Ystävään välit viilentyneet. Kehtaako lähettää hyvää ystävänpäivää viestin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis jaksa pitää yhteyttä. En laittaisi ystävänpäiväviestiäkään, olisihan se outoa, jos muuten ette ole missään tekemisissä.

Niin, en oikein jaksa pitää keneenkään juuri yhteyttä. Välillä vähän, mutta välillä käy niin, että en saa vastattua viesteihin. Silti parempien aikojen toivossa haluaisin säilyttää välit tähän ystävään, hän on minulle tärkeä ihminen.

Ap

Tiedät, että hän on sulle suuttunut ettekä ole vuoteen olleet tekemisissä. Voithan sä hyvää ystävänpäivää toivottaa, mutta en tiedä, auttaako se "säilyttämään" tai pikemminkin palauttamaan välejä sitten joskus, kun jaksat taas pitää yhteyttä. Itse ehkä kirjoittaisin kunnon viestin vasta sitten, kun oikeasti jaksat kanssakäymistä. Kaverisi voi ystävänpäivätoivotustenkin myötä alkaa kysellä sun kuulumisia, ja jos et jaksa kertoa, loukkaantua uudelleen, kuten epäilet. Mutta etpä kai sä siinä mitään menetäkään nykytilanteeseen verrattuna.

Laita! Minusta laittamattomuus pitkän hiljaisuuden päälle tarkoittaisi, että et enää halua olla hänen ystävänsä. Laittaminen taas on ele, että haluat muistaa häntä.

En tiedä ymmärränkö oikein, mutta sinua rasittaa teidän ystävyydessänne hänen odotuksensa, jotka ovat suuremmat kuin se, mitä sinä olet valmis antamaan. Ystävä suuttuu, kun hänen tarpeensa eivät tule täytetyksi (hänellä joko itsellään joku raskas aika meneillään, joka kuormittaa liikaa tai on itsekäs mul**u) ja sinä joudut ikävien syytösten ja syyllisyyden riivaamaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis jaksa pitää yhteyttä. En laittaisi ystävänpäiväviestiäkään, olisihan se outoa, jos muuten ette ole missään tekemisissä.

Niin, en oikein jaksa pitää keneenkään juuri yhteyttä. Välillä vähän, mutta välillä käy niin, että en saa vastattua viesteihin. Silti parempien aikojen toivossa haluaisin säilyttää välit tähän ystävään, hän on minulle tärkeä ihminen.

Ap

Tiedät, että hän on sulle suuttunut ettekä ole vuoteen olleet tekemisissä. Voithan sä hyvää ystävänpäivää toivottaa, mutta en tiedä, auttaako se "säilyttämään" tai pikemminkin palauttamaan välejä sitten joskus, kun jaksat taas pitää yhteyttä. Itse ehkä kirjoittaisin kunnon viestin vasta sitten, kun oikeasti jaksat kanssakäymistä. Kaverisi voi ystävänpäivätoivotustenkin myötä alkaa kysellä sun kuulumisia, ja jos et jaksa kertoa, loukkaantua uudelleen, kuten epäilet. Mutta etpä kai sä siinä mitään menetäkään nykytilanteeseen verrattuna.

Tämä. Jos et oikeasti ole siinä kunnossa, että jaksat viestitellä ystäväsi kanssa kunnolla, niin miksi laittaa viestiä ollenkaan? Itsestä tuo ystävänpäiväntoivotus tuntuisi nimenomaan keskustelun aloitukselta.

Vierailija kirjoitti:

Laita! Minusta laittamattomuus pitkän hiljaisuuden päälle tarkoittaisi, että et enää halua olla hänen ystävänsä. Laittaminen taas on ele, että haluat muistaa häntä.

Ja tämän eleen jälkeen ystävä sitten kysyy kuulumisia, ja ap joko jättää vastaamatta kokonaan tai vastaa, ettei jaksa kirjoitella. Ja taas ollaan samassa tilanteessa eli ystävälle tulee huono mieli.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ymmärränkö oikein, mutta sinua rasittaa teidän ystävyydessänne hänen odotuksensa, jotka ovat suuremmat kuin se, mitä sinä olet valmis antamaan. Ystävä suuttuu, kun hänen tarpeensa eivät tule täytetyksi (hänellä joko itsellään joku raskas aika meneillään, joka kuormittaa liikaa tai on itsekäs mul**u) ja sinä joudut ikävien syytösten ja syyllisyyden riivaamaksi?

Ymmärsit osin oikein. Hänellä on sellaisia odotuksia ystävyydellemme, joita en pysty täyttämään tällä hetkellä. Haluaisin, mutta en pysty, Ystäväni ei ole itsekäs m u lkku, hänen odotukset ystävyydellemme on tavallisia odotuksia kuten, että laitellaan viestejä, joihin vastataan, soitellaan kuulumisia, tavataan välillä ja molemmat on aloitteellisia näissä asioissa. Ja hän suuttuu (loukkaantuu) kun nämä hänen odotukset ja tarpeet ei tule minun taholta täytetyksi. Minkä ymmärrän hyvin, mutta kun en pysty enempään. Ja minä tunnen kovaa syyllisyyttä kun en pysty, ja se syyllisyyden tunne väsyttää minua vain lisää.

Kaipaan itse sellaisia ystävyyssuhteita, joissa voi olla pitämättä mitään yhteyttä vaikka pari vuotta, mutta sen jälkeen kumpi vain voi ottaa yhteyttä, ja siitä ilahdutaan ja juttu jatkuu ongelmitta siitä mihin se viimeksi jäi. Itse pystyn tällaiseen helposti, mutta ymmärrän, että moni muu ei edes halua.

Ap

Millainen on ystäväsi lapsuusperhetausta? 

Itselläni hylkäämistausta ja voin olla esittämälläsi tavalla etäisten ystävien kanssa, mutta läheisen ystävän kanssa en. Onko ystävälläsi riittävästi läheisiä ystäviä vai tuleeko ongelma siitä, että hän toivoisi sinun olevan se läheinen ystävä? Onko hänellä omaa perhettä?

Tässä on sellainen sivujuonne, että meillä on muutamia yhteisiä tuttavia, joiden kautta olemme sidoksissa toisiimme tavalla tai toiselle varmaan lopun ikää. Eli sellaista ratkaisua asiaan ei voi olla, että katoaisimme vain toistemme elämästä, koska ystävyys on hiipunut. Ap

Ystäväsi kaivannee ihmistä, jonka kanssa jakaa arki. Jos yhteydessä on kuukausien tai vuosien taukoja, silloin ei jaeta arkea vaan ollaan ystäviä niin, että maailmassa on olemassa joku rakas ihminen, jonka näkemisestä ilahtuu, mutta hän ei ole osa elämääsi, ei arkeasi eikä siihen kuuluvia rakenteita. Sinut ilmeisesti haluttaisiin rakenteeksi, mutta et itse halua ja se ahdistaa. 

Ei se ole kenenkään syy, että teidän tarpeenne eivät kohtaa, mutta jos sitä ei tiedosteta niin se hiertää. Itselläni meni taannoin välit poikki todella rakkaan ystävän kanssa. Minun oli pakko todeta itselleni, että olin käsittänyt hänen ystävyytensä väärin ja kuvitellut sellaista, mitä hän ei ollut ilmeisesti valmis antamaan. Itse olin taas sitten antanut liikaakin kuvitellessani väärin. Tajusin, että ihan eri asiat tekevät meidät onnellisiksi ja tarpeemme eroavat toisistaan. Ei se ole kenenkään syy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ymmärränkö oikein, mutta sinua rasittaa teidän ystävyydessänne hänen odotuksensa, jotka ovat suuremmat kuin se, mitä sinä olet valmis antamaan. Ystävä suuttuu, kun hänen tarpeensa eivät tule täytetyksi (hänellä joko itsellään joku raskas aika meneillään, joka kuormittaa liikaa tai on itsekäs mul**u) ja sinä joudut ikävien syytösten ja syyllisyyden riivaamaksi?

Ymmärsit osin oikein. Hänellä on sellaisia odotuksia ystävyydellemme, joita en pysty täyttämään tällä hetkellä. Haluaisin, mutta en pysty, Ystäväni ei ole itsekäs m u lkku, hänen odotukset ystävyydellemme on tavallisia odotuksia kuten, että laitellaan viestejä, joihin vastataan, soitellaan kuulumisia, tavataan välillä ja molemmat on aloitteellisia näissä asioissa. Ja hän suuttuu (loukkaantuu) kun nämä hänen odotukset ja tarpeet ei tule minun taholta täytetyksi. Minkä ymmärrän hyvin, mutta kun en pysty enempään. Ja minä tunnen kovaa syyllisyyttä kun en pysty, ja se syyllisyyden tunne väsyttää minua vain lisää.

Kaipaan itse sellaisia ystävyyssuhteita, joissa voi olla pitämättä mitään yhteyttä vaikka pari vuotta, mutta sen jälkeen kumpi vain voi ottaa yhteyttä, ja siitä ilahdutaan ja juttu jatkuu ongelmitta siitä mihin se viimeksi jäi. Itse pystyn tällaiseen helposti, mutta ymmärrän, että moni muu ei edes halua.

Ap

Teidän tarpeet ei kohtaa eikä välttämättä tule enää ikinä kohtaamaan. Eli parempi antaa ystävyyden olla. Ei ole kummallekaan hyväksi yrittää olla jotain mitä ei oikeasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sellainen sivujuonne, että meillä on muutamia yhteisiä tuttavia, joiden kautta olemme sidoksissa toisiimme tavalla tai toiselle varmaan lopun ikää. Eli sellaista ratkaisua asiaan ei voi olla, että katoaisimme vain toistemme elämästä, koska ystävyys on hiipunut. Ap

Ja mitä sitten? Olette kohteliaita kun näette, mutta muuten ette ole keskenänne tekemisissä. Näin aikuiset ihmiset toimii.

Oletko koskaan miettinyt, että aikuisena ihmisenä sinä saat itse päättää, onko hän ystäväsi vai ei? Vaikka miten on tuntenut 10-vuotiaasta niin riippakiviä ja herkkänahkaisia loukkaantujia ei tavitse raahata mukanaan vaikka mikä olisi. Ystävyyssuhde on molemminpuolinen suhde ja sen on tarkoitus tuoda molemmille hyvää.

En ehkä nyt lukenut ketjua tarkkaan, mutta kysyn vaan wttä mikä on se syy, miksi hän on tärkeä (edelleen, varmaan joskus ollutkin, mutta nyt?) ja miksi pidät häntä ystävänä? Mitä saat häneltä, mitä annat? Onko tasapainossa vai kumpi on saamapuolella?

Ei tarvii vastata, mutta mieti itse.

Älä nyt tollasta pelkästään laita. Kirjoita, että olet yhä uupunut ja voimat on lähes loppu, mutta haluat edelleen säilyttää välit ystävääsi. Sano, että ajattelet häntä ja sitten Hyvää Ystävänpäivää!

Itsellä kyllä ystävyyssuhteet muokkautuu elämäntilanteiden mukaan. Ymmärrän sen, kun aikuisia ihmisiä ollaan, että joskus voidaan olla pitkäänkin kuulematta toisistamme, ja sitten taas sitä aikaa joskus löytyy. Joidenkin ystävien kanssa nähdään, soitellaa, ja / tai viestitellään viikottain, joidenkin kanssa kerran pari vuoteen, ja joidenkin kanssa harvemmin. Eikä siitä kukaan pahastu. Elämä on. Ja aina jatketaan siitä mihin jäätiin, enkä arvota ystäviäni mitenkään paremmuusjärjestykseen. Jokainen on omalla tavallaan arvokas. Toki ihania ystäviä ovat ne, jotka tuntevat kymmenien vuosien takaa, saati lapsuudesta. Ei meidän tarvitse puolin tai toisin mitään selitellä tai tivata.

Ap sinuna laittaisin viestiä ja sen verran avaisin ehkä myöhemmin tilannetta, että sinulla on haasteita, etkä vain vielä niistä halua puhua. Ja sitten puhut vaikka hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sellainen sivujuonne, että meillä on muutamia yhteisiä tuttavia, joiden kautta olemme sidoksissa toisiimme tavalla tai toiselle varmaan lopun ikää. Eli sellaista ratkaisua asiaan ei voi olla, että katoaisimme vain toistemme elämästä, koska ystävyys on hiipunut. Ap

Ja mitä sitten? Olette kohteliaita kun näette, mutta muuten ette ole keskenänne tekemisissä. Näin aikuiset ihmiset toimii.

Itse suosittelisin aikuisille ihmisille ystävällisen sävyn kautta rehellisyyttä, sekä anteeksipyyntö, jos on pahoittanut jonkun mielen.

Minunkin ystävälläni on väsymistä ja muuta koskien minua. Muiden kanssa jaksaa kyllä.

Laita viesti jos haluat, kyllä minä vastaisin tuolle ystävälleni että kiitos samoin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ymmärränkö oikein, mutta sinua rasittaa teidän ystävyydessänne hänen odotuksensa, jotka ovat suuremmat kuin se, mitä sinä olet valmis antamaan. Ystävä suuttuu, kun hänen tarpeensa eivät tule täytetyksi (hänellä joko itsellään joku raskas aika meneillään, joka kuormittaa liikaa tai on itsekäs mul**u) ja sinä joudut ikävien syytösten ja syyllisyyden riivaamaksi?

Ymmärsit osin oikein. Hänellä on sellaisia odotuksia ystävyydellemme, joita en pysty täyttämään tällä hetkellä. Haluaisin, mutta en pysty, Ystäväni ei ole itsekäs m u lkku, hänen odotukset ystävyydellemme on tavallisia odotuksia kuten, että laitellaan viestejä, joihin vastataan, soitellaan kuulumisia, tavataan välillä ja molemmat on aloitteellisia näissä asioissa. Ja hän suuttuu (loukkaantuu) kun nämä hänen odotukset ja tarpeet ei tule minun taholta täytetyksi. Minkä ymmärrän hyvin, mutta kun en pysty enempään. Ja minä tunnen kovaa syyllisyyttä kun en pysty, ja se syyllisyyden tunne väsyttää minua vain lisää.

Kaipaan itse sellaisia ystävyyssuhteita, joissa voi olla pitämättä mitään yhteyttä vaikka pari vuotta, mutta sen jälkeen kumpi vain voi ottaa yhteyttä, ja siitä ilahdutaan ja juttu jatkuu ongelmitta siitä mihin se viimeksi jäi. Itse pystyn tällaiseen helposti, mutta ymmärrän, että moni muu ei edes halua.

Ap

Aloita vaikka siitä, että vastaat hänen viesteihin. Ei jokaiseen, mutta lue hänen lähettämät viestit vaikka kerran viikossa tai parissa, ja vastaa niihin kaikkiin kerralla. Ei vaadi paljon energiaa tai aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt, että aikuisena ihmisenä sinä saat itse päättää, onko hän ystäväsi vai ei? Vaikka miten on tuntenut 10-vuotiaasta niin riippakiviä ja herkkänahkaisia loukkaantujia ei tavitse raahata mukanaan vaikka mikä olisi. Ystävyyssuhde on molemminpuolinen suhde ja sen on tarkoitus tuoda molemmille hyvää.

En ehkä nyt lukenut ketjua tarkkaan, mutta kysyn vaan wttä mikä on se syy, miksi hän on tärkeä (edelleen, varmaan joskus ollutkin, mutta nyt?) ja miksi pidät häntä ystävänä? Mitä saat häneltä, mitä annat? Onko tasapainossa vai kumpi on saamapuolella?

Ei tarvii vastata, mutta mieti itse.

Haluan vastata tähän vaikka laitoit, että ei tarvitse.

Hän ei ole riippakivi. Hän on aidosti hyvä ihminen ja aidosti minulle tärkeä. Näen hänet ihan oikeasti hyvin positiivisessa valossa, ja jos häntä kuvailisin niin kuvaus olisi täynnä positiivisia sanoja, vilpittömästi näin.

Tämä voi olla yllättävä vastaus, mutta haluan pitää hänet elämässäni, koska hän on ainoa ihminen maailmassa, joka oikeasti tuntee minut. Läpikotaisin ihmisenä. Tuntee ja tietää sen millainen olen, miksi olen sellainen kuin olen. Tietää silloinkin, kun olen itse kadottanut itseni. Kukaan muu ihminen ei tunne minua sillä tavalla, ei edes aviopuolisoni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sellainen sivujuonne, että meillä on muutamia yhteisiä tuttavia, joiden kautta olemme sidoksissa toisiimme tavalla tai toiselle varmaan lopun ikää. Eli sellaista ratkaisua asiaan ei voi olla, että katoaisimme vain toistemme elämästä, koska ystävyys on hiipunut. Ap

Ja mitä sitten? Olette kohteliaita kun näette, mutta muuten ette ole keskenänne tekemisissä. Näin aikuiset ihmiset toimii.

Itse suosittelisin aikuisille ihmisille ystävällisen sävyn kautta rehellisyyttä, sekä anteeksipyyntö, jos on pahoittanut jonkun mielen.

Samaa mieltä kyllä. Mutta ap:han ei tähän ole valmis eli ei halua keskustella ystävän kanssa asioista.

Joka tapauksessa viestini viittasi lähinnä siihen, että vaikka "joudutaankin" olemaan tekemisissä muuten, niin ystävyyttä ei silti ole pakko jatkaa. Eli väkisin ei pidä olla ystävä kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ymmärränkö oikein, mutta sinua rasittaa teidän ystävyydessänne hänen odotuksensa, jotka ovat suuremmat kuin se, mitä sinä olet valmis antamaan. Ystävä suuttuu, kun hänen tarpeensa eivät tule täytetyksi (hänellä joko itsellään joku raskas aika meneillään, joka kuormittaa liikaa tai on itsekäs mul**u) ja sinä joudut ikävien syytösten ja syyllisyyden riivaamaksi?

Ymmärsit osin oikein. Hänellä on sellaisia odotuksia ystävyydellemme, joita en pysty täyttämään tällä hetkellä. Haluaisin, mutta en pysty, Ystäväni ei ole itsekäs m u lkku, hänen odotukset ystävyydellemme on tavallisia odotuksia kuten, että laitellaan viestejä, joihin vastataan, soitellaan kuulumisia, tavataan välillä ja molemmat on aloitteellisia näissä asioissa. Ja hän suuttuu (loukkaantuu) kun nämä hänen odotukset ja tarpeet ei tule minun taholta täytetyksi. Minkä ymmärrän hyvin, mutta kun en pysty enempään. Ja minä tunnen kovaa syyllisyyttä kun en pysty, ja se syyllisyyden tunne väsyttää minua vain lisää.

Kaipaan itse sellaisia ystävyyssuhteita, joissa voi olla pitämättä mitään yhteyttä vaikka pari vuotta, mutta sen jälkeen kumpi vain voi ottaa yhteyttä, ja siitä ilahdutaan ja juttu jatkuu ongelmitta siitä mihin se viimeksi jäi. Itse pystyn tällaiseen helposti, mutta ymmärrän, että moni muu ei edes halua.

Ap

Auttaisikohan oloosi se, että sanoisit suoraan, ettet halua olla tekemisissä hänen kanssaan pariin vuoteen. Siinä karisisi ystävältä turhat odotukset. Nyt ap antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa ja siksi ystävä raivoaa. Tämä on vähän kuin parisuhteissa, kun toinen on passiivinen ja toinen yrittää ja raivostuu, kun toista ei saa mukaan, mutta kun toista ei kiinnosta.