♥ SUURPERHEKUUMEILIJAT ♥ viikko 47

Olenkin pysytellyt koneelta monta päivää pois, kun pitää välillä töissäkin pyörähtää.. =)

Tänään olis vuorossa siivousta, siivousta ja siivousta. En vaan oikein tiedä mistä aloittaisi..

Joulutontun asialla yrittänyt touhuta.. Paketteja postimyynnistä tilailtu, että pääsis hommassa jo vähän alkuun..

Ensimmäinen lapsi toimitettu kouluun ja kohta vien kaksi muuta perässä.

Aloitin tuossa noilla ovistikuilla kokeilun kun en oikeesti bongaa ovista ja kierto jokseenkin epäsäännöllinen, sais vähän osviittaa missä mennään.. Saapi nähdä tuleeko tulosta!! Mun ei kyllä pitänyt ruveta tähän tikutteluun, mutta näin vain kävi.. On niin malttamaton tämän asian kanssa.

Mukavaa päivän jatkoa.. Raahan itseni kohta mopin varteen.. Plääh!

Onpa taas pitänyt kiirettä.. Sellaisia ovat nämä kotiäidin päivät, vaikka mies aina välillä kuvitteleekin mun vaan istuvan soffalla kaiket päivät:) No joo, oikeesti siis musta tuntuu että eilinen päiväkin meni edestakas ajaessa ja mitään en oikein muuta kerennyt kuin sen normaalin siivouksen.



Siitä päästiinkin siivous kysymykseen. Meillä ei tuo mies pahemmin kodinhoitoon osallistu. Harmi kyllä. Välillä yritän vähän naputella ja kiukutella, mutta eipä se paljoa auta, helpommalla pääsee kun tekee itse. Tosin mulla on ärsyttävä tapa sitten korjata toisen jälkiä jos joskus erehtyy siivoamaan niin eipä kait sitä toinen pahemmin viitsikään. Ruokaa mies joskus tekee, useimmiten viikonloppuisin ja hyvää ruokaa tekeekin. Mutta itse olen tämän oikeastaan aiheuttanut koska en ole koskaan suuremmin vaatinut miestä tekemään kotihommia kun täytyy myöntää että mä nautin tästä kodin pyörityksestä itse!



Himoja raskausaikana ei ole suuremmin ollut.

1. en muista mitään ihmeellistä syöneeni

2. sama juttu, ei mitään ihmeempiä en ainaskaan muista

3. söin makaroonivelliä usein, nam

4. himona oli chymoksen riisisuklaa! Niitä oisin syönyt vaikka joka päivä.

5. roskaruoka, pitsaa ja hamppareita teki mieli joka päivä



Nyt mun täytyy hakea esikoinen koulusta joten palailen myöhemmin.



Medison

Onpa tänne tullut paljon uusia suurperheellisä kirjoittamaan.HIENOA!!

Isot ja pitkät pinot,jatketaan samaa tahtia!



Omaan napaan ei kummempi,pullistuu kovaa vauhtia.



Raskaudenaikaisista mieliteoista jos nyt oikeen muistan:

1.marinoidut valkosipulin kynnet ja oliivit

2.sienet sienet ja sienet=)

3.samalla tavalla sienet himotti ruoassa ja oliivit

4.ennen niin kovasti inhoamani maissi.Maissia meni grillattuna ihan himona.

5.maissi taas ja grillatut vihannekset yleensä

6.meneillään oleva raskaus,maustamaton jugurtti kaura leseiden kera=)

Sitä voisin lapata kuonooni vain ja ainoastaan.

Suklaa on aina ollut kestosuosikkini,mutta nyt olen sitä yrittänyt välttää sokereiden takia...plääh!



Olin lounaalla äitini kanssa ja silmiini osui ilta lehden vai sanomien artikkeli epäonnistuneesta synnytyksestä,kätilön virheen takia vammautuneesta lapsesta.Ja monta muuta vastaavan laista pienempää kokemusta.Äitini aina kehoittaa olemaan lukematta niitä mutta en osaa siltikään pelätä synnytystä.Kurjia nuo tilanteet ovat ,ei käy kieltäminen mutta mitä vaan voi sattua ja lapsi vammautua ilmankin virhettä.



Kysyisin kuitenkin teiltä muilta mitä ajattelette synnytyksestä,mahdollisesta seuraavasta synnytyksestä?Pelottaako jokin asia tai onko vanhoja huonoja kokemuksia??

Kurjia kätilöitä tai muuten vaikeita synnytyksia,imukuppeja tai sektioita?Onko jotain jäänyt hampaankoloon?

Vai onko suurin osa sujunut leppoisasti omalla painollaan ilman mitään kummempia?





Leanna ja viisikko kera sissin rv 22+

Onpas taas tullut pimeää kun lumet sulivat pois. Hassua myös tuo vaatepuoli, lapsilla nuo talvivaatteet päällä, mutta jos tässä välissä ei olisi ollut tuota pakkasjaksoa emme varmasti käyttäisi +7 asteella vielä toppatakkia. Sataisipa sitä lunta nyt äkkiä lisää tänne eteläänkin! (Sulivatkos ne lumet jo koko maasta? Ainakin plussalla on koko Suomi, mutta mitenkäs lumitilanne pohjoisemmassa?)



Omaa napaa: turvottaa niin ettei meinaa olla tottakaan, ja vihloo ja kramppaa tota alavatsaa. Koska en ole syönyt laktoosiakaan erityisemmin vuorokauteen taitaa kyseessä olla ovis, oireet ovat mulla aika yleisesti tuollaiset lähes joka kuussa. Nyt onkin kyllä jo kp 13/28-30, eli kai aika ajallaan tuo on. Simot päästettiin viimeksi matkaan eilen (aamuyöstä, oli siinäkin ajankohta), joten jos siinä satsissa on kunnollisia joista edes yhden tuo neiti Munasolu huolisi, pitäisi kai asian olla kunnossa. Mutta kun sitä kuulee kaikenlaisia juttuja niistä kovin krantuista Mamselleista ja heikkokuntoisista Simoista niin eihän sitä tiedä. Taipanpa vältellä miestä tänään ja ainakin vielä huomenna, tekisi jostain syystä niin kovin mieli tyttöä kahden pojan jälkeen. Menköön sitten tämä kierto ohi jos on mennäkseen, ehtiihän tässä kai myöhemminkin. Ja tottakai tästäkin voi poika tulla, mutta meillä aiemmin on käynyt niin että pojat ovat tulleet aika tarkoistakin ajoituksista, ja tytöt sellaisista ihmekierroista joissa Simot ovat todennäköisesti selvinneet hengissä 5-7 päivää väijyksissä.



Toki tiedän että jos pidempään joudun raskautta odottamaan menettää sukupuoli merkityksen täysin, vauvaa siinä enää sitten toivotaan. Mutta nyt jos voin edes hieman asiaan vaikuttaa, yritän tyttöä...



Joku kyseli raskausaikaisia mielitekoja, mulla on aina olut lähes sama kaava. Alkuun vain jotakin raikasta, viinirypäleitä, appelsiineja, ehkä joskus yksi-kaksi salmiakkikarkkia. Sitten pahoinvoinnin väistyttyä (viikoilla 12-18) alkaakin maistumaan kaikki (jopa joskus punainen liha, sitä en normaalisti juuri syö). Varsinkin kaikki rasvainen ja sokeripitoinen, joten lopputulos on sitten tiedossa. Onneksi vatsaan mahtuu lopulta enää vähän kerrallaan, joten en aivan mahdottomaksi ehdi paisua. Mulla kun nuo kilotkaan eivät lähde itsekseen/imetyksellä.



Kohta tuodaan kolmosta kerholta, täytynee mennä ottamaan vastaan. Kiva kun on ystävä jolla lapsi samassa kerhossa niin voidaan vuorotella joskus viemisiä ja hakemisia, ei tarvitse aina kulkea itse edes takaisin.



Hyvää viikonjatkoa kaikille,

Hilmis ja nelikko

Ennenkuin unohtuneeksi luullaan, pikaisesti vain.

Tänään oli keskenmenon jälkitarkastus, kaikki kunnossa muuten, mut hb edelleen vain 109. Noususuunnassa, mut niin äärettömän hitaasti. Taitaa toimia tehokkaana ehkäisymenetelmänäkin, tuskin raskaus alkaa noin kehnoilla lukemilla.



Raskausaikojen mieliteoista; ei ole ollut yhdestäkään mitään. Kaikissa kun olen voinut ihan normaalisti kaikkea syödä, niin ei ole mielitekojakaan tullut. Pahoinvoinnista en kärsinyt koskaan, paitsi tässä keskenmenneessä oli sellainen jatkuva ällötysolo, vaikkei suoranaista pahoinvointia nytkään.



Synnytyksiä en ole koskaan pelännyt, jännittäminen luonnollisena kuuluu asiaan. Kolmosta lukuunottamatta kaikki on mennyt ihan ihannekaavojen mukaan, nopeita ja ongelmitta muutenkin. Kolmonen sitten syntyi napanuora kahteen kertaan kaulan ympärillä vain 2 pisteen vauvana. Meni elvytykseen, mut lopputuloksena aivan normaalisti, ellei vähän enemmänkin, kehittynyt eskaripoika. Kivunlievityksiä ei yhdessäkään synnytyksessä mukana, ilokaasukokeilua lukuunottamatta. Sen totesin kelvottomaksi tavaraksi ja jätin suosiolla. Mikäli vielä raskaudun, tuskin itse synnytystä nytkään pelkäisin, mutta ehkä aiempaa enemmän syntyvän lapsen terveys askarruttaisi mieltä.



Nyt taas syömään, en ehdi miesten kotitaloustöitä nyt kommentoida.

Olipa mukava kuulla Leannankin kuulumisia taas välillä! Saapi sitä useamminkin käydä:)



Synnytyksistä, ei ole ollut ikäviä kätilöitä eikä mitään muutakaan kauhukokemuksia. Omalla painollaan ihan hyvin on kaikki mennyt, ei sektioita, ei imukuppia eikä onneksi napanuoriakaan kaulan ympärillä. Sehän se onkin mikä varmaan seuraavassa jos seuraava vielä saataisiin, niin pelottaa, eli voiko kaikki mennä yhtä hyvin ja helposti vielä? Ainahan nuo hiukan mieltä kaihertavat..



Neppiksen ja Sederiinan tavoin minäkin asun melkoisen pienellä paikkakunnalla, mutta olen ottanut asenteen että jos joku mut täältä tunnistaa ja haluaa seurata montako kertaa pyykkikone meillä tänäänkin on pyörinyt taikka koska me isännän kanssa viimeksi ollaan oltu aktiivisia tuolla makkarin puolella, niin siitä vaan. En minäkään ole kuumeilustani taikka tästä vauvan yrityksestä kertonut kuin parille hyvälle ystävälle.



Leipomaan olen taas intoutunut. Ihania uusia reseptejä löysin ison pinon ja nyt sormet syyhyää päästä kokeilemaan. Mutta ei auta kuin odottaa huomiseen.



Medison +4 , nelonen lähti mamman ja pappan luokse yökylään. On ihmeen hiljaista kun yksi on porukasta poissa.

mutta vielä on vähän lunta.. lupailin kyllä valkeaa joulua ja uskon, että tulee se tänäkin vuonna.

Ajatelkaa kuinka helppoa olisi mennä ja tulla jos olisi vain yksi lapsi.. ja sekin vaikka jo koululainen. Kun joskus itse pukkaa kärryjä ja vetää pulkkaa perässä kesät, talvet niin, että kipinät sinkoaa, välillä ärsyttää rankasti kun tällaiset ystävät valittavat, etteivät jaksa vesisateella lähteä auton rattiin.. ja tuli nukuttuakin vain 10h yöunet, että nyt pitää päästä päikkäreille. *mur*

Se oli siis päivän valitus ja muihin asioihin..

Meidän isukki osallistuu erityisen aktiivisesti kotitöihin. Kun se tulee töistä, on kuin pyörremyrsky iskisi hetkeksi; kerää leluja lattialta, makaronilaatikon jämiä syöttötuolista, tuulettaa jne. Ihan kuin tosiaan olisin istuskellu koko päivän ja kaivellu nenääni. Kerran sanoinkin, että voin malliksi muutamana päivänä jättää kaikki kotihommat tekemättä. Sitäpaitsi mielestäni lapset ansaitsevat hetken äidin aikaa, ilman, että tiskirätti viuhuu korvissa tai imuri huutaa nenän alla. Ja lelujen pitää saada olla päivällä levällään; eihän kukaan meistä töitäkään korjaa joka hetki pois. Tietysti välillä on raivattava mutta sitten taas leikit kiinnostavat ja lelulaatikoista löytyy unohduksissa olleita aarteita.



Ai raskausaikaisia mielitekoja.. en mä kyllä muista tarkkaan.. Esikoiselta söin hedelmiä ihan hirveästi.. kahvinporojen haju ällötti..

salmiakki ja suolakala.. ja oliivit.. miks en muista muita? Ei mulla ollu mitään erikoista. Tasainen kuvotus aamusta iltaan ja syömällä se helpotti :)



Nyt meni meidän simpat lakkoon ja arvatkaapa kuka niitä yllyttää? No meidän isukki.. sanoi, että ei ennenkuin meillä kaikki nukkuu kunnon yöunet tai äiti palaa loppuun. Sikäli kyllä viisas mies mut ei tee mitään sen nukkumisen eteen ;) Juu-u oikein pikkuisia banderolleja heiluttelivat kun vähän yritin eilen maanitella. Ei taida olla ovistuoksut ja feromonit vielä huipussaan kun ei onnistunut.

Kyllä ne munasoulut voi olla aika nirppanokkia.. tyttöjä tekevät simpat ei meillä ainakaan ole suosiossa. Ne poikamaiset, nopeat ja urheiluhenkiset on in. Muut jää rannalle ruikuttamaan. Ei auta vaikka äiti tekis mitä temppuja ressukoiden avuksi.. ei kirveitä, ei juopottelua, ei oviksen aikaan, nukke sängyn alle ja pää kohti etelää ;)



Seuraavasta synnytyksestä en uskalla edes uneksia.. Viimeisin meni niin helposti ja kivuttomasti, että sellaista voi vain toivoa.



Nyt taas äitiä kutsutaan..

Neppis ja uusi look

Heips. Liityin mukaan joskus reilu viikko sitten. Täti oli sovitusta päivästä kaksi viikkoa myöhässä ja aloin jo uskoa raskautuneeni. No täti tuli sitten kumminkin ja hyvä niin, sillä ei ihan vielä olisi nelosen tarvinnut ilmoitella tulostaan. Mieheni ei siis ole ollenkaan innostunut asiasta. Mutta minäpä olen! Varsinkin,kun jo ehdin testata varmuuden vuoksi ja miettiä, entä jos... Vauvakuume koputteli aikansa ovelle ja kun avattiin, niin tuli suuren suuren matkalaukun tavoin ja aikoo kai nyt viipyä ties kuinka kauan. Haluan vielä neljännen lapsen! Pitäisi yrittää saada mieskin haluamaan. Työkaverini ennusti minulle korteista, että neljäs lapsi meille tulisikin, mutta ennen sitä meidän pitää hoitaa/kirjoittaa/saada jokin virallinen leimattava paperi. Itselläni tuli ensimmäiseksi mieleen, että ehkä sitten joskus, kun viran saan... Tämän työkaverin ennustukset on usein toteutuneet. Hmm... Osaako muuten kukaan teistä tulkita unia? Näin viime yönä hyvin todentuntuisen unen, jossa yritin kovasti suojella pientä punaiseen kapaloon käärittyä vastasyntynyttä, joka oli unessa oma vauvani, mutta ei kukaan noista jo olemassaolevista lapsistamme. Minut ja joku naispuolinen ystäväni tyrkättiin hissiin ja hissi ohjelmoitiin menemään ylös-alas 3 minuutin ajan. Vauhti oli niin kova, että kun hissi ylhäällä pysähtyi, jatkoimme me siinä olevat vielä matkaa. Mulla oli siis koko ajan vauva sylissä ja oli kammottavaa, kun tuntui, etten saa vauvaa pideltyä tai jos pidän, niin meinaan itse lentää hissin katosta tai ovettomasta oviaukosta ulos. Kerran sitten alimmassa kerroksessa äkkiä laitoin vauvan maahan, jotta se säilyisi hengissä. Vielä yksi mutka ylös ja sitten pääsin itsekin turvallisesti ulos hissistä. Vauvan oli sillä välillä hakenut se, joka hissiin meidät oli tyrkännyt, mutta onneksi hän oli pitänyt lapsesta huolta ja luovutti sen minulle takaisin. Siihen se loppui. Rakastin tuota vauvaa ja olin siihen yhtä kiintynyt kuin oikeasti olen omiin lapsiini.

kun niistä välillä saa ihan selkeitä viestejä.. Esim. mun mies kertoi nähneensä unta pantterinaaraasta, jolla oli kolme raitaa tassussa. Hän oli halunnut ottaa yhden pennuista syliinsä mutta pantteri raivokkaasti suojeli pentujaan. Pantteri olin tietnkin minä ja raidat kertoivat lapsien lukumäärän.. jostain syystä mieheni koki, etten anna hänelle tarpeeksi vastuuta tai en luota hänen lastenhoitokykyynsä.. Tuolloin odotin meidän nelosta.

Mansikkamamma.. Ehkä vauvakuumeen rajuus yllätti sinut ja psyykesi kokee olevansa kuin hississä (voisi olla mikä tahansa muukin hallitsematon ajoneuvo tms.) Tuntematon lapsi sylissäsi voi hyvinkin olla tuleva lapsesi, ethän tunne häntä vielä mutta rakkauden tunne on jo olemassa. Äitihän tekee kaikkensa suojellakseen pienokaistaan, mieluummin antaa hänet pois kuin antaa leikata kahtia (muistatte raamatun tarinan). Naisystävää unessa en tiedä kun en tunne sinua.. Kuka sinut hissiin tyrkkäsi? Ehkäpä se voima joka sai vauvakuumeen heräämään... Mitä punainen väri sinulle merkitsee? Punainen peite saattoi merkitä myös kuukautisia. Millainen tunnelma unessa oli? Pelkäsitkö? Olit kuitenkin rauhallinen ja tiesit miten toimia, jotta lapsi säästyisi.



Meidän täti pakkasi tavaransa ja nyt siivoilen vielä hänen sotkujaan. Ihan normaali vierailu noin muuten, saapuminen vain vähän yllätti. Tänään kyllä täytyy saada toi simppalakko loppumaan. Täytyy äidin ilmeisesti olla vähän aktiivisempi ;)



Kotityöt kutsuu,

Neppis, the unien tulkitsija

Minäkin kirjoittelen pikaseen viestin ennenkuin alan imuroimaan ja hoitamaan pyykkishowta.



Oli kyselty täällä kuinka mies osallistuu kodinhoitoon niin täytyy kyllä kehua että kiitettävän hyvin.

Siivoaa, laittaa ruokaa ja hoitaa muksuja mutta pyykkeihin ei koske kun on onnistunut muutaman kerran kaíken värjäämään niinkuin siinä plussa-piste mainoksessa aikoinaan...



Unista oli kans kyselty, mä en ole nähnyt viimeaikoina unia mutta muutama viikko ennen sitä tuulimunaraskautta näin unta jossa mies sai lääkäriltä kuolemantuomion ( oli joku syöpä tai jotain ) ja miehelle tuli kamala kiire järjestellä omia hautajaisiaan ja mä vain kuljin perässä ja hoin ettei tämä nyt näin voi mennä...unessa oltiin mm Helsingin Hietaniemen hautausmaan portin edessä !

Aikas kamala fiilis oli kun heräsin mutta tiesin että se oli taas uni joka varoitti tulevasta ja niinhän se olikin !

Mulla on tapana nähdä ennalta varoittavia unia ja jos sellaisen näen niin aamulla kyllä sen erottaa ns. tavallisesta unesta. En osaa paremmin asiaa selittää...



Noh niin ja sitten omaa (.)..

Täti löysi sitten vihdoin tiensä meille ja täällä sitä kolmatta päivää kestitään... en valita nyt kun sain sen vihdoin vieraakseni ja aikas pahalla tuulellahan tuo tätönen ainaskin eilen oli mutta nyt näyttää raivokin vähän laantuneen..

Lieko syynä se että aamulla nappasin kitaani ihanan pienen lilan pillerin ( clomifeniä) ja joulupukille on hartain toive kiuskattu....

Lupaan olla oikein kiltti , en räyhää, en huuda lapsille ja olen kaikinpuolin mallikelpoinen äiti ja vaimo : )

Kiltit tontut kertokaa tämä pukille jotta saisin sitten jouluviikolla sen plussan !!

Lupaan etten mangu olenkaan muita lahjoja !!



Nyt en muista mitä mun piti kommentoida, lahopää, mikä lahopää...



Illanjatkoja !!



Isotikru

Jee...mulla alkoi aikanen viikonloppu kun huomenna on vapaata töistä. Kaks nuorinta vien puoleks päiväks tarhaan kun siellä on tarhakuvaus ja esikko tietty menee kouluun. Mun aamupäivä meneekin kaupassa ja siivoillessa kun viikonlopulla on muksujen synttärit. Meitin lapset on syntyneet marras-joulukuun aikana kaikki kolme, joten pääsemme yhdellä rysäyksellä kun vietetään samalla kertaa ne...ei tarvii kahden viikon välein vieraita pyytää kahveelle ja kakulle.



Joku kyseli synnytyksistä...mun synnytykset on menny hyvin ja pelkoja ei ole jäänyt, mutta silti ajatus uudesta synnytyksestä jännittää ja pelottaakin vähän.



Meillä on miehen kanssa ollut oikea simppojen pyhiinvaellus pian viikon ajan...tiedä tuota, mistä se ukko niin innostunut on joka ilta. Ei vaan...hän itsekin naureskeli, että on ihanaa aatella, että tulis uus vauva ja olin ihan ällikällä lyöty ja järkyttynytkin kun hän sanoi, että voishan tässä vauvoja tehä vielä vaikka toisenkin tän jälkeen. JOOOOO...ehkä se oli vitsi, enpä tiedä, mutta huvittaa kun mies on ihan innolla mukana kun ensin puoli vuotta lämmittelin.

joku kyseli.

mulla eka meni suht hyvin päädyttiin imukuppiin vauvan uhkaavan hapen puutteen vuoksi

toinen meni tosi hyvin lapsiveden menosta 4h ja vauva oli sylissä

kolmas koetteli hermoja ja oli 13 tunnin urakka joka päättyi minuutin ponistusvaiheeseen

neljäs kesti 2.5h ja vauva joutui teholle keuhkoihin tulleen tulehduksen takia.

Tuon nelosen säikähdyksen jälkeen mies pelkää että seuraavalla kerralla käy huonommin eikä sen takia ole kovin innoissaan vitosen teosta mutta on siunauksensa sille kuitenkin antanut.

Kyllä oli vaikea kotiutua sairaalasta silloin ilman vauvaa. Vauva tuli vasta reilu viikko äidin kotiutumisen jälkeen.



).( täällä täti pakkasi kamansa ja lähti seuraavaa kohti. Tänään saapui myös ovistestit ja lämpöjä aloin seurata. Ihan vain mielenkiinnosta että oppisin kroppaani lukemaan ilman mittariakin. Jännittävä kierto tulossa noiden testaamisienkin vuoksi.

Meillä ollut ihan hullunmyllyä eilen ja tänään kun kuopus päätti ettei nuku yöllä eikä päivällä ja eilen pakastin heitti lusikan nurkkaan ja huomasin sen sulamisen vasta kun mustikoista ja puolukoista tullut neste valui oven raosta lattialle... kyllä kävi eilen mielessä ja viime yönä taas että mihinkä sitä on päänsä taas uutta vauvaa toivoessa pistänyt :o)



Niiloakseli kp 6/29-39

Kiitti Neppis! Hauska lukea tuota tulkintaasi ja kuulostaa ihan loogiselta. Minua pelotti vähän siinä hississä, lähinnä siis se, että vauva loukkaantuisi tai lentaisi hissistä ulos. Omasta puolestani en niinkään pelännyt, vaikka tiesinkin koko ajan eloonjaamisviettini toimivan. Hissiin meidät tyrkkäsi joku tuntematon mies, jonka työnä oli toimia hissin nappien painajana (kuten jenkkiläisissä hotelleissa joskus elokuvien mukaan). Hän olis siis hississä sinne mennessämme ja käyttäytyi jotenkin uhkaavasti, joten me tyrkkäsimme hänet ulos hissistä ja olimme jotenkin itsekin sitten ulkona ja sitten se mies tyrkkäsi meidät hissiin takaisin ja laittoi hissin kulkemaan 3 minuutin ajan. Minusta kuitenkin tuntui unessa, että jos saan suojeltua vauvan, niin kaikki päätyy hyvin. Eli ajattelin, että kolmen minuutin kuluttua se ajelu loppuu kuitenkin. Se vauva oli kuitenkin omani siinä unessa, vaikka ei olekaan kukaan näistä meidän nykyisistä lapsista. Punaisesta väristä pidän kovasti ja vauva näytti kauniilta punaisessa kapalossa. Se punainen oli jotenkin sellainen murrettu ja aika tumma punainen. Hmm. Tuo uni tosiaan tuntui hyvin merkitykselliseltä ja jäi kyllä mieleeni varmaan pitkäksi aikaa. Ahdistava se ei varsinaisesti ollut, vaikka toki pelkäsin vauvan puolesta ja olin vihainen sille hissimiehelle. Kuukautiset olivat siis juuri, joten tuskin ovat ihan heti uudestaan tulossa ja me ei vielä ainakaan yritetä vauvaa, kun mieheni ei halua. Kun kuopuksemme syntyi maaliskuussa 2005, minulla oli hyvin vahva tunne, että perheemme ei ole vielä täysi. Jotenkin se tuntui mystisellä tavalla selvältä, niin kuin jokin minussa tietäisi asian, ei siis luulisi, vaan ihan oikeasti tietäisi. Olen pitkään ollut myös ajattelematta koko asiaa ja jotenkin ajatellut, että ei kai meille enää lisää lapsia tule, kun mieheni ei halua. Nyt on kuitenkin ollut ihan kummallisia sattumuksia ja vauvakuume heräsi rajuna ja luulen, että se ei poistu. Jotenkin luotan siihen, että elämä menee kuin on tarkoitettu ja jos meille neljäs lapsi on tarkoitettu, niin se tulee. Jos niin on tarkoitettu, luulen, että mieheni vielä itsekin huomaa haluavansa vauvan. Hänellä on noiden kolmenkin kanssa mennyt aina pitempään kuin minulla ennen kuin on keksinyt, että voishan se vauva kiva olla.



Sinulla on Neppis kirjoittamisen lahja ja toivoisin, kuten muutkin ovat toivoneet, että oikeasti kirjoittaisit vaikka kirjan, novellikokoelman tai romaanin tai vaikka humoristisen lisääntymisoppaan tms. kirjan.



t. mansikkamamma + pojat 00 ja 02 sekä tyttö 05

Iloista " huomenta" kaikille!



Kuinkas se viikko taas näin äkkiä lipeskään, tuntuu, ettei piisaa vuorokaudes tunnit, olis niin paljo kaikkee tärkeetä! Ja jouluki painaa päälle, tasan kuukausi aikaa siihenki, voi itku..



Kotitöistä oli kyselty.

Meillämies joskus yllättää ja alkaa ihan omatoimisesti tekemään vaikka ruokaa tai syöttämään pientä miestä. Tai sitte se jatkaa sujuvasti siitä, mihin mulla jäi. Mutta siis yllätyn joka kertakun näin sattuu, ei se ihan tavalliseksi vielä oo menny! Ja joskus palaa hihat niin totaalisesti, kun toinen ei ymmärrä eväänsä liikauttaa, vaikka kuinka vihjailiski, miten aikuset ihmiset, mies ja nainen voikaa ajatella niin eri tavalla ja laittaa asiat niin eri tärkeysjärjestykseen... Ja sitte tietysti se, että osaanko mä ottaa sen avun vastaan sellasenaan, vai tekeekö mieli neuvoo ja korjailla liiaksi jälkiä, siinäki voi ukolta mennä into...Mutta kyllä se osaa kaikki systeemit vaikka erilailla tekeeki.

Yks kerta on oikeen jääny vaivaamaan mua, että miten se oikeen ehti kaiken; mä lähdin likan kans kauppaan ja komensin pojat siivoomaan huushollin sillä aikaa. Siivoomisella tarkotin sellasta vähä perusteellisempaa, ettei pelkkää imurointia. Me tahallaan viivyteltiin ja käytiin kaikki mahdolliset kaupat läpi, aikaa kulutettiin kolmisen tuntia ja kun tultiin kotiin, paikat oli siivottu! Siis lattiat myös pesty ja pölyt pyyhitty! mulla menee siihen monesti koko päivä, vaikka kyse olis vaan alakerrasta! Mutta ei sitä siis tapahdu kovin usein..



Ja synnytyksistä.

Mulla kaks sektiota takana. Mutta kumpikaan ei ollu suunniteltu. Ekaan päädyttiin synnytyksen pysähtymisen takia, A-vauvan pää ei laskeutunu, vaikka paikat aukes täysin. 9,5 tuntia ja päädyttiin leikkuupöydälle. Toivuin aika nopeesti, eikä jääny mitää hampaankoloon.

Viimeksi taas sektio, tällä kertaa hätä-sellanen, ku sydänäänet hävis odotellessa. Oli vähä hurjaa, ku päivystävä lääkäri teki just toista hätäsektiota (siks jouduttiin odottelemaan) Kaikki meni kuitenki hyvin, mutta toipuminen kesti paljo kauemmin ja haava alko vielä viikkojen päästä mätimään..Mutta vauvakuume silti vaivaa, ettei siitäkää sen suurempia traumoja jääny. Viime sektios vaan todettiin ohentumia kohdun seinämis, etä nelonen olis sit viimenen. Ja nyt siis suunniteltu sektio edessä, jos niin hyvin käy.



Niin se jouluasia. Ootteko te jouluihmisiä vai antijouluihmisiä? Onko teillä jotain perinteitä vai meneekö joulut ihan fiiliksellä miten milloinki?



Mulle tuli nyt vieraita, että palaan astialle sitte myöhemmin!

Perjantain jatkoja



Hemppa

Pinoudutaanpas vielä kerran perjantain kunniaksi...

eli synnytyskysymyksiin: ensimmäinen ja toinen synnytys olivat aika vaikeita kun pusersin tyttäret alakautta väkisin-vasta kun kakkostytöllä jouduttiin murtamaan solisluu ja todettiin lievä Erbin pareesi jäätyään kiinni synnytyskanavaan, kolmatta odottaessa lantio sitten kuvattiin ja todettiin sen olevan ahdas kulmikkaan muotonsa vuoksi. Kaksi seuraavaa tulikin sitten suunnitellulla sektiolla. Ensimmäisen sektion jälkeen olin tosi kipee, mutta toinen meni ihan ok. En ole etukäteen jännittäjä, joten tuleva synnytys ei hirveesti kirpase...

Mitä tuohon miehiseen siivousapuun tulee...kyllä mies kotona ollessaan auttelee, mutta jos on ollut pidempi työputki, menee vähän aikaa että osaa taas tarttua siivousvälineisiin.Sitten taas kun työrintamalla on hiljaisempaa auttelee ihan kiitettävästi.

Omaan napaan ei ole vielä tuijottelemista kun vasta lopetin imetyksen reilu kuukausi takaperin ja mulla taitaa nuo hormoonit käynnistyä vähän hitaanlaisesti imetyksen jälkeen. Toimii 110% ehkäisynä! Eli Tätiii huhuu tule meille!!!!





Kärsimätön MonaLisa

Kaikkitännemullehetinyt!

jouluihminen olen ihan omaksi yllätyksekseni! en ole ennen näin innolla odottanut joulua. Laitoin jo jouluvaloja ikkunoihin vaikka tuo ilma ei kyllä hienoa valkoista joulua lupaile ollenkaan.

Tänään ollaankin menossa tonttu puuhiin mieheni kanssa kun sain mummun valjastettua tehonelikon valvontaan.



).( Vauva toiveet valuu taas jälleen kerran pöntöstä alas.

Eilen siis loppui kuukautiset mutta tänään yhtäkkiä vuoto alkoi tosi rajuna taas jälleen kerran. Tässä taisi nyt käydä niin ettei kuukausien primolutin syönti normalisoinutkaan kiertoa ja olen taas samassa pisteessä kuin alku vuodesta jolloin täti vieraili meilla pahimmillaan 4x kuussa ja kerran yksi vierailu kesti 40pv.

Aika turhautunt oon nyt kyllä tähän. Alku viikosta menen lääkäriin kun en tänään jaksanut ja sairaalaan laittavat perusteelliseen tutkimukseen. Aikaahan mulla on lapsen tekemmiseen vaikka 15 vuotta mutta kun olen luonteeltani tänne ja heti tyyppi :o/

Olin niin toivonut että jouluna plisin raskautunut. Mutta onhan se joulu ensi vuonnakin...

Toivottavasti muilla etenee vähän paremmin tämä vauva touhu.

Nyt edessä laskunippu aj ruoan laitto!



Niiloakseli kp7/29-39

Eli hiljaisuus ei oo munsta johtuvaa... kp 16 elellaan ja sellaista limaputousta ettei paremmasta valia; varsinkin kun taa on erittain kumisuojattu harjoituskierto!

Oon syony myos noita greippeja, josko siita taa limaisuus... ei mitaan muuta uutta lampiman auringon alla, lamminta piisaa viela valimeren rannalla

-levinia rauhoittuen uneksimaan ensi kuusta!-

Kotiuduin hetki sitten töistä ja nyt nautin hyi kitkerää iltapäiväkahvia tässä koneen ääressä..



Oli kyselty joulusta. Olen ehdottomasti joulu-ihminen, tykkään valtavasti kaikesta jouluun liittyvästä hössötyksestä sillä seurauksella että aatto-iltana olen useimmiten aivan kuoleman väsynyt.

Vielä kotona ollessani tein kaikki jouluruuatkin itse mutta nyt parina viimeisenä vuotena meillä on syöty eineslaatikoita.

Yleensä ekaksi adventiksi koristelen kodin joulukuntoon ja perinteisesti ollaan muksujen kanssa itsenäisyyspäivän aikoihin tehty piparkakkutalo.

On tiettyjä " rutiineja" jotka meillä toistuvan vuodesta toiseen juuri joulun osalta ja niistä uskoisin muksujen ammentavan omat joulumuistonsa.

Sain aikoinani lahjaksi Joulumuistojen kirjan jonne olen kirjoittanut perheen joulunvietosta v. 1996 alkaen. Mukava lukea jälkeenpäin miten joulunvietto on sujunut, onko ollut valkea joulu jne !!



ja toisena asiana oli synnytyksistä kyselty, mulla esikko ja kakkonen syntyneet ihan normaalisti alakautta, eikä synnytyksissä ollut mitään mikä olisi erityisesti jäänyt mieleen. Tosin mies muistaa varmasti kuinka esikoisen synnytyksessä kätilö veteli " litsareita" mun kasvoille kun olin niin tokkurassa petidiinistä ja paasasi mulle että rouva nyt synnytetään, mutta itse en kyllä muista ko. tapausta juuri ollenkaan..

Kuopukset syntyivät suunnitellulla sektiolla ja se sitten olikin jo juttu erikseen... leikkaussalissa kaikki sujui erinomaisesti mutta heräämössä oli todella ilkeitä ja inhottvaia hoitajia töissä sinä päivänä.

Muistan kuinka kaks kätilöä painelivat " vatsaani" tutkiessaan onko kohtu supistunut ja ihmettelivät vaan kuinka itken kun tuska oli niin valtavaa!! Kysyessäni vauvojen vointia en kahteen tuntiin saanut tietoa onko tytöillä kaikki ok ja minkäkokoisia olivat ??

Tosin jouduin viikon kotona oltuani takaisin sairaalaan osastolle kun sain todella pahan haava-infektion, mutta tuolloinkin sain osastolla aivan ihanaa hoitoa.



Täytyy kyllä myöntää ettei minulla ole kammoa synnytyksestä mutta sektiosta senkin edestä.

Täytyy vaan toivoa, että jos joskus pitää synnytystapaa valita niin ellei lääketieteellistä syytä ole niin valitsen alatie-synnytyksen..

ja minä pöljä kun joskus olin luullut että leikkaus on niiiin helppo tapa väsätä vauvoja maailmaan...pa..t sanon minä !!



Pitänee alkaa touhuamaan täällä kotosalla jotain just nyt heti ...



Mukavaa illanjatkoa!



Isotikru

Synnytyksista: mulla esikosta oli kaikenmaailman tripit mukana, epiduraalista, aquatippoihin! Lopulta autettiin sitten imukupilla kun voimat loppu!

Kakkonen ja kolmonen tulivat tyylipuhtaasti ilman mitaan kivunlievityksia ja nopeesti ja nelonen kaynnistettiin; syoksysynnytys se kumminkin oli!

Ei oikeestaan olis pelkoa uuteen yritykseen, mutta tuo nopeus aina hiukan kaihertaa mielta!



Joulu; joo oon ma jouluihminen, hiukan liikaakin haluan kaiken menevan MUN paatoksien mukaan jne. esim. tytoilla ei paljon sanavaltaa ole, piparitkin tehdaan muoteilla jotka MA heidan eteen laitan...joo, liika on aina liikaa. Oon ma hiukan tuosta rauhottunu ja vaan levitan taikinan heidan eteen ja annan sitten sydan sykkyralla heitin sapeltaa...

Liinoja jne laittelen vahan sinne sun tanne ja jouluvaloja jne... Kylla tytot joulua odottaa!



Mutta nyt ei taman kummempia; hauskat lauantain jatkot vaan...

Eilen se sitten tapahtui, aikalailla koruttomasti ruokatunnilla. Kaksi nelisoluista alkiovauvaa siirrettiin ja nyt ei muuta kuin odotusta seuraavat kaksi viikkoa. Kirjoittelin viikko pari sitten siitä etten tiedä mitä asian kanssa teksisin, kun välillä kauhee vauvakuume ja välillä teksi mieli perua koko juttu. Mutta niin siinä vain taas kävi, että kun kävelin lääkäriltä ulos kohdussani kaksi vauvasolua, niin tiesin että just tätä minä haluan. Ja tänään on jo oikein odottava olokin=).