Voiko luovuutensa kadottaa kokonaan?

Esimerkiksi lapsiarki syö luovuuden kokonaan. Jos ennen lasta haaveilit maalaavasi taulun tai kirjoittavasi kirjan, lapsen syntymän jälkeen haaveilet korkeintaan siitä, että saisit levätä edes hetken kun olet todella sairas.

Ei sitä kokonaan kadota. Sellaiset olosuhteet, jotka mahdollistavat luovuuden, sieltä se luovuus löytyy. Mun ompelukone oli kuukauden koskematta. Stressiä ja liikaa ohjelmaa. Lepoa ja nyt kone taas surisee ja tuotoksia pukkaa.

Varmasti ainakin sopiva mielisairaus ja syvä masennus tuhoaa luovuuden.

Itse olen huomannut, että stressi on tehokkain tapa hukata luovuus.

Mutta kun stressi helpottaa niin luovuus alkaa palata kuin itsestään.

Minulta liian helppo elämä vie luovuuden. Tuskasta ja surusta on syntynyt paljon uutta. Nyt kiitän pelkistä rutiineista.

Se tulee takaisin kun lepää. Tosin vitosella myös hyvä pointti.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut, että stressi on tehokkain tapa hukata luovuus.

Mutta kun stressi helpottaa niin luovuus alkaa palata kuin itsestään.

Näin on. Stressimekanismien tarkoitus on selvitä tilanteessa hengissä. Stressi siis vähentää älyllistä kapasiteettia ja säätää kehoa "pakene-tai-taistele" moodiin. Käytännössä sympatikus on aktiivinen ja parasympatikus vähemmän aktiivinen. Luovassa tilassa ihminen on rentoutunut, parasympatikus aktiivinen ja sympatikus vähemmän aktiivinen. Silloin on myös aikaa korjata kehoa ja tuottaa mm. uusia soluja ym.

Meiltä joku uskontolahko joukko varasti piirustus maalaus pohjat siveltimet värit tuubit ja fiksatiivit liidut öljyvärit pahviset pohjat paperit telineen siis koko paketin ihan asunnosta niin ei enää ostettu uusia sitten.

Kyllä, todellakin.

Luovuuden voi hukata arjen kiireisiin ja jatkuvaan stressiin.

Ei se kokonaan kuole kuitenkaan. Sen voi elvyttää.

Uskontolahkoissa ihmisiä laitetaan saatanalle mm.lestadiolaiset jos laulaa ei pidetä muuten tai on katsonut TV tai saastuttanut itsetyydytyksellä tai kuunnellut rytmimusiikkia.Näitä on mielisairaina etsimässä apua tähän ja muukin uskonto voi vainota tai kieltää kaiken luovuuden mutta nämä kieltää myös tanssin ja ilmeisesti joku piirtämisen maalaamisen jehovat koska kuvia ei saa palvoa😅🤭👏👏👏👏👏

Muistan, kuinka lapsena kesäisin askartelin kaikenlaista, keräsin metsistä oksia ja rannoilta kiviä ja tein vaikka mitä. Maalasin myös lasimaalauksia ja tein tilkuista kaikenlaista. Äiti kannusti ja hankki tarvikkeitakin, mutta isän mielestä oli turhaa, tyhjänpäiväistä ja lapsellista ja sanoi mulle myös aika monesti, että ei maalaukseni ja piirustukseni mitenkään kummoisia ole.  Kertoi jollekin kaverillensakin minun kuullen kahvipöydässä, että tyttö piirtelee, ja käytti sanoja "ei mitenkään erityisiä" ja nauroi päälle. 

Vähitellen harrastus hiipui 

Aurinko paistaa on päivä vaikka aloittaa piirtää kuvakirja luonnosta runoja tarinaa satuja ja ottaa hienoja luontokuvia.Kiviä oksia voi kuvata.Pilviä.Lunta jäätä.Ompelukoneella äkkiä tekee vanhoista verhoista tyyny päälliset tai sekin on luovuutta kun taittaa puista oksia maljakkoon.Läskipyörä on kiva harrastus ja lumikenkä kävely.Äkkiä piirustus välineet esiin...

Stressi tappaa luovuuden. Aivot keskittyy alitajuisesti stressin lähteeseen ja olet koko ajan taistele tai pakene -tilassa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kuinka lapsena kesäisin askartelin kaikenlaista, keräsin metsistä oksia ja rannoilta kiviä ja tein vaikka mitä. Maalasin myös lasimaalauksia ja tein tilkuista kaikenlaista. Äiti kannusti ja hankki tarvikkeitakin, mutta isän mielestä oli turhaa, tyhjänpäiväistä ja lapsellista ja sanoi mulle myös aika monesti, että ei maalaukseni ja piirustukseni mitenkään kummoisia ole.  Kertoi jollekin kaverillensakin minun kuullen kahvipöydässä, että tyttö piirtelee, ja käytti sanoja "ei mitenkään erityisiä" ja nauroi päälle. 

Vähitellen harrastus hiipui 

Isäsi ei vähätellyt sinun töitäsi vaan ettei liikaa retostele toisille miehille paremmuuttaan joilla ilmeisesti myös lapsia. Ettei loukkaa heitä taas. Heidänkin lapset piirtää. Mutta niin paljon sinun tekemiset kuitenkin kiinnosti että oli niistä iloinen.

Arki ei lannista luovuutta. Stressi kyllä.

Luovuus on monisyinen ominaisuus ihmisessä ja sen hyödyntäminen latistavassa arjessa onnistuu kyllä. Luovuus ei ole pelkästään taulun maalaamista tai kirjan kirjoittamista, vaan se voi olla taitoa luoda yksinkertaisista raaka-aineista hyvää ruokaa tai keksiä idea miten jokin arjen rutiini saadaan hoidettua vielä helpommin. Niitä arjen niksejä ei aina arvosteta, vaikka usein keksijä saattaa olla kovin luovaa tyyppiä.

Elämäntilanteet muuttuvat, mutta luovuus ihmisessä ei. Jos ei aikaa ole muuhun kuin kirjoittaa pari riviä muistiin omia ajatuksiaan ne kuitenkin koostavat vuodessa luovan kokonaisuuden  ihmisestä, joka niitä tekstejä on tuottanut. 

Arki on usein tosi hyväkin pohja luoville ajatuksille ja vaatii vain rohkeutta/voimaa ajatella asioista toisin kuin muut. Joskus on hyvä pitää paussia ihmissuhteissa, jotka märmättävät arjesta ja velvollisuuksistaan koko ajan. Sellaisia minä kutsun arjen ankeuttajiksi ja luovuuden tappajiksi. 

Sitä tapahtuu iän myötä myös kaikkein luovimmillekin. Esimerkiksi Mika Waltarille ja Jean Sibeliukselle kävi niin, ei enää lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi lapsiarki syö luovuuden kokonaan. Jos ennen lasta haaveilit maalaavasi taulun tai kirjoittavasi kirjan, lapsen syntymän jälkeen haaveilet korkeintaan siitä, että saisit levätä edes hetken kun olet todella sairas.

Minää kirjoitin esikoisromaanini äitiyslomalla ja heti seuraavana vuonna ilmestyi toinen. Tunnen muitakin, joiden luovuus tai ajanhallintakyky paranivat lasten myötä. Kun oli vain vähän aikaa kirjoittamiseen, sen ajan käytti kunnolla. Ei ole aikaa haahuiluun.

Ettei ihan tyhmä lapsi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kuinka lapsena kesäisin askartelin kaikenlaista, keräsin metsistä oksia ja rannoilta kiviä ja tein vaikka mitä. Maalasin myös lasimaalauksia ja tein tilkuista kaikenlaista. Äiti kannusti ja hankki tarvikkeitakin, mutta isän mielestä oli turhaa, tyhjänpäiväistä ja lapsellista ja sanoi mulle myös aika monesti, että ei maalaukseni ja piirustukseni mitenkään kummoisia ole.  Kertoi jollekin kaverillensakin minun kuullen kahvipöydässä, että tyttö piirtelee, ja käytti sanoja "ei mitenkään erityisiä" ja nauroi päälle. 

Vähitellen harrastus hiipui 

Isäsi ei vähätellyt sinun töitäsi vaan ettei liikaa retostele toisille miehille paremmuuttaan joilla ilmeisesti myös lapsia. Ettei loukkaa heitä taas. Heidänkin lapset piirtää. Mutta niin paljon sinun tekemiset kuitenkin kiinnosti että oli niistä iloinen.

Väärin. Sen kaverin poika oli ikäiseni ja  kympin piirtäjä. Ihan täydellinen lahjakkuus joka asiassa. Soitti hyvin pianoa, maalasi, matemaattisesti äärettömän lahjakas.  On edelleenkin ja melkein ainoa nuoruuden kavereista, joihin pidän edes vähän yhteyttä, vaikkei olla vuosikymmeniin tavattukaan

Vanhojen traumojen muisteluilta