Miten lapsi voidaan pakottaa koulunkäyntiin?

Viranomaiset ovat pahoja ihmisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lastensuojelun sijaishuollossa on näistä lapsista kokemuksia. Käytännössä homma on aika simppeliä. Useimmat sijoitetaan koululliseen yksikköön. Lastenkodin yhteydessä on siis pieni koulu. Koulumatkaa ei siis ole käytännössä lainkaan. Aamulla herätetään kouluun ja katsotaan, että sinne mennään. Koulutyö on yksilöllistä. Jollekin psyykkisesti huonovointiselle se on tunti päivässä, jollekin enemmän. Jos kouluun ei mennä, voi tehdä tehtävät huoneessaan. Asiaa toistetaan. 

Miten toimitte jos lapsi edelleen kieltäytyy yhteistyöstä, ei mene tunnille eikä suostu mahdollisista kurinpitotoimista huolimatta tekemään tehtäviä?

Kyllä ne suostuu, kun asiantuntevat henkilöt opastavat. 

t. eri

Olisikin aina näin ongelmatonta. Ei kaikki suostu edes vaikka koulu olisi laitoksen alakerrassa :(

Lapsi menee kouluun, kun hänelle pienestä pitäen opetetaan, että oppiminen, koulutus ja yhteiskunnan jäsenyys on hänelle etuoikeus ja toisaalta velvollisuus. Jokainen loppupelissä vastaa itsestään ja jos jää ulkopuolelle, edessä on rikollinen tai syrjäytynyt elämä.

Sen ei luulisi olevan kenenkään vanhemman tahto vaikka näistä neljännen polven työnvieroksujista puhutaankin ja onhan heitä. Eivät ole ikinä käyneet kotipaikkakunnan ulkopuolella, lukeneet yhtään kirjaa tai tehneet ikinä mitään hyödyllistä. Mikä on panos tähän yhteiseen pottiin? Vaikea nähdä.

En tiedä, olenko väärässä, mutta jotenkin luulen, että yhteiskunnassa on tapahtunut joku muutos lastenkin osalta. Tarkoitan sitä, että kun olin itse lapsi ja nuori, niin kouluun mentiin, vaikka joitakin ei huvittanut ollenkaan. Itse inhosin monia oppiaineita yläkoulussa, mutta ei olisi tullut mieleenkään jäädä kotiin tai että olisin lintsannut, ei niin tehnyt kukaan. Kokeeseen koulussa mentiin, koska sellainen oli, niin ei nähty muita vaihtoehtoja. Tehtiin paljon asioita siksi, kun ne kuuluivat asiaan, vaikka ei olisi huvittanut. Tuntuu, että sellainen on muuttunut. Nyt ei tehdä, jos asiat eivät ole kivoja, ei jaksa tai ei huvita.

Joku joskus sanoi, että pelaaminen on muuttanut lasten maailmaa siten, että siinä palkkio tulee heti samantien, kun pelissä onnistuu. Ei enää jakseta ponnistella, jos palkkio on jokin epämääräinen, tulee joskus aikuisena hyvänä työpaikkana tms.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi pakottaa. Suomessa on teoriassa oppivelvollisuus, mutta käytännössä sen laiminlyönnistä ei saa tuomiota mikäli vanhemmat pystyvät näyttämään toteen, että lapsi ei tottele vaikka kuinka on keskusteltu asiasta.

Huostaanotto voidaan tehdä hyvinkin nopealla aikataululla, jos lapsi ei tottele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi pakottaa. Suomessa on teoriassa oppivelvollisuus, mutta käytännössä sen laiminlyönnistä ei saa tuomiota mikäli vanhemmat pystyvät näyttämään toteen, että lapsi ei tottele vaikka kuinka on keskusteltu asiasta.

Huostaanotto voidaan tehdä hyvinkin nopealla aikataululla, jos lapsi ei tottele.

Koulusta tehdään automaattisesti lastensuojeluilmoitus, kun tietty tuntimäärä poissaoloja tulee täyteen. Vaikka lapsi olisi esim. sairauden takia poissa, koulun on pakko tehdä lasu.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi pakottaa. Suomessa on teoriassa oppivelvollisuus, mutta käytännössä sen laiminlyönnistä ei saa tuomiota mikäli vanhemmat pystyvät näyttämään toteen, että lapsi ei tottele vaikka kuinka on keskusteltu asiasta.

Oppivelvollisuus on, mutta ei koulupakkoa. Oppivelvollisuutensa voi suorittaa vaikkapa kotona opiskellen; kouluun ei tarvitse mennä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, olenko väärässä, mutta jotenkin luulen, että yhteiskunnassa on tapahtunut joku muutos lastenkin osalta. Tarkoitan sitä, että kun olin itse lapsi ja nuori, niin kouluun mentiin, vaikka joitakin ei huvittanut ollenkaan. Itse inhosin monia oppiaineita yläkoulussa, mutta ei olisi tullut mieleenkään jäädä kotiin tai että olisin lintsannut, ei niin tehnyt kukaan. Kokeeseen koulussa mentiin, koska sellainen oli, niin ei nähty muita vaihtoehtoja.

Ai jaa, milloin tuo oli?

Itse kävin koulua 70-luvulla, ja kyllä silloin lintsattiin. 6. luokalla luokkakaveri häippäsi viikkokausiksi omille teilleen, oli siis silloin joku 12-vuotias. Itselin lintsasin vaikka olin ns. hyvä oppilas, enkä mennyt esim. laulunkokeeseen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, olenko väärässä, mutta jotenkin luulen, että yhteiskunnassa on tapahtunut joku muutos lastenkin osalta. Tarkoitan sitä, että kun olin itse lapsi ja nuori, niin kouluun mentiin, vaikka joitakin ei huvittanut ollenkaan. Itse inhosin monia oppiaineita yläkoulussa, mutta ei olisi tullut mieleenkään jäädä kotiin tai että olisin lintsannut, ei niin tehnyt kukaan. Kokeeseen koulussa mentiin, koska sellainen oli, niin ei nähty muita vaihtoehtoja. Tehtiin paljon asioita siksi, kun ne kuuluivat asiaan, vaikka ei olisi huvittanut. Tuntuu, että sellainen on muuttunut. Nyt ei tehdä, jos asiat eivät ole kivoja, ei jaksa tai ei huvita.

Joku joskus sanoi, että pelaaminen on muuttanut lasten maailmaa siten, että siinä palkkio tulee heti samantien, kun pelissä onnistuu. Ei enää jakseta ponnistella, jos palkkio on jokin epämääräinen, tulee joskus aikuisena hyvänä työpaikkana tms.

Tai sitten näistä tapauksista puhutaan vain enemmän. Ei näitä nykyäänkään joka luokalle tai edes kouluun satu, mutta koska niistä keskustellaan julkisesti tuntuu, että tapausten määrä olisi räjähtänyt käsiin. Lisäksi aikanaan ongelmatapaukset siivottiin tarkkiksille jo varhaisessa vaiheessa tarkkiksille yms. ja näitä tapauksia ei näkynyt normikouluissa yhtä paljon kuin nykyisellä integraation aikakaudella. 

oppivelvollisuus on täysin eri asia kuin oppimis velvollisuus

jos vaadittaisiin oppimis velvollisuutta, niin eihän kouluissa olisi enää kovin montaa oppilasta, kun suuret heikomman aineksen massat jäisivät pois...toisaalta tämähän voisi olla hyvä asia?

Se on nykyään niin hankalaa, kun keinot on vanhemmilta viety. Takavuosina kävi koivuniemen isäntä antamassa tukiopetusta. Olis tarpeen tässäkin.

Kummalliseksi on tämä maailma mennyt. Omassa lapsuudessani ei tullut kenenkään kohdalla kysymykseenkään, että joku olisi kieltäytynyt koulun käymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, olenko väärässä, mutta jotenkin luulen, että yhteiskunnassa on tapahtunut joku muutos lastenkin osalta. Tarkoitan sitä, että kun olin itse lapsi ja nuori, niin kouluun mentiin, vaikka joitakin ei huvittanut ollenkaan. Itse inhosin monia oppiaineita yläkoulussa, mutta ei olisi tullut mieleenkään jäädä kotiin tai että olisin lintsannut, ei niin tehnyt kukaan. Kokeeseen koulussa mentiin, koska sellainen oli, niin ei nähty muita vaihtoehtoja. Tehtiin paljon asioita siksi, kun ne kuuluivat asiaan, vaikka ei olisi huvittanut. Tuntuu, että sellainen on muuttunut. Nyt ei tehdä, jos asiat eivät ole kivoja, ei jaksa tai ei huvita.

Joku joskus sanoi, että pelaaminen on muuttanut lasten maailmaa siten, että siinä palkkio tulee heti samantien, kun pelissä onnistuu. Ei enää jakseta ponnistella, jos palkkio on jokin epämääräinen, tulee joskus aikuisena hyvänä työpaikkana tms.

Tästä on jo kauan, olin ala-asteella 1970-luvulla. Silloin oli vielä oppikoulu ja kansalaiskoulu. Neljännestä alakoulun luokasta lähtien ne, jotka eivät olleet yhtään kiinnostuneet opiskelemisesta, menivät kansalaiskouluun.

Tai sitten näistä tapauksista puhutaan vain enemmän. Ei näitä nykyäänkään joka luokalle tai edes kouluun satu, mutta koska niistä keskustellaan julkisesti tuntuu, että tapausten määrä olisi räjähtänyt käsiin. Lisäksi aikanaan ongelmatapaukset siivottiin tarkkiksille jo varhaisessa vaiheessa tarkkiksille yms. ja näitä tapauksia ei näkynyt normikouluissa yhtä paljon kuin nykyisellä integraation aikakaudella.