Poika oli lomilla eikä olisi halunnut palata armeijaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun poikani keskeytti armeijan ja hoiti siviilipalveluksena loppuun. Ei katunut muuta kuin sitä, että turhan kauan yritti kärvistellä. Olen ylpeä, että teki päätöksen itse, eikä miettinyt, mitä muut ajattelee. Armeijanhan voi keskeyttää missä kohtaa tahansa.

Ylpeä? Ei voi olla totta, että.poikasi keskeyttää kansalaisvelvollisuuden ja kerrot olevasi ylpeä.

Ymmärsitkö lukemaasi, pösulö? Hoiti kansalaisvelvollisuutensa sivarissa loppuun.

Mitä kohtaa et tajunnut, amis?

Vierailija kirjoitti:

Miltähän niistä ukrainalaisista nuorukaisista tuntuu kun joutuvat etulinjaan eikä tiedä tuleeko elossa takaisin. Se on varmaan ahdistava fiilis.

Ollaan me nyt vaan täällä meillä Suomessa noissa jutuissa vähän rauhallisempia,  eikä aleta vertaamaankaan omia olojamme täällä  mihinkään sotaa käyvään maahan eikä niiden  kaaokseen .

Itse olen kyllä käynyt armeijan  aikanani, mutta ymmärrän hyvin jos se nuoresta miehestä nykyään tuntuu  aivan toisenlaiselta velvollisuudelta nykyisin, kuin silloin esim. minulle.

Sillä sitähän se näet nykyään onkin.

Aivan erilaista , ja maailmantilannekin on  nykyään aivan toinen kuin silloin.

Kaikki asiat ovat muuttuneet aivan toisiksi esim. idän suhteissamme .

Militarismi jyllää nykyään paljon vahvemmin yhteiskunnassamme kuin silloin ennen.

Siis silloin  ,kun sitä vastustivat vielä  lähes kaikki. .

Sodan ja siihen mukaan joutumisen  mahdollisuuskin kun on  nyt sekin paljon mahdollisempi kuin silloin YYA-Suomen suht'turvallisiin ja luotettaviin  aikoihin. 

Siksi suosittelisinkin, että ehdottaisit ap. pojallesi hakeutumista siviilipalvelukseen johonkin hänelle sopivaan palvelupaikkaan , tai jos ei enää mahdollista niin ainakin ns. aseettomaan palvelukseen siellä intissä.

(se ratkaisu oli muuten mahdollinen jo silloin ennenkin) .

Jo näet pelkästään se, ettei kaverin siellä intissä tarvitsisi tarttua ns. palvelusaikanaan mihinkään aseisiin, auttaisi tässä jo ihan huomattavasti ja tekisi taatusti hänen olonsa siellä  paremmaksi jo sekin.

Siviilipalvelus tietenkin  olisi parempi vaihtoehto, koska sitä ei tarvitsisi (valtion miespuoliselle väestönosalleen määräämänä) pakkovelvollisuutena kuitenkaan missään sotilasympäristössä suorittaa ja siitä ehkä voi olla suorittajalleen jotain ammatillistakin hyötyä . )

Tosin mistä tahansa työstä pitäisi minun mielestäni maksaa sen tekijöille vapaassa yhteiskunnassa palkkaa (oli työ mikä vaan) mutta voihan sivarin hyvänä ominaisuutena kuitenkin pitää .ellei muuta' niin ainakin sitä että sieltä saa nuori mies taatusti seuraa ikäisistään kavereista , joiden kanssa on jo etukäteen taatusti sekin yhteistä, että kaikki joko vastustavat, tai ainakin jokainen heistä suhtautuu  armeijassaoloon ja sodankäyntiin torjuvasti .

Siinä on mielestäni jo aika hyvä lähtökohta kaveruudelle poikien kesken ja puitteet sen syntymiselle ja alku ...  kuka ties ,vaikka koko elämän mittaiselle ystävyydelle jonkun kanssa . 

Suosittelen siis sivaria pojallesi , mitä lämpimimmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kasvattaa!

Kasvattaa mm. siihen, että oma-aloitteisuus on pahasta.

Jepp. Opetti minulle ainakin sen etten enää koskaan ota vastuuta aikuisten ihmisten menemisistå ja tekemisistä. Hyvin on pärjännyt "sivuunvetäytyjänä", kuitenkin duunissa hyvä liksa juoksee eikä tarvitse ihmeitä revitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saakutti soikoon. Kaikki muutkin on purreet hammasta ja käyneet intin. Jospa se poikasi vähän miehistyisi.

Jos pojat miehistyvät armeijan rääkissä niin missä naiset sitten naisistuvat?

Naisten armeija on synnytys. Tosin aika moni nainen laiminlyö velvollisuutensa koska synnyttämistä pidetään boomereiden juttuna.

Eli maailmassa suurin osa nuorista pojista ei koskaan aikuistu miehiksi, kun heillä ei ole pakollista asevelvollisuutta. Vielä 60-vuotiaina gubbeinakin ovat mistään mitään tietämättömiä poikasia, koska se puuttuva armeijapalvelus.

Mutta nämä maat eivät myöskään pysty puolustautumaan itse. Tiesittekö muuten että Euroopassa vain Suomella, Puolalla ja Turkilla on sellaiset puolustusvoimat, että pystymme itsekin puolustautumaan ulkoista hyökkäystä vastaan. Muut odottelevat sitten vaikkapa niitä NATO-joukkoja saapuvaksi, sillä näissä nykyisissä NATO-maissa ei ole mitään niin suurta NATO-joukkoa, että ne pystyisivät heti puolustautumaan, niillä on lähinnä symbolinen merkitys.

Ja Kreikalla. Siellä on myös yleinen asevelvollisuus ja porukka suorittaa ihan hyvällä prosentilla. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei hanki vapautusta? Ei siellä ole pakko olla. Itse olen c-mies eikä haittaa mitään, että käytin tuonkin ajan opiskeluun.

Miten pystyit opiskelemaan, jos kärsit hyvin vakavista terveydellisistä ongelmista, joiden vuoksi et pystynyt suorittamaan ase- tai edes siviilipalvelusta?

Vai esititkö ja hommasit itsellesi vapautuksen huijaamalla, koska olet laiska ja vätys?

Toi on ihan normaalia. Vitutti se itseäkin, sillon 90-luvun alussa ei edes päässyt joka vkl lomille niinkun ilmeisesti nykyään, hyvinkin oli vaan kerran kuussa vkl vapaa. Kyllä sitä oli aika apea olo kun veti kotona taas inttikamat päälle ja suuntasi lomabussiin. Jos oli perjantaisin railakas meno bussissa kohti siviiliviikonloppua, niin sunnuntai-iltana oli aika hiljanen bussireissu.

Elämässä vaan pitää oppia sietämään epämukavuuksia, jos sen nyt sieltä paapot sivariin tai muuten pois, niin seuraava ongelma on sitten koulussa, tai töissä. Kun ei aamulla huvittas mennä, ja kun on jotain ikävää tiedossa. Äitikö sitten tulee hakemaan pois ja antaa lämpösen maidon ja paijaa pojan sohvalle kattomaan telkkaria?

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin armeijan ja vaihdoin sivariin noin kahden viikon jälkeen. Huomasin jo heti alussa että en pärjää tupakavereiden kanssa kun heti alkoi vituttamaan. Se ei ole minulle mitään uutta tosin, olen luonteeltani melko erakoitunut, enkä kaipaa ihmisiä edes ystäviksi. Parempi minunlaiseni on olla pois siis armeijasta. Muuta ongelmaa ei oikeastaan hommassa ollut, paitsi surkea kuntoni myös, mikä teki minusta heikoimman lenkin. En olisi kestänyt sitä fyysisesti enkä henkisesti. En sietänyt ajatusta, että minua joudutaan odottelemaan joka paikassa siellä tulevat puoli vuotta nyt ainakin. En tiedä missä kunnossa olisin ollut henkisesti sen jälkeen.

Olet raatorehellinen ja kunnioitan sitä. Et kaunistele tai selittele. Hyvä piirre ihmisessä.

Ohjaa lääkärille armeijassa! Eiköhän ole syy keskeytykseen ja aika helposti laittavat pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lomilta paluu v.t.uttaa aina. Niin se on aina ollut. Mutta tämä on uutta, että nuoret alkavat miettiä heti että keskeyttää kun ottaa pattiin. Ennen vanhaan haettiin poliisin kanssa jos karkasi ja annettiin poistumiskieltoa tai arestia. Ketään ei kiinnostanut varusmiehen tunteet. Homma oli hoidettava ja se oli vaan hyvä, koska se mitä varten siellä valmistaudutaan, on ehdottomuudessaan julminta mitä ihminen voi kokea. Siinä ei voi keskeyttää vaan on mentävä päätyyn saakka. Nimittäin tuo mitä Ukrainassa tapahtuu. On ihan hyvä että rauhanaikaiset nuoremme tajuavat sen.

Minulle intti opetti sen, että kun pilliin puhalletaan, asekaappi tyhjäksi, rinkka täyteen ja mönkkärillä niin pitkälle korpeen kuin pääsee. Tulkoot hakemaan jos löytävät ja silloinkin se tarkoittaa muutamaa raatoa ennen minua.

Eli oman maan kansalaisia vastaan olet valmis aseesi nostamaan mutta et maahan tunkeutuvaa vihollista? Ehkä on parempi tosiaan kun painelet sinne metsään ja pysyt siellä, sinne sinä kuulutkin.

"Tulkoot hakemaan" koskee kaikkia kokardiin katsomatta.

Kova jätkä! Haluatko jonkun korven keisari mitalin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarmilla saa keskusteluapua helposti omien ajatusten tueksi. Kerro hänelle, että hakee apua nopeasti.

Omilla nuorilla kaksi ensimmäistä viikkoa oli tosi vaikeita. Ensimmäisen kanssa minä ja isänsä viestitteli hänen kanssaan päivittäin ja monta kertaa. Tuettiin häntä kovasti miettimään, mitä haluaa. Parin viikon kuluttua helpotti. Toisen tukena meitä oli kolme, minä, isänsä ja siviiliin pari viikkoa aiemmin päässyt isosisarus. Toisella oli yksi isovanhempi kuollut kolme päivää ennen palvelukseen astumista ja se vielä painoi. Hänellä helpotti myös ja sai palveluksen suoritettua. Meillä onneksi uskalsivat heti kertoa, kun alkoi painaa.

Miten teillä oli aikaa viestitellä? Kun minä olin armeijassa, alokasaikana ei yksinkertaisesti ehtinyt käyttämään puhelinta kun koko ajan oli jotakin ohjelmaa. Ei kerennyt ajatella mitään, meni vaan mukana ja siinä sitten tottui.

Nykyään ohjelmaa ei ole koko ajan. Liian kallista pitää kapiaisia töissä virka-ajan jälkeen. Ja sitä mukaa kun tiloja kunnostetaan, tupiin lisätään pistorasioitakin että kaikki saavat puhelimensa ladattua.

Ei niitä kapiaisia ollut tuohonkaan aikaan iltaisin kasarmilla, vaan sitä "koulutusta" järjesti kasarmilla alikersantit ja kokelaat. Ja se ei menisi enää läpi, koska sillä ei ollut mitään tekemistä koulutuksen, vaan suoran alokkaiden kiusaamisen kanssa. Esim iltavahvuuslaskennat saattoi ottaa tunnin, joissa haukuttiin ja kyykytettiin alokkaita eri tavoilla. Samoin nämä loputtomat järjestäytymiset ja levon keskeytykset tekosyillä ja kaikenlaiset typerät ilveilyt. Ihan järjetöntä kun näin aikuisena 45-vuotiaana miettii, mutta 19-vuotiaana se meni kun kukaan ei osannut ajatella. Kapiaiset todennäköisesti tiesi mitä siellä iltaisin puuhataan, mutta ei puuttuneet. Tätä ihmettelen, tai toisaalta en kun muistaa mitä juoppoja niissäkin oli. En ole mikään herkkä kaveri, mutta jälkikäteen ajateltuna en kyllä omaa poikaani tuollaiseen paikkaan laskisi. Ajat on kuitenkin muuttuneet, tai ainakin niin sanotaan. Tiedä sitten onko se ihan totta, mutta ainakin armeija on alkanut satsaamaan peeärrään ihan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Toi on ihan normaalia. Vitutti se itseäkin, sillon 90-luvun alussa ei edes päässyt joka vkl lomille niinkun ilmeisesti nykyään, hyvinkin oli vaan kerran kuussa vkl vapaa. Kyllä sitä oli aika apea olo kun veti kotona taas inttikamat päälle ja suuntasi lomabussiin. Jos oli perjantaisin railakas meno bussissa kohti siviiliviikonloppua, niin sunnuntai-iltana oli aika hiljanen bussireissu.

Elämässä vaan pitää oppia sietämään epämukavuuksia, jos sen nyt sieltä paapot sivariin tai muuten pois, niin seuraava ongelma on sitten koulussa, tai töissä. Kun ei aamulla huvittas mennä, ja kun on jotain ikävää tiedossa. Äitikö sitten tulee hakemaan pois ja antaa lämpösen maidon ja paijaa pojan sohvalle kattomaan telkkaria?

Ei kuunteleminen ja tukeminen tarkoita, että olisi paapomassa sieltä pois. Voi hyvinkin olla, että jo pelkästään sen sanominen ettei haluaisi mennä auttoi poikaa. Epämukavuuksia pitää oppia sietämään, mutta ei niin pitkälle että ne alkaisivat syödä henkistä hyvinvointia.

parasta armeijassa oli päivä kun se loppui, vähän kuin ensihumala tai ensi suudelma. Ei sitä unohda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lomilta paluu v.t.uttaa aina. Niin se on aina ollut. Mutta tämä on uutta, että nuoret alkavat miettiä heti että keskeyttää kun ottaa pattiin. Ennen vanhaan haettiin poliisin kanssa jos karkasi ja annettiin poistumiskieltoa tai arestia. Ketään ei kiinnostanut varusmiehen tunteet. Homma oli hoidettava ja se oli vaan hyvä, koska se mitä varten siellä valmistaudutaan, on ehdottomuudessaan julminta mitä ihminen voi kokea. Siinä ei voi keskeyttää vaan on mentävä päätyyn saakka. Nimittäin tuo mitä Ukrainassa tapahtuu. On ihan hyvä että rauhanaikaiset nuoremme tajuavat sen.

Minulle intti opetti sen, että kun pilliin puhalletaan, asekaappi tyhjäksi, rinkka täyteen ja mönkkärillä niin pitkälle korpeen kuin pääsee. Tulkoot hakemaan jos löytävät ja silloinkin se tarkoittaa muutamaa raatoa ennen minua.

Eli oman maan kansalaisia vastaan olet valmis aseesi nostamaan mutta et maahan tunkeutuvaa vihollista? Ehkä on parempi tosiaan kun painelet sinne metsään ja pysyt siellä, sinne sinä kuulutkin.

"Tulkoot hakemaan" koskee kaikkia kokardiin katsomatta.

Kova jätkä! Haluatko jonkun korven keisari mitalin?

Ajattelin kyllä enemmänkin "Susi-Kustaan" pystiä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä meidän tulevaisuuden toivot. Kun pää ei kestä nykyään mitään! Keskeyttäkää vaan armeija ja sivariin. Täällä kun sota syttyy, niin kuka isänmaata puolustamassa? Tämä sukupolvi on ihmeellistä sakkia.

No mene itse puolustamaan. En käsitä, miksi täällä eukot vinkuu, että nuorten, hädin tuskin aikuisten poikien pitäisi heitä puolustaa. Kyllä mulla vielä äidinvaisto sanoo, että se olen minä, jonka kuuluu puolustaa omaa poikaa, vaikka poika varmasti olisi eri mieltä. Kovapäinen parikymppinen, jolla huippu-urheilijan kunto eli aivan "eliittiä" nykyisistä armeijaikäisistä. Mutta mielestäni tuommoiset pojat ei kuulu sotaan. Voivat puolustaa kotikylän lapsia ja vanhuksia ja huolehtia raskaista töistä. Me vanhemmat voidaan tarvittaessa uhrata omat elämämme nuortemme puolesta, ei toisin päin. Nuorilla on elämä vielä edessä ja särkyy sydän ajatellakin, että niitä laitetaan tykinruuaksi yhtään missään maassa. Jonkinlaisen maanpuolustus- ja varautumiskurssin voisi jokainen kansalainen käydä, mutta miksi sinne sotaan pitää työntää juuri lapset, jotka ei ole vielä ehtineet edes perhettä perustaa ja joilla kehityskin on vielä kesken?

Naiset ei ehkä tajua sitä juttua mikä näissä inttijutuissa aina on. Ensinnäkin intissä on aina se, että jos itse on joutunut kärsimään, on myös muiden kärsittävä. Tämä tarkoitti ainakin ennen sitä, että seuraavaa saapumiserää piti kurittaa ja maksella "kalavelat" pois. Aliupseerikoulussa sanottiin suoraan, että kestäkää vaan kiltisti tämä paska, koska muutaman kuukauden päästä te olette ne jotka pääsette antamaan paskaa alokkaille niskaan. Tämä oli siis koulutuksen psykologinen ydin ja näin myös kävi. Tästä syystä alikessut halusi nimenomaan alokkaiden kouluttajiksi ja sen vuoksi tapahtui ylilyöntejä. 

Tämä sama kärsimyksen kostaminen jatkuu myös siviilissä sillä tavalla, että ajatellaan että koska oma saapumiserä sai paskaa niskaan, seuraavat ei saa päästä helpommalla. Tässä on sen verran perää, että tuossa parikymmentä vuotta sitten armeija alkoi suosia pehmeämpiä metodeja, mikä ärsytti näitä jotka kävi armeijan aiemmin. Sama juttu tosin on varmaan pätenyt aikojen alusta saakka, jo minun isäni keljuili että armeija on ihan löysäläisten hommaa nykyään (90-luku), kun taas hänen aikaan se oli kovempaa touhua (60-luku). Varmasti näin, tosin hänen armeijansa oli varmaan kevyempää kuin isoisäni, joka kävi intin 1938 ja sodan perään. Mutta joka tapauksessa myönnän itsekin, että en oikein pidä nykyarmeijaa kovinkaan rankkana paikkana, siis samalla tavalla kuin omana aikana ja puhun nimenomaan olosuhteista.

Oli miten oli, intin tarkoitushan ei ole olla mikään miehuuskoe tai kärsimyksen jalostamislaitos, vaan sotaan kouluttava organisaatio. Se olisi hyvä muistaa. Kasarmia voi juoksuttaa ympäri vaikka sata kertaa ja riistää levon pois, mutta meneekö se oppi sitten paremmin perille, epäilen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saakutti soikoon. Kaikki muutkin on purreet hammasta ja käyneet intin. Jospa se poikasi vähän miehistyisi.

Jos pojat miehistyvät armeijan rääkissä niin missä naiset sitten naisistuvat?

Äitiys.

Useimmat isät kun ovat surkimuksia, jotka jatkavat itsekästä elämää lapsen saannin jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saakutti soikoon. Kaikki muutkin on purreet hammasta ja käyneet intin. Jospa se poikasi vähän miehistyisi.

Jos pojat miehistyvät armeijan rääkissä niin missä naiset sitten naisistuvat?

Äitiys.

Useimmat isät kun ovat surkimuksia, jotka jatkavat itsekästä elämää lapsen saannin jälkeenkin.

Suurin osa ihmisistä ei saa lapsia.

Missä vaiheessa armeijaa vaan voi antaa täytetyn kaavakkeen siviilipalvelukseen siirtymisestä ja siitä muutamassa tunnissa tai samana päivänä palautetaan valtion tavarat ja kotiutetaan armeijasta. Siviilipalveluskeskus ottaa sitten yhteyttä, missä ja milloin jatketaan, esin. kuukausi koulutusta ja sitten työtä. Armeijassa käydyt päivät vähennetään tietyllä laskurilla siviilipalveluksesta.

Lain mukaan armeijan käynnillä ei saa olla merkitystä esim. työpaikan saamisessa tai missään muussakaan myöhemmässä elämässä. Mm. sotien, Natoon liittymisen ja epävakaan tilanteen vuoksi yhä useampi poika valitsee siviilipalveluksen. Äitinäkin tuntisin ehkä oloni rauhallisemmaksi, kun tietäisi, ettei ainakaan minnekään komennukselle joudu.

Oma poika on menossa pian armeijaan, ei haluaisi mennä, mutta katsoo ensin päivä kerrallaan kun kutsu kuuluu. Paljon lyhyemmällä ajallahan tuosta selviäisi, jos pää kestää. On ujo ja introvertti, saa nähdä. Henkilökohtaisesti olisin vapaaehtoisen palkka-armeijan kannalla, olen aina ollut.

Nykypäivän varusmiehistä, vai pitäisikö sanoa varuspojista, on kyllä jäänyt yllättävän lapsellinen kuva.

En muista, että aikoinaan olisimme olleet parikymppisinä noin kehittymättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei tarvirse tehdä mitään mitä ei halua.

Kuten käydä koulussa tai töissä, hyvä että tähän opetetaan jo nuoresta pitäen.