Lasten hautajaispukeutuminen

No minusta tuo nyt vaan ei ollut perheeltä kovin loppuun asti mietittyä.

Minkä minä sille voin, että kaikki ei osaa pukeutua.

Vierailija kirjoitti:

No minusta tuo nyt vaan ei ollut perheeltä kovin loppuun asti mietittyä.

Minkä minä sille voin, että kaikki ei osaa pukeutua.

Minkä minä sille voin, että kukaan normaaliälyinen ei mieti hautajaisissa ihmisten pukeutumista. Eikä varsinkaan tule kirjoittelemaan nettipalstalle siitä. 

Vierailija kirjoitti:

En ota kantaa muuhun kuin siihen, että omilla lapsillani on hautajaisissa mustaa ja valkoista vaatetta, joskus myös hyvin tummaa sinistä. Muiden lapsilla saa olla sitten ihan mitä tahansa, ei kiinnosta muu kuin se, että osaavat olla siunaustilaisuudessa hiljaa.

Jos eivät osaa olla hiljaa, mitä teet? Jos lapsi hautajaisissa itkee, se on musta tosi ok, hän kun ei tiedä mistä on kyse ja hän reagoi muiden pahaan oloon.

Yleisellä tasolla vähän ihmettelen, jos joku pukeutuu hautajaisiin värikkäästi. En kuitenkaan kommentoisi asiaa kenellekään tai tekisi siitä numeroa. Kuitenkin kuvaamassasi tapauksessa en ihmettele lainkaan! Lapsiltahan on kuollut äiti! Hehän ovat murheen murtamia koko perhe. Ei välttämättä ole tullut kenellekään perheessä mieleen alkaa tarkistamaan, onko tytöillä hautajaisiin sopivia vaatteita puhtaana tai oikeassa koossa. Surussa ihmiset eivät vaan aina jaksa. Nyt myötätuntoa vähän.

Vierailija kirjoitti:

toivottavasti tämä on provo . Olisi kauhea huomata, että joku lähipiiristä olisi ap.n kaltainen ihminen. 

Kyllä näitä on ihan oikeasti.

Minulla oli isäni hautajaisissa tummanpunainen villakangastakki ja jälkeenpäin isän serkku arvosteli ja kauhisteli tätä takkivalintaani. Oli myös haukkunut minua muille ihmisille tyyliin, eikö se tyttö yhtään ajattele mitänpukee, miten se kehtaa, ei mitään kunnioitusta, kyllä pitäisi aikuisen jo tietää, blaablaa.

Ehkä ne vaatteet oli sen kuolleen äitin ostamat? Saattoi olla lapsille tosi tärkeää pukeutua sinä päivänä juuri sillä tavalla. AP olet sydämetön.

Vierailija kirjoitti:

Yleisellä tasolla vähän ihmettelen, jos joku pukeutuu hautajaisiin värikkäästi. En kuitenkaan kommentoisi asiaa kenellekään tai tekisi siitä numeroa. Kuitenkin kuvaamassasi tapauksessa en ihmettele lainkaan! Lapsiltahan on kuollut äiti! Hehän ovat murheen murtamia koko perhe. Ei välttämättä ole tullut kenellekään perheessä mieleen alkaa tarkistamaan, onko tytöillä hautajaisiin sopivia vaatteita puhtaana tai oikeassa koossa. Surussa ihmiset eivät vaan aina jaksa. Nyt myötätuntoa vähän.

Miksi ei värikkäästi?

Kai ne hautajaiset saa olla vainajan näköiset. Ja omaisethan ne järjestää, joten omaisetkin määrittää sitä, millaiset ne on.

Ihmetteletkö sitäkin, jos hautajaisissa tarjotaan jotain muuta kuin karjalanpaistia ja täytekakkua?

Varmaan ne voi jättää ihan väliinkin, jos ei sovi omaan maailmankatsomukseen.

Olet tosi tahditon arvostelija. Vaateilla ei koskaan surra. Elämme vuosi lukua 2023 joloin hautajaisissa olaan läsnä.Ei mittaila puketumista ei sitä enää kenellä oli kallein kukka vihko? Hautajisisa voi puketua ihan miten vain.Kunhan vaateet ovat puhtaat ja asialliset,siistit.Olen jo v.1985 toukokuu Helsinki-Vantaa Honkanummen hautausmaa: ollut vejeni hautajaiset siistit farkut naisena ja paita,kuin sama asia 2 lapsellani ja toisella veljeläni.Meillä ei rahaa suruvaateisiin.Ei isoihin kukka vihkoihin.Vaan jokaisella 1 kpl ruusu ,jonka laskimme hautaan mukaan kukin vuorollamme.Erikseen viellä tyttäreni haudan päälle vaatimattoman kukka kimpun Kukaan ei meitä arvostelut asiasta ,ei edes seläntakan suvussa.Olisi joku tuonut tietoon jos nin olisi käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli mummon hautajaisissa 9-vuotiaana kirkkaan punainen mekko. Mummo oli sen minulle ommellut ja halusin laittaa sen, koska se mekko päällä mummo oli minua mielessäni lähellä. Äiti ei onneksi edes yrittänyt estää. Tiedän, että mummo olisi ollut pahoillaan, jos minut olisi pakotettu laittamaan joku muu mekko. 

<3

Vierailija kirjoitti:

No minusta tuo nyt vaan ei ollut perheeltä kovin loppuun asti mietittyä.

Minkä minä sille voin, että kaikki ei osaa pukeutua.

pienempi paha kuin se, että joku olisi niin maanmatonen, että arvostelisi asiaa.  

 

Vierailija kirjoitti:

No minusta tuo nyt vaan ei ollut perheeltä kovin loppuun asti mietittyä.

Minkä minä sille voin, että kaikki ei osaa pukeutua.

Mitäpä jos se olikin äidin toivomus ?

Yhden tutun vaimo kuoli sairauteen niin että lapset oli ihan pieniä, vasta alle kouluikäisiä. Toivoi että kaikki hautajaisiin tulevat laittavat mahdollisimman värikästä päälle. Ei tuollaisessa tilanteessa ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää löytää ne keinot miten yrittää jatkaa kun oma rakas kumppani on kuollut ja lapset menettäneet toisen vanhempansa. Siinä jonkun tolvanan pöyristelyt ei paljoa kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisellä tasolla vähän ihmettelen, jos joku pukeutuu hautajaisiin värikkäästi. En kuitenkaan kommentoisi asiaa kenellekään tai tekisi siitä numeroa. Kuitenkin kuvaamassasi tapauksessa en ihmettele lainkaan! Lapsiltahan on kuollut äiti! Hehän ovat murheen murtamia koko perhe. Ei välttämättä ole tullut kenellekään perheessä mieleen alkaa tarkistamaan, onko tytöillä hautajaisiin sopivia vaatteita puhtaana tai oikeassa koossa. Surussa ihmiset eivät vaan aina jaksa. Nyt myötätuntoa vähän.

Miksi ei värikkäästi?

Kai ne hautajaiset saa olla vainajan näköiset. Ja omaisethan ne järjestää, joten omaisetkin määrittää sitä, millaiset ne on.

Ihmetteletkö sitäkin, jos hautajaisissa tarjotaan jotain muuta kuin karjalanpaistia ja täytekakkua?

Varmaan ne voi jättää ihan väliinkin, jos ei sovi omaan maailmankatsomukseen.

No hei, jotain kalaa ja kasviksia. Ei mitään kunnioitusta!

Suomessahan on perinteisesti tosi jäykät ja muodolliset hautajaiset. Miksi näin?

Monissa muissa maissa on paljon vaihtelevampaa. On värikkäämpää ja vähemmän muodollista. Arkku on suomalaisissa hautajaisissa tyypillisesti valkoinen tai puuta. Miksei voisi olla värikäs? Vaikka sen kuolleen lempiväri? Arkkuun myös voi maalata jotain. Pukeutuminenkin voisi olla värikkäämpää ihan hyvin.

Olitte sukulaisenne hautajaisissa ja nyt olet haukkumassa ja arvostelemassa 10v lapsia, jotka ovat juuri menettäneet rakkaan äitinsä ja ovat surun murtamia. Tuskin tuossa elämäntilaanteessa on lapsia kiinnostanut jonkun sukulaistädin mielipide vaatteista, vaan heidän ajatuksensa on ollut poismenneessä äidissä ja miten he tulevat selviämään arjesta.

Sitä mieltä olen hautajaispukeutumista. Miten aikuinen ihminen voi olla noin ajattelematon. Arvostelet muita, mutta itse osoitan käytöksellä kaikkea muuta kuin hienotunteisuutta ja alkeellisimpia käytöstapoja, jos ne puuttuvat, pukeutumisella ei ole väliä, olit miten hienosti puettu tahansa. Jos olet sisäisesti ruma, niitä eivät vaatteetkaan peitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuminenko hautajaisissa onkin tärkeintä?

Ei pukeutuminen, vaan vainajan elämän kunnioittaminen. Aikoinaan surua näytettiin ulospäin mustilla (lapsilla valkoisilla) vaatteilla eli osoitettiin siten, että läheiseni on menehtynyt, minulla on suruaika. Tällä mustalla asulla näytän, että minulla on surua. Hautajaisissa jätettiin hyvästejä, ne olivat vainajan viimeinen juhla maan päällä ja sitä haluttiin kunnioittaa.

Enää ei ole tällaista, pidetään jotenkin halveksittavana, että edes miettii hautajaisvaatteita. Sama on häissä, on täysin luvallista tulla pitkässä valkoisessa prinsessamekossa paikalle, koska se on vain vaate eikä pukeutuminen ole tärkeintä, kunhan vesiraja ei pilkota. Maailma muuttuu, tavat muuttuvat.

Aika suppea ajatusmaailma, jos ei pysty osoittamaan kunnioitusta muuten kuin mustissa vaatteissa. 

Aikoinaan tehtiin noin, ei enää. Itse asiassa aikoinaan ajateltiin, että muut ihmiset ja heidän elämänsä on tärkeä. Enää ei, nyt on minä-minä-minä ja muista viis, kunnioituskin on selfie itsestä arkun luona.

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan on perinteisesti tosi jäykät ja muodolliset hautajaiset. Miksi näin?

Monissa muissa maissa on paljon vaihtelevampaa. On värikkäämpää ja vähemmän muodollista. Arkku on suomalaisissa hautajaisissa tyypillisesti valkoinen tai puuta. Miksei voisi olla värikäs? Vaikka sen kuolleen lempiväri? Arkkuun myös voi maalata jotain. Pukeutuminenkin voisi olla värikkäämpää ihan hyvin.

Tietenkin voisi. Muualla surua ei ole, hautajaiset on kuoleman karnevaali eikä äidit itke lapsiaan. Kivaahan tää on hei, eikös olekin, samba-samba ja taas nauretaan. Vain suomalaiset surevat sitä, että isä tai äiti tai lapsi on kuollut, se on outo pohjoismaalainen tapa, muut riemuitsevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan on perinteisesti tosi jäykät ja muodolliset hautajaiset. Miksi näin?

Monissa muissa maissa on paljon vaihtelevampaa. On värikkäämpää ja vähemmän muodollista. Arkku on suomalaisissa hautajaisissa tyypillisesti valkoinen tai puuta. Miksei voisi olla värikäs? Vaikka sen kuolleen lempiväri? Arkkuun myös voi maalata jotain. Pukeutuminenkin voisi olla värikkäämpää ihan hyvin.

Tietenkin voisi. Muualla surua ei ole, hautajaiset on kuoleman karnevaali eikä äidit itke lapsiaan. Kivaahan tää on hei, eikös olekin, samba-samba ja taas nauretaan. Vain suomalaiset surevat sitä, että isä tai äiti tai lapsi on kuollut, se on outo pohjoismaalainen tapa, muut riemuitsevat.

Ymmärrän, että olit olevinasi ironinen, mutta se, että on väriä ei tarkoita etteivät surisi. Esim, Italiassa on tavallista, että hautajaisiin mennään ihan tavisvaatteissa, mutta sitten taas surun kohtaamia autetaan olemalla läsnä ja apuna. 

Jossakin Italiassa taas hyvin tärkeää kun sukua tulee kaukaa ja tahdotaan siten näyttää mahdollisimman edustavilta.

Vierailija kirjoitti:

Yhden tutun vaimo kuoli sairauteen niin että lapset oli ihan pieniä, vasta alle kouluikäisiä. Toivoi että kaikki hautajaisiin tulevat laittavat mahdollisimman värikästä päälle. Ei tuollaisessa tilanteessa ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää löytää ne keinot miten yrittää jatkaa kun oma rakas kumppani on kuollut ja lapset menettäneet toisen vanhempansa. Siinä jonkun tolvanan pöyristelyt ei paljoa kiinnosta. 

Siskoni toivoi aikoinaan päinvastoin eli lapsillekin mustat vaatteet. Hän halusi, että joskus tulevaisuudessa lapset muistaisivat sen päivän jotenkin erityisenä eikä vain yhtenä pitkän sairauden monista arkipäivistä. Vaatteilla luodaan muistoja, niiden avulla erotetaan arki juhlasta. Hautajaiset ovat surujuhla.

Jokainen tekee omat valintansa itse ja jos ajattelee, että oma elämäni ei ole minkään arvoinen, niin silloin on hankala hyväksyä niitä, jotka arvostavat itseään ja muita.