Aatelkaa jos poikia tsempattaisiin lukemisessa yhtä paljon kuin näkee vanhempien tsemppaavan tuolla pelikenttien laidalla

Vai ei nörttimiehet saa naisia? Tervetuloa humanistiseen tiedekuntaan, siellä on jokaisella pojalla rutkasti valinnanvaraa ja yleensä epäsosiaalisimmallekin löytyy tyttöystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vai ei nörttimiehet saa naisia? Tervetuloa humanistiseen tiedekuntaan, siellä on jokaisella pojalla rutkasti valinnanvaraa ja yleensä epäsosiaalisimmallekin löytyy tyttöystävä.

Juuri näin. Aika harvinaisuus on esimerkiksi miesopettaja, joka ei olisi löytänyt jo opiskeluaikoina tai viimeistään työelämän alkuvaiheessa naisopettajaa.

Hyviä ei tarvitse kannustaa, ei urheiluun eikä lukemiseen. Heillä on sisäinen motivaatio ja taipumuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vai ei nörttimiehet saa naisia? Tervetuloa humanistiseen tiedekuntaan, siellä on jokaisella pojalla rutkasti valinnanvaraa ja yleensä epäsosiaalisimmallekin löytyy tyttöystävä.

Niitä kiinnostaa vaan enemmän miehen ku naisen takapuoli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän se urheilumenestys on monessa perheessä tärkeämpää kuin koulumenestys? Äärimmäisen harvasta tulee mikään ammattilainen ja sekin ura kestää aika lyhyen aikaa.

Usein perheissä, joissa lapset menestyvät urheilussa, he menestyvät myös koulussa.

Nämä eivät - yllätys yllätys - ole toisiaan pois sulkevia asioita, päin vastoin.

Niitä lukutaidottomia ja koulussa osaamattomia tai koulusta pudonneita poikia on turha etsiä mistään jääkiekkokaukalolta, vaan ennemminkin kotoa, jossa he istuvat peliohjain toisessa, sipsipussi toisessa kädessä.

Harvemmin se laji on juuri jääkiekko johon opiskelua arvostavat vanhemmat lapsensa laittaa. Jääkiekko on yksi niistä lajeista joissa tulee eniten päävammoja.

Voithan sinä noin ajatella, mutta ihan käytännössä nähnyt miten tuo sinun ajatuksesi ei pidä paikkaansa.

Jalkapallo on yksi laji, missä tulee paljon päävammoja. Jalkapallossa on se huono puoli, että vaikka kolautat pääsi, niin peliä vaan pitää jatkaa. Kentältä ei oteta pois kun ihan äärimmäisessä tapauksessa. Aivan järjetöntä touhua.

Molempi pahempi. Meillä poika harrasti vuoden verran jalkapalloa, ja meille tuli yllätyksenä, kuinka paljon kontaktia lajissa tulee. Sitten vaihdoimme sopivampaan lajiin.

-ohis.

Meillä myös lapsi kävi sekä jalkapallossa että jääkiekossa, mutta jalkapallo sitten jäi. Jossain vaiheessa treenejä olisi ollu liikaa ja tietenkin koulu on tärkein. Hän valitsi sitten harrastuksekseen jääkiekon. Sitä kautta on tullut kyllä tutuksi hyvin moni jääkiekkoperhe sekä noissa piireissä liikkuvia ihmisiä. Poika kävi kerran lääkärissä ja kun lääkäri näki hänen piponsa, niin oli ihan fiiliksissä. Kertoi kuinka hänenkin poikansa olivat harrastaneet jääkiekkoa ja vaikka pojat ovat jo työelämässä, niin silti harrastus jatkuu. Nämä tämmöiset kohtaamiset ovat ihania. Eikä ole ainut tällainen tapaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän se urheilumenestys on monessa perheessä tärkeämpää kuin koulumenestys? Äärimmäisen harvasta tulee mikään ammattilainen ja sekin ura kestää aika lyhyen aikaa.

Usein perheissä, joissa lapset menestyvät urheilussa, he menestyvät myös koulussa.

Nämä eivät - yllätys yllätys - ole toisiaan pois sulkevia asioita, päin vastoin.

Niitä lukutaidottomia ja koulussa osaamattomia tai koulusta pudonneita poikia on turha etsiä mistään jääkiekkokaukalolta, vaan ennemminkin kotoa, jossa he istuvat peliohjain toisessa, sipsipussi toisessa kädessä.

Harvemmin se laji on juuri jääkiekko johon opiskelua arvostavat vanhemmat lapsensa laittaa. Jääkiekko on yksi niistä lajeista joissa tulee eniten päävammoja.

Voithan sinä noin ajatella, mutta ihan käytännössä nähnyt miten tuo sinun ajatuksesi ei pidä paikkaansa.

Jalkapallo on yksi laji, missä tulee paljon päävammoja. Jalkapallossa on se huono puoli, että vaikka kolautat pääsi, niin peliä vaan pitää jatkaa. Kentältä ei oteta pois kun ihan äärimmäisessä tapauksessa. Aivan järjetöntä touhua.

Molempi pahempi. Meillä poika harrasti vuoden verran jalkapalloa, ja meille tuli yllätyksenä, kuinka paljon kontaktia lajissa tulee. Sitten vaihdoimme sopivampaan lajiin.

-ohis.

Meillä myös lapsi kävi sekä jalkapallossa että jääkiekossa, mutta jalkapallo sitten jäi. Jossain vaiheessa treenejä olisi ollu liikaa ja tietenkin koulu on tärkein. Hän valitsi sitten harrastuksekseen jääkiekon. Sitä kautta on tullut kyllä tutuksi hyvin moni jääkiekkoperhe sekä noissa piireissä liikkuvia ihmisiä. Poika kävi kerran lääkärissä ja kun lääkäri näki hänen piponsa, niin oli ihan fiiliksissä. Kertoi kuinka hänenkin poikansa olivat harrastaneet jääkiekkoa ja vaikka pojat ovat jo työelämässä, niin silti harrastus jatkuu. Nämä tämmöiset kohtaamiset ovat ihania. Eikä ole ainut tällainen tapaaminen.

Ei kovin omaperäistä pelata vaan kahta suosituinta lajia. Onko liian tappi korikseen?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoja lukemalla ei tyttöjä saa! Kyllä ne parhaimmat urheilijat oli tyttöjen suosiossa.

Omat pojat lukevat kirjoja ja ovat pärjänneet hyvin koulussa. Koska kumpikaan ei ole umimielinen jurottaja, on tyttöystävätkin löytyneet helposti.

Vierailija kirjoitti:

Hah, pojat ja miehet ovat luusereita. Itse opettelin omatoimisesti lukemaan jo ennen kouluikää.

No, minun poikani oppi lukemaan neljävuotiaana. Koska oli niin innostunut.

Miten se naisen saanti ennen onnistui, kun ei siellä pöllimetsässä tai navetan takana ollut tyttöjä ihaillen kuolaamassa kirveen tahi talikon heiluttamista?

Kuitenkin lapsiluvut täysin eri tasoa nykyiseen verrattuna, että kyllä kai sitä tussua on jossain vaiheessa saatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän se urheilumenestys on monessa perheessä tärkeämpää kuin koulumenestys? Äärimmäisen harvasta tulee mikään ammattilainen ja sekin ura kestää aika lyhyen aikaa.

Usein perheissä, joissa lapset menestyvät urheilussa, he menestyvät myös koulussa.

Nämä eivät - yllätys yllätys - ole toisiaan pois sulkevia asioita, päin vastoin.

Niitä lukutaidottomia ja koulussa osaamattomia tai koulusta pudonneita poikia on turha etsiä mistään jääkiekkokaukalolta, vaan ennemminkin kotoa, jossa he istuvat peliohjain toisessa, sipsipussi toisessa kädessä.

Harvemmin se laji on juuri jääkiekko johon opiskelua arvostavat vanhemmat lapsensa laittaa. Jääkiekko on yksi niistä lajeista joissa tulee eniten päävammoja.

Voithan sinä noin ajatella, mutta ihan käytännössä nähnyt miten tuo sinun ajatuksesi ei pidä paikkaansa.

Jalkapallo on yksi laji, missä tulee paljon päävammoja. Jalkapallossa on se huono puoli, että vaikka kolautat pääsi, niin peliä vaan pitää jatkaa. Kentältä ei oteta pois kun ihan äärimmäisessä tapauksessa. Aivan järjetöntä touhua.

Molempi pahempi. Meillä poika harrasti vuoden verran jalkapalloa, ja meille tuli yllätyksenä, kuinka paljon kontaktia lajissa tulee. Sitten vaihdoimme sopivampaan lajiin.

-ohis.

Meillä myös lapsi kävi sekä jalkapallossa että jääkiekossa, mutta jalkapallo sitten jäi. Jossain vaiheessa treenejä olisi ollu liikaa ja tietenkin koulu on tärkein. Hän valitsi sitten harrastuksekseen jääkiekon. Sitä kautta on tullut kyllä tutuksi hyvin moni jääkiekkoperhe sekä noissa piireissä liikkuvia ihmisiä. Poika kävi kerran lääkärissä ja kun lääkäri näki hänen piponsa, niin oli ihan fiiliksissä. Kertoi kuinka hänenkin poikansa olivat harrastaneet jääkiekkoa ja vaikka pojat ovat jo työelämässä, niin silti harrastus jatkuu. Nämä tämmöiset kohtaamiset ovat ihania. Eikä ole ainut tällainen tapaaminen.

Ei kovin omaperäistä pelata vaan kahta suosituinta lajia. Onko liian tappi korikseen?

Itseasiassa hän pelasi myös vähän aikaa korista ja sählyäkin, mutta noista kumpikaan ei valikoitunut hänen lajikseen. Ei hän nyt kuitenkaan mikään lyhyt ole. Hiihtäminen on mukavaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai ei nörttimiehet saa naisia? Tervetuloa humanistiseen tiedekuntaan, siellä on jokaisella pojalla rutkasti valinnanvaraa ja yleensä epäsosiaalisimmallekin löytyy tyttöystävä.

Niitä kiinnostaa vaan enemmän miehen ku naisen takapuoli

Joo, esimerkiksi sotahistorioitsijat, kemistit tai tietotekniikan opiskelijat ovat oikein naisellisuuden perikuvia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit varmaan tsemppaakin mutta tarvittaisiin isän esimerkkiä. Isä ei lue ja poika luulee että lukeminen on tyttöjen ja naisten juttu.

Isän malli on pojalle se tärkein lukemisessa ja opiskelussa. Jos isä ei lue, eikä kannusta opiskeluun, ei myöskään poika tee näin. Suosittelen kaikkia naisia huomioimaan tämän asian jo parinvalinnassa.

Hassua, että yksi palstan yleisimpiä valituksen aiheita on se että naiset vaatii mieheltä koulutusta.

Itse asiassa palstamiehet suorastaan halveksii naisten kiinnostusta koulutusta kohtaan, mollaavat sitä hypergamiaksi, puffaavat sitä ideaa että koulutusta mieheltä vaativa nainen on jopa vähän ressukka.

Eikö se teoria mene jotenkin niin, että koulutus alkaa kiinnostamaan vasta kun seikkailut on seikkailtu ja on aika perustaa perhe.

Teidän fantasioissa joo. Oikeassa elämässä kouluttautuvat opiskelijatytöt seurustelee pitkäaikaisesti joko lukiosta tai opiskeluista löytyneiden opiskelevien miesten kanssa.

Näinhän se oikeasti menee. Mä olen ollut yhdessä mun tohtorismiehen kanssa lukio-ikäisestä saakka.

Tuo on harvinaista, eikä välttämättä ees hyvä asia että vakiutuu sen ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa jonka on tavannu 15-vuotiaana lapsena.

Lukiossa ollaan vielä 18- ja 19-vuotiaanakin. Ne 15-vuotiaat täyttävät 16 vuotta lukion ekalla syyslukukaudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit varmaan tsemppaakin mutta tarvittaisiin isän esimerkkiä. Isä ei lue ja poika luulee että lukeminen on tyttöjen ja naisten juttu.

Isän malli on pojalle se tärkein lukemisessa ja opiskelussa. Jos isä ei lue, eikä kannusta opiskeluun, ei myöskään poika tee näin. Suosittelen kaikkia naisia huomioimaan tämän asian jo parinvalinnassa.

Hassua, että yksi palstan yleisimpiä valituksen aiheita on se että naiset vaatii mieheltä koulutusta.

Itse asiassa palstamiehet suorastaan halveksii naisten kiinnostusta koulutusta kohtaan, mollaavat sitä hypergamiaksi, puffaavat sitä ideaa että koulutusta mieheltä vaativa nainen on jopa vähän ressukka.

Eikö se teoria mene jotenkin niin, että koulutus alkaa kiinnostamaan vasta kun seikkailut on seikkailtu ja on aika perustaa perhe.

Teidän fantasioissa joo. Oikeassa elämässä kouluttautuvat opiskelijatytöt seurustelee pitkäaikaisesti joko lukiosta tai opiskeluista löytyneiden opiskelevien miesten kanssa.

Näinhän se oikeasti menee. Mä olen ollut yhdessä mun tohtorismiehen kanssa lukio-ikäisestä saakka.

Tuo on harvinaista, eikä välttämättä ees hyvä asia että vakiutuu sen ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa jonka on tavannu 15-vuotiaana lapsena.

Lukiossa ollaan vielä 18- ja 19-vuotiaanakin. Ne 15-vuotiaat täyttävät 16 vuotta lukion ekalla syyslukukaudella.

Mun yo-juhlista oli jo puoli vuotta ku täytin 19, ku oon joulukuussa syntyny. Täytin 16 lukion tokalla

Vierailija kirjoitti:

Vai ei nörttimiehet saa naisia? Tervetuloa humanistiseen tiedekuntaan, siellä on jokaisella pojalla rutkasti valinnanvaraa ja yleensä epäsosiaalisimmallekin löytyy tyttöystävä.

Harva yläkoululainen opiskelee vielä missään tiedekunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Miten se naisen saanti ennen onnistui, kun ei siellä pöllimetsässä tai navetan takana ollut tyttöjä ihaillen kuolaamassa kirveen tahi talikon heiluttamista?

Kuitenkin lapsiluvut täysin eri tasoa nykyiseen verrattuna, että kyllä kai sitä tussua on jossain vaiheessa saatu.

Ennen vaihtoehtoja oli samalla kylälläkyllä ehkä pari tusinaa ja niistä piti valita

Nyt teini-ikäinen tyttö/nainen saa satoja tykkäyksiä/viestejä IGhen/ Tinderiin. Kirjalukijapojat eivät koskaan saa DMää...

Sekä isäni, että äitini kannustivat lukemaan (ja urheilemaan).  Kyllä yliopistolla huomaa sen, että täällä on järjestään niitä miehiä, jotka ovat lapsena oppineet lukemaan ja näin pärjänneet koulussa. Ihan jo fantasian ja "höpö-höpö" - tarinoiden lukeminen kehittää äidinkieltä, sekä tiedonjärjestely taitoja. 

Aivan, ja kyllä niitä seurustelukumppaneita on ollut jo teini-iästä - tyttöjä kyllä kiinnostaa myös ihan normaalit miehet, ei vain ne "jännät"

M23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit varmaan tsemppaakin mutta tarvittaisiin isän esimerkkiä. Isä ei lue ja poika luulee että lukeminen on tyttöjen ja naisten juttu.

Isän malli on pojalle se tärkein lukemisessa ja opiskelussa. Jos isä ei lue, eikä kannusta opiskeluun, ei myöskään poika tee näin. Suosittelen kaikkia naisia huomioimaan tämän asian jo parinvalinnassa.

Hassua, että yksi palstan yleisimpiä valituksen aiheita on se että naiset vaatii mieheltä koulutusta.

Itse asiassa palstamiehet suorastaan halveksii naisten kiinnostusta koulutusta kohtaan, mollaavat sitä hypergamiaksi, puffaavat sitä ideaa että koulutusta mieheltä vaativa nainen on jopa vähän ressukka.

Eikö se teoria mene jotenkin niin, että koulutus alkaa kiinnostamaan vasta kun seikkailut on seikkailtu ja on aika perustaa perhe.

Teidän fantasioissa joo. Oikeassa elämässä kouluttautuvat opiskelijatytöt seurustelee pitkäaikaisesti joko lukiosta tai opiskeluista löytyneiden opiskelevien miesten kanssa.

Näinhän se oikeasti menee. Mä olen ollut yhdessä mun tohtorismiehen kanssa lukio-ikäisestä saakka.

Tuo on harvinaista, eikä välttämättä ees hyvä asia että vakiutuu sen ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa jonka on tavannu 15-vuotiaana lapsena.

Lukiossa ollaan vielä 18- ja 19-vuotiaanakin. Ne 15-vuotiaat täyttävät 16 vuotta lukion ekalla syyslukukaudella.

Mun yo-juhlista oli jo puoli vuotta ku täytin 19, ku oon joulukuussa syntyny. Täytin 16 lukion tokalla

Miten se on mahdollista? En usko, että menit vuotta nuorempana kouluun. Minä olen syntynyt lokakuun lopussa ja täytin 16 vuotta lukion ekalla. Olin 18-vuotias yo-juhlien aikaan ja moni luokkakaverini 19 v, kun heidän syntymäpäivä oli alkuvuodesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai ei nörttimiehet saa naisia? Tervetuloa humanistiseen tiedekuntaan, siellä on jokaisella pojalla rutkasti valinnanvaraa ja yleensä epäsosiaalisimmallekin löytyy tyttöystävä.

Harva yläkoululainen opiskelee vielä missään tiedekunnassa.

Harva yläkoululainen edes seurustelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit varmaan tsemppaakin mutta tarvittaisiin isän esimerkkiä. Isä ei lue ja poika luulee että lukeminen on tyttöjen ja naisten juttu.

Isän malli on pojalle se tärkein lukemisessa ja opiskelussa. Jos isä ei lue, eikä kannusta opiskeluun, ei myöskään poika tee näin. Suosittelen kaikkia naisia huomioimaan tämän asian jo parinvalinnassa.

Hassua, että yksi palstan yleisimpiä valituksen aiheita on se että naiset vaatii mieheltä koulutusta.

Itse asiassa palstamiehet suorastaan halveksii naisten kiinnostusta koulutusta kohtaan, mollaavat sitä hypergamiaksi, puffaavat sitä ideaa että koulutusta mieheltä vaativa nainen on jopa vähän ressukka.

Eikö se teoria mene jotenkin niin, että koulutus alkaa kiinnostamaan vasta kun seikkailut on seikkailtu ja on aika perustaa perhe.

Teidän fantasioissa joo. Oikeassa elämässä kouluttautuvat opiskelijatytöt seurustelee pitkäaikaisesti joko lukiosta tai opiskeluista löytyneiden opiskelevien miesten kanssa.

Näinhän se oikeasti menee. Mä olen ollut yhdessä mun tohtorismiehen kanssa lukio-ikäisestä saakka.

Tuo on harvinaista, eikä välttämättä ees hyvä asia että vakiutuu sen ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa jonka on tavannu 15-vuotiaana lapsena.

Lukiossa ollaan vielä 18- ja 19-vuotiaanakin. Ne 15-vuotiaat täyttävät 16 vuotta lukion ekalla syyslukukaudella.

Mun yo-juhlista oli jo puoli vuotta ku täytin 19, ku oon joulukuussa syntyny. Täytin 16 lukion tokalla

Miten se on mahdollista? En usko, että menit vuotta nuorempana kouluun. Minä olen syntynyt lokakuun lopussa ja täytin 16 vuotta lukion ekalla. Olin 18-vuotias yo-juhlien aikaan ja moni luokkakaverini 19 v, kun heidän syntymäpäivä oli alkuvuodesta.

Tein laskuvirheen tuossa lukion toka-jutussa, mutta olin ylioppilas 18,5-vuotiaana enkä ikinä ollu lukiossa 19-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit varmaan tsemppaakin mutta tarvittaisiin isän esimerkkiä. Isä ei lue ja poika luulee että lukeminen on tyttöjen ja naisten juttu.

Isän malli on pojalle se tärkein lukemisessa ja opiskelussa. Jos isä ei lue, eikä kannusta opiskeluun, ei myöskään poika tee näin. Suosittelen kaikkia naisia huomioimaan tämän asian jo parinvalinnassa.

Hassua, että yksi palstan yleisimpiä valituksen aiheita on se että naiset vaatii mieheltä koulutusta.

Itse asiassa palstamiehet suorastaan halveksii naisten kiinnostusta koulutusta kohtaan, mollaavat sitä hypergamiaksi, puffaavat sitä ideaa että koulutusta mieheltä vaativa nainen on jopa vähän ressukka.

Eikö se teoria mene jotenkin niin, että koulutus alkaa kiinnostamaan vasta kun seikkailut on seikkailtu ja on aika perustaa perhe.

Teidän fantasioissa joo. Oikeassa elämässä kouluttautuvat opiskelijatytöt seurustelee pitkäaikaisesti joko lukiosta tai opiskeluista löytyneiden opiskelevien miesten kanssa.

Näinhän se oikeasti menee. Mä olen ollut yhdessä mun tohtorismiehen kanssa lukio-ikäisestä saakka.

Tuo on harvinaista, eikä välttämättä ees hyvä asia että vakiutuu sen ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa jonka on tavannu 15-vuotiaana lapsena.

Hyvästä puolisosta ei kannata päästää irti, vaikka se olisikin tavannut nuorena. Mun mies osallistuu kiitettävästi kotitöihin ja lastenhoitoon. Meillä sekä huumorintaju että makuuhuone-elämä sopi  yhteen, joten vaikka ollaan oltu jo yli 20 vuotta yhdessä, mun ei ole vielä tarvinnut valittaa täällä huonosta ukosta.