyvät alihankkijatkin. Mullakin kesti yksi huppari kirjaimellisesti äidiltä tyttärelle. Nekin kontaktit on nyt kadotettu.

Ei niitä enää ole, on enää halpamaissa tehtyjä halparytkyjä tai sitten oikeasti kalliita (tarkoitan räätälintyötä) vaatteita. Laadukasta, siistiä ja kohtuullisen hintaista en enää valmisteta missään.

Joku sanoi, ettei Seppälästä ole jäljellä kuin tuo slogan. Ei pidä paikkaansa, minullakin on useita Seppälästä ostettuja vaatteita vakituisessa käytössä edelleen. Ja koskas se menikään konkkaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ymmärrän sen niin, että lähtökohtaisesti koetaan, että kaikki omat vaatteet ovat "Seppälä-tasoa" (eli jonkinlainen kyyninen vitsi siitä, että Seppälän vaatteet aikoinaan olivat rumia/huonoja) mutta sitten on joitain vaatekappaleita, jotka ovat "hieman laadukkaampia" ja nämä ovat sitten sitä "parempaa Seppälää". Jos siis olen ymmärtänyt asian väärin, haluaisin oikeasti tietää, mitä tuo sanonta tarkoittaa! 

Täti kertoo.

Monella paikkakunnalla 80-luvulla Seppälä oli ainoa isompi vaatekauppa. Eikä kaikissa paikoissa ollut edes sitäkään. Oli vaan joku farkkujen pikkuputiikki, yhden huoneen kokoinen kamari. Me mentiin teineinä junalla Järvenpäästä vartavasten Hesaan Kaivokadun Seppälään shoppaamaan. Siellä oli kaikkein makeimmat jutut. Saatettiin käydä myös Pukevassa ja MicMacissa, mutta Seppälä oli silloin "se juttu". Eikä ollut nettikauppoja, kun ei ollut internettiäkään. Joku H&M oli kerran nähty ulkomaan reissulla. Ostettiin Seppälästä just ne makeimmat ja muodikkaimmat rytkyt, eikä todellkaan välitetty mistään laadusta. Seppälää pystyi ostamaan myös postimyynnistä katalogista, mutta olihan se nyt hienoa mennä itse myymälään. Ja saihan Seppälästä tuolloin esim. miesten ihan kelpolaatuisia pukujakin. Eli olisi sieltä saanut sitä "parempaakin Seppälää", jos olisi tarvinnut. Mutta toki me järvenpääläisetkin tajuttiin, että jos olisi oikeasti haluttu kalliita ulkolaisia merkkejä, niitä olisi toki Stokkalta saanut, tai ehkä hyvällä tuurilla järvenpääläisestä erikoisliikkeestä.

Hulluimmat muotivillitykset ostimme järvenpääläisestä halpakaupasta. Muistan vieläkin kun liki koko koululla oli samat noin 9 markan porkkanafarkut.

Vielä 90-luvun alussa Seppälä oli ainut vaateliike monella pikkupaikkakunnalla. Sitten alkoivat ruotsalaiset ketjuliikkeet valtaamaan valtakuntaa.

Ostin 80-luvulla tosi laadukkaan villakangastakin kotimaisen takkitehtaan loppuunmyynnistä. Kotimaiset laadukkaat vaatetehtaat kaatuivat konkursseissa.

Täti hyvä, 80-luvulla MicMac oli "se juttu". Stockalla oli ihan ok nuortenvaatteita, mutta aika konservatiivisia. Seppälä oli halpakauppa kansalle, vähän kuin H&M nykyään, mutta mauttomampi.

Ei ollut. Mic Mac oli erityislapsille. Niille uniikeille-lumihiutaleille-ennen-uniikkeja-lumihiutaleita, jotka luulivat olevansa jotakin, mutta joista kukaan ei ole sittemmin kuullut mitään. Mic Macin roska ei edes kestänyt käyttöä. Oli mulla sieltäkin vaatteita. Mm. sellainen Vivienne Westwood -kopio neulesetti. Ajalta jolloin halusin leikkiä erikoisempaa kuin oikeasti olin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan Seppälää. Mulla on edelleen käytössä sieltä ostettuja vaatteita, jotka on hyvässä kunnossa. Olivat oikeasti laadukkaita. Vrt. nykyinen pikamuoti.

Seppälällä on täytynyt olla tosi hyvät alihankkijatkin. Mullakin kesti yksi huppari kirjaimellisesti äidiltä tyttärelle. Nekin kontaktit on nyt kadotettu.

Siellä ehti olla monenlaista vaatetta 60-luvulta lähtien (tai kauppa perustettiin jo kauan ennen sitä, mutta tuossa vaiheessa siitä tuli laajempi ketju).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ymmärrän sen niin, että lähtökohtaisesti koetaan, että kaikki omat vaatteet ovat "Seppälä-tasoa" (eli jonkinlainen kyyninen vitsi siitä, että Seppälän vaatteet aikoinaan olivat rumia/huonoja) mutta sitten on joitain vaatekappaleita, jotka ovat "hieman laadukkaampia" ja nämä ovat sitten sitä "parempaa Seppälää". Jos siis olen ymmärtänyt asian väärin, haluaisin oikeasti tietää, mitä tuo sanonta tarkoittaa! 

Täti kertoo.

Monella paikkakunnalla 80-luvulla Seppälä oli ainoa isompi vaatekauppa. Eikä kaikissa paikoissa ollut edes sitäkään. Oli vaan joku farkkujen pikkuputiikki, yhden huoneen kokoinen kamari. Me mentiin teineinä junalla Järvenpäästä vartavasten Hesaan Kaivokadun Seppälään shoppaamaan. Siellä oli kaikkein makeimmat jutut. Saatettiin käydä myös Pukevassa ja MicMacissa, mutta Seppälä oli silloin "se juttu". Eikä ollut nettikauppoja, kun ei ollut internettiäkään. Joku H&M oli kerran nähty ulkomaan reissulla. Ostettiin Seppälästä just ne makeimmat ja muodikkaimmat rytkyt, eikä todellkaan välitetty mistään laadusta. Seppälää pystyi ostamaan myös postimyynnistä katalogista, mutta olihan se nyt hienoa mennä itse myymälään. Ja saihan Seppälästä tuolloin esim. miesten ihan kelpolaatuisia pukujakin. Eli olisi sieltä saanut sitä "parempaakin Seppälää", jos olisi tarvinnut. Mutta toki me järvenpääläisetkin tajuttiin, että jos olisi oikeasti haluttu kalliita ulkolaisia merkkejä, niitä olisi toki Stokkalta saanut, tai ehkä hyvällä tuurilla järvenpääläisestä erikoisliikkeestä.

Hulluimmat muotivillitykset ostimme järvenpääläisestä halpakaupasta. Muistan vieläkin kun liki koko koululla oli samat noin 9 markan porkkanafarkut.

Vielä 90-luvun alussa Seppälä oli ainut vaateliike monella pikkupaikkakunnalla. Sitten alkoivat ruotsalaiset ketjuliikkeet valtaamaan valtakuntaa.

Ostin 80-luvulla tosi laadukkaan villakangastakin kotimaisen takkitehtaan loppuunmyynnistä. Kotimaiset laadukkaat vaatetehtaat kaatuivat konkursseissa.

Täti hyvä, 80-luvulla MicMac oli "se juttu". Stockalla oli ihan ok nuortenvaatteita, mutta aika konservatiivisia. Seppälä oli halpakauppa kansalle, vähän kuin H&M nykyään, mutta mauttomampi.

Ei ollut. Mic Mac oli erityislapsille. Niille uniikeille-lumihiutaleille-ennen-uniikkeja-lumihiutaleita, jotka luulivat olevansa jotakin, mutta joista kukaan ei ole sittemmin kuullut mitään. Mic Macin roska ei edes kestänyt käyttöä. Oli mulla sieltäkin vaatteita. Mm. sellainen Vivienne Westwood -kopio neulesetti. Ajalta jolloin halusin leikkiä erikoisempaa kuin oikeasti olin.

Mic Mac perustui kopioinnille. Kävivät ulkomailta katsomassa, mikä oli muotia ja tuuttasivat niistä sitten kopioita myyntiin. Ehkä parit merkkifarkut niiden lisäksi myynnissä. Lisäksi Mic Mac oli pikkuinen Seppälään verrattuna.

Seppälässä oli omiakin suunnittelijoilta. Sieltä saattoi saada ihan kelpo vaatteita, kun osasi vähän katsoa mitä ostaa. Toimintamalli oli kyllä mun mielestä kopioitu ihan yksyhteen Hennes & Mauritzilta (H&M ei ollut kasarilla HM eikä HenkkaMaukka).

Suomessa oli aika neukkumeininkiä vielä 90-luvulle tultaessa. Ruotsista käytiin katsomassa, miten tehdään muotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ymmärrän sen niin, että lähtökohtaisesti koetaan, että kaikki omat vaatteet ovat "Seppälä-tasoa" (eli jonkinlainen kyyninen vitsi siitä, että Seppälän vaatteet aikoinaan olivat rumia/huonoja) mutta sitten on joitain vaatekappaleita, jotka ovat "hieman laadukkaampia" ja nämä ovat sitten sitä "parempaa Seppälää". Jos siis olen ymmärtänyt asian väärin, haluaisin oikeasti tietää, mitä tuo sanonta tarkoittaa! 

Täti kertoo.

Monella paikkakunnalla 80-luvulla Seppälä oli ainoa isompi vaatekauppa. Eikä kaikissa paikoissa ollut edes sitäkään. Oli vaan joku farkkujen pikkuputiikki, yhden huoneen kokoinen kamari. Me mentiin teineinä junalla Järvenpäästä vartavasten Hesaan Kaivokadun Seppälään shoppaamaan. Siellä oli kaikkein makeimmat jutut. Saatettiin käydä myös Pukevassa ja MicMacissa, mutta Seppälä oli silloin "se juttu". Eikä ollut nettikauppoja, kun ei ollut internettiäkään. Joku H&M oli kerran nähty ulkomaan reissulla. Ostettiin Seppälästä just ne makeimmat ja muodikkaimmat rytkyt, eikä todellkaan välitetty mistään laadusta. Seppälää pystyi ostamaan myös postimyynnistä katalogista, mutta olihan se nyt hienoa mennä itse myymälään. Ja saihan Seppälästä tuolloin esim. miesten ihan kelpolaatuisia pukujakin. Eli olisi sieltä saanut sitä "parempaakin Seppälää", jos olisi tarvinnut. Mutta toki me järvenpääläisetkin tajuttiin, että jos olisi oikeasti haluttu kalliita ulkolaisia merkkejä, niitä olisi toki Stokkalta saanut, tai ehkä hyvällä tuurilla järvenpääläisestä erikoisliikkeestä.

Hulluimmat muotivillitykset ostimme järvenpääläisestä halpakaupasta. Muistan vieläkin kun liki koko koululla oli samat noin 9 markan porkkanafarkut.

Vielä 90-luvun alussa Seppälä oli ainut vaateliike monella pikkupaikkakunnalla. Sitten alkoivat ruotsalaiset ketjuliikkeet valtaamaan valtakuntaa.

Ostin 80-luvulla tosi laadukkaan villakangastakin kotimaisen takkitehtaan loppuunmyynnistä. Kotimaiset laadukkaat vaatetehtaat kaatuivat konkursseissa.

Täti hyvä, 80-luvulla MicMac oli "se juttu". Stockalla oli ihan ok nuortenvaatteita, mutta aika konservatiivisia. Seppälä oli halpakauppa kansalle, vähän kuin H&M nykyään, mutta mauttomampi.

Ei ollut. Mic Mac oli erityislapsille. Niille uniikeille-lumihiutaleille-ennen-uniikkeja-lumihiutaleita, jotka luulivat olevansa jotakin, mutta joista kukaan ei ole sittemmin kuullut mitään. Mic Macin roska ei edes kestänyt käyttöä. Oli mulla sieltäkin vaatteita. Mm. sellainen Vivienne Westwood -kopio neulesetti. Ajalta jolloin halusin leikkiä erikoisempaa kuin oikeasti olin.

Mic Mac perustui kopioinnille. Kävivät ulkomailta katsomassa, mikä oli muotia ja tuuttasivat niistä sitten kopioita myyntiin. Ehkä parit merkkifarkut niiden lisäksi myynnissä. Lisäksi Mic Mac oli pikkuinen Seppälään verrattuna.

Seppälässä oli omiakin suunnittelijoilta. Sieltä saattoi saada ihan kelpo vaatteita, kun osasi vähän katsoa mitä ostaa. Toimintamalli oli kyllä mun mielestä kopioitu ihan yksyhteen Hennes & Mauritzilta (H&M ei ollut kasarilla HM eikä HenkkaMaukka).

Suomessa oli aika neukkumeininkiä vielä 90-luvulle tultaessa. Ruotsista käytiin katsomassa, miten tehdään muotia.

Ja Stockalla oli kissanpäivät, kun kukaan muu ei oikein kunnolla myynyt ulkolaisia merkkejä. Helpoiten päivitti trendit käymällä tuolloin Stockalla katsomassa, mikä oikein oli muotia. Kun meille tuli maalta kyläilijöitä, jotkut halusi vaan päästä Stockalle, muu ei kiinnostanut.

Nyt sillä on niin paljon kilpailijoita nettikaupan ja kauppakeskusten myötä, ettei se vaan pärjää. Pitäisi ostaa valikoimat jotenkin vähän älykkäämmin. Tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei Stockmann älynnyt käyttää mainonnassa tätä helkkarinhyvää slogania?

PAREMPAA SEPPÄLÄÄ

Stockmann osti joskus 1980-luvun lopulla Seppälän. Olen aina tajunnut tuon heiton niin, että sama yhtiö myi siis sekä "Seppälää" että "Parempaa Seppälää"=Stoccaa. 

Näin sen olen minäkin ymmärtänyt ja luinkin hämmentyneenä ekan sivun selityksiä. Mutta ehkä kaikki eivät muista tai edes ole tietoisia siitä, että Seppälä oli Stockan omistuksessa, eikä lausahduksen ironia tällöin avaudu.

Vierailija kirjoitti:

Itse ymmärrän sen niin, että lähtökohtaisesti koetaan, että kaikki omat vaatteet ovat "Seppälä-tasoa" (eli jonkinlainen kyyninen vitsi siitä, että Seppälän vaatteet aikoinaan olivat rumia/huonoja) mutta sitten on joitain vaatekappaleita, jotka ovat "hieman laadukkaampia" ja nämä ovat sitten sitä "parempaa Seppälää". Jos siis olen ymmärtänyt asian väärin, haluaisin oikeasti tietää, mitä tuo sanonta tarkoittaa! 

Seppälä oli Suomen HenkkaMaukka. Eli suhteellisen halpaa pikamuotia nuorille. Kierto vaatteissa oli hitaampi ja hinta korkeampi, kuin HM. Itseasiassa noi Seppälän vaatteet oli laadukkaita verrattuna HMään. Minulla on vieläkin kaapissa 80- luvulla ostettu Seppälän viiskoosipaita - liivi - yhdistelmä. Hyvässä kunnossa pysynyt.

Seppälä kaatui kun Stocka osti sen, ja yritti väärin lähteä viemään ulkomaille ketjua.

Harmi, kun kaatui.

Vierailija kirjoitti:

Parempaa Seppälää tarkoittaa sitä, että vaate on siisti, hieman juhlava, muttei mikään teiniblingöveri. Kuten monet ovat jo sanoneet, niin Seppälässä oli teinivaatteet ja sitten sitä "parempaa Seppälää".

Tuota voi käyttää pukukoodina, niin me viisikymppiset ymmärrämme sen. Että jos työpaikan kokouspäivän illalliselle sanotaan, että laittakaa parempaa Seppälää, niin kukaan ei laita iltapukua tai smokkia (mihin aikaan päivästä sitä nyt pitikään käyttää....) vaan siistit, mutta ihan kivat vaatteet. Voi olla pikkutakkia ja kravattia, tai pikkumusta.

Ja jos firman kuvausta varten heitetään, että päälle sitten parempaa Seppälää, niin se on sellaista asiallista toimistopukeutumista, muttei mitään amerikkalaisten elokuvien toimistovaatetta kuitenkaan (ei mitään chanelin jakkupukua nääs).

Parempi Seppälä on tähän asti ollut ns. kuuluisan suunnittelijan tehdasvalmisteinen vaate tyyliin Armani.

Vierailija kirjoitti:

Pääsisipä Seppälään, Tiimariin ja Anttilaan :(

Oi Tiimaria on ikävä. Aina kinuttiin lapsina vanhemmilta rahaa että päästiin törsäämään ne Tiimari-sälään :D oi noita aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan Seppälää. Mulla on edelleen käytössä sieltä ostettuja vaatteita, jotka on hyvässä kunnossa. Olivat oikeasti laadukkaita. Vrt. nykyinen pikamuoti.

Seppälällä on täytynyt olla tosi hyvät alihankkijatkin. Mullakin kesti yksi huppari kirjaimellisesti äidiltä tyttärelle. Nekin kontaktit on nyt kadotettu.

Mulla on vieläkin käytössä yläasteella Seppälästä n. 5 eurolla ostamani alennushuppari, 20 vuotta vanha. Sisäpuolelta katsottuna näyttää vähän hiutuneelta, mutta pinta on ihan siisti. Huppari on vähän lyhythihainen jo, mutta lähes viikoittain kotikäytössä.

Vierailija kirjoitti:

Muotiala on julmaa taloutta. Koko ajan suosikit vaihtuu. Muutos on kovempitahtista kuin missään muualla. Seppälästäkin on jäänyt jäljelle vain tämä sanonta. Kaikki muu on mennyttä.

Onhan Seppälästä jäljellä vielä Danny.

Se on suomalaisten vastine termille "business casual".

Seppälä oli Stockmannin omistama vaatekauppaketju. Itse näkisin että se voisi tarkoittaa Stockmannilta ostettuja kalliimpia vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ymmärrän sen niin, että lähtökohtaisesti koetaan, että kaikki omat vaatteet ovat "Seppälä-tasoa" (eli jonkinlainen kyyninen vitsi siitä, että Seppälän vaatteet aikoinaan olivat rumia/huonoja) mutta sitten on joitain vaatekappaleita, jotka ovat "hieman laadukkaampia" ja nämä ovat sitten sitä "parempaa Seppälää". Jos siis olen ymmärtänyt asian väärin, haluaisin oikeasti tietää, mitä tuo sanonta tarkoittaa! 

Täti kertoo.

Monella paikkakunnalla 80-luvulla Seppälä oli ainoa isompi vaatekauppa. Eikä kaikissa paikoissa ollut edes sitäkään. Oli vaan joku farkkujen pikkuputiikki, yhden huoneen kokoinen kamari. Me mentiin teineinä junalla Järvenpäästä vartavasten Hesaan Kaivokadun Seppälään shoppaamaan. Siellä oli kaikkein makeimmat jutut. Saatettiin käydä myös Pukevassa ja MicMacissa, mutta Seppälä oli silloin "se juttu". Eikä ollut nettikauppoja, kun ei ollut internettiäkään. Joku H&M oli kerran nähty ulkomaan reissulla. Ostettiin Seppälästä just ne makeimmat ja muodikkaimmat rytkyt, eikä todellkaan välitetty mistään laadusta. Seppälää pystyi ostamaan myös postimyynnistä katalogista, mutta olihan se nyt hienoa mennä itse myymälään. Ja saihan Seppälästä tuolloin esim. miesten ihan kelpolaatuisia pukujakin. Eli olisi sieltä saanut sitä "parempaakin Seppälää", jos olisi tarvinnut. Mutta toki me järvenpääläisetkin tajuttiin, että jos olisi oikeasti haluttu kalliita ulkolaisia merkkejä, niitä olisi toki Stokkalta saanut, tai ehkä hyvällä tuurilla järvenpääläisestä erikoisliikkeestä.

Hulluimmat muotivillitykset ostimme järvenpääläisestä halpakaupasta. Muistan vieläkin kun liki koko koululla oli samat noin 9 markan porkkanafarkut.

Vielä 90-luvun alussa Seppälä oli ainut vaateliike monella pikkupaikkakunnalla. Sitten alkoivat ruotsalaiset ketjuliikkeet valtaamaan valtakuntaa.

Ostin 80-luvulla tosi laadukkaan villakangastakin kotimaisen takkitehtaan loppuunmyynnistä. Kotimaiset laadukkaat vaatetehtaat kaatuivat konkursseissa.

Täti hyvä, 80-luvulla MicMac oli "se juttu". Stockalla oli ihan ok nuortenvaatteita, mutta aika konservatiivisia. Seppälä oli halpakauppa kansalle, vähän kuin H&M nykyään, mutta mauttomampi.

MicMac oli jo sitten liian erikoinen. Se oli erikoisliike, Seppälä perusliike. Itse espoolaisena 80-luvun teininä matkailin Hgin keskustan Stockkan OneWayhin ja Pukevaan. Sitten joku yksittäinen vaate oli jostain muista keskustan pikkuliikkeistä, mutta MicMacissa oli epämukava olo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muotiala on julmaa taloutta. Koko ajan suosikit vaihtuu. Muutos on kovempitahtista kuin missään muualla. Seppälästäkin on jäänyt jäljelle vain tämä sanonta. Kaikki muu on mennyttä.

Onhan Seppälästä jäljellä vielä Danny.

Eikä katoa varmaan edes dynamiitilla.