Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja koirasta luopuminen sen hyvinvoinnin vuoksi
10.02.2023 |
Olen 5 vuotta täyttävän koiran omistaja. Hän on tullut mulle rescuena puolivuotiaana. Kuka tietää mitä on joutunut kokemaan ja näkemään, ja silti on mitä parhaimman luonteen omaava. Rakastan tätä koiraa enemmän kuin mitään muuta maallista.
Olen kuitenkin yksi niistä jotka joutui pihalle työpaikalta c-óvidìn takia. Pari vuotta olen tehnyt pätkätöitä ja sitä hommaa mitä saan milloinkin.
Piristystä on aina antanut tuo koiranpötkäle. Mutta nyt pitkän työttömyysjakson jälkeen olen todella lamaantunut. Koira ei sen vuoksi pääse ulos pitkiä lenkkejä. Enkä aina aktivoi häntä kuten tuonkokoinen ja älytason koira vaatisi. Huomaan koirassakin jo masennuksen merkkejä. Ei enää peuhaa eikä häntä kiinnosta luut ja nannat kuten ennen.
Ajattelen että koiran olisi parempi olla ympäristössä joka vastaa hänen tarpeitaan. Voisin laittaa vaikka ilmon suuresta lempeästä uroskoirasta joka tarvitsee rakastavan kodin.
Tässä hannaa vastaan kaksi asiaa:
-En halua luopua parhaasta kaverista
-Miten selität koiralle reilusti että me ei nähdä enää?
Auttakaa selvittämään päätä siitä että pitääkö luopua koirasta hänen parhaakseen kotiin joka tarjoaa paljon ulkoilua ja leikkiseuraa, vai pidänkö hänet täällä masennuskauteni yli (kuka tietää miten kauan se kestää?).
Tässä vaikuttaa sekin että mieluummin kuólìsin kuin luopuisin tuosta koirasta. Mutta jos se on hänelle parempi?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartteisit ystäviä, jotka voisivat hoitaa koiraa.
Niin kai tartteisin. Oikeasti tuo olisi hyvä ratkaisu!
Ainoa vain että ne ystävät jotka pystyisi hoitamaan eivät sitä todellakaan tekisi, ja ne jotka ilomielin hoitaisivat eivät tosiaan pysty.
Perhettäkään ei ole kun äiti on död ja isä on... noh, sanottakoon että hänellä on muut intressit.
-ap
Laita ilmoitus, jos innookkast isommat lapset haluaa käydä taluttamsssa. Kovin pienille ei voi isoa koiraa antaa.
Tai sitten aikuiset pientä rahaa vastaan. Tai ilmaiseksi.
Itse me lapsina oikein (80-luvulla, milloin oli virpomisetkin ok) käytiin oikeen "kerjäämässä" vierailta lähiakueelta että saako teidän koiraa ulkoiluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vielä edelliseen mieleen, että kyllähän voisi jonkun saada lenkittämään koiraa, mutta kaikkia ei voi antaa toisten käsiin. Omakin koirani oli melko suuri ja vetikin välillä lenkillä joten voimaa piti olla. En olisi luottanut muihin. Äitini lenkitti välillä, mutta vieraiden en olisi antanut.
Ihmiset, mikä porukka paskiaisia.
Lenkität sen koiran sen koiran takia etkä itsesi vaikka samalla saatat saada itsekkin raitista ilmaa ja mieli virkistyä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, mikä porukka paskiaisia.
Lenkität sen koiran sen koiran takia etkä itsesi vaikka samalla saatat saada itsekkin raitista ilmaa ja mieli virkistyä.
Kiitos.
Ihmiset, mikä porukka paskiaisia tosiaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
No teet omalle olollesi jotain niin että se paranee ja sitten viet koiraa kunnolla ulos. Ongelma ratkaistu. Kuulostan kylmältä joo, mutta oudolta kuulostaa sekin että suunnittelee koiran pois antoa koska itse on jonkin aikaa ollut masentunut. Älä anna koiraa pois, vaan nyt vaan alat aktivoida ja lenkittää sitä. Jos se koira on sinulle niin tärkeä kun kerrot niin en itse kyllä edes harkitsisi pois antoa...
Niin siis jos luit kunnolla ja jos minä käsitin oikein niin toi alkuperäinen kirjoittaja kai halusi antaa koiransa "parempiin oloihin" koska se koira on tärkeä?
En siis sen enempää puutu sun "kuulostan kylmältä" -viestiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koiralle tarvi selittää, ettei enää nähdä, koska ei se sitä tajua. Kodinvaihtaja sopeutuu yleensä nopeasti uuteen kotiin, paitsi jos on ongelmia jo entuudestaan. Ja viihtyy kodissa, jossa sille tarjotaan riittävästi aktiviteetteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No teet omalle olollesi jotain niin että se paranee ja sitten viet koiraa kunnolla ulos. Ongelma ratkaistu. Kuulostan kylmältä joo, mutta oudolta kuulostaa sekin että suunnittelee koiran pois antoa koska itse on jonkin aikaa ollut masentunut. Älä anna koiraa pois, vaan nyt vaan alat aktivoida ja lenkittää sitä. Jos se koira on sinulle niin tärkeä kun kerrot niin en itse kyllä edes harkitsisi pois antoa...
Niin siis jos luit kunnolla ja jos minä käsitin oikein niin toi alkuperäinen kirjoittaja kai halusi antaa koiransa "parempiin oloihin" koska se koira on tärkeä?
En siis sen enempää puutu sun "kuulostan kylmältä" -viestiin.
Luin kunnolla ja tajusin kyllä. Mutta mielestäni Apn masennusta pitää alkaa hoitamaan, ratkaisu siihen ei ole koiran antaminen pois "parempiin oloihin". Apn koiran on varmasti hyvä olla omassa kodissa, kunhan sitä vaan lenkitetään ja aktivoidaan kunnolla. Aktivoinnin voi aloittaa jo vaikka heti esim herkkujen piilottelulla, josta koira saa ne sitten etsiä. Toki jos tilanne jatkuu vuosikausia niin että koiran elämänlaatu on huono (ei saa aktiviteettiä eikä kunnolla liikuntaa) niin silloin kannattaa jo miettiä uutta kotia. Mutta ei vielä suht lyhyen masennuskauden jälkeen.
- se kelle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei koiralle tarvi selittää, ettei enää nähdä, koska ei se sitä tajua. Kodinvaihtaja sopeutuu yleensä nopeasti uuteen kotiin, paitsi jos on ongelmia jo entuudestaan. Ja viihtyy kodissa, jossa sille tarjotaan riittävästi aktiviteetteja.
Ootko tietämätön? Ei haittaa, kerron sulle.
Nisäkkäät tiedostaa elinympärisönsä ja siihen kuuluvat muut elukat. Etenkin koira on laumahenkisiä ja kiintyy omistajiinsa ja perheeseensä. Koira muistaa ihmiset jotka niitä on satuttanut ja jotka niitä on kohdellut hyvin. Mutta ennen kaikkea, koira muistaa ja on suorastaan ohjelmoitu tunnistamaan laumansa. Eikö itsellesi olisi tehnyt yhtään kipeää jos sun kaveriporukka olis ollu vaan silleen "Postitetaan sut Timbuktuun. Et näe ketään sun tuttuja tai sukulaisia enää!"
Yhtään siis inhimillistämättä rakkia.
No mulla on 2 koiraa ja masennus plus uupumus. Kyllä ne hoidan, ruuat, vedet ja hädät ulos. Tiedän hyvin tuon omatunnon tuskan kun ei lenkille jaksa.
Käyn noin 2x vko pidemmillä lenkeillä. Muuten pihapissitykset. Olen kotona lähes aina, puhelen koirille, rapsuttelen ja kainalossa pidän. Me ollaan ns. lauma. Ja se tuntuu olevan tärkeintä koirille ja mulle.
Sulle olisi varmaan hyvä että se koira on siinä vierellä. Se läheisyys ja seura, on tärkeitä, ja miksi koiralta sen saaminen olisi jotenkin huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No teet omalle olollesi jotain niin että se paranee ja sitten viet koiraa kunnolla ulos. Ongelma ratkaistu. Kuulostan kylmältä joo, mutta oudolta kuulostaa sekin että suunnittelee koiran pois antoa koska itse on jonkin aikaa ollut masentunut. Älä anna koiraa pois, vaan nyt vaan alat aktivoida ja lenkittää sitä. Jos se koira on sinulle niin tärkeä kun kerrot niin en itse kyllä edes harkitsisi pois antoa...
Niin siis jos luit kunnolla ja jos minä käsitin oikein niin toi alkuperäinen kirjoittaja kai halusi antaa koiransa "parempiin oloihin" koska se koira on tärkeä?
En siis sen enempää puutu sun "kuulostan kylmältä" -viestiin.
Luin kunnolla ja tajusin kyllä. Mutta mielestäni Apn masennusta pitää alkaa hoitamaan, ratkaisu siihen ei ole koiran antaminen pois "parempiin oloihin". Apn koiran on varmasti hyvä olla omassa kodissa, kunhan sitä vaan lenkitetään ja aktivoidaan kunnolla. Aktivoinnin voi aloittaa jo vaikka heti esim herkkujen piilottelulla, josta koira saa ne sitten etsiä. Toki jos tilanne jatkuu vuosikausia niin että koiran elämänlaatu on huono (ei saa aktiviteettiä eikä kunnolla liikuntaa) niin silloin kannattaa jo miettiä uutta kotia. Mutta ei vielä suht lyhyen masennuskauden jälkeen.
- se kelle vastasit
Oman viestin peukutus on noloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koiralle tarvi selittää, ettei enää nähdä, koska ei se sitä tajua. Kodinvaihtaja sopeutuu yleensä nopeasti uuteen kotiin, paitsi jos on ongelmia jo entuudestaan. Ja viihtyy kodissa, jossa sille tarjotaan riittävästi aktiviteetteja.
Ootko tietämätön? Ei haittaa, kerron sulle.
Nisäkkäät tiedostaa elinympärisönsä ja siihen kuuluvat muut elukat. Etenkin koira on laumahenkisiä ja kiintyy omistajiinsa ja perheeseensä. Koira muistaa ihmiset jotka niitä on satuttanut ja jotka niitä on kohdellut hyvin. Mutta ennen kaikkea, koira muistaa ja on suorastaan ohjelmoitu tunnistamaan laumansa. Eikö itsellesi olisi tehnyt yhtään kipeää jos sun kaveriporukka olis ollu vaan silleen "Postitetaan sut Timbuktuun. Et näe ketään sun tuttuja tai sukulaisia enää!"
Yhtään siis inhimillistämättä rakkia.
En ole tietämätön, toisin kuin ilmeisesti sinä. Luuletko oikeasti, että koira viettää aikaansa miettimällä ja muistelemalla mitä edellinen omistaja teki tai jätti tekemättä? Koirat ovat mestareita sopeutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, tänne on tullut ihania ja kannustavia viestejä! Luulen että ehkä sittenkin elämä voittaa. Etenkin te jotka kerroitte kokemuksistanne masentuneina tai mielestänne epäonnistuneina koiranomistajina.
Ja tärkeää oli saada muistutus siitä että tietysti se oma paras kaveri auttaa myös sieltä ojanpohjalta ylös.
Sinä joka sanoit että masennusaivot saa aikaan sen huonommuuden tunteen ja ettei ansaitse sitä koiran olemassaoloa... Kiitos sulle etenkin!
Halusin tänne viestittämällä tunnustella tuntojani ja saada vertaistukea. Ja sitä totisesti sain!
Oma hauvani on mulle tärkein otus koko maan päällä enkä varmasti voisi hyvin jos hän ei olisi pörisemässä naamassani aamuisin, tai heittämässä mua lelulla silloin kun on (ilmeisesti) sen aika.
Kai se on toi pöhellin joka mut tästä masennuksesta myös vetää, kuten monet on kehoittaneet niin ylös, ulos ja lenkille. (Tällä en todellakaan halua sanoa että toi olis parannus masennukseen! Me ei eletä keskiaikaa).
All Dogs Go To Heaven
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koiralle tarvi selittää, ettei enää nähdä, koska ei se sitä tajua. Kodinvaihtaja sopeutuu yleensä nopeasti uuteen kotiin, paitsi jos on ongelmia jo entuudestaan. Ja viihtyy kodissa, jossa sille tarjotaan riittävästi aktiviteetteja.
Ootko tietämätön? Ei haittaa, kerron sulle.
Nisäkkäät tiedostaa elinympärisönsä ja siihen kuuluvat muut elukat. Etenkin koira on laumahenkisiä ja kiintyy omistajiinsa ja perheeseensä. Koira muistaa ihmiset jotka niitä on satuttanut ja jotka niitä on kohdellut hyvin. Mutta ennen kaikkea, koira muistaa ja on suorastaan ohjelmoitu tunnistamaan laumansa. Eikö itsellesi olisi tehnyt yhtään kipeää jos sun kaveriporukka olis ollu vaan silleen "Postitetaan sut Timbuktuun. Et näe ketään sun tuttuja tai sukulaisia enää!"
Yhtään siis inhimillistämättä rakkia.
En ole tietämätön, toisin kuin ilmeisesti sinä. Luuletko oikeasti, että koira viettää aikaansa miettimällä ja muistelemalla mitä edellinen omistaja teki tai jätti tekemättä? Koirat ovat mestareita sopeutumaan.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele koirasta luopumista, se voi olla merkittävä tekijä jonkinlaisessa arjessa mukana pysymisessä. Se että on syy nousta sängystä ja tehdä edes jotain.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, tänne on tullut ihania ja kannustavia viestejä! Luulen että ehkä sittenkin elämä voittaa. Etenkin te jotka kerroitte kokemuksistanne masentuneina tai mielestänne epäonnistuneina koiranomistajina.
Ja tärkeää oli saada muistutus siitä että tietysti se oma paras kaveri auttaa myös sieltä ojanpohjalta ylös.
Sinä joka sanoit että masennusaivot saa aikaan sen huonommuuden tunteen ja ettei ansaitse sitä koiran olemassaoloa... Kiitos sulle etenkin!
Halusin tänne viestittämällä tunnustella tuntojani ja saada vertaistukea. Ja sitä totisesti sain!
Oma hauvani on mulle tärkein otus koko maan päällä enkä varmasti voisi hyvin jos hän ei olisi pörisemässä naamassani aamuisin, tai heittämässä mua lelulla silloin kun on (ilmeisesti) sen aika.
Kai se on toi pöhellin joka mut tästä masennuksesta myös vetää, kuten monet on kehoittaneet niin ylös, ulos ja lenkille. (Tällä en todellakaan halua sanoa että toi olis parannus masennukseen! Me ei eletä keskiaikaa).All Dogs Go To Heaven
-ap
Itse olen käyttänyt masennuslääkkeitä jo 5,5 vuotta, ja nyt olen ollut jo pari vuotta työkykyinen. Lääkkeistä en halua luopua, mutta työn aloittaminenkin on auttanut toipumiseen. Älä luovu koirasta, se ei tuomitse sinua vaan hyväksyy sinut ja rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Koirasta luopuminen vain lisäisi passiivisuutta ja syrjäytymistä. Koirasta on seuraa ja iloa, ja se auttaa pitämään toimintakykyä yllä. 😊👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten huonoissa oloissa koira joutuu kanssasi olemaan? Pääseekö kuitenkin ulos tarpeilleen ja pikkulenkille? Annatko ruokaa ja vettä? Veisitkö lääkäriin jos olisi tarve?
Jos huolehdit koirasta, niin tottakai se haluaa olla sinun kanssasi omassa kodissaan mieluummin kuin joutua annetuksi pois. Ei koira mieti, että olisipa reippaampi omistaja niin pääsisi metsään useammin.
Tuo ajatus, että olet liian huono koiralle, vaikuttaa masennuksen tekosilta.
Koira tuo iloa, kumppanuutta ja ulkoiluseuraa, mikä tekee paranemiselle hyvää! Ja jos vain suinkin jaksaisit - ne pitkät lenkit olisivat lääkettä sinulle.
Aurinkoista kevättä sinulle ja koiralle!
Kiitos tästä viestistä!
Koira tosiaan pääsee tarpeilleen, ja on iloinen siitä että olen nyt kotona päivät. Ruokapuoli on aina ollut tärkeä koska suurella koiralla voi olla nivelissä sun muissa ongelmia joten se on ensimmäinen asia kun suunnittelen kuukauden budjettia. Raikasta vettä on myös aina.
Mutta ne pikkuiset lenkit ja se että olen sortunut vain makaamaan... Koirakin vain makaa vaikka sillä olisi tarvetta käyttää aivojaan.
Ehkä se olisi sittenkin niin että otan itseeni liittyen yhteyden lääkäriin?
Mutta harkitsen edelleen että paras ystäväni tarvitsee parasta huolenpitoa. Mitä jos en voi sitä antaa?
-ap
Juuri niin, otat itseesi liittyen yhteyttä lääkäriin ja saat apua, jolloin jaksat taas hoitaa koiraa vieläkin paremmin, aktivoida häntä ja tehdä pidempiä lenkkejä, hurjasti tsemppiä! <3
Älä ainakaan pelkää pyytää apua tilanteeseesi tutuilta tai lääkäriltä. Masennus ei ole mikään leima otsaan loppuelämäksi. Masennuslääke siis käyttöön tai vaihtoon. Koirasta luopuminen voisi olla pahimmillaan se viimeinen niitti tilanteeseesi, ellei koirasi ole osa masennustasi (tarkoittaen sitä, että koirasi esimerkiksi eroahdistuksellaan rajaa menojasi, sosiaalisuuttasi, ehkä jopa tiukkaa talouttasi, taia sut liian vilkkaalla alueella, ja koirasi ulkoilutus ei ole se rauhoittavin yhteinen hetki). Jos ei näin, yritä jotain muutosta, ihan pientä, jo yhteisiin hetkiinne. Herkkä koira on usein kuin ihmisen mieli, ahdistuu siinä kuin omistajakin, ja rescue etenkin voi olla tällainen. Se pieni yhteinen uusi juttukin voi jo piristää koiraasi, ehkä myös sitä kautta sinuakin, kun teette jotain yhdessä (esim. nosework kotona yhdessä, ulkona kahden vaikka pitkässä liinassa maahan heitettyjen namien etsimistä..Nenätyöskentely väsyttää koiraa myös hyvin, vaikkei sama asia kuin 10 km juoksu olekaan. Tokoa sisätiloissa, vaikka aluksi jotain 5-10 minuuttia päivässä kahden yhdessä, ei vie paljon henkisestikään).
Rescuejärjestöjen kautta voit kysellä myös ulkoilutusapua, myös jäteille ja vaativammille yksilöille varmasti sellaista löytyy, ellet asu todella syrjässä. Tsemppiä ja mieti asiaa rauhassa.
Olen neljännen isovillakoiran omistaja, ja nyt omistan sellaisen että voisi olla poliisikoira tehtävissä,tunnisitaako kukaan kasvattaja tätä. Olen kaikkeni tehnyt, en jaksa enää,on pakko luopua. Myönnän että tälle yksilölle täytyy olla todellinen Johtaja. Narttu koira on 9 kk ikäinen joten se sopeutuu vielä hyvin uuteen perheeseen tiedusteluja voi kysellä p.
Olen ulkomaalainen, parikymmentä vuotta Suomessa asunut nainen. Olen nähnyt omassa maassa koiria talvipakkasella ulkona remmissä ja kellarissa asuvia kissanpentuja. Mahdollisuuksien mukaan olen yrittänyt auttaa huonossa oloissa olevia eläimiä. Mun näkemys on kuitenkin se, että tästä maailmasta ei saa tekemälläkään mitään paratiisia. Ja suomalainen vaatii usein itseltä ja muilta mahdottomia. Luulen, että pidät koirasta hyvää huolta ja olet muutenkin hyvä ihminen. Et täydellinen, mutta kuka meistä olisi. Kyllä koira aistii, että rakastat häntä. Onko lähellä mitään koirapuistoa? Siellä hän saa juosta ja peuhata muiden koirien kanssa. Koiraa on aika vaikea ulkoiluttaa niin paljon, että hän saisi tarpeeksi liikuntaa (riippuu tietenkin rodusta) Koirien peuhaamista seuraamalla tulee itsellekin reippaampi olo. Tsemppiä sulle ja koiralle!
Juuri näin. Itsellä kanssa masennusta JA uupumusta, mutta tiedän ulkoilun tekevän hyvää meille molemmille, joten huolehdin aina siitä että koira saa liikuntaa jne kunnolla. Outo ajatuskin että antaisin sen pois masennuksen takia, varsinkin jos se on kestänyt vaan hetken aikaa. Miten se masennus helpottaa sillä että "maailman rakkain" koira annetaan pois? Nyt vaan ylös ja ulos lenkille.