Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että kun yksi mies ei saanut erästä naista 12 vuotta sitten, niin hän ei sen koommin ole halunnut ketään kun "ei van tulee samanlaisia tunteita kenenkään muun kanssa"
11.02.2023 |
Mitä olette mieltä tuollaisesta tapauksesta?
Oli tavannut tuon naisen n. 25veenä, ja nainen oli tehnyt niin lähtemättömän vaikutuksen ettei mies koskaan ole halunnut muuta kuin tuon naisen...Sanoo että olisi petos ja epäreilua ryhtyä suhteeseen kenenkään muun kanssa.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena suhteessa joka paloi kuumalla liekillä ja vaikka päättyikin "rumasti" ei kukaan muu tuoksu tai tunnu samalta, ei keskustellessa eikä naidessa. Tunne sikäli molemminpuolinen että vieläkin välillä ottaa yhteyttä vaikka on naimisissa.
Ei minulla ole kellekkään muulle mitään annettavaa tai halua saada suhdetta jossa tyydyn johonkin.
Tottakai ensimmäiset jutut jäävät kaikilla hyvin mieleen ja tuntuvat ihmeelisiltä, mutta tuo on kyllä typerin mahdollinen syy pilata loppuelämänsä.
Elämä on lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki irti.
Pilaa elämänsä kun ei väkisin jahtaa jotka eivät oikeasti kiinnosta vaan on ennemmin onnellinen yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena suhteessa joka paloi kuumalla liekillä ja vaikka päättyikin "rumasti" ei kukaan muu tuoksu tai tunnu samalta, ei keskustellessa eikä naidessa. Tunne sikäli molemminpuolinen että vieläkin välillä ottaa yhteyttä vaikka on naimisissa.
Ei minulla ole kellekkään muulle mitään annettavaa tai halua saada suhdetta jossa tyydyn johonkin.
Tottakai ensimmäiset jutut jäävät kaikilla hyvin mieleen ja tuntuvat ihmeelisiltä, mutta tuo on kyllä typerin mahdollinen syy pilata loppuelämänsä.
Elämä on lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki irti.
Pilaa elämänsä kun ei väkisin jahtaa jotka eivät oikeasti kiinnosta vaan on ennemmin onnellinen yksin?
JOS on onnellinen yksin niin sehän on ihan ok. Mutta monet ei ole, vaan surkeana velloo siinä ettei saanut sitä unelmanaista.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Täysin normaalia. Ei siinä muut kiinnosta, jos tietää, kuka on Se Oikea
Maailmassa on miljardeja ihmisiä, molempia sukupuolia. Luuletko, että kukaan meistä oikeasti löytää "sen oikean"?
Mä löysin, kai joku muukin voi 😃
No ethän tuota löytänyt. Juuri edellisessä viestissäsi kerroit miten ei ole vielä onnistanut.
Löytynyt on, saaminen on asia erikseen 😅
Minulla on hieman eri käsitys "se oikeasta".
"Saaminen" tapahtuu aivan luonnollisesti.
Olen eri, mutta minäkin ajattelin yli 40 vuotta noin, että sen oikein määritelmään ikäänkuin kuuluu tunteiden molemminpuolisuus. Ei voi olla oikea, jos ei ole saatavilla ja kiinnostunut. Mutta sitten joku kolahti niin paljon kovempaa kuin kukaan ikinä aiemmin, että olen joutunut pyörtämään ajatuksiani. Nyt ajattelen, että joku voi olla minulle oikea vaikka minä en ole sitä hänelle. Tai ainakin oikeampi kuin kukaan muu.
Voi myös olla kaappihomo ja selittää sen pois tällä tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena suhteessa joka paloi kuumalla liekillä ja vaikka päättyikin "rumasti" ei kukaan muu tuoksu tai tunnu samalta, ei keskustellessa eikä naidessa. Tunne sikäli molemminpuolinen että vieläkin välillä ottaa yhteyttä vaikka on naimisissa.
Ei minulla ole kellekkään muulle mitään annettavaa tai halua saada suhdetta jossa tyydyn johonkin.
Tottakai ensimmäiset jutut jäävät kaikilla hyvin mieleen ja tuntuvat ihmeelisiltä, mutta tuo on kyllä typerin mahdollinen syy pilata loppuelämänsä.
Elämä on lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki irti.
Jos ei kukaan muu vaan tunnu samalta, niin mitä elämästä kaiken irti ottamista se on, että ottaa elämäänsä ja sänkyynsä jonkun joka tuntuu riittämättömältä ja kakkosvaihtoehdolta?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen viimeisintä suhdetta olisin sanonut että ei ole normaalia.
Nyt sanon että on.
2 vuotta seurustellut erään naisen kanssa ja jos tämä suhde joskus loppuu niin en tule ikinä enää seurustelemaan.
Ei vaan olisi reilua uutta kumppania kohtaan. mitä mä sanoisin jos hän kysyisi ketä rakastan, exäni nimenkö vai valehtelisinko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena suhteessa joka paloi kuumalla liekillä ja vaikka päättyikin "rumasti" ei kukaan muu tuoksu tai tunnu samalta, ei keskustellessa eikä naidessa. Tunne sikäli molemminpuolinen että vieläkin välillä ottaa yhteyttä vaikka on naimisissa.
Ei minulla ole kellekkään muulle mitään annettavaa tai halua saada suhdetta jossa tyydyn johonkin.
Jos tunne olisi molemminpuolinen, hän ei olisi naimisissa toisen kanssa. Ettei vaan säälistä ota sinuun yhteyttä kun tietää tilanteesi...
Elämä ei ole aina noin suoraviivaista.
t. yksi joka voisi olla tuo kyseinen naimisissa oleva nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ivaavia kommentteja. Uskollisuus on lähtökohtaisesti kaunista. Eikä ihminen ole kone.
Olen uskollinen miehelleni nyt, ja varmasti olisin sitä pitkän aikaa, vaikkei minulla häntä enää olisi.
On normaalia ja hyväksyttävää olla haluamatta parisuhdetta. Mutta tuo syy on lapsellinen. Mies on rakastunut mielikuvaan siitä naisesta. Ei ole olemassa yli-ihmistä, joka olisi parempi kuin kaikki muut. Jos tämä mies olisi "saanut" tämän haluamansa naisen, on mahdollista, että suhde ei olisi toiminut. Arki sen naisen kanssa ei välttämättä
olisi ollut sellaista kuin miehen haavekuvissa.
Naurettavaa haihattelua aikuiselta. Ja kuten sanottu, sinkkuus on ihan hyväksyttävä valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On normaalia ja hyväksyttävää olla haluamatta parisuhdetta. Mutta tuo syy on lapsellinen. Mies on rakastunut mielikuvaan siitä naisesta. Ei ole olemassa yli-ihmistä, joka olisi parempi kuin kaikki muut. Jos tämä mies olisi "saanut" tämän haluamansa naisen, on mahdollista, että suhde ei olisi toiminut. Arki sen naisen kanssa ei välttämättä
olisi ollut sellaista kuin miehen haavekuvissa.
Naurettavaa haihattelua aikuiselta. Ja kuten sanottu, sinkkuus on ihan hyväksyttävä valinta.
Tuo on aika erikoinen ajattelutapa: sinkkuus on mielestäsi hyväksyttävä valinta, mutta jos sinkkuus tapahtuu siksi, että haluaisi yhden ainoan ihmisen, se muuttuu mielestäsi haihatteluksi.
Itselleni parisuhteen perusta on, että näen kumppanini ainutlaatuisena ja korvaamattomana. Täydellinen hän ei ole, mutta hän on se, kenet olen halunnut.
Paljon suurempaa haihattelua osoittavat mielestäni ne ikisinkut, joilla ei ole mielessään ketään tiettyä ihmistä, vaan ainoastaan ihannekumppanin cv pituuksineen ja silmien väreineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia ja hyväksyttävää olla haluamatta parisuhdetta. Mutta tuo syy on lapsellinen. Mies on rakastunut mielikuvaan siitä naisesta. Ei ole olemassa yli-ihmistä, joka olisi parempi kuin kaikki muut. Jos tämä mies olisi "saanut" tämän haluamansa naisen, on mahdollista, että suhde ei olisi toiminut. Arki sen naisen kanssa ei välttämättä
olisi ollut sellaista kuin miehen haavekuvissa.
Naurettavaa haihattelua aikuiselta. Ja kuten sanottu, sinkkuus on ihan hyväksyttävä valinta.Tuo on aika erikoinen ajattelutapa: sinkkuus on mielestäsi hyväksyttävä valinta, mutta jos sinkkuus tapahtuu siksi, että haluaisi yhden ainoan ihmisen, se muuttuu mielestäsi haihatteluksi.
Itselleni parisuhteen perusta on, että näen kumppanini ainutlaatuisena ja korvaamattomana. Täydellinen hän ei ole, mutta hän on se, kenet olen halunnut.
Paljon suurempaa haihattelua osoittavat mielestäni ne ikisinkut, joilla ei ole mielessään ketään tiettyä ihmistä, vaan ainoastaan ihannekumppanin cv pituuksineen ja silmien väreineen.
On vissi ero onko sinkku sen takia että haluaa tai ei ole löytänyt ketään, kuin se ettei edes katso muita sen takia kun haaveilee ihmisestä jota ei tunne kunnolla. Sama kun rakastaisi fiktiivistä hahmoa
Ihan normaalia. Jos ei kolahda, niin sitten ei kolahda.