Miten lapsi voidaan pakottaa koulunkäyntiin?

Useimmat puhuvat lapsensa kanssa. 

Minkä ikäinen?

Tätä minäkin mietin. Meitä uhkaillaan lapsen koulukotiin laittamisella, mutta en tajua miten käytännössä lasta voi pakottaa koulunkäyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. Meitä uhkaillaan lapsen koulukotiin laittamisella, mutta en tajua miten käytännössä lasta voi pakottaa koulunkäyntiin.

Miten niin uhkaillaan? Teillehän tarjotaan palvelua. Jos te ette itse pysty huolehtimaan, että lapsenne saa edes alkeellisimmat valmiudet elämään, kuten peruskoulun suoritettua, niin eiköhän se ole kaikkien osapuolten etu, että valtio sitten hoitaa asian puolestanne.

Minkä kuvittelet olevan lapsen tulevaisuus, jos hänellä ei ole 18 täyttäessään edes 9-luokan todistusta kädessään? Siitä on aika vaikea enää ponnistaa yhteiskunnan jäseneksi, vaikka teini-iän hormonihöyryt jossain vaiheessa vähän helpottaisi.   

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. Meitä uhkaillaan lapsen koulukotiin laittamisella, mutta en tajua miten käytännössä lasta voi pakottaa koulunkäyntiin.

Teillä taitaa olla vanhemmuudessa aika monenlaisia ongelmia, jos on ajauduttu siihen pisteeseen, että vanhemmilla ei ole mitään valtaa lapsiin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. Meitä uhkaillaan lapsen koulukotiin laittamisella, mutta en tajua miten käytännössä lasta voi pakottaa koulunkäyntiin.

Miten niin uhkaillaan? Teillehän tarjotaan palvelua. Jos te ette itse pysty huolehtimaan, että lapsenne saa edes alkeellisimmat valmiudet elämään, kuten peruskoulun suoritettua, niin eiköhän se ole kaikkien osapuolten etu, että valtio sitten hoitaa asian puolestanne.

Minkä kuvittelet olevan lapsen tulevaisuus, jos hänellä ei ole 18 täyttäessään edes 9-luokan todistusta kädessään? Siitä on aika vaikea enää ponnistaa yhteiskunnan jäseneksi, vaikka teini-iän hormonihöyryt jossain vaiheessa vähän helpottaisi.   

Miten yhteiskunta saa lapsen tekemään kouluhommia, jos hän ei kaikesta huolimatta suostu lukemaan, kuuntelemaan, vastaamaan, yksinkertaisesti tekemään mitään koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. Meitä uhkaillaan lapsen koulukotiin laittamisella, mutta en tajua miten käytännössä lasta voi pakottaa koulunkäyntiin.

Teillä taitaa olla vanhemmuudessa aika monenlaisia ongelmia, jos on ajauduttu siihen pisteeseen, että vanhemmilla ei ole mitään valtaa lapsiin.  

Riippuu ihan lapsesta kuinka paljon vanhemmilla(tai kellään) on lapseen valtaa. Oma lapseni on kehitysvammainen ja häntä on erittäin vaikea pakottaa tekemään mitään. On esimerkiksi huostaanotettuna kieltäytynyt syömisestä niin että joutunut nenämahaletkuun. Koulun kohdalla ei taida kuitenkaan olla mahdollisia näin äärimmäiset pakkokeinot.

Ei mitenkään, eikä ole kovin kannattavaa lapsen tulevaisuuden kannalta koittaa pakottaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. Meitä uhkaillaan lapsen koulukotiin laittamisella, mutta en tajua miten käytännössä lasta voi pakottaa koulunkäyntiin.

Teillä taitaa olla vanhemmuudessa aika monenlaisia ongelmia, jos on ajauduttu siihen pisteeseen, että vanhemmilla ei ole mitään valtaa lapsiin.  

Riippuu ihan lapsesta kuinka paljon vanhemmilla(tai kellään) on lapseen valtaa. Oma lapseni on kehitysvammainen ja häntä on erittäin vaikea pakottaa tekemään mitään. On esimerkiksi huostaanotettuna kieltäytynyt syömisestä niin että joutunut nenämahaletkuun. Koulun kohdalla ei taida kuitenkaan olla mahdollisia näin äärimmäiset pakkokeinot.

Nyt ei tainnut olla kyse kehitysvammaisesta lapsesta, koska siitä ei mainittu mitään aloituksessa. Miksi aina pitää etsiä ääriesimerkkejä, kun puhutaan lähtökohdiltaan normaalien lasten tilanteista. On ihan selvää, että jos lapsen ÄO on vaikka 50, tilanne on hyvin erilainen, mutta ei niistä kannata ottaa kasvatusvinkkejä tavallisempiin tilanteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään, eikä ole kovin kannattavaa lapsen tulevaisuuden kannalta koittaa pakottaakaan.

Eli todetaan vain, että meidän lapsi ei nyt käynyt koulua, kun sitä ei huvittanut?

Ihan ensin pitää selvittää syy, miksi lapsi kieltäytyy. Onko koulupsykologin tutkimukset tehty? Jos ei, niin syytä voisi olla. Voi olla jotain oppimisvaikeuksia, joita ei ole huomattu aiemmin, mutta vaatimustason noustessa vaikeuttavatkin oppimista niin paljon, ettei lapsi halua edes yrittää.

Onko keskittymisen/ tarkkaavuuden/ toiminnanohjauksen ongelmia?, nukkuuko lapsi riittävästi?, onko tapahtunut sellaisia muutoksia arjessa, jotka mahdollisesti vaikuttavat lapsen mielialaan/ koulussa jaksamiseen?

Onko koulunkäynti aina ollut lapselle vaikeaa ja vastenmielistä? Jos ei, niin missä vaiheessa tilanne muuttui? Onko koulussa käytössä tukitoimia, tai onko edes kunnolla arvioitu minkälaisia tukitoimia lapsi tarvitsee? Onko koulutyöstä kieltäytyminen ainoa asia, josta on huolta, vai onko sen lisäksi muutakin?

Jokin syy on kieltäytymisen takana, ja se pitäisi löytää jotta siihen voidaan puuttua. Koulupsykologin tutkimuksia tosiaan pyytäisin, jos ei ole tehty. Jos on muutakin huolta, niin tarkempi arvio perheneuvolassa, tai tilanteen mukaan erikoissairaanhoidossa (lastenpsykiatria).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. Meitä uhkaillaan lapsen koulukotiin laittamisella, mutta en tajua miten käytännössä lasta voi pakottaa koulunkäyntiin.

Miten niin uhkaillaan? Teillehän tarjotaan palvelua. Jos te ette itse pysty huolehtimaan, että lapsenne saa edes alkeellisimmat valmiudet elämään, kuten peruskoulun suoritettua, niin eiköhän se ole kaikkien osapuolten etu, että valtio sitten hoitaa asian puolestanne.

Minkä kuvittelet olevan lapsen tulevaisuus, jos hänellä ei ole 18 täyttäessään edes 9-luokan todistusta kädessään? Siitä on aika vaikea enää ponnistaa yhteiskunnan jäseneksi, vaikka teini-iän hormonihöyryt jossain vaiheessa vähän helpottaisi.   

Miten yhteiskunta saa lapsen tekemään kouluhommia, jos hän ei kaikesta huolimatta suostu lukemaan, kuuntelemaan, vastaamaan, yksinkertaisesti tekemään mitään koulussa?

Varmaankin heillä on kokemusta tällaisten ongelmanuorten kohtaamisesta vähän enemmän, kuin satunnaisella vanhemmalla, jonka huostassa lapsi on ajautunut siihen tilanteeseen. Ei heilläkään onnistumisprosentit varmaan kovin hurjia ole, koska lähtökohdat ovat aina erittäin huonot ennen kuin lapsi tulee heidän hoitoonsa, mutta kyllä osasta heistäkin kasvaa ihan kunnollisia yhteiskunnan jäseniä. 

Osalle ihan se ympäristön muutos voi toimia herätyksenä, että nyt on mokattu ja pahasti ja sitä kautta löytyy motivaatiota kääntää elämänsä ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin pitää selvittää syy, miksi lapsi kieltäytyy. Onko koulupsykologin tutkimukset tehty? Jos ei, niin syytä voisi olla. Voi olla jotain oppimisvaikeuksia, joita ei ole huomattu aiemmin, mutta vaatimustason noustessa vaikeuttavatkin oppimista niin paljon, ettei lapsi halua edes yrittää.

Onko keskittymisen/ tarkkaavuuden/ toiminnanohjauksen ongelmia?, nukkuuko lapsi riittävästi?, onko tapahtunut sellaisia muutoksia arjessa, jotka mahdollisesti vaikuttavat lapsen mielialaan/ koulussa jaksamiseen?

Onko koulunkäynti aina ollut lapselle vaikeaa ja vastenmielistä? Jos ei, niin missä vaiheessa tilanne muuttui? Onko koulussa käytössä tukitoimia, tai onko edes kunnolla arvioitu minkälaisia tukitoimia lapsi tarvitsee? Onko koulutyöstä kieltäytyminen ainoa asia, josta on huolta, vai onko sen lisäksi muutakin?

Jokin syy on kieltäytymisen takana, ja se pitäisi löytää jotta siihen voidaan puuttua. Koulupsykologin tutkimuksia tosiaan pyytäisin, jos ei ole tehty. Jos on muutakin huolta, niin tarkempi arvio perheneuvolassa, tai tilanteen mukaan erikoissairaanhoidossa (lastenpsykiatria).

Entä jos koulussa ei ole koulupsykologia?

Meillä lastensuojelun sijaishuollossa on näistä lapsista kokemuksia. Käytännössä homma on aika simppeliä. Useimmat sijoitetaan koululliseen yksikköön. Lastenkodin yhteydessä on siis pieni koulu. Koulumatkaa ei siis ole käytännössä lainkaan. Aamulla herätetään kouluun ja katsotaan, että sinne mennään. Koulutyö on yksilöllistä. Jollekin psyykkisesti huonovointiselle se on tunti päivässä, jollekin enemmän. Jos kouluun ei mennä, voi tehdä tehtävät huoneessaan. Asiaa toistetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin mietin. Meitä uhkaillaan lapsen koulukotiin laittamisella, mutta en tajua miten käytännössä lasta voi pakottaa koulunkäyntiin.

Miten niin uhkaillaan? Teillehän tarjotaan palvelua. Jos te ette itse pysty huolehtimaan, että lapsenne saa edes alkeellisimmat valmiudet elämään, kuten peruskoulun suoritettua, niin eiköhän se ole kaikkien osapuolten etu, että valtio sitten hoitaa asian puolestanne.

Minkä kuvittelet olevan lapsen tulevaisuus, jos hänellä ei ole 18 täyttäessään edes 9-luokan todistusta kädessään? Siitä on aika vaikea enää ponnistaa yhteiskunnan jäseneksi, vaikka teini-iän hormonihöyryt jossain vaiheessa vähän helpottaisi.   

Kyllähän noista lähtökohdista sosiaalipummi ja rikollinen ovat ne todennäköisimmät urapolut. Jälkimmäisessäkään vaihtoehdossa tuskin pääsee sinne pyramidin huipulle vaan on siellä kadun kulmalla diilaamassa kamaa mahdollisesti maksaakseen oman käyttönsä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lastensuojelun sijaishuollossa on näistä lapsista kokemuksia. Käytännössä homma on aika simppeliä. Useimmat sijoitetaan koululliseen yksikköön. Lastenkodin yhteydessä on siis pieni koulu. Koulumatkaa ei siis ole käytännössä lainkaan. Aamulla herätetään kouluun ja katsotaan, että sinne mennään. Koulutyö on yksilöllistä. Jollekin psyykkisesti huonovointiselle se on tunti päivässä, jollekin enemmän. Jos kouluun ei mennä, voi tehdä tehtävät huoneessaan. Asiaa toistetaan. 

Miten toimitte jos lapsi edelleen kieltäytyy yhteistyöstä, ei mene tunnille eikä suostu mahdollisista kurinpitotoimista huolimatta tekemään tehtäviä?

Onko paikallinen koulu huono?

Onko lapsesi masentunut?

Voitko valita kotikoulun?

Me muutettiin uuteen kaupunkiin ja lahikoulu oli pelottava, jatkuvaa huutamista ja kiljumista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lastensuojelun sijaishuollossa on näistä lapsista kokemuksia. Käytännössä homma on aika simppeliä. Useimmat sijoitetaan koululliseen yksikköön. Lastenkodin yhteydessä on siis pieni koulu. Koulumatkaa ei siis ole käytännössä lainkaan. Aamulla herätetään kouluun ja katsotaan, että sinne mennään. Koulutyö on yksilöllistä. Jollekin psyykkisesti huonovointiselle se on tunti päivässä, jollekin enemmän. Jos kouluun ei mennä, voi tehdä tehtävät huoneessaan. Asiaa toistetaan. 

Miten toimitte jos lapsi edelleen kieltäytyy yhteistyöstä, ei mene tunnille eikä suostu mahdollisista kurinpitotoimista huolimatta tekemään tehtäviä?

Kyllä ne suostuu, kun asiantuntevat henkilöt opastavat. 

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Onko paikallinen koulu huono?

Onko lapsesi masentunut?
Voitko valita kotikoulun?

Me muutettiin uuteen kaupunkiin ja lahikoulu oli pelottava, jatkuvaa huutamista ja kiljumista

Ai kotikoulua äitylin kanssa, joka ei saa lasta edes tavalliseen kouluun? :D Haloo!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin pitää selvittää syy, miksi lapsi kieltäytyy. Onko koulupsykologin tutkimukset tehty? Jos ei, niin syytä voisi olla. Voi olla jotain oppimisvaikeuksia, joita ei ole huomattu aiemmin, mutta vaatimustason noustessa vaikeuttavatkin oppimista niin paljon, ettei lapsi halua edes yrittää.

Onko keskittymisen/ tarkkaavuuden/ toiminnanohjauksen ongelmia?, nukkuuko lapsi riittävästi?, onko tapahtunut sellaisia muutoksia arjessa, jotka mahdollisesti vaikuttavat lapsen mielialaan/ koulussa jaksamiseen?

Onko koulunkäynti aina ollut lapselle vaikeaa ja vastenmielistä? Jos ei, niin missä vaiheessa tilanne muuttui? Onko koulussa käytössä tukitoimia, tai onko edes kunnolla arvioitu minkälaisia tukitoimia lapsi tarvitsee? Onko koulutyöstä kieltäytyminen ainoa asia, josta on huolta, vai onko sen lisäksi muutakin?

Jokin syy on kieltäytymisen takana, ja se pitäisi löytää jotta siihen voidaan puuttua. Koulupsykologin tutkimuksia tosiaan pyytäisin, jos ei ole tehty. Jos on muutakin huolta, niin tarkempi arvio perheneuvolassa, tai tilanteen mukaan erikoissairaanhoidossa (lastenpsykiatria).

Entä jos koulussa ei ole koulupsykologia?

Kyllä sellainen jokaisesta kunnasta löytyy. Ei tarvitse olla tietyn koulun yksityiskäytössä oleva.