Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäiset, kenelle te puratte sydäntänne?
11.02.2023 |
Minulla ei ole ketään, joka olisi kiinnostunut kuuntelemaan.
Ystäviä on muutama, mutta yhteydenpito toimii niin, että minä olen se, joka ottaa yhteyttä. Joskus harvoin joku soittaa minulle, mutta silloin hänellä on tarve kertoa omia murheitaan ( minulle on usein kerrottu, että olen hyvä ja luotettava kuuntelija).
Puhelu loppuu heti, kun ystävä saa sydäntään purettua, minun kuulumisiani ei kysytä.
Aika karulta tuntuu, tajusin, että kukaan ei ole koskaan ottanut yhteyttä kysyäkseen miten jaksan.
Onko olemassa jokin foorumi, missä voisi jutella vastavuoroisesti? Täällä taitaa tulla vain ilkeilyä niskaan.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kenellekään. Mistäpä niitä kuuntelijoita yksinään voisi pieraista?
Mielenterveysliitolla, kirkolla jne. on chatteja, joissa voi purkaa mieltään koulutetulle vapaaehtoiselle.
Onhan noita keskustelualustoja, varmaan aktiivisimmasta päästä kotimaisista on techbbs (io-techin keskustelufoorumi), toki, paikka on ensisijaisesti teknologiasta yms. kiinnostuneille, mutta foorumilla on omat alueensa ihan yleiselle keskustelulle, ruualle jne.
Varmaan redditistäkin löytyisi paikkoja missä höpöttää, mutta suurella todennäköisyydellä joutuu tyytymään englanninkieleen, suurin osa kotimaisista aliredditeistä ovat melko hiljaisia.
En kyllä usko että kukaan suorilta käsin haluaa kuulla mitään sydänveren vuodatuksia tuntemattomalta, mutta tämä viesti noin yleisesti, jos etsii paikkaa missä kirjoitella.
Täällä toinen yksinäinen. Minkä ikäinen olet ja missäpäin asut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kenellekään.
Sanon kaupan kassalle maksun jälkeen: Kiitos. Voi olla ainut sana mitä sanon kenellekään viikon aikana.
Vierailija kirjoitti:
En kenellekään.
Sanon kaupan kassalle maksun jälkeen: Kiitos. Voi olla ainut sana mitä sanon kenellekään viikon aikana.
Täällä menee helposti viikko etten puhu kenenkään kanssa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen yksinäinen. Minkä ikäinen olet ja missäpäin asut?
Hei, olen 40+ helsinkiläinen. Lapseni on kehitysvammainen ja isänsä lähti lätkimään.
Sukulaiset eivät enää auttaneet, kun lapsen diagnoosi todettiin, samoin useimmat ystävät katosivat.
Vertaistukiryhmistä olen löytänyt keskustelu seuraa, mutta aiheet pyörivät lähinnä lasten diagnooseissa ja haasteissa.
Tunnen, että olen hukannut itseni hoitaessani 15 vuotta yksin vammaista (äärettömän rakasta) lastani.
Ei ihme, ettei ketään kiinnosta, kun en itsekään enää tiedä kuka ja mikä olen. AP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen yksinäinen. Minkä ikäinen olet ja missäpäin asut?
Hei, olen 40+ helsinkiläinen. Lapseni on kehitysvammainen ja isänsä lähti lätkimään.
Sukulaiset eivät enää auttaneet, kun lapsen diagnoosi todettiin, samoin useimmat ystävät katosivat.
Vertaistukiryhmistä olen löytänyt keskustelu seuraa, mutta aiheet pyörivät lähinnä lasten diagnooseissa ja haasteissa.
Tunnen, että olen hukannut itseni hoitaessani 15 vuotta yksin vammaista (äärettömän rakasta) lastani.
Ei ihme, ettei ketään kiinnosta, kun en itsekään enää tiedä kuka ja mikä olen. AP.
Vertaistukiryhmään. Muut pitävät sinua epäonnistuneena ja viallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä AV:llä :)
Sama! :)
Roskia vein ja samalla rööki: naapuritalon mies alkoi juttelemaan. Mukava tyyppi - paljastui, että oli työelämässään ollut mun faijan työkaveri!
Muuten ei ketään juttukaveria. Ennen oli kaveriporukka ja nähtiin pubissa: päivän juttuja ja välillä parannettiin maailmaa. Itelle tuli pakkomuutto perintömurjuun, toiselle paikkakunnalla. Sinne jäi kaverit :(
(ja ne naiset ....)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen yksinäinen. Minkä ikäinen olet ja missäpäin asut?
Hei, olen 40+ helsinkiläinen. Lapseni on kehitysvammainen ja isänsä lähti lätkimään.
Sukulaiset eivät enää auttaneet, kun lapsen diagnoosi todettiin, samoin useimmat ystävät katosivat.
Vertaistukiryhmistä olen löytänyt keskustelu seuraa, mutta aiheet pyörivät lähinnä lasten diagnooseissa ja haasteissa.
Tunnen, että olen hukannut itseni hoitaessani 15 vuotta yksin vammaista (äärettömän rakasta) lastani.
Ei ihme, ettei ketään kiinnosta, kun en itsekään enää tiedä kuka ja mikä olen. AP.
Lähetän sulle mielessäni halauksen. Lapsellesi myös.
Olen itsekin yksinäinen ja lopettanut yhteydenpidon kuvailemasi kaltaisiin ihmisiin. Minä juttelen välillä itsekseni, saa ainakin suuta aukoa muillekin, kuin sille kassaneidille, josta joku toinen jo mainitsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on asunnossa seiniä. Kyllä ne kuuntelee.
Tänne av:lle minä puran sydämeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä juttelen aika paljon yksinäni. Joskus myös kirjoitan tälle palstalle tai siis tähän laatikkoon pitkän viestin mutta en julkaise sitä.
En kyllä tiedä onko näistä tavoista avuksi edes itselle. Jotenkin tämä yksinäisyys ja kaiken tekeminen aina yksin alkaa vaan olla liikaa.
En kellekkään odotan vain että se menee ohi joskus riittää päivä tai kaksi toisinaan kestää muutaman kuukauden
Vierailija kirjoitti:
Mulla on asunnossa seiniä. Kyllä ne kuuntelee.
Eikä väitä vastaan vaikka kai ne pian kaatuu päälle. Viherkasvit sai jutuistani jo tarpeekseen ja yksi toisensa perään heittäytyivät hengettömiksi.
Vaikea löytää ihmisiä joillle voi avautua ihan täysin. Jos on ongelmia on ihmisten helppo tuomita vaikka eivät tunne esim asianomaista /toista puolta. Itsekin istun yksin surujeni kanssa ,koskee sydänsuruja. Muuten asiat hyvin , ja olen itse se "terapeutti" muille ,joilla omia huolia.
Minun huolet ei liikaa kiinnosta, luulen koska olen positiivnen luonne ulospäin.
Kai ne kuvittelee että olen ikionnellinen.
Vierailija kirjoitti:
En kenellekään.
Sanon kaupan kassalle maksun jälkeen: Kiitos. Voi olla ainut sana mitä sanon kenellekään viikon aikana.
Sama. Tai no, kyllä mä sanon sille myyjälle myös moi/hei siihen kassalle tullessani ja yleensä huikkaan vielä heipat lähteissäni.
Siinäpä ne on. Hassua että nämä kaikki sanansa oikeasti muistaa.
Alue: Aihe vapaa
Terapeutille enimmäkseen