Ystävään välit viilentyneet. Kehtaako lähettää hyvää ystävänpäivää viestin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ymmärränkö oikein, mutta sinua rasittaa teidän ystävyydessänne hänen odotuksensa, jotka ovat suuremmat kuin se, mitä sinä olet valmis antamaan. Ystävä suuttuu, kun hänen tarpeensa eivät tule täytetyksi (hänellä joko itsellään joku raskas aika meneillään, joka kuormittaa liikaa tai on itsekäs mul**u) ja sinä joudut ikävien syytösten ja syyllisyyden riivaamaksi?

Ymmärsit osin oikein. Hänellä on sellaisia odotuksia ystävyydellemme, joita en pysty täyttämään tällä hetkellä. Haluaisin, mutta en pysty, Ystäväni ei ole itsekäs m u lkku, hänen odotukset ystävyydellemme on tavallisia odotuksia kuten, että laitellaan viestejä, joihin vastataan, soitellaan kuulumisia, tavataan välillä ja molemmat on aloitteellisia näissä asioissa. Ja hän suuttuu (loukkaantuu) kun nämä hänen odotukset ja tarpeet ei tule minun taholta täytetyksi. Minkä ymmärrän hyvin, mutta kun en pysty enempään. Ja minä tunnen kovaa syyllisyyttä kun en pysty, ja se syyllisyyden tunne väsyttää minua vain lisää.

Kaipaan itse sellaisia ystävyyssuhteita, joissa voi olla pitämättä mitään yhteyttä vaikka pari vuotta, mutta sen jälkeen kumpi vain voi ottaa yhteyttä, ja siitä ilahdutaan ja juttu jatkuu ongelmitta siitä mihin se viimeksi jäi. Itse pystyn tällaiseen helposti, mutta ymmärrän, että moni muu ei edes halua.

Ap

Auttaisikohan oloosi se, että sanoisit suoraan, ettet halua olla tekemisissä hänen kanssaan pariin vuoteen. Siinä karisisi ystävältä turhat odotukset. Nyt ap antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa ja siksi ystävä raivoaa. Tämä on vähän kuin parisuhteissa, kun toinen on passiivinen ja toinen yrittää ja raivostuu, kun toista ei saa mukaan, mutta kun toista ei kiinnosta. 

En minä voi noin sanoa, koska se ei ole totuus. Sillä haluan olla hänen kanssaan tekemisissä, todella haluan. Mutta olen uupunut enkä pysty kuin vähään. Ap

Minulla on sellaisia terveyshaasteita, etten voi pitää aina yhteyttä joka suuntaan. Lähimmäisten kanssa laitetaan viestiä päivittäin, mutta kun terveyteni ottaa takapakkia, emme ole välttämättä kuukausiin tekemisissä toistemme kanssa. Joidenkin kanssa juttu jatkuu milloin sattuu. Sitten on lapsuuden ja nuoruuden ystäviä, joihin olen pitänyt yhteyttä harvakseltaan. Tietävät tilanteeni enkä halua, että he pettyvät kun en voi sitoutua näkemään heitä juuri jonain tiettynä päivänä. Terveys edellä. Niin ja tunnen, että ystäviä on tarpeeksi, vaikka niitä onkin aika vähän. En jaksa pitää yhteyttä mieheni perheeseen, koska heillä on tyyli sitten väkisin tuppautua kylään tai soitella päivittäin. Meillä ei ole edes mitään puhuttavaa,joten en tajua heidän intoaan soitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt, että aikuisena ihmisenä sinä saat itse päättää, onko hän ystäväsi vai ei? Vaikka miten on tuntenut 10-vuotiaasta niin riippakiviä ja herkkänahkaisia loukkaantujia ei tavitse raahata mukanaan vaikka mikä olisi. Ystävyyssuhde on molemminpuolinen suhde ja sen on tarkoitus tuoda molemmille hyvää.

En ehkä nyt lukenut ketjua tarkkaan, mutta kysyn vaan wttä mikä on se syy, miksi hän on tärkeä (edelleen, varmaan joskus ollutkin, mutta nyt?) ja miksi pidät häntä ystävänä? Mitä saat häneltä, mitä annat? Onko tasapainossa vai kumpi on saamapuolella?

Ei tarvii vastata, mutta mieti itse.

Haluan vastata tähän vaikka laitoit, että ei tarvitse.

Hän ei ole riippakivi. Hän on aidosti hyvä ihminen ja aidosti minulle tärkeä. Näen hänet ihan oikeasti hyvin positiivisessa valossa, ja jos häntä kuvailisin niin kuvaus olisi täynnä positiivisia sanoja, vilpittömästi näin.

Tämä voi olla yllättävä vastaus, mutta haluan pitää hänet elämässäni, koska hän on ainoa ihminen maailmassa, joka oikeasti tuntee minut. Läpikotaisin ihmisenä. Tuntee ja tietää sen millainen olen, miksi olen sellainen kuin olen. Tietää silloinkin, kun olen itse kadottanut itseni. Kukaan muu ihminen ei tunne minua sillä tavalla, ei edes aviopuolisoni.

Ap

Minun ystäväni halusi minuun ison etäisyyden ja samalla sanoi, kuinka tärkeä ja rakas olen ja kuinka hän ei halua menettää minua. No, kyllähän hän menetti. Joskus vaan tarpeet eivät mene yksiin ja jos ei ole valmis etsimään sellaista yhteistä maaperää, missä molemmat voivat seistä ja tuntea olonsa hyväksi, on parempi että seistään eri maaperillä. 

Voin edelleen jutella ystäväni kanssa niitä näitä, mutta en tue häntä emotionaalisesti tai auta häntä fyysisesti enkä uskoudu hänelle mistään tärkeistä asioistani, en halua olla tunnesiteessä häneen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ymmärränkö oikein, mutta sinua rasittaa teidän ystävyydessänne hänen odotuksensa, jotka ovat suuremmat kuin se, mitä sinä olet valmis antamaan. Ystävä suuttuu, kun hänen tarpeensa eivät tule täytetyksi (hänellä joko itsellään joku raskas aika meneillään, joka kuormittaa liikaa tai on itsekäs mul**u) ja sinä joudut ikävien syytösten ja syyllisyyden riivaamaksi?

Ymmärsit osin oikein. Hänellä on sellaisia odotuksia ystävyydellemme, joita en pysty täyttämään tällä hetkellä. Haluaisin, mutta en pysty, Ystäväni ei ole itsekäs m u lkku, hänen odotukset ystävyydellemme on tavallisia odotuksia kuten, että laitellaan viestejä, joihin vastataan, soitellaan kuulumisia, tavataan välillä ja molemmat on aloitteellisia näissä asioissa. Ja hän suuttuu (loukkaantuu) kun nämä hänen odotukset ja tarpeet ei tule minun taholta täytetyksi. Minkä ymmärrän hyvin, mutta kun en pysty enempään. Ja minä tunnen kovaa syyllisyyttä kun en pysty, ja se syyllisyyden tunne väsyttää minua vain lisää.

Kaipaan itse sellaisia ystävyyssuhteita, joissa voi olla pitämättä mitään yhteyttä vaikka pari vuotta, mutta sen jälkeen kumpi vain voi ottaa yhteyttä, ja siitä ilahdutaan ja juttu jatkuu ongelmitta siitä mihin se viimeksi jäi. Itse pystyn tällaiseen helposti, mutta ymmärrän, että moni muu ei edes halua.

Ap

Auttaisikohan oloosi se, että sanoisit suoraan, ettet halua olla tekemisissä hänen kanssaan pariin vuoteen. Siinä karisisi ystävältä turhat odotukset. Nyt ap antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa ja siksi ystävä raivoaa. Tämä on vähän kuin parisuhteissa, kun toinen on passiivinen ja toinen yrittää ja raivostuu, kun toista ei saa mukaan, mutta kun toista ei kiinnosta. 

En minä voi noin sanoa, koska se ei ole totuus. Sillä haluan olla hänen kanssaan tekemisissä, todella haluan. Mutta olen uupunut enkä pysty kuin vähään. Ap

Tsemppiä sinulle

Sinun tilanteessasi kehottaisin miettimään asiaa omalta kannaltasi. Haluatko olla hänen ystävänsä jatkossa vai haluatko antaa etäisyyden kasvaa? Onko hän ihminen, jonka ystävyys on sinulle tärkeää ja jonka haluat pitää elämässäsi? Onko ystävyytenne normaalioloissa vastavuoroista ja toisianne tukevaa?

Jos haluat pitää hänet elämässäsi, laita hänelle viesti. Uskon että hän ilahtuu. Jos tuon ottaa kettuiluna niin ehkä ei sitten kannata jatkaa ystävyyttä niin vaikean ihmisen kanssa. Voithan lisätä viestiin jotain että anteeksi viimeaikainen hiljaiseloni. Olet ollut mielessäni, mutta minulla ei ole ollut voimavaroja pitää yhteyksiä.

Itselläni oli ystävä, joka suuttui kun en masentuneena jaksanut pitää yhteyttä mutta eipä hänkään viestejä laitellut vaikka oli terve, syytteli vain minua. Meillä meni välit poikki ja olen jälkeenpäin ollut siitä ihan tyytyväinen, ei hän ollut todellinen ystävä mutta näin sen vasta jälkeenpäin. Parannuttuani en ole halunnut enää lämmitellä välejäni häneen. Ei hänkään ole suoraan ottanut minuun yhteyttä, kysellyt vaan yhteisten ystäviemme kautta. Nykyään pidän elämässäni vain ihmisiä, joista saan iloa ja joiden kanssa on helppo olla ja pyrin tietenkin itsekin olemaan heille hyvä ystävä.

Kuule, minusta vaikuttaa siltä että kaipaat ystävääsi, mutta koet että sinulla ei ole juuri nyt paljon annettavaa (energiaa) ystävyyssuhteelle. Oletat, että tämä loukkaa häntä.

Luulen, että häntä loukkaa pikemminkin se, että hän ei tiedä mistä kenkä puristaa ja kuvittelee sinne rivinväleihin kaikkea.

Lähetä viesti ja kerro että kaipaat häntä mutta olet voimaton. Ehdota jotain sellaista mitä voisit jaksaa (vaikka voinko soittaa sinulle viikonloppuna, ehtisitkö jutella?).

Härkää sarvista. Asia ei täällä palstalla etene.

En laittaisi.

Vierailija kirjoitti:

En laittaisi.

En minäkään. Eiköhän se ystävä olisi itse jo ottanut yhteyttä, jos sitä kiinnostaisi.