♥ SUURPERHEKUUMEILIJAT ♥ viikko 47

Onko se sitten 2 viikkoa ja saat tietää miten kävi??

Peukkuja pidän!



Meillä oli tosiaan tyttöjen ilta eilen ja kamalan myöhäiseksi meni.Nyt väsyttää.Mutta en valita=)Mukavaa oli,syötiin hyvin(nam-mielettömän hyvää)uitiin ihanasti ja saunottiin .



Lähdemme perheenä ulos syömään,kun laiskottaa=)



Leppoisaa lauantaita ja yleensä viikonloppua kaikille suurperheille.

+++++Tuulia myös puhaltelen kaikille sitä toivoville++++++++



Leanna ja viisikko sekä rv 23+

Kävin hetki sitten katsomassa ystäväni 3 viikon ikäistä tyttövauvaa.Voi älytön miten ihana!!!Mieki haluan sellaisen.Tai ihan sama onko tyttö vai poika mutta vauva.Annoin vauvan mieheni syliin pari kertaa,josko se kuume häneenkin tarttuisi.Ei vielä merkkiäkään siitä.Meidän 1v6kk poikamme katsoi vauvaa aivan ihmeissään.Kokeili nenää ja pieniä käsiä ja kuunteli pää kallellaan vauvan äherrystä.Olisihan se niin ihanaa saada vielä pieni.



Synnytyksistä... ensimmäinen oli rankin.Kesti noin vuorokauden.Yksi kätilöistä oli kohta eläkkeelle jäävä vanhapiika jolta ei yhtään herunut empatiaa kipeää synnyttäjää kohtaan.Kun synnytys pitkittyi pyysin epiduraalia,kätilö tuumasi ettei aio tilata anestesialääkäriä päivystysaikana.Sitten kätilö käski mennä suihkuun juuri ennen kun gynekologi saapui, vaikka olin käynyt suihkussa muutamaa tuntia aiemmin kun tulin synnyttämään.Olin niin kipeä että konttasin ja itkin suihkussa ja mietin että kuolen kai kohta.Ei tullut edes katsomaan miten selviän suihkusta.Olin ihan avuton.En ymmärtänyt pitää puoliani ollenkaan.Niin sitten kärvistelin aamu klo 7 saakka.Paikalle tuli gynekologi joka käski heti tilata anestesialääkärin.Epiduraali laitettiin ja synnytys alkoi edetä todella nopeasti sen jälkeen.Toinen ja kolmas synnytys olivat nopeita,vähän yli neljän tunnin synnytyksiä,joissa ponnistus 1-2min.Niistä toipuikin nopeasti.Ensimmäisen synnytyksen jälkeen ihmettelin kun en saanut imetysohjausta ensimmäisinä päivinä ollenkaan.Olen hoitaja ammatiltani,joten ajattelivatko että osaan jo muutenkin.Kun pyysin neuvoa sain vasta sitten opetusta.Toisen ja kolmannen kanssa kaikki meni jokseenkin luontevasti.Eikä traumoja ole jäänyt synnytyksistä tai kätilöistä.



Joku kyseli joulusta.Pidän joulusta ja etenkin joulun valmistelusta kovasti.Mahtavaa leipoa ja tehdä lanttu-ja porkkanalaatikoita.Koristelu,jouluvalojen laittaminen...kivaa.



Voi kun olisi niin kiva käydä otattamassa kierukka pois ja alkaa todelliseen yritykseen.Meillä on aiemminkin miehen suostuttelussa mennyt aikaa.



Täytyy lopettaa tällä kertaa.Poika heräsi päiväunilta.

Sain neuvoteltua tälle kuukaudella hyvän sopimuksen. Ei yhtään laiskottelua, nukkumista työpaikalla eikä minkäänlaista pakoilua hommien edessä. Suunnilleen joka toinen ilta lupautuivat simpat olemaan siimat tanassa.. aina O-päivään asti. Vaikka päätin, etten enää pissi yhteenkään tikkuun, hankin silti apujoukoiksi ovistestejä. Näin me bongataan se meidän nirppanokkaneiti yhdessä. Lupasin simpoille myös 9kk loman ihan unelmapaikassa, täysihoidolla. Ensimmäiset lähtivätkin urheina matkaan sukelluspuku rasvattuna ja kypärät kiillotettuina. Nopeimmat taisivat jo päästä perille mutta joutuivat pettymään, sillä Mesilaakson hotelli oli vielä ihan pimeänä, portit lukossa. Osa lannistui ja kääntyikin takaisin päin joutuen surman suuhun (pyyhkeelle ja vessanpönttöön, typerimmät kuvittelivat päässeensä kylpylälomalle..), osa pystytti teltan ja perusti leirin sinne hotellin pihaan.

Hitaimmat kaverit vielä raahustavat puolivälissä.. ne ovat niitä sitkeämpiä tyttötyyppisiä. Ensimmäiset ovat jo nääntyneet kun nämä saapuvat paikalle yllättämään mamsellin ihan puun takaa.

Laitan pienenpieniä selviytymispakkauksia seuraavan joukon mukana. Täytyy nyt yrittää, etteivät taas nosta banderollejaan ja ala lakkoilla.



Kävin pienten kanssa katsomassa joulupukkia ja kun punanuttu kysyi, että mitä se äiti toivoo lahjaksi, sanoin että minä ja muutama muu mamma toivotaan vain pieni plussa. Kyllä se ukkeli raapi kaljuaan ja alkoi kaivaa kännykästään Mauri Matikanproffan numeroa, sillä kun kuulemma on plussat ja miinukset hallussa. Sit se ehdotti soittavansa doping-virastoon kun sielläkin kuulemma on ylimääräisiä.. Tuumin, että soitto Heikki ja Hulda Haikaralle kyllä riittää. Heillä on jaossa paljon ei toivottuja vauvoja, joiden osoitelaput vois vaihtaa ja tuoda ne meille kuumeilijoille. Meillä on jakamatonta rakkautta vielä tarjolla ja ei toivottuja ei enää syntyisi. Sitä minä toivoin.



Ehkä näistä minun tarinoistani ei mitään kirjaa synny mutta olen iloinen, että te jaksatte kannustaa ja lukea.



Oikein mukavaa lauantai-illan jatkoa kaikille.

mammis5!!

Paljon plussautulia:o)+++++++++++++++



).( täti lähti torstaina ja tuli viluissaan ilmoja kauhistellen takaisin perjantai aamuna.

Nyt sitten odotellaan että lääkäri häätää sen ensi viikolla jollekkin enemmän tarttevalle.Oisko kellään edes vinkkiä mistä tällaiset jatkuvat kuukautiset voisi johtua? Alan jo tosissani hermostua kun jo koko vuosi on yritetty saada sitä kiertoa oikenemaan enkä tarkempiin tutkimuksiin ole päässyt. Tk:ssa vain äimistelevät ja arvailevat.



niiloakseli kp 8/29-39

Kukaan muu ei tiedä mieheni lisäksi, että edes suunnittelemme lisää lapsia, saati että olisin jo käynyt siirrossakin. Siitä syystä onnittelutkin tuntuvat tosi mukavilta. Epäilenpä, että tuttaviemme ja työyhteisöni puolelta ensimmäiset ajatukset eivät ole niin iloisia ja vilpittömästi onnittelevia. Tähän meidän härdelliin ja tosi kiireiseen työrytmiimme ei monikaan usko, että haluaisimme lisää vauvoja, saati ehkä kahta..

Onko kenelläkään muulla takana alkionsiirtoja joissa olisi siirreetty kaksi kerralla? Minulle on aiemmin tehty alkionsiirto jo kaksi kertaa, silloin molemmilla kerroilla siirrettiin yksi alkio. Molemmat raskauden lähti heti hyvin käyntiin ja syntyikin terveet vauvat. Olisin kiinnostunut siitä, että minkälainen mahdollisuus on että molemmat siirretyt kiinnittyvät ja alkavat kasvaa. Joskus joku sanoi että se olisi 50/50 kahdesta alkiosta että molemmat selviäsisivät.

Toinen kysymys on se, että kun siirto tehtiin eilen, niin onko mahdollista että voisin tuntea kohdussani jo nyt jotain hormoneista johtuvia muutoksia. Voi olla että muutos on vain korvieni välissä, mutta tänään koko alavatsani on ollut arka, kohtu kipea ja olo juuri sellainen kun odottaessa.

Täällä minä kirjoitan keskellä yötä. Pitäisi olla unten mailla, mutta en malta



Jouluihminen on mitä suurimmassa määrin. Valmistelut aloitan ajoissa. Tänään olen ommellut kaikille kolmelle lapsellemme tonttupuvut. Pojille kaksiosaisen puvun (housut ja paita) ja tytölle mekon. Kaikilla on kulkuskaulus. Tuli hienot. En tiennyt osaavani ommella vaatteita ja lähdin vaan kokeilemaan, kun en mistään kaupasta ole löytänyt valmiita. Vähän olen myös leiponut pakkaseen joulua varten ja pikkuhiljaa on myös aloiteltu perusteellista siivousta. Meillä ei suursiivota juuri ennen joulua, vaan näin pikku hiljaa, jolloin joulusiivous on sitten helpompi tehdä. lahjoja on osittain hankittu ja paketoitu. Oman tytön ja siskoni tytön nukensänkyihin minulla on petivaateprojekti meneillään. Patjat ja tyynyt tein tänään. Huomenna pitäisi tehdä peitot ja lakanat, pussilakanat ja tyynyliinat. Sitten vain sänkyt pakettiin, jos ne saa paketoitua. Koristeita olen myös hankkinut vähitellen. Vietämme ensimmäisen oman kodin joulun, joten ihan kuusen jalasta lähtien piti hankkia. Asumme myös ensimmäistä kertaa tilavassa omakotitalossa, joten jouluvalojakaan (kynttelikköjä ja ikkunatahtiä) ei ollut paljoa. Nyt olen vähän silläkin saralla tehnyt täydennyksiä ja on muuten vaikea odottaa adventtiin. Perinteisesti laitamme jouluvalot vasta adventtina.



SYNNYTYSG: Ekasta lirui lapsivettä ja jouduin sairaalaan. Käynnistyi itsestään saman päivän aikana supistuksilla. Meni 18 tuntia ja oli hyvin kivulias ja väsyttävä. Ensin olin ammeessa. Sain spinaalin jossakin vaiheessa, mutta oli virheliikku, koska vaikustus lakkasi liian aikaisin enkä sitten muuta saanut enää. Eli käytännössä luomusti meni loppuun. Kaksi tuntia ponnistin ja olin aivan puhki. Synnytyksestä jäi myös pelko, jota hoidettiin seuraavan synnytyksen lähestyessä. Kakkosen synnytys kesti 5,5 tuntia, mutta jos ekasta supparista laskee, niin sitten kyllä kauemmin. Oli miellyttävä, jos synnytyksesta niin voi sanoa. Sain paracervikaalin ja se auttoi niin hyvin, että aukenin 4 sentistä kymmeneen noin puolessa tunnissa. Ponnistusvaiheen pituutta en muista, mutta ei ollut kauan, max puoli tuntia. Kolmas synnytys käynnistyi aamuyöllä supistuksilla. Kellotin niitä ja kun oli tullut jo tunnin ajan kolmen minuutin välein, soitin sairaalaan, josta käskettiin tulla. Herätin miehen ja mies lähti hakemaan veljeään meille. Mulla ei ollut mihinkään kiire. Pakkailin rauhassa laukkua ja lakkasin varpaan kynnet supistusten välissä. Supistukset ottivat kyllä kipeesti. Miehelläni ja langollani oli kiire saada minut sairaalaan. Taisi melkein valmis lääkärilankoni pelätä, että joutuu synnytyslääkärikseni, jos en lähde nopeasti. Olisin pärjännyt omasta mielestäni vielä kotona, mutta koska supistukset tulivat sen verran tiheesti, en uskaltanut jäädäkään. Sairaalaan jäimme ja menin ammeeseen, jossasupistukset hiipuivat. Lääkäri sanoi jopa kierrollaan, että jos eivät ala pian voimistua, on kotiinlähtö edessä. Kävelimme sitten käytäviä ja alkoihan ne supistukset sitten voimistua. Ilokaasua naukkailin ja nauratti kvoasti supistusten välissä. Supistuksen aikana oli itku lähellä. Olin tosi kipeä eikä ilokaasu kipuun auttanut. Olipa vaan jotain mekaanista toimintaa, joka ehkä vähän helpotti. sain spinaalin, joka oli taivaallinen. Ei kerennyt kauaa vaikuttaa, kun jo ponnistutti ja sain ponnistaa. Meniköhän 5 minuuttia ja rinsessa syntyi. Oli hyvä synnytys! voi kun vielä kerran saisin kokea raskauden ja synnytyksen ja nauttia pienestä vauvasta.



Mammis5. Oikein kovasti ONNEA ja tarrasukkia. Jännää!!! Ihanaa!!! Toivottavasti kaikki menee hyvin!



t. mansikkamamma + pojat 00 ja 02 sekä tyttö 05

Äh, nykyään ehdin niin harvoin enää kirjoitella, etten meinaa enää muistaa tunnuksiani sisäänkirjautumisessa...



Ihan ekaksi mamma5:lle paljontarrasukkia matkaan!!



Synnytysgalluppiin: eka alkoi lapsivesien menolla ja päätyi imukuppiin vauvan sydänäänien muuttuessa huonommiksi. Ekakertalaiseksi melko nopsa synnytys, 6 h. Toinen syntyi rytinällä, aamuyöllä alkoi verenvuodolla ja ambulanssille soiton jälkeen alkoivat supparit kahden minuutin välein. Sairaalassa puhkaistiin heti kalvot ja saman tien ponnistamaan. Kestoksi tuli n. tunti. Ja edes isä ei ehtinyt siis mukaan kun jäi odottamaan mummia esikoisen vahdiksi. Kolmannen synnytystä jännitin, että syntyykö sitten kotiin, mutta ei onneksi. Hyvin ehdittiin sairaalaan, lojuin pari tuntia ammeessa ja kestoksi tuli 3h. Kakkosen ja kolmosen välissä oli melkein kolme vuotta, ykkösen ja kakkosen välissä vaan vähän päälle vuosi. Tuolla ehkä jotain vaikutusta synnytysten kestoon?



Jouluihminen olen ehdottomasti! Eilen juhlimme kotona lasten kanssa pikkujoulua, hankimme joulukalenterit, laitoimme valoja ja kuunneltiin joululauluja. Ja leivottiin ekat piparit! Ja taas perinteisesti yhden pellillisen onnistuin polttamaan...



ON: samalla systeemillä on jatkettu kuin tähänkin asti: välillä on ehkäisty ja välillä ei. Ensi viikon lopulla odottelen taas tätiä, jos se nyt taas on tullakseen. Ihan kuin mies alkaisi jo lämmetä yritykselle, puheet on jo vähän sellaiset. Tilavampaa autoa on harkittu jne ja se pieni kumiukkokaan ei ole enää niin usein mukana petipuuhissa...



Mutta nyt vien pikku-ukkelin aamupesulle ja alan miettiä kauppalistaa; joukukynttelikköihin täytyy mennä ostamaan uusia lamppuja, kun eivät näytä toimivan!



Suviruusu

ja taas on harmaata kuin villasukassa.. että mä inhoan tällaista säätä.



Mammis5: oikein paljon nyt onnea ja tarrasukkia pikkuruisille. Itselle tää aihe on todella vieras enkä osaa oikein kommentoida mitään. Olen vain hengessä mukana ja ihmettelen kun Simpat teillä sai oikein limusiinikyydin perille asti ;)



Ääh pakko mennä, palaan myöhemmin..

meillä kans kun nelosen odotus alkoi oli ympäristön kommentit lähinnä loukkaavia kuin iloisia.

Pahin kommentti mitä sain oli kun yksi äiti sanoi että " sattuuhan niitiä vahinkoja mitä meinaat tehdä?" siihen en oikein osannut mitään sanoa kun itse olin hyvin onnellinen vauvan alusta. Nyt olenkin alkanut pehmitellä ympäristöä sanomalla aina välillä että kyllä se yksi vielä tehdään jotta saadaan " täyskäsi" mutta ajankohta on auki. Kukaan ei siis tiedä että se todella on jo hyvinkin haluttu,paitsi yksi hyvä ystäväni tietää muttei ymmärrä miksi stressaan asiaa ja mietin ja jännitän.

Serkulleni on tehty yksi alkionsiirto tänä vuonna ei niin hyvälaatuisista alkioista ja hälle siirrettiin kaksi joista valitettavasti kumpikaan ei onnistunut kiinnittymään :o( En halua luoda piruja seinälle ja sinä varmaan tiedät paljon minua tarkemmin mahdollisuudet yms. Hänelle se oli kova paikka kun alku vuoden munasolut ei edes hedelmöittynyt eikä siirtoon silloin päästy. Nyt odottaa jonossa aikaa jonka arvelivat menevän toukokuulle ja pahimmillaan syyskuulle (ovat julkisella puolella)



).( vuodan edellaan kuin seula ja lääkäriin meno edessä TAAS vaihteeksi, jospa ne nyt keksisi missä vika ja laittaisivat oysiin tutkimuksiin. Nyt kyllä oma vauvakuume laski hiukka kun tajusin ettei se tällä kertaa olekkaan niin helppoa kuin on ollut.



Kuinka kauan teillä on kestänyt raskautuminen?

Itselläni



nro.1-> 9kk

nro.2-> 1v4kk

nro.3-> 5kk

nro.4-> Olin raskaana viikolla 4+1 jo sinä päivänä kun ehdotin miehelle että miten ois vielä vauva? :o)



Ikäeroa ekan ja toisen välillä 2v11kk

toisen ja kolmannen 1v5kk

kolmannen ja neljännen välillä 1v 11kk (ovat silti peräkkäisinä vuosina syntyneet)



Itse tykkään tuosta noin kolmen vuoden välistä. Siinä kun saa jo eellistä sen verran omatoimisemmaksi. Pahin oli tuo 1v5kk väli jolloin ajoin itseni piippuun ja sairatuin lievään synnytyksen jälkeiseen masennukseen.



Tulipa taas asiaa tikustakin :o)



Niiloakseli kp 9/29-39

kun aina täytyy mennä ja keskeyttää.. kohta ei tiedä missä oli, mitä teki ja mnne olit menossa..

Mies aamusella väitti, että olen riidanhakuisella tuulella.. jaa, että minä vai? Kummasti tomurätti heilui ja imuri ulvoi kuin henkensä hädässä. Painuivat kartanolle koko ukkosakki, pieninkin.. sateeseen.. Ennemmin sinne kuin raivotautisen äidin jaloissa. Ja minä kun en itse edes huomannut olevani mitenkään erityisen hankala. Ja tätikin juuri lähti, että ei kai se vielä suunnittele paluuta? Nyt en kyllä ymmärrä ;)

Meillä on mukeloilla ikäeroa 1.->2.: 1v8kk... 2.->3.: 5.5v 3.->4: 1v10kk

ja viitonenhan saisi tulla elokuulle joten ikäeroa tulisi 1v6kk..

Ei käy kieltäminen, rankkaa on välillä, varsinkin kun tää pienimmäinen on ihan surkea nukkumaan ja vieläkin tississä kii..



Joulusta jo kerran aikaisemminkin kerroin, että töissä ollessa siihen tipetipetiptappiin kyllästyi jo marraskuun puolella. Nyt kun on saanut olla kotona ja pikkuhiljaa olen piilotellut paketteja sinne tänne, tuntuu joulunodotuskin ihan erilaiselta. Meillä laitetaan jouluvalot vasta itsenäisyyspäiväksi mutta kynttilöitä poltellaan sisällä ja ulkona, pipareita ja torttuja leivotaan yhdessä vaikka kämppä peittyy huntuun valkoiseen (jauhoihin).. Kinkku paistetaan aatonaattona ja kuusi koristellaan silloin myös.

Toivottavasti mun hamsterin vaistot ja oravan muisti eivät petä mua ja löydän kaikki kätkemäni paketit..



Lapsuudessa mun joulut olivat ihan kauheaa aikaa ja on mennyt vuosia, että olen päässyt yli.. tai ainakin oppinut elämään muistojeni kanssa. Ennen aina raivosin, lopulta itkin, enkä ymmärtänyt miksi tuntui niin pahalta. En ymmärrä miksi yritin pilata omien lasten ilon.. ehkä kotoa saamani malli oli niin tiukassa. Oli helpompaa olla vihainen kuin itkeä.

Nyt osaan jo nauttia ja tiedän, ettei kukaan voi viedä tätä minulta ja perheeltäni.



JA sitä yritystä sitten.. aina on mennyt vähintään se puoli vuotta.. Nyt oikeaa yritystä ei siis ole.. tai ehkä just tässä kierrossa. Avaruusseksi ei juuri ole auttanut asiaa ;)



Juniori heräsi ja kutsuu äitiä maitobaariin..



Neppis siivoustuskissaan

1.eka kierto häiden jälkeen ilman ehkäisyä.Kuherruskuukausi vauva=)

2.täysimetin esikkoa ja yhden kerran jäi kumi tyynyn alle=se oli siinä.

3.tehtiin 6kk hartaasti ja monen monta yritystä.

4.Matkalla kaksin,ja ekäisy unohtui kaksinolon hurmassa.sen viikon aikana sai alkunsa=)

5.Kerran jäi joulukuussa taas kondomi tyynyn alle ja se oli siinä.

6.toistaa jo edellisiä,yksi kerta ilman ehkäisyä,tsadaa,raskaana!



Ikäerot meillä on:

1v runsas 2kk

1v8kk

tasan 2v

2v10kk ja

nyt tulee 2v6kk.



Että semmottiin meillä=)



Leanna ja viisikko sekä rv 23+

olo on väsynyt. Tonttupuvut roikkuvat nyt huoliteltuina ja valmiina. Tein yhteensä 6 pukua, omille ja siskon lapsille. Aamulla mietin, miksi on jotenkin koko ajan sellainen olo, että täti olisi tulossa, mutta huomasinkin, että ovishan se siinä. Eilen ja toissapäivänä sattuikin oikealle puolelle, mutta en jotenkin osannut ajatella asiaa, ko meillähän ei yritystä ole. Bongaan yleensä oviksen aika helposti. Joka kierrosta en huomaa, mutta monesti hyvin voimakkaat reaktiot. Pikkuisen olen alkanut tuota miestä pehmitellä neljänteen, mutta varaudun siihen, että aikaa menee ainakin vuosi tai kaksi. Jos ensi vuoden joulun kieppeillä voisi raskautua, niin olisi kivaa!



Meillä on ollut hyvää tuuria/onnea/tms. näissä raskautusmisasioissa. Esikoinen lähti ensimmäisestä yrityskierrosta pillereiden poisjättämisen jälkeen. Kun toista lasta aloimme haaveilla, ajateltiin, että aletaan sitten syyskuussa yrittää ihan tosissaan. Syyskuun alussa sitten odotin vimmatusti tätiä kylään, että päästään ihan tosi toimiin. No kuinka ollakaan, on pikku herra saanut alkunsa kuukautta ennen yritystä varmojen päivien aikaan. Onnellinen sattuma sinänsä, kun toiveissa kuitenkin oli. Neiti kuopus on myös hedelmöittynyt heti tädin lähdettyä melkein viikkoa ennen oletettua ovista. Suunnitelmissa oli silloinkin aloittaa yritys syksyllä, mutta heinäkuussa testasin plussan. Nyt olemme vakuuttuneet, että varmoja päiviä ei ole olemassa. Itse asiassa toivon, että kumiukot eivät niin hirmuisen tarkasti vartioisi kaikkein pyhimpää vierailijoilta. Olisi ihan kiva, jos joku pääsisi perille asti vartioinnista huolimatta.

Esikoisen ja tokan välillä 2 v 2 vko ja tokan ja kolmannen välillä 2 v 10 kk. Molemmat mielestäni hyviä ikäeroja, mutta nyt ottaisin mieluummin tuon vähän pidemmän ikäeron, jos saisin valita. Ja eihän meillä enää edes ehtisi tuohon kahteen vuoteen.

Ikäero kysymykseen:

Ekan ja toisen lapsen välissä 1v.11kk. Toisen ja kolmannen välissä 1v.10kk. Raskasta oli kun kaikki kolme olivat alle 4v. Nyt kun tästä joskus raskaudun niin kolmannen ja neljännen ikäero olisi ainakin 5v. Tuntuu hyvältä. Pääsee vähän helpommalla.



Joulua en ole vielä ehtinyt valmisteleen. Sen verran olen ahkeroinut, että leivoin kaksi piparitaloa esikoisen kouluun joulumyyjäisiin.



Eipä tässä kummempia...iltapalaa laittelemaan...



Risella + 3 naperoa ja kp 17/28



p.s. Ai niin. Joku kyseli kuinka kauan on mennyt aikaa, että on raskautunut????

1. Muistaakseni noin 5kk yritystä

2. 4kk yrityksen jälkeen +

3. 2kk jälkeen +

etta kavin lukemassa, en nyt ehdi kommenoida taman enempaa- noista synnytyksenkestoitahan meilla olikin jo jokin aikaa sitten juttua...

en niista nyt taman enempaa. Viettakaa mukava viikko!