Kolme vuotta sitten vaikea ero, en ihastu enää kehenkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun pitäisi ihastua ja saada mies elämääsi? Onko ajatuksena, ettet ole ihan kokonainen ilman parisuhdetta?

Et selvästikään ole valmis uuteen suhteeseen, kun edellinenkin on käsittelemättä siinä mielessä, että miksi olet kiintynyt ihmiseen, joka ei halunnut sinulle hyvää eikä rakastanut. Silloin on suuri vaara, että sama toistuu seuraavassa suhteessa. Kolme vuotta on muutenkin lyhyt aika toipua, jos suhde oli pitkä.

Suhde ei ollut pitkä, vain kaksi vuotta. Eikä minulla ole mitään pakkomiellettä saada miestä elämääni. Koen vaan vähän pelottavaksi sen miten kuolleelta oma tunnemaailma tuntuu. Viime viikolla päätin muutaman kuukauden kestäneen orastavan suhteen kaikin puolin täydelliseen mieheen. Kun en vaan tuntenut yhtään mitään. Ap

Onko se sinulle "kuollutta", jos et saa tuntea tuskaa siitä, että suhteessa on epävarmuutta, pettämistä ja muuta vastaavaa? Eli oletko sekoittanut rakkauden tunteen siihen, että olet riippuvainen, epävarma ja tunteiden vuoristoradassa? Jolloin et rakastu kehenkään, joka ei tuollaista jännityksen tunnetta aiheuta? 

Noin ei välttämättä ole, se oli vain heikkoa keittiöpsykologiaa, sillä ei niitä ihmisiä, joihin rakastuu noin vain kohtaa, vaikka olisivat kuinka täydellisiä. Miksi sinun tulisi nyt ihastua ja rakastua, mikset osaa nauttia yksin elämisestä?

ap:sta tulee mieleen exä, joka ei tosiaan tuntenut mitään ellei saanut kokea jatkuvaa draamaa ja vuoristorataa suhteessa, jos meni liian hyvin ja tasaisesti niin hänen mielestään juttu ei toiminut. Sitten ihmetteli miten aina meni suhteet pieleen kuitenkin vuoristorataillessa. Hänellä olisi totinen työ päästä eroon tuosta kieroutuneesta ajatusmallista, oikeaa onnea ei ainakaan koskaan tule sen kanssa kokemaan.

Tällaisilla kuvioilla voi olla tausta ihan lapsuuden kokemuksissa ja kiintymyssuhteissa, jos on esimerkiksi tottunut elämään turvattomissa olosuhteissa kiintyy helposti ainoastaan turvattomiin kumppaneihin eikä osaa ottaa vastaan oikeaa turvallista rakkautta. Kysymys ei ole siitä, että ihmisen ajatusmaailma olisi kiero vaan näillä jutuilla on monesti ihan kehitykselliset taustat jotka ei ole järjen päätöksellä muutettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, taas yksi miesvihaketju jossa pääsemme kertomaan kuinka miehet ovat kaikki paskoja, ja naiset pärjäävät hyvin ilmankin.

Jatkakaa.

Onhan tuo osittain ihan totta. Siis ei, kaikki miehet eivät ole paskoja. Mutta naiset tosiaan pärjäävät hyvin ilmankin. Ei ole mitään syytä tyytyä mihin vain, nainen voi myös yksin tehdä elämästään juuri sellaisen kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuunkaan ei kukaan mies ole päässyt tekemään tarpeitaan kuuteen vuoteen.

T31

Surullista miten sekoitatte rakkauden ja hyväksikäytön. 

vanha rouva

Tämä. Vain toinen sukupuoli yhdistää parittelun rakkaushömppään.

Syntymä on kuolemantuomio :(

Synnyttää nyt väkisin toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, kärsimään oravanpyörässä/työttömänä jotta sikiäjä itse pääsee tyydyttämään tarpeitaan :/

Vierailija kirjoitti:

Syntymä on kuolemantuomio :(

Kuinka kompensoida lapsilleen että on pakottanut heidät kuolemaan? 

Omia tarpeita teki mieli tyydyttää ja saada seuraa ja elämäntarkoitusta ihmisistä jotka eivät voi valita seuraansa. Joutuvat nyt kärsimään ennen saattohoitoa ja mätänemistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun pitäisi ihastua ja saada mies elämääsi? Onko ajatuksena, ettet ole ihan kokonainen ilman parisuhdetta?

Et selvästikään ole valmis uuteen suhteeseen, kun edellinenkin on käsittelemättä siinä mielessä, että miksi olet kiintynyt ihmiseen, joka ei halunnut sinulle hyvää eikä rakastanut. Silloin on suuri vaara, että sama toistuu seuraavassa suhteessa. Kolme vuotta on muutenkin lyhyt aika toipua, jos suhde oli pitkä.

Ei ketään olla luotu yksineläjäksi.Kyllä rakkaus elämässä on tärkeä.

Itse samassa jamassa kuin aloittaja. Rakastuin, petyin. Ei kukaan kiinnosta enään .Monta vuotta yksintarponut. Juhlapäivinä tekee erityisen kipeää. Nyt  Ystävän päivänä taas mietin miten elämä menikään näin. En omasta mielestäni ole aiheuttanut tätä. 

Jotenkin tulee sellainen fiilis, että joku käsittelemätön tunnelukko sulla on tuossa taustalla. Keskity itseesi ja koita ratkoa noita tunnepuolen juttuja ensin, ehkä sitten tulee tilaa parisuhteellekin. Tai jos ei tule, niin senkin voi koittaa hyväksyä.

Googlaile vähän tuosta tunnelukkotyöskentelystä. Itse olen saanut siitä apua, kun tuntui siltä, että elämä toistaa samaa kehää ja aloin olla emotionaalisesti todella uupunut. Tein huonoja valintoja omien tunnelukkojeni ohjaamana. Oli silmiä avaavaa tajuta niitä traumoja oman toiminnan taustalla. Olen elänyt "hätätilassa" selviytyen lapsesta saakka. Vaikea siinä on mitään hyvää luoda omaan elämään, jos vaan koittaa selviytyä henkensä hädässä.