Oletko kohdannut ihmisen, joka on parempi kuin sinä?
Ammatillisesti, ihmisenä, harrastuksessa?
Ja nyt en tarkoita, että olet nähnyt jonkun joka osaa tai tietää paremmin. Tarkoitan sitä, että näet, että sinä et ikinä tule yltämään hänen tasolleen.
Miltä se tuntui?
Kommentit (37)
Täytyy olla suuret luulot itsestään semmoisella, joka luulee olevansa parhain harrastuksissaan jne.
En oikeastaan olen mielestäni ihmisistä paras jos nyt ihminen täysin olen.
Joku lisensiaatti tai tohtori on automaattisesti koulutetumpi kuin minä, koska olen maisteri.
Totta kai vaikka kuinka paljon. Esim. olen hyvä kirjoittamaan. En kuitenkaan koskaan tulisi nobelkirjailijaksi, tai Dickensin jne veroiseksi. Tuskin kirjaani välttämättä julkaistaisiin. Miltä se tuntuu. Ei miltään. Tiedän omat rajani. Ihailen ihmisiä jotka ovat taitavia jollain saralla.
Tottakai olen. Se tuntui ihan realistiselta, asialta, jota en edes tajunnut ihmetellä. Olen hyvä, mutta monet ovat vielä parempia.
Joka päivä. Jatkuvasti. Jokaisesta vastaantulijasta tiedän tuntemattakin että on parempi. Kaikessa paitsi mun ammatissa. Siinä mä olen yksi Suomen parhaista.
Toivoisin että tämä työelämän itsetunto ja ksipään rajoilla heittelevä itsetietoisuus ulottuisivat myös tänne siviiliin. Olisi moni asia helpompaa.
Olen, serkkuni.
Hän on nuorempi, kauniimpi, älykkäämpi ja myös oikeasti tekee älykkyydellään jotain yhteiskunnan hyväksi sekä saanut aikaan hienon gradun parhain arvosanoin tieteenalallaan sekä ollen vielä vaatimattomampi kuin itse olen.
Kyllä se vetää nöyräksi, vaikka itse olen ihan tämmöinen keskivertoinen.
Tietenkin on vaikka paljon aloja joissa en koskaan yltäisi tietyn tason yläpuolelle. Vaikka olisin harrastanut esim. taitoluistelua pienestä alkaen niin en tulisi koskaan yltämään kansainväliselle tasolle. Aina on vaikka kuinka paljon lahjakkaampia, parempi alalla kuin alalla. Onneksi minulla ei mitään suuruusharhoja ole itseni suhteen. Tiedän omat vahvuuteni ja heikkouteni. Joissain olen ihan hyvä, joissain tavallinen, jossain surkea. Huippu en usko olevani missään. Hyvä niin. Ihailen ihmisiä jotka ovat oman alansa huipulla. Urheilijoita, tieteilijöitä, taiteen parissa työskenteleviä.
Olen tavannut. Usammankin. Ero näihin ihmisiin (naisiin) on, etteivät he koskaan sitoutuneet parisuhteeseen ja tehneet lapsia. He opiskelivat, loivat uraa, ovat osakkaana yksityisellä sektorilla ja tekevät hyvää tiliä.
Minäkin opiskelin, mutta jäin rividuunariksi, hankin lapsia ja epäonnistuneen parisuhteen. Kituutan eteenpäin pienellä palkalla. Pian nuorimmainenkin itsenäistyy, lentää pois pesästä ja jään yksin.
Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, en ole varma, tekisinkö enää samoja valintoja?
Ruoho ON vihreämpää aidan toisella puolella.
Vaikka harjoittelisin esim. laulamista kuinka paljon. Ja vaikka levyni julkaistaisiin niin enpä usko, että sitä levyä kovin paljon ostettaisiin. Enkä ihmettelesi lainkaan.
Moni nyt ehkä ymmärsi kysymyksen tässä väärin. Tarkoitin, että oletko tavannut po. "parempasi". Moni vastasi yleisellä tasolla.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että itse pidän siitä tunteesta. Ihana nähdä joku, joka on niin hyvä työssään tai missä tahansa. Pudän siitä, kun voi katsoa toista kunnioituksella ylöspäin.
Ap
Joo joka genressä olen tavannut parempani. Enkä ole itsekään hullumpi.
Minusta on mukava keskustella itseäni älykkäämpien kanssa. Tosin joskus kun olen maininnut tästä pöytäseurueessa kaikki hymyilevät tyytyväisen näköisenä. Vaikka ei ollut kyse heistä.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla suuret luulot itsestään semmoisella, joka luulee olevansa parhain harrastuksissaan jne.
Minulla on sitten suuret luulot itsestäni...
En ole kohdannut. Sellaisia kyllä jotka luulevat olevansa älykkäämpiä kuin minä. Ovathan he jollain osa-alueilla hyviä ja minä joillakin muilla osa-alueilla.
Tietenkään en ole maailman paras lajissani, muutenhan olisin törkeän rikas jo tähän mennessä. Miltä se tuntuu? No, niillä ihmisillä on otollisemmat geenit kuin minulla, ja heitä on myös kannustettu lapsesta asti enemmän ja ovat kasvaneet lajiin. Pidän heitä esikuvana ja otan mallia tietyssä mielessä, mutta en kuvittele, että yltäisin samaan taitotasoon harjoittelullakaan. Toisaalta pystyn olemaan moniuloitteisempi ja lähestymään asioita eri tavalla kuin sellainen, jolle se kupla on ikäänkuin itsestäänselvyys. Sekin on eräänlainen lahja käänteisesti.
Vertailu on vähän kummaa touhua ja voidaan todeta, että aina löytyy parempia ja huonompia kuin itse on. Ihailen monia ihmisiä heidän töissään tai olemisissaan, mutta samalla ymmärrän, että se nousee heidän omasta persoonastaan aivan kuin minunkin tekemiseni. Vertailu on siis vaikeaa enkä näe muutenkaan elämää kilpailun näkökulmasta, kumpi on parempi.
Joka ikinen ihminen on parempi kuin minä.