Onko normaalia että kun yksi mies ei saanut erästä naista 12 vuotta sitten, niin hän ei sen koommin ole halunnut ketään kun "ei van tulee samanlaisia tunteita kenenkään muun kanssa"

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista ihannointia ja jalustalle nostamista. Tavallisia navankaivajia me ollaan kaikki.

Näinhän se menee. Itsekin jalustalle toisia nostaneena olen paremmin tutustuessa joutunut pettymään. Nykyään ymmärrän että tavallisia taatiaisia ollaan kaikki ulkonäöstä, työstä, kemioista, jne riippumatta. Omassa päässä voi olla jokin ihannekuva ihmisestä jonka kanssa oltu vain lyhyesti tekemisissä, mutta lopulta aina realiteetit pistää ihannekuvat palasiksi. Semmosta se on.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset idee fix tyyppiset haaveet on typeriä ja pilaa ihmisen elämän.

Luodaan joku etäinen ihastus ja lapsellinen illuusio toisen ihmisen ihmeellisyydestä sen sijaan että ihan oikeasti tutustuttaisiin tähän ihmiseen ja tajuttaisiin että tämänkin haaveiden prinsessa on vain tavallinen ihminen joka näyttää aamuisin buldogilta ja taistelee laskujensa, asuntolainojensa tai selluliittinsa ja hankalien sukulaistensa kanssa,

Itse olen näistä harhakuvitelmista päässyt parhaiten eroon kun olen vaan pyrkinyt puheisiin ja tekemisiin ihastumisen kohteen kanssa. ja yrittänyt oikeasti tutustua. Joskus nuorempana sitten on lähdetty tällaisen henkilön kanssa jatkoillekin ja ole aika nopeasti tajunnut että tämä jumalainen mies ei olekaan minua varten.

Kontrasti luomani illuusion ja todellisuuden kanssa on yleensä ollut aika hurja.

Olen havainnut että jos ihmisessä on joku silmiinpistävä piirre hän todennäköisesti yrittää peittää sillä jotain puutetta. Hulvaton vitsiniekka saattaa yksityiselämässään olla varsin tylsä ja epäsosiaalinen tai huolellisesti pukeutunut alasti aika vaatimattoman näköinen, kalliin näköisellä autolla ajavalla onkin isot velat ja illan tyylikkäin ylimielinen kulttuurisnobi onkin perheensä ensimmäinen koulutettu ihminen.

Elämä on lyhyt ja sitä ei

Piti jatkaa että elämä on lyhyt ja sitä ei pidä tuhlata naurettavien haavekuvien palvomiseen.

Rohkeasti vaan pyytämään treffeille tai kahville unelmiensa prinsessaa tai prinssiä.

Jos tulee ikävästi pakit sekin auttaa siirtymään elämässä eteenpäin.

Eihän ihmisten tunne-elämät voi seurata mitään sääntöjä. Normeja niihin on ihan turha sovittaa. Nuorena meni 7 vuotta päästä yli yhdestä jutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset idee fix tyyppiset haaveet on typeriä ja pilaa ihmisen elämän.

Luodaan joku etäinen ihastus ja lapsellinen illuusio toisen ihmisen ihmeellisyydestä sen sijaan että ihan oikeasti tutustuttaisiin tähän ihmiseen ja tajuttaisiin että tämänkin haaveiden prinsessa on vain tavallinen ihminen joka näyttää aamuisin buldogilta ja taistelee laskujensa, asuntolainojensa tai selluliittinsa ja hankalien sukulaistensa kanssa,

Itse olen näistä harhakuvitelmista päässyt parhaiten eroon kun olen vaan pyrkinyt puheisiin ja tekemisiin ihastumisen kohteen kanssa. ja yrittänyt oikeasti tutustua. Joskus nuorempana sitten on lähdetty tällaisen henkilön kanssa jatkoillekin ja ole aika nopeasti tajunnut että tämä jumalainen mies ei olekaan minua varten.

Kontrasti luomani illuusion ja todellisuuden kanssa on yleensä ollut aika hurja.

Olen havainnut että jos ihmisessä on joku silmiinpistävä piirre hän todennäköisesti yrittää peittää sillä jotain puutetta. Hulvaton vitsiniekka saattaa yksityiselämässään olla varsin tylsä ja epäsosiaalinen tai huolellisesti pukeutunut alasti aika vaatimattoman näköinen, kalliin näköisellä autolla ajavalla onkin isot velat ja illan tyylikkäin ylimielinen kulttuurisnobi onkin perheensä ensimmäinen koulutettu ihminen.

Elämä on lyhyt ja sitä ei

Piti jatkaa että elämä on lyhyt ja sitä ei pidä tuhlata naurettavien haavekuvien palvomiseen.

Rohkeasti vaan pyytämään treffeille tai kahville unelmiensa prinsessaa tai prinssiä.

Jos tulee ikävästi pakit sekin auttaa siirtymään elämässä eteenpäin.

Pyydetty on, ei vaan oo vielä onnistunu. Pitää ehkä ens kesänä olla enemmän asialla 😄

Huvipuistohullu kirjoitti:

Täysin normaalia. Ei siinä muut kiinnosta, jos tietää, kuka on Se Oikea

Maailmassa on miljardeja ihmisiä, molempia sukupuolia. Luuletko, että kukaan meistä oikeasti löytää "sen oikean"?

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Täysin normaalia. Ei siinä muut kiinnosta, jos tietää, kuka on Se Oikea

Maailmassa on miljardeja ihmisiä, molempia sukupuolia. Luuletko, että kukaan meistä oikeasti löytää "sen oikean"?

Mä löysin, kai joku muukin voi 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden miehen joka yläkouluikäisenä poikana näki kerran tytön johon ihastui. Kun aikuistui yritti etsiä tyttöä koska tiesi muutamia asioita tämän suvusta mutta ei löytänyt tyttöä.

Mies löysi tyttöystävän muualta mutta tuli ero. Sitten sattumalta näki tämän noin 10v aikaisemmin näkemänsä tytön taas vilaukselta. Sai selvitettyä tytön puhelinnumeron. Soitti. Ja nyt ovat olleet jo monta vuotta naimisissa.

Joskus onnistaa.

Ihastui täysin tuntemattomaan?

"JOO, ihastui tollain vaan ulkonäköön, kyllä pitäisi miestenkin olla just niinkuin naiset ja pyöritellä 100 vuotta päässään, keneen voi tuntea jotain" Tuon takia miehet lähestyvät naisia ja ovat aina lähestyneet.

Tämä. Ja sitten valittavat naisen vaikeasta luonteesta, koska valintaa ei ole tehty luonteen perusteella.

Valintaa ei tehdä koskaan minkään luonteen perusteella. Ulkonäkö edellä menevät kaikki, naiset ja miehet. Kauniit ovat kauniiden kanssa ja rumat rumien. Raha voi olla ainoastaan tuon kuvion sotkeva elementti.

Valinta tehdään kokonaisuuden perusteella. Vankilassa esimerkiksi on kauniita mutta päästään sekaisin olevia naisia. Eivät he pariudu minkään pörssiyhtiön johtajan kanssa. Ihmiset pariutuu kaltaiseensa seuraan. Sellaisten kanssa joka osaa toimia oikein niissä omissa piireissä. Vankilamuija tekee vaikutuksen uhotessaan lähipubissa, mutta sama käytös ei ulkonäönkään kanssa toimisi kansainvälisillä coctailkutsuilla. Ymmärrätkö?

Itseasiassa jos ihminen ei oikein hahmota että yhteiskunnassa on eri kerroksia muun kuin ulkonäön perusteella niin luulen että hän on jollain hyvin alhaisella portaalla itse. Ehkä jopa se lähipubi jää saavuttamattomaksi, koska sielläkin kysytään kuitenkin edes vähän sosiaalisia kykyjä. Siksi ehkä kuvittelee että kaikki lähipubin seurapiiristä Wahlroosin kutsuille on kaikki samaa ja kaikkeen pääsylippu on vain ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden miehen joka yläkouluikäisenä poikana näki kerran tytön johon ihastui. Kun aikuistui yritti etsiä tyttöä koska tiesi muutamia asioita tämän suvusta mutta ei löytänyt tyttöä.

Mies löysi tyttöystävän muualta mutta tuli ero. Sitten sattumalta näki tämän noin 10v aikaisemmin näkemänsä tytön taas vilaukselta. Sai selvitettyä tytön puhelinnumeron. Soitti. Ja nyt ovat olleet jo monta vuotta naimisissa.

Joskus onnistaa.

Ihastui täysin tuntemattomaan?

"JOO, ihastui tollain vaan ulkonäköön, kyllä pitäisi miestenkin olla just niinkuin naiset ja pyöritellä 100 vuotta päässään, keneen voi tuntea jotain" Tuon takia miehet lähestyvät naisia ja ovat aina lähestyneet.

Tämä. Ja sitten valittavat naisen vaikeasta luonteesta, koska valintaa ei ole tehty luonteen perusteella.

Valintaa ei tehdä koskaan minkään luonteen perusteella. Ulkonäkö edellä menevät kaikki, naiset ja miehet. Kauniit ovat kauniiden kanssa ja rumat rumien. Raha voi olla ainoastaan tuon kuvion sotkeva elementti.

Valinta tehdään kokonaisuuden perusteella. Vankilassa esimerkiksi on kauniita mutta päästään sekaisin olevia naisia. Eivät he pariudu minkään pörssiyhtiön johtajan kanssa. Ihmiset pariutuu kaltaiseensa seuraan. Sellaisten kanssa joka osaa toimia oikein niissä omissa piireissä. Vankilamuija tekee vaikutuksen uhotessaan lähipubissa, mutta sama käytös ei ulkonäönkään kanssa toimisi kansainvälisillä coctailkutsuilla. Ymmärrätkö?

Totta toinen puoli, mutta tuollainen on liian laskelmoivaa ollakseen todellista rakkautta. Tuo on just sitä että sitten kuitenkin petetään sen vankilamuijan kanssa tuota seurapiirimuidua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden miehen joka yläkouluikäisenä poikana näki kerran tytön johon ihastui. Kun aikuistui yritti etsiä tyttöä koska tiesi muutamia asioita tämän suvusta mutta ei löytänyt tyttöä.

Mies löysi tyttöystävän muualta mutta tuli ero. Sitten sattumalta näki tämän noin 10v aikaisemmin näkemänsä tytön taas vilaukselta. Sai selvitettyä tytön puhelinnumeron. Soitti. Ja nyt ovat olleet jo monta vuotta naimisissa.

Joskus onnistaa.

Ihastui täysin tuntemattomaan?

"JOO, ihastui tollain vaan ulkonäköön, kyllä pitäisi miestenkin olla just niinkuin naiset ja pyöritellä 100 vuotta päässään, keneen voi tuntea jotain" Tuon takia miehet lähestyvät naisia ja ovat aina lähestyneet.

Tämä. Ja sitten valittavat naisen vaikeasta luonteesta, koska valintaa ei ole tehty luonteen perusteella.

Valintaa ei tehdä koskaan minkään luonteen perusteella. Ulkonäkö edellä menevät kaikki, naiset ja miehet. Kauniit ovat kauniiden kanssa ja rumat rumien. Raha voi olla ainoastaan tuon kuvion sotkeva elementti.

Valinta tehdään kokonaisuuden perusteella. Vankilassa esimerkiksi on kauniita mutta päästään sekaisin olevia naisia. Eivät he pariudu minkään pörssiyhtiön johtajan kanssa. Ihmiset pariutuu kaltaiseensa seuraan. Sellaisten kanssa joka osaa toimia oikein niissä omissa piireissä. Vankilamuija tekee vaikutuksen uhotessaan lähipubissa, mutta sama käytös ei ulkonäönkään kanssa toimisi kansainvälisillä coctailkutsuilla. Ymmärrätkö?

Totta toinen puoli, mutta tuollainen on liian laskelmoivaa ollakseen todellista rakkautta. Tuo on just sitä että sitten kuitenkin petetään sen vankilamuijan kanssa tuota seurapiirimuidua.

Ei se ole laskelmoivaa, vaan ihan aitoa. Pretty woman ei ole totta. Menestyneet ihmiset ei edes skannaa jotain räkä-Roosaa sillä mielellä, vaikka olisi kauniskin. Saattavat kyllä harrastaa seksiä rahan kanssa, mutta samalla halveksuvat. Rakastuvat vain ihmiseen jolla on ulkonäön lisäksi muitakin ominaisuuksia. Ei rakkaus ole sillä tavalla sokeaa eikä myöskään laskelmoivaa, mutta lähtökohta kaikilla on se että oman kaltaiset ihmiset miellyttää eniten. Lisäksi voi toki olla kriteerejä ulkonäölle, mutta ne on lisäksi, ei se minkä perusteella valitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden miehen joka yläkouluikäisenä poikana näki kerran tytön johon ihastui. Kun aikuistui yritti etsiä tyttöä koska tiesi muutamia asioita tämän suvusta mutta ei löytänyt tyttöä.

Mies löysi tyttöystävän muualta mutta tuli ero. Sitten sattumalta näki tämän noin 10v aikaisemmin näkemänsä tytön taas vilaukselta. Sai selvitettyä tytön puhelinnumeron. Soitti. Ja nyt ovat olleet jo monta vuotta naimisissa.

Joskus onnistaa.

Ihastui täysin tuntemattomaan?

"JOO, ihastui tollain vaan ulkonäköön, kyllä pitäisi miestenkin olla just niinkuin naiset ja pyöritellä 100 vuotta päässään, keneen voi tuntea jotain" Tuon takia miehet lähestyvät naisia ja ovat aina lähestyneet.

Tämä. Ja sitten valittavat naisen vaikeasta luonteesta, koska valintaa ei ole tehty luonteen perusteella.

Valintaa ei tehdä koskaan minkään luonteen perusteella. Ulkonäkö edellä menevät kaikki, naiset ja miehet. Kauniit ovat kauniiden kanssa ja rumat rumien. Raha voi olla ainoastaan tuon kuvion sotkeva elementti.

Valinta tehdään kokonaisuuden perusteella. Vankilassa esimerkiksi on kauniita mutta päästään sekaisin olevia naisia. Eivät he pariudu minkään pörssiyhtiön johtajan kanssa. Ihmiset pariutuu kaltaiseensa seuraan. Sellaisten kanssa joka osaa toimia oikein niissä omissa piireissä. Vankilamuija tekee vaikutuksen uhotessaan lähipubissa, mutta sama käytös ei ulkonäönkään kanssa toimisi kansainvälisillä coctailkutsuilla. Ymmärrätkö?

Totta toinen puoli, mutta tuollainen on liian laskelmoivaa ollakseen todellista rakkautta. Tuo on just sitä että sitten kuitenkin petetään sen vankilamuijan kanssa tuota seurapiirimuidua.

Ei se ole laskelmoivaa, vaan ihan aitoa. Pretty woman ei ole totta. Menestyneet ihmiset ei edes skannaa jotain räkä-Roosaa sillä mielellä, vaikka olisi kauniskin. Saattavat kyllä harrastaa seksiä rahan kanssa, mutta samalla halveksuvat. Rakastuvat vain ihmiseen jolla on ulkonäön lisäksi muitakin ominaisuuksia. Ei rakkaus ole sillä tavalla sokeaa eikä myöskään laskelmoivaa, mutta lähtökohta kaikilla on se että oman kaltaiset ihmiset miellyttää eniten. Lisäksi voi toki olla kriteerejä ulkonäölle, mutta ne on lisäksi, ei se minkä perusteella valitaan.

Ok, sulla on tollanen mekaaninen ihmiskuva. Ei se mitään, kaikkia tarvitaan!

Tuttavani kihlattu kuoli nopeasti syöpään, kun he olivat parikymppisiä. Mies suri vuosia rakastaan, pelättiin että kuolee suruun.

Ei ole sen jälkeen ollut suhteessa. On nyt yli 50-vuotias. Tekee paljon töitä, harrastaa urheilua, on mukava ja nauravainen mies. Pitkä ja komea mies olisi varmasti saanut seuraa. Ja ehkä on ollutkin jotain lyhyitä juttuja tai muuta, mutta ei ole pidemmässä suhteessa ollut kihlattunsa kuoleman jälkeen.

Joku voi ajatella, että on elämän hukkaamista elää yksin, mutta se on hänen päätöksensä.

Rakkaudessa on sellainen jännä piirre, että ihminen rakastuu helpommin ihmiseen jonka ajattelee olevan saatavilla itselle. Siksi esimerkiksi monet ei rakastu varattuihin, vaikka olisi miten mahtavia tyyppejä. Ja sitten taas esimerkiksi pariskunnat joissa ei-atleettinen suomimies ja siro nuorempi thainainen, tai vanhempi pullukka suominainen ja nuorempi mies lähi-idästä, näissä rakkaus on usein ihan molemminpuolista ja aitoa, vaikka se näyttääkin siltä kuin toinen osapuoli laskelmoisi. He ovat saaneet omalla mittapuulla parhaan mahdollisen ja ovat aidosti rakastuneita. Ei näissä kukaan tyydy mihinkään, me ei vaan ulkopuolelta nähdä sitä heidän tilannettaan selkeästi, että ovat saaneet jotain josta ovat haaveilleetkin. Me katsotaan näitä pariskuntia omien kriteerien läpi ja ihmetellään että en minä ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani kihlattu kuoli nopeasti syöpään, kun he olivat parikymppisiä. Mies suri vuosia rakastaan, pelättiin että kuolee suruun.

Ei ole sen jälkeen ollut suhteessa. On nyt yli 50-vuotias. Tekee paljon töitä, harrastaa urheilua, on mukava ja nauravainen mies. Pitkä ja komea mies olisi varmasti saanut seuraa. Ja ehkä on ollutkin jotain lyhyitä juttuja tai muuta, mutta ei ole pidemmässä suhteessa ollut kihlattunsa kuoleman jälkeen.

Joku voi ajatella, että on elämän hukkaamista elää yksin, mutta se on hänen päätöksensä.

Olisi ehkä tarvinnut terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden miehen joka yläkouluikäisenä poikana näki kerran tytön johon ihastui. Kun aikuistui yritti etsiä tyttöä koska tiesi muutamia asioita tämän suvusta mutta ei löytänyt tyttöä.

Mies löysi tyttöystävän muualta mutta tuli ero. Sitten sattumalta näki tämän noin 10v aikaisemmin näkemänsä tytön taas vilaukselta. Sai selvitettyä tytön puhelinnumeron. Soitti. Ja nyt ovat olleet jo monta vuotta naimisissa.

Joskus onnistaa.

Ihastui täysin tuntemattomaan?

"JOO, ihastui tollain vaan ulkonäköön, kyllä pitäisi miestenkin olla just niinkuin naiset ja pyöritellä 100 vuotta päässään, keneen voi tuntea jotain" Tuon takia miehet lähestyvät naisia ja ovat aina lähestyneet.

Tämä. Ja sitten valittavat naisen vaikeasta luonteesta, koska valintaa ei ole tehty luonteen perusteella.

Valintaa ei tehdä koskaan minkään luonteen perusteella. Ulkonäkö edellä menevät kaikki, naiset ja miehet. Kauniit ovat kauniiden kanssa ja rumat rumien. Raha voi olla ainoastaan tuon kuvion sotkeva elementti.

Valinta tehdään kokonaisuuden perusteella. Vankilassa esimerkiksi on kauniita mutta päästään sekaisin olevia naisia. Eivät he pariudu minkään pörssiyhtiön johtajan kanssa. Ihmiset pariutuu kaltaiseensa seuraan. Sellaisten kanssa joka osaa toimia oikein niissä omissa piireissä. Vankilamuija tekee vaikutuksen uhotessaan lähipubissa, mutta sama käytös ei ulkonäönkään kanssa toimisi kansainvälisillä coctailkutsuilla. Ymmärrätkö?

Totta toinen puoli, mutta tuollainen on liian laskelmoivaa ollakseen todellista rakkautta. Tuo on just sitä että sitten kuitenkin petetään sen vankilamuijan kanssa tuota seurapiirimuidua.

Ei sen tarvitse olla laskelmointia. Samankaltaiset liikkuvat samoissa piireissä, työpaikoilla, kaveripiireissä ja perhetuttujen piireissä. Silloin tutustuu ja rakastuu niissä puitteissa missä itsekin liikkuu.

Nyt pörssiyhtiön johtajan piireistä on aika pitkä matka jonnekin ostarin pubiruusun sekoiluelämään. Ei varmaan tavattu purjehtimassa tai golf-clubin brunssilla?

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Täysin normaalia. Ei siinä muut kiinnosta, jos tietää, kuka on Se Oikea

Maailmassa on miljardeja ihmisiä, molempia sukupuolia. Luuletko, että kukaan meistä oikeasti löytää "sen oikean"?

Mullakin on se oikea ollut jo 12 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden miehen joka yläkouluikäisenä poikana näki kerran tytön johon ihastui. Kun aikuistui yritti etsiä tyttöä koska tiesi muutamia asioita tämän suvusta mutta ei löytänyt tyttöä.

Mies löysi tyttöystävän muualta mutta tuli ero. Sitten sattumalta näki tämän noin 10v aikaisemmin näkemänsä tytön taas vilaukselta. Sai selvitettyä tytön puhelinnumeron. Soitti. Ja nyt ovat olleet jo monta vuotta naimisissa.

Joskus onnistaa.

Ihastui täysin tuntemattomaan?

"JOO, ihastui tollain vaan ulkonäköön, kyllä pitäisi miestenkin olla just niinkuin naiset ja pyöritellä 100 vuotta päässään, keneen voi tuntea jotain" Tuon takia miehet lähestyvät naisia ja ovat aina lähestyneet.

Tämä. Ja sitten valittavat naisen vaikeasta luonteesta, koska valintaa ei ole tehty luonteen perusteella.

Valintaa ei tehdä koskaan minkään luonteen perusteella. Ulkonäkö edellä menevät kaikki, naiset ja miehet. Kauniit ovat kauniiden kanssa ja rumat rumien. Raha voi olla ainoastaan tuon kuvion sotkeva elementti.

Valinta tehdään kokonaisuuden perusteella. Vankilassa esimerkiksi on kauniita mutta päästään sekaisin olevia naisia. Eivät he pariudu minkään pörssiyhtiön johtajan kanssa. Ihmiset pariutuu kaltaiseensa seuraan. Sellaisten kanssa joka osaa toimia oikein niissä omissa piireissä. Vankilamuija tekee vaikutuksen uhotessaan lähipubissa, mutta sama käytös ei ulkonäönkään kanssa toimisi kansainvälisillä coctailkutsuilla. Ymmärrätkö?

Totta toinen puoli, mutta tuollainen on liian laskelmoivaa ollakseen todellista rakkautta. Tuo on just sitä että sitten kuitenkin petetään sen vankilamuijan kanssa tuota seurapiirimuidua.

Ei se ole laskelmoivaa, vaan ihan aitoa. Pretty woman ei ole totta. Menestyneet ihmiset ei edes skannaa jotain räkä-Roosaa sillä mielellä, vaikka olisi kauniskin. Saattavat kyllä harrastaa seksiä rahan kanssa, mutta samalla halveksuvat. Rakastuvat vain ihmiseen jolla on ulkonäön lisäksi muitakin ominaisuuksia. Ei rakkaus ole sillä tavalla sokeaa eikä myöskään laskelmoivaa, mutta lähtökohta kaikilla on se että oman kaltaiset ihmiset miellyttää eniten. Lisäksi voi toki olla kriteerejä ulkonäölle, mutta ne on lisäksi, ei se minkä perusteella valitaan.

Ok, sulla on tollanen mekaaninen ihmiskuva. Ei se mitään, kaikkia tarvitaan!

Tottakai voi sitten olla jotain tuhkimotarinoita, mutta ne on poikkeuksia. Ja mielestäni hahmotan kyllä elämää sentään useammalta ulottuvuudelta kuin siltä, että ulkonäkö on ainoa asia joka vaikuttaa. Se se vasta mekaanista on.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudessa on sellainen jännä piirre, että ihminen rakastuu helpommin ihmiseen jonka ajattelee olevan saatavilla itselle. Siksi esimerkiksi monet ei rakastu varattuihin, vaikka olisi miten mahtavia tyyppejä. Ja sitten taas esimerkiksi pariskunnat joissa ei-atleettinen suomimies ja siro nuorempi thainainen, tai vanhempi pullukka suominainen ja nuorempi mies lähi-idästä, näissä rakkaus on usein ihan molemminpuolista ja aitoa, vaikka se näyttääkin siltä kuin toinen osapuoli laskelmoisi. He ovat saaneet omalla mittapuulla parhaan mahdollisen ja ovat aidosti rakastuneita. Ei näissä kukaan tyydy mihinkään, me ei vaan ulkopuolelta nähdä sitä heidän tilannettaan selkeästi, että ovat saaneet jotain josta ovat haaveilleetkin. Me katsotaan näitä pariskuntia omien kriteerien läpi ja ihmetellään että en minä ainakaan.

Se siro thainainen rakastaa sukuaan, jota mies elättää. Muu on itsepetosta ja kuvitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden miehen joka yläkouluikäisenä poikana näki kerran tytön johon ihastui. Kun aikuistui yritti etsiä tyttöä koska tiesi muutamia asioita tämän suvusta mutta ei löytänyt tyttöä.

Mies löysi tyttöystävän muualta mutta tuli ero. Sitten sattumalta näki tämän noin 10v aikaisemmin näkemänsä tytön taas vilaukselta. Sai selvitettyä tytön puhelinnumeron. Soitti. Ja nyt ovat olleet jo monta vuotta naimisissa.

Joskus onnistaa.

Ihastui täysin tuntemattomaan?

"JOO, ihastui tollain vaan ulkonäköön, kyllä pitäisi miestenkin olla just niinkuin naiset ja pyöritellä 100 vuotta päässään, keneen voi tuntea jotain" Tuon takia miehet lähestyvät naisia ja ovat aina lähestyneet.

Tämä. Ja sitten valittavat naisen vaikeasta luonteesta, koska valintaa ei ole tehty luonteen perusteella.

Valintaa ei tehdä koskaan minkään luonteen perusteella. Ulkonäkö edellä menevät kaikki, naiset ja miehet. Kauniit ovat kauniiden kanssa ja rumat rumien. Raha voi olla ainoastaan tuon kuvion sotkeva elementti.

Valinta tehdään kokonaisuuden perusteella. Vankilassa esimerkiksi on kauniita mutta päästään sekaisin olevia naisia. Eivät he pariudu minkään pörssiyhtiön johtajan kanssa. Ihmiset pariutuu kaltaiseensa seuraan. Sellaisten kanssa joka osaa toimia oikein niissä omissa piireissä. Vankilamuija tekee vaikutuksen uhotessaan lähipubissa, mutta sama käytös ei ulkonäönkään kanssa toimisi kansainvälisillä coctailkutsuilla. Ymmärrätkö?

Totta toinen puoli, mutta tuollainen on liian laskelmoivaa ollakseen todellista rakkautta. Tuo on just sitä että sitten kuitenkin petetään sen vankilamuijan kanssa tuota seurapiirimuidua.

Ei sen tarvitse olla laskelmointia. Samankaltaiset liikkuvat samoissa piireissä, työpaikoilla, kaveripiireissä ja perhetuttujen piireissä. Silloin tutustuu ja rakastuu niissä puitteissa missä itsekin liikkuu.

Nyt pörssiyhtiön johtajan piireistä on aika pitkä matka jonnekin ostarin pubiruusun sekoiluelämään. Ei varmaan tavattu purjehtimassa tai golf-clubin brunssilla?

Tuollainen ajattelu on just sitä mekaanista ja luvalla sanoen vanhanaikaista, menneen maailman juttuja.

Tällaista idealisointia voi tapahtua, jos tapahtumat ja olosuhteet ovat olleet suhteen esteenä. Tunteiden kohde jää täydelliseksi, vaikkei hän sellainen ole.

On sitä minullakin elämäni rakkaus joka minut hylkäsi. Kukaan ei tunnu samalta ja samanlaisia tunteita ei ole tullut, mutta yksin en halua elää loppuelämääni, joten voidaanko puhua tyytymisestä, jos suhteessa olen jonkun muun kanssa... Hyvä kysymys, mutta omasta mielestäni kyse ei ole tyytymisestä, jos toisen kanssa on parempi olla kuin yksin, vaikkei kaikki tunnu niin ihmeelliseltä kuin elämäni rakkauden kanssa.

Ja tasan tiedän elämäni rakkauden viat ja asiat jotka hänessä ärsyttää, mutta rakastin häntä silti täydestä sydämestäni.

M