Lue keskustelun säännöt.
Ainut sisarukseni ei onnitellut syntymäpäivänäni.
11.02.2023 |
Ja kyse ei ole unohduksesta. Tää on mennyt tähän nyt. Emme ole tekemisissä. Molemmilla oma perhe. Itse kärsinyt vielä mt ongelmista ja luulen että ne oli viimeinen niitti. Ettei enää olla kunnolla väleissä. On ainut sisarus. Vanhemmat vielä elossa. Jään yksin kun vanhemmista aika jättää.
Kommentit (18)
Siis on sulla oma perhe. Miks jäisit yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin vain nauranut, jos huomaisin, että ainoa siskoni ei muistaisi laittaa onnitteluja syntymäpäivänäni! En todellakaan ole mikään syntymäpäivien tai muidenkaan juhlija ja mitä vähemmällä metelillä ne ohi menevät, sen parempi.
Syntymäpäivät merkitsevät minulle yhtä vähän kuin jotkut nimipäivät, eli ei oikein mitään. En oikein ymmärrä aikuisia ihmisiä, jolle asia on merkittävä. Tai jos on, niin järjestäkää hyvänen aika kunnon juhlat ja lähettäkää kutsut, niin saatte ehkä onnitteluja!
Voi ziisus🙄
Aikuinen ihminen kiukuttelee, kun joku ei onnitellut synttärinä.
Kuulostat sen verran rasittavalta, että en lainkaan ihmettele, että ihmiset haluaa ottaa etäisyyttä.
Miksi takerrut asiaan? Anna olla. Jatka elämää.Ei tällä välttämättä muidenkaan siskot tai veljet muista onnitella enää.Vaikka ei mielterveysongemia ole. Maailma muutuu,niin ihmisetkin.
Ok eli pääsen minäkin vähällä. Ei tarvii onnitella vastavuoroisesti. Loppuu tää päivien muistelu. Ja se yksi tekstiviesti ei ole paljon ja voi tehdä toisen päivästä hyvän! Ei ihme että täällä Suomessa paljon yksinäisyyttä ja mt ongelmia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon miettiny ihan samaa, että miksi laittaisin kortin sukulaiselle, jonka kanssa en muuten ole tekemissä. Eipä se ole mitään aitoa muistamista silloin.
Vierailija kirjoitti:
Ok eli pääsen minäkin vähällä. Ei tarvii onnitella vastavuoroisesti. Loppuu tää päivien muistelu. Ja se yksi tekstiviesti ei ole paljon ja voi tehdä toisen päivästä hyvän! Ei ihme että täällä Suomessa paljon yksinäisyyttä ja mt ongelmia.
Ap
Siis sisar kärsinyt mt ongelmista? Ja nyt laitat vahingon kiertämään? Lapsellista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla ei ole sisaruksia eli jään myös yksin kun vanhemmista aika jättää, pärjään silti ilman seuraa tai muistamisia.
Vierailija kirjoitti:
No mulla ei ole sisaruksia eli jään myös yksin kun vanhemmista aika jättää, pärjään silti ilman seuraa tai muistamisia.
Jep, oon huomannut että sisaruksista on vain harmia. Kateus vaivaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok eli pääsen minäkin vähällä. Ei tarvii onnitella vastavuoroisesti. Loppuu tää päivien muistelu. Ja se yksi tekstiviesti ei ole paljon ja voi tehdä toisen päivästä hyvän! Ei ihme että täällä Suomessa paljon yksinäisyyttä ja mt ongelmia.
Ap
"Tarvitsen sairaslomaa ja psykiatrin sekä hoitopaikan ja lääkkeet kun pää levisi"
"Miksi?"
"Sisko ei lähettänyt onnitteluviestiä kun mulla oli synttärit"
Jep. Onhan tuo nyt kriisin paikka ja mt-ongelmien alku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla ei ole sisaruksia eli jään myös yksin kun vanhemmista aika jättää, pärjään silti ilman seuraa tai muistamisia.
Jep, oon huomannut että sisaruksista on vain harmia. Kateus vaivaa.
Ap
Kai viisastuneena teit vain yhden lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon järkyttynyt näistä viesteistä täällä! Siis ette itsekään muista ketään syntymäpäivänä viestillä? Teitä ei haittaa jos teitä ei muisteta? Ok, kaikki ei ole samanlaisia!
Ap
Minä vihaan sisarustani. Hän on ihan kaikki saanut ja minä en ole saanut yhtään mitään. Olkoon hän ihan yksikseen aineellisessa hyvinvoinnissaan enkä halua olla missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on (ainoan) veljeni kanssa ihan hyvät välit, mutta emme todellakaan onnittele toisiamme syntymä- tai nimipäivinä. Jos satumme näkemään sinä päivänä, niin saatamme onnitella jos muistamme. Autamme kyllä toisiamme jos on tarvis, veljeni ajoi kerran 200 km tuodakseen minulle läppärin, kun tarvitsin sitä, ja minä postitin hänen pyytämiään tavaroita, kun hän oli puoli vuotta ulkomailla. Mutta syntymäpäivät ovat muutenkin turhia (paitsi lapsilla), ei niiden unohtamisesta tarvitse vetää hernettä nenään.
Ei minuakaan ole kukaan minun 11 sisaruksesta onnitellut minua syntymäpäivänäni reiluun 20 vuoteen eli sen jälkeen kun olin noin 15-16v. Eivätkä pidä minuun mitään muutakaan yhteyttä, niin etten edes tiedä että ovatko he enää elossa.
Minun lapsuudenperheestäni ainut onnittelija oli äiti. Kun hän kuoli, niin sen jälkeen loppui se siihen. Muistan vielä syntymäpäiväni puoli vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Olin isän luona käymässä kuten kaksi vanhempaa sisarustanikin. Muistutin heitä, että on syntymäpäiväni. Ihan suoraan kieltäytyivät edes suusanallisesti sanomasta onnea.
Tällaista ikävää kohtelua olen saanut ns. läheisiltäni jatkuvasti. Vaatimuksia on silti riittänyt, mitä kaikkea minun pitäisi heidän eteensä tehdä. Aikani yritin kerjätä hyväksyntää, Opin lopulta, että mistään ei kiitetä, mutta valitetaan kyllä, jos en tee tarpeeksi. Toiseen suuntaan oli turha toivoa mitään.
Emme ole enää tekemisissä enkä myöskään enää itse millään tavalla muista heitä minkäänlaisina merkkipäivinä. Tämä synttärijuttu ei toki ollut se ratkaiseva tekijä, vaan paljon muutakin ikävämpääkin täytyi vielä sen jälkeen tapahtua, ennen kuin ymmärsin tehdä johtopäätökset.
Vierailija kirjoitti:
Ok eli pääsen minäkin vähällä. Ei tarvii onnitella vastavuoroisesti. Loppuu tää päivien muistelu. Ja se yksi tekstiviesti ei ole paljon ja voi tehdä toisen päivästä hyvän! Ei ihme että täällä Suomessa paljon yksinäisyyttä ja mt ongelmia.
Ap
Sinähän et ole yksin. Sinulla on perhe.
Kyynel. Ei onnitellut munkaan ainut veli, so what?