Onko normaalia että kun yksi mies ei saanut erästä naista 12 vuotta sitten, niin hän ei sen koommin ole halunnut ketään kun "ei van tulee samanlaisia tunteita kenenkään muun kanssa"

Ihan normaalia. Jos ei kolahda, niin sitten ei kolahda. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena suhteessa joka paloi kuumalla liekillä ja vaikka päättyikin "rumasti" ei kukaan muu tuoksu tai tunnu samalta, ei keskustellessa eikä naidessa. Tunne sikäli molemminpuolinen että vieläkin välillä ottaa yhteyttä vaikka on naimisissa.

Ei minulla ole kellekkään muulle mitään annettavaa tai halua saada suhdetta jossa tyydyn johonkin.

Tottakai ensimmäiset jutut jäävät kaikilla hyvin mieleen ja tuntuvat ihmeelisiltä, mutta tuo on kyllä typerin mahdollinen syy pilata loppuelämänsä.

Elämä on lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki irti.

Pilaa elämänsä kun ei väkisin  jahtaa jotka eivät oikeasti kiinnosta vaan on ennemmin onnellinen yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena suhteessa joka paloi kuumalla liekillä ja vaikka päättyikin "rumasti" ei kukaan muu tuoksu tai tunnu samalta, ei keskustellessa eikä naidessa. Tunne sikäli molemminpuolinen että vieläkin välillä ottaa yhteyttä vaikka on naimisissa.

Ei minulla ole kellekkään muulle mitään annettavaa tai halua saada suhdetta jossa tyydyn johonkin.

Tottakai ensimmäiset jutut jäävät kaikilla hyvin mieleen ja tuntuvat ihmeelisiltä, mutta tuo on kyllä typerin mahdollinen syy pilata loppuelämänsä.

Elämä on lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki irti.

Pilaa elämänsä kun ei väkisin  jahtaa jotka eivät oikeasti kiinnosta vaan on ennemmin onnellinen yksin?

JOS on onnellinen yksin niin sehän on ihan ok. Mutta monet ei ole, vaan surkeana velloo siinä ettei saanut sitä unelmanaista.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Täysin normaalia. Ei siinä muut kiinnosta, jos tietää, kuka on Se Oikea

Maailmassa on miljardeja ihmisiä, molempia sukupuolia. Luuletko, että kukaan meistä oikeasti löytää "sen oikean"?

Mä löysin, kai joku muukin voi 😃

No ethän tuota löytänyt. Juuri edellisessä viestissäsi kerroit miten ei ole vielä onnistanut.

Löytynyt on, saaminen on asia erikseen 😅

Minulla on hieman eri käsitys "se oikeasta".

"Saaminen" tapahtuu aivan luonnollisesti.

Olen eri, mutta minäkin ajattelin yli 40 vuotta noin, että sen oikein määritelmään ikäänkuin kuuluu tunteiden molemminpuolisuus. Ei voi olla oikea, jos ei ole saatavilla ja kiinnostunut. Mutta sitten joku kolahti niin paljon kovempaa kuin kukaan ikinä aiemmin, että olen joutunut pyörtämään ajatuksiani. Nyt ajattelen, että joku voi olla minulle oikea vaikka minä en ole sitä hänelle. Tai ainakin oikeampi kuin kukaan muu.

Voi myös olla kaappihomo ja selittää sen pois tällä tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena suhteessa joka paloi kuumalla liekillä ja vaikka päättyikin "rumasti" ei kukaan muu tuoksu tai tunnu samalta, ei keskustellessa eikä naidessa. Tunne sikäli molemminpuolinen että vieläkin välillä ottaa yhteyttä vaikka on naimisissa.

Ei minulla ole kellekkään muulle mitään annettavaa tai halua saada suhdetta jossa tyydyn johonkin.

Tottakai ensimmäiset jutut jäävät kaikilla hyvin mieleen ja tuntuvat ihmeelisiltä, mutta tuo on kyllä typerin mahdollinen syy pilata loppuelämänsä.

Elämä on lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki irti.

Jos ei kukaan muu vaan tunnu samalta, niin mitä elämästä kaiken irti ottamista se on, että ottaa elämäänsä ja sänkyynsä jonkun joka tuntuu riittämättömältä ja kakkosvaihtoehdolta?

-eri

Ennen viimeisintä suhdetta olisin sanonut että ei ole normaalia.

Nyt sanon että on.

2 vuotta seurustellut erään naisen kanssa ja jos tämä suhde joskus loppuu niin en tule ikinä enää seurustelemaan.

Ei vaan olisi reilua uutta kumppania kohtaan. mitä mä sanoisin jos hän kysyisi ketä rakastan, exäni nimenkö vai valehtelisinko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena suhteessa joka paloi kuumalla liekillä ja vaikka päättyikin "rumasti" ei kukaan muu tuoksu tai tunnu samalta, ei keskustellessa eikä naidessa. Tunne sikäli molemminpuolinen että vieläkin välillä ottaa yhteyttä vaikka on naimisissa.

Ei minulla ole kellekkään muulle mitään annettavaa tai halua saada suhdetta jossa tyydyn johonkin.

Jos tunne olisi molemminpuolinen, hän ei olisi naimisissa toisen kanssa. Ettei vaan säälistä ota sinuun yhteyttä kun tietää tilanteesi...

Elämä ei ole aina noin suoraviivaista.

t. yksi joka voisi olla tuo kyseinen naimisissa oleva nainen

En ymmärrä ivaavia kommentteja. Uskollisuus on lähtökohtaisesti kaunista. Eikä ihminen ole kone.

Olen uskollinen miehelleni nyt, ja varmasti olisin sitä pitkän aikaa, vaikkei minulla häntä enää olisi.

On normaalia ja hyväksyttävää olla haluamatta parisuhdetta. Mutta tuo syy on lapsellinen. Mies on rakastunut mielikuvaan siitä naisesta. Ei ole olemassa yli-ihmistä, joka olisi parempi kuin kaikki muut. Jos tämä mies olisi "saanut" tämän haluamansa naisen, on mahdollista, että suhde ei olisi toiminut. Arki sen naisen kanssa ei välttämättä

olisi ollut sellaista kuin miehen haavekuvissa.

Naurettavaa haihattelua aikuiselta. Ja kuten sanottu, sinkkuus on ihan hyväksyttävä valinta.

Vierailija kirjoitti:

On normaalia ja hyväksyttävää olla haluamatta parisuhdetta. Mutta tuo syy on lapsellinen. Mies on rakastunut mielikuvaan siitä naisesta. Ei ole olemassa yli-ihmistä, joka olisi parempi kuin kaikki muut. Jos tämä mies olisi "saanut" tämän haluamansa naisen, on mahdollista, että suhde ei olisi toiminut. Arki sen naisen kanssa ei välttämättä

olisi ollut sellaista kuin miehen haavekuvissa.

Naurettavaa haihattelua aikuiselta. Ja kuten sanottu, sinkkuus on ihan hyväksyttävä valinta.

Tuo on aika erikoinen ajattelutapa: sinkkuus on mielestäsi hyväksyttävä valinta, mutta jos sinkkuus tapahtuu siksi, että haluaisi yhden ainoan ihmisen, se muuttuu mielestäsi haihatteluksi.

Itselleni parisuhteen perusta on, että näen kumppanini ainutlaatuisena ja korvaamattomana. Täydellinen hän ei ole, mutta hän on se, kenet olen halunnut.

Paljon suurempaa haihattelua osoittavat mielestäni ne ikisinkut, joilla ei ole mielessään ketään tiettyä ihmistä, vaan ainoastaan ihannekumppanin cv pituuksineen ja silmien väreineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia ja hyväksyttävää olla haluamatta parisuhdetta. Mutta tuo syy on lapsellinen. Mies on rakastunut mielikuvaan siitä naisesta. Ei ole olemassa yli-ihmistä, joka olisi parempi kuin kaikki muut. Jos tämä mies olisi "saanut" tämän haluamansa naisen, on mahdollista, että suhde ei olisi toiminut. Arki sen naisen kanssa ei välttämättä

olisi ollut sellaista kuin miehen haavekuvissa.

Naurettavaa haihattelua aikuiselta. Ja kuten sanottu, sinkkuus on ihan hyväksyttävä valinta.

Tuo on aika erikoinen ajattelutapa: sinkkuus on mielestäsi hyväksyttävä valinta, mutta jos sinkkuus tapahtuu siksi, että haluaisi yhden ainoan ihmisen, se muuttuu mielestäsi haihatteluksi.

Itselleni parisuhteen perusta on, että näen kumppanini ainutlaatuisena ja korvaamattomana. Täydellinen hän ei ole, mutta hän on se, kenet olen halunnut.

Paljon suurempaa haihattelua osoittavat mielestäni ne ikisinkut, joilla ei ole mielessään ketään tiettyä ihmistä, vaan ainoastaan ihannekumppanin cv pituuksineen ja silmien väreineen.

On vissi ero onko sinkku sen takia että haluaa tai ei ole löytänyt ketään, kuin se ettei edes katso muita sen takia kun haaveilee ihmisestä jota ei tunne kunnolla. Sama kun rakastaisi fiktiivistä hahmoa

Miehillä on uskomaton taito uhriutua mitä mielikuvituksellisimmista asioista vailla mitään kosketusta todellisuuteen. Jos joku nainen antaa pakit, niin mies pitää sitä henkilökohtaisena loukkauksena. Mies katkeroituu, erakoituu, incelöityy. Hän ulisee: "Jos mä en saa unelmieni naista minkä tapasin 12 vuotta sitten, niin en halua ketään!"

Se on sitten voi voi. Mies poistaa itsensä parisuhdemarkkinoilta. Naiset jatkavat elämäänsä. Myös se "unelmien nainen" joka antoi pakit 12 vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tyytyä johonkin. Väärin tekee itselle ja toiselle.

Mies tyytyy aina. Poikkeuksena paras 1% miehistä jotka saavat sellaisen naisen kuin haluavat.

Loput tyytyvät.

Erikoinen ajattelumalli. Haluatko vähän avata tarkemmin, että mitkä asiat noin yleensä jäävät 99 prosentilta miehistä kumppanista saamatta?

Ulkonäkö, luonne jne. Käytännössä kaikki mikä tekee naisesta naisen.

Eli siis vain 1%:lla naisista "on ulkonäkö ja luonne"? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista ihannointia ja jalustalle nostamista. Tavallisia navankaivajia me ollaan kaikki.

Mitä ihmeen jalustalle nostamista siinä on, että ihminen tietää mitä haluaa? Pakkohan kenenkään ei ole ketään ottaa.

Niin. Tässähän ei ollut kyse siitä minkälainen tuo nainen faktuaalisesti oli vaan miehen tunteesta. Ymmärrän kyllä tämän itsekin romantikkona. 

Perään haikailijoitahan on Suomessa paljon. Kumpaakin sukupuolta. Noistahan on täällä lukuisia ketjujakin. Noita lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle. 

On normaalia, jos hänestä tuntuu siltä. Mutta voi tietysti katsoa elämää muualla.

Vierailija kirjoitti:

Jos tapaisi naisen nyt, pitäisikö tämä mies hänestä enää? Joskus sitä rakentaa pilvilinnoja toisesta ihmisestä ja ihmisetkin muuttuvat ja vanhentuvat.

Näinpä. Saattaisi järkyttyä jos naiselle onkin tullut liikakiloja, rinnat roikkuu, naamassa ryppyjä ja tukkakin harventunut kouvolatukka. Tupakkaa kuluu ja oluen hajusii pieruja päästelis varottamatta.

Pakkomielteen takia jäi treffaamatta se naapurikylän mirkku joka sitten rakensi täyden elämän Jartsan kanssa, sai kolme lasta ja seitsemän lapsenlasta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Täysin normaalia. Ei siinä muut kiinnosta, jos tietää, kuka on Se Oikea

Maailmassa on miljardeja ihmisiä, molempia sukupuolia. Luuletko, että kukaan meistä oikeasti löytää "sen oikean"?

Mä löysin, kai joku muukin voi 😃

No ethän tuota löytänyt. Juuri edellisessä viestissäsi kerroit miten ei ole vielä onnistanut.

Löytynyt on, saaminen on asia erikseen 😅

Minulla on hieman eri käsitys "se oikeasta".

"Saaminen" tapahtuu aivan luonnollisesti.

Olen eri, mutta minäkin ajattelin yli 40 vuotta noin, että sen oikein määritelmään ikäänkuin kuuluu tunteiden molemminpuolisuus. Ei voi olla oikea, jos ei ole saatavilla ja kiinnostunut. Mutta sitten joku kolahti niin paljon kovempaa kuin kukaan ikinä aiemmin, että olen joutunut pyörtämään ajatuksiani. Nyt ajattelen, että joku voi olla minulle oikea vaikka minä en ole sitä hänelle. Tai ainakin oikeampi kuin kukaan muu.

Joskus kumpikin on toiselleen se oikea, mutta asiat ei mene ihan putkeen. 

Tiedän parikin miestä, jolle on käynyt näin. Kerran kaukaisessa nuoruudessa saanut pakit joltakulta tietyltä ihastukseltaan ja sen jälkeen kukaan ei ole kelvannut tai ei ole ehkä halunnut enää uudelleen ottaa riskiä saman toistumisesta. Ihan hyvä asia varjella sydäntään, mutta rajansa kaikella. Tuntuu surulliselta, jos ei anna itselleen enää edes mahdollisuutta onneen.

Toisaalta ymmärrän hyvin senkin, että jos ei tule vastaan ketään, josta kiinnostuisi, niin miksipä väkisin yrittää sellaisen kanssa, johon ei ole mitään yhteyttä. Minäkin olen avoin rakkaudelle, mutten ole kiinnostunut syvemmästä suhteesta ennen tunneyhteyttä ja pärjään ilman satunnaista seuraa. En ole kuitenkaan kiinnittänyt mieltäni keneenkään tiettyyn.

Joku edellä kertoi siitä, kuinka "siltä oikealta" tuntuva ei välttämättä tunne samoin ja näinhän se on. Että suhde toimisi, on tunteen oltava molemminpuolinen.